Playoffs 2014 Finaalit: Kärpät – Tappara

[Z-hän elää]

Se ei ihan pieni ero

Nimenomaan rakentamaan. Rautakorven joukkueet on oikeastaan aina olleet hänen rakentamiaan, jossa pelaajien kehittämisellä on iso rooli.
Mutta olihan sarja. Tietysti harmittaa, kun syvimmän pettymyksen suurimman riemun välillä voi olla näin pieni ero. Peli on rehellistä ja parempi voitti. Onnea Kärpille!

Totta, ja tämä sarja oli siitä(kin) hieno, että kumpikin valmentaja on tarpeeksi vahva ja ammatti/minäkuvaltaan ehjä aikuinen mies ollakseen tunkematta itseään peliä ja pelaajistoa "suuremmaksi".
Mutta seuraavaan kommenttiin tiivistyy IMO aika paljon siitä, mikä on yksi Rautakorven ongelma - ja nimenomaan kriittisillä hetkillä, kun se hemmetin hienosti hoidettu raaka työ ja kehitysprosessi pitäisi realisoida kirkkaimmaksi palkinnoksi.

"Olen istunut Aaltosen kanssa varmaan 35 palaveria. Juhamatti on vähän erilainen. Hän näytti, miksi hän pelaa meillä. Tuollaisilla jätkillä voitetaan jotain isoa." (Lauri Marjamäki, vapaa muistisiteeraus päivän HS-urheilusta)

Eli: kuka uskoo, että JMA ja Tukka-Jukka olisivat mahtuneet samaan koppiin kahta viikkoa?
Määrätietoisuus, oma (peli)näkemys, johdonmukainen joukkueen rakennus, kiistaton johtajuus, kyky olla lentelemättä roskana tuulenpuuskien mukana jne. jne. ovat erittäin tarpeellisia valmentajan työssä. Mutta Rautakorvella voisi olla jotain opittavaa siitä, miten säädetään tekemistä tilanteen mukaan, milloin pitää antaa tilaa ja siimaa, miten luotetaan pelaajiin/muihin ihmisiin ja edes yritetään ymmärtää sellaistakin, mikä ei mahdu omaan (kiekko)maailmaan.

Ja kaikella kunnioituksella kovasti töitä tehneelle Tapparan tiimille, se saattaisi vaatia myös kykyä/halua palkata avuksi muitakin kuin nöyriä kiekonkerääjiä, jotka eivät takuulla ajattele eri tavoin - tai ainakaan sano sitä ääneen. (Koska Rautakorvella on ollut millään tavoin näkyvä, kuuluva tai haastava apuvalmennus? Aivan, ei koskaan. Esimerkiksi korkean profiilin mv-valmentajat eivät halua miehen alaisiksi, koska kokevat, ettei heitä kuunnella päätöksenteossa eikä molarien kanssa touhutessa tarpeellista itsenäisyyttä ole riittävästi.)

Tämä on tietysti vain osatekijä isossa palapelissä ja olisi ehkä kuulunut enemmän Tappara-osioon... mutta silti. Marjamäen puhutut pelitaktiset ja -johdolliset tms. puutteet ovat sellaisia, mitkä useimmiten korjaantuvat kokemuksella. Ihmisen korvien väliä on paljon vaikeampi muuttaa.
Eron tulkitseminen sukupolviasiaksi olisi liian simppeliä (vrt. esim. kuuttakymppiä käyvä Erkka Westerlund) ja jokainen johtaa tavallaan - mutta tulevien koutsien soisi ottavan mieluusti Marjamäestä tässä asiassa mallia.

Mutta vielä kerran: hieno taistelu ja parempi vei. Tuomarilinjasta voi nillittää ja päävammat ovat aina ikäviä, mutta muuten nämä pudotuspelit olivat parasta pr:ää liigalle ja lajille vuosikausiin. Voi vain sanoa, että jo oli aikakin.

 

[Porvoon Kärppä]

Oksettavia nämä vatipäät, jotka voitonkin hetkellä kaivelevat noita vanhoja juttuja päästäkseen ilkkumaan. Kertoo jotain kyseisten nimimerkkien kasvatuksesta, iästä ja moraalista. Oikea voittaja osaa myös voittaa tyylikkäästi.

Kärpille onnea, erityisesti Marjamäelle mestaruuden suo. Rautakorven parkuminen teki finaalisarjasta lopulta varsin neutraalin seurattavan, ainakin minulle.

Jos tarkoitat kommenttiani sladdille, niin olet oikeassa, eihän tuo kovin fiksua ollut. Mutta samaan hengenvetoon on todettava että nimimerkki sladdi#17 ansaitsi tuon kuitin kyllä ihan sataprosenttisesti. Heppu on dissannut koko kauden Marjamäkeä täysin perusteetta jokaisessa mahdollisessa käänteessä eri viestiketjuissa.

 

[TBK]

"Olen istunut Aaltosen kanssa varmaan 35 palaveria. Juhamatti on vähän erilainen. Hän näytti, miksi hän pelaa meillä. Tuollaisilla jätkillä voitetaan jotain isoa." (Lauri Marjamäki, vapaa muistisiteeraus päivän HS-urheilusta)

Eli: kuka uskoo, että JMA ja Tukka-Jukka olisivat mahtuneet samaan koppiin kahta viikkoa?

Avaamastasi ovesta:
Olen osittain kanssasi samaa mieltä. Rautakorven suurin vahvuus on samalla hänen suurin heikkous. JR saa luotua pelisysteemin mikä toimii, mihin pelaajat luottaa ja mitä on hyvä toteuttaa. Mutta samalla tämän systeemin mukana voitetaan tai kaadutaan. JR:ltä ei ole mielestäni koskaan kesken sarjan nähty sellaisia muutoksia, jotka nostaisivat sakkaavan koneen takaiin liitoon (kärjistettynä). Silloin kun vaaditaan reagointi kesken pelin tai kesken sarjan, se jää yleensä JR:ltä tekemättä. Esimerkiksi on nyt helppo sanoa, että miksi ei Chiodolle annettu kauden mittaan enemmän peliaikaa, jotta playoffeissa olisi ollut mahdollista vaihtaa myös maalivahtia. Tilanne oli nimittäin Metsolankin kannalta ikävä, sillä hän tiesi olevansa kaikki kaikessa. Jos Chiodolla olisi ollut pelituntumaa, olisi joukkuetta voinut jossain kohtaa herätellä mv:n vaihdolla. Mutta on epäreilua jossitella jonkun asian väärin tekemisestä, kun tekee miljoona asiaa oikein. Kun häviää mestaruuden seitsemännen pelin jatkoajalla, niin kaudesta on pakko antaa arvosanaksi 10-, vaikka nyt ei todellakaan tunnu siltä.

Toinen Rautakorven peliin liittyvä ongelma on se tietynlainen kliinisyys. Hän itse puhuu paljon tunnepelistä, mikä pudotuspeleissä on hyvinkin tärkeää. Samalla kuitenkin pelisysteemin kliinisyys ja kontrolli tappaa tunnetta. Esim. Tapparan karvaus ei todellakaan ole korkealta kiinni ajamista ja pommin jakamista, vaan keskialueen tukkimista ja kaistojen sulkemista. Nopeita vastaiskuja ei juuri tule, koska pelisysteemi vaatii, että kun hyökätään, niin hyökätään kontrolloidusti. Kiekko palautetaan mielummin alakertaan ja mennään viisikolla, kuin rohkeasti ja raivolla laidasta. Nämä nopeat vastaiskut, puolustajien pommittaminen ja agressiivinen karvaus tekee sitä tunnetta. Tapparalta puuttui oma Riska ja Keränen. Tai ehkäpä Tapparastakin sellaisia olisi löytynyt, mutta heidät oli pakotettu kaartamaan pois siinä kohtaa kun olisi voinut horjuttaa avausta. Tapparan tunne eli yksi maaleista, eikä siitä tunteesta, että vastustaja horjuu.

Mutta siihen sietääkö JR taiteilijatyyppejä? Vastaus on että sietää. Sietää jos he tekevät kovaa työtä ja laittavat itsensä likoon joukkueen puolesta. Kukaan ei JR:n pelaajista ole joukkuetta suurempi, ei edes Nieminen.

Rautakorpi on yksi Suomen parhaimpia valmentajia ja valmentaja kuka on saanut paljon paskaa niskaansa. Hän on low risk high reward. Tänään Aamulehdessä sanottiin, että hän on tunnetusti kallis mies. Tälläkin kaudella JR:n joukkueen pelaajabudjetti oli keskiluokkaa. Vaikka kaksi kertaa peräkkäin kausi on päättynyt katkeraan hopeaan, on tästä huolimatta näinä kahtena kertana pelattu kautta aikojen uskomattomimmat finaalit ja Tappara sai olla niissä kummassakin mukana. Se on jotain, mitä tajuaa vasta vuosien päästä arvostaa.

 

[Väsyneet Kädet]

.. JR:ltä ei ole mielestäni koskaan kesken sarjan nähty sellaisia muutoksia, jotka nostaisivat sakkaavan koneen takaiin liitoon (kärjistettynä). Silloin kun vaaditaan reagointi kesken pelin tai kesken sarjan, se jää yleensä JR:ltä tekemättä. ...

Päinvastoin. Rautakorpihan on nimenomaan saanut peliä käännettyä vaikka huonon ensimmäisen erän jälkeen. Pieniä muutoksia pelaamiseen, jolla suuntaa on saatu käännettyä. Hyvin harvoin Tappara on esim. pelannut koko ottelua huonosti, ettei olisi taktisesti pystynyt haastamaan vastustajaa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Päinvastoin. Rautakorpihan on nimenomaan saanut peliä käännettyä vaikka huonon ensimmäisen erän jälkeen. Pieniä muutoksia pelaamiseen, jolla suuntaa on saatu käännettyä. Hyvin harvoin Tappara on esim. pelannut koko ottelua huonosti, ettei olisi taktisesti pystynyt haastamaan vastustajaa.

Game 7 oli juuri tällainen ottelu, jossa Tappara ei pystynyt taktisesti haastamaan vastustajaa. Pari hyvää energiavaihtoa jatkoerässä ei muuta asiaa miksikään - ottelun voittaminen sillä yhdellä Palolan paikalla olisi ollut pokeritermein törkeä ohiveto. Oikeus tavallaan voitti, kun ei mennyt sisään. Muutenhan ei Tapparalla juuri paikkoja ollut Kärppien pitäessä kiekkoa eräkaupalla, siinä missä Tapparan rooliksi jäi träppääminen ja oman pään paineen purkaminen.

Nimenomaan ihmetytti ottelun aikana se, ettei Tappara ollut halukas muuttamaan mitään, vaikka joukkue istui niin selkeästi repsikan paikalla Kärppien kuskatessa. Ja vielä enemmän ihmetytti se, että vielä jatkoerään lähdettäessä JR oikein korosti, että eipä tässä mitään muutoksia tarvitse tehdä, sen kun pelataan vaan. Minusta sokea Reettakin olisi voinut nähdä, että jotain tarttis tehrä. Mutta tämä siis vain eilisen pelin osalta.

TBK:lta loistava viesti tuossa yllä. Yhdyn täysin. Hattu päästä valmentajalle joka tekee tällaista tulosta. Kyllä on kova kone, kun sakatessaankin kurottaa taivaalle.

 

[Voimalaituri]

Toinen Rautakorven peliin liittyvä ongelma on se tietynlainen kliinisyys. Hän itse puhuu paljon tunnepelistä, mikä pudotuspeleissä on hyvinkin tärkeää. Samalla kuitenkin pelisysteemin kliinisyys ja kontrolli tappaa tunnetta. Esim. Tapparan karvaus ei todellakaan ole korkealta kiinni ajamista ja pommin jakamista, vaan keskialueen tukkimista ja kaistojen sulkemista. Nopeita vastaiskuja ei juuri tule, koska pelisysteemi vaatii, että kun hyökätään, niin hyökätään kontrolloidusti. Kiekko palautetaan mielummin alakertaan ja mennään viisikolla, kuin rohkeasti ja raivolla laidasta. Nämä nopeat vastaiskut, puolustajien pommittaminen ja agressiivinen karvaus tekee sitä tunnetta. Tapparalta puuttui oma Riska ja Keränen. Tai ehkäpä Tapparastakin sellaisia olisi löytynyt, mutta heidät oli pakotettu kaartamaan pois siinä kohtaa kun olisi voinut horjuttaa avausta. Tapparan tunne eli yksi maaleista, eikä siitä tunteesta, että vastustaja horjuu.

Hyvä kirjoitus, mutta tämä pelikirja-analyysi ei osu aivan nappiin.

Tapparan karvauksessa oli kolme variaatiota:
- Kolmioprässi ylhäältä
- Korkea 1-2-2 trap alkaen maalivahdin alueen yläkaarelta
- Matala 1-2-2 trap keskialueella, aka 0-5 trap

Tapparan hyökkäyspeli taas perustui kauden aikana hyvinkin paljon nopeisiin vastaiskuihin ja olihan hyökkäjämateriaaliakin rakennettu vahvasti tältä pohjalta (Kuusela, Jormakka, Palola, Järvinen). Tätäkin varioitiin voimakkaasti ja finaaleissa nähtiin kauden maksimimäärä viivelähtöjä Tapparan osalta. Välillä kauden aikana taas pelattiin jopa kivikautista dumb and chase peliä. Rautakorven se juttu tällä kaudella ei ollut yksi tiukka systeemi, vaan useamman tiukan systeemin järjestelmä ja pelirytmiin vaikuttaminen niitä vaihtelemalla.

Mutta Rautakorven kauden alla antama toteamus tunne-elementtien saamisesta mukaan peliin ei kylläkään konkretisoitunut, vaan päin vastoin. Tapparalla oli yksi tiukka ehto josta ei saanut lipsua, tai koirankoppi kutsui: Puolustuspelivalmius. Ja tämä piti taklausten määrän varsin pienenä, koska taklaava pelaaja useasti ajaa itsensä ulos viisikon muodostelmasta ja puolustusvalmiuskärsii. Rautakorpi ei innostu Ville Niemisen viiden taklauksen vaihdosta, jos tämä jää sen jälkeen puuskuttamaan hyökkäysalueelle kiekon mentyä menojaan.

 

[Z-hän elää]

Mutta on epäreilua jossitella jonkun asian väärin tekemisestä, kun tekee miljoona asiaa oikein. Kun häviää mestaruuden seitsemännen pelin jatkoajalla, niin kaudesta on pakko antaa arvosanaksi 10-, vaikka nyt ei todellakaan tunnu siltä.

Toinen Rautakorven peliin liittyvä ongelma on se tietynlainen kliinisyys. Hän itse puhuu paljon tunnepelistä, mikä pudotuspeleissä on hyvinkin tärkeää. Samalla kuitenkin pelisysteemin kliinisyys ja kontrolli tappaa tunnetta.

Rautakorpi on yksi Suomen parhaimpia valmentajia ja saanut paljon paskaa niskaansa. Hän on low risk high reward. Vaikka kaksi kertaa peräkkäin kausi on päättynyt katkeraan hopeaan, on tästä huolimatta näinä kahtena kertana pelattu uskomattomimmat finaalit ja Tappara sai olla niissä kummassakin mukana. Se on jotain, mitä tajuaa vasta vuosien päästä arvostaa.

Jottei jäisi väärää käsitystä (eikä ainakaan pidemmän linjan Tappara-palstalaisille varmaan ole jäänyt): myös täällä arvostetaan Rautakorpea ja saavutuksiaan suuresti. Eikä vähiten siksi, että tämä äijä elää niin kuin opettaa, on sanojensa mittainen, ei esitä mitään eikä mene piiloon muiden selän taakse. Ja pelaajat tietävät sen - plus että työstä Rautakorven kanssa seuraa palkinto, vaikka Tukka käy pidemmän päälle hermoille monin tavoin:).

Mutta suurin vahvuus on pahin heikkous osuu IMO aika lähelle ydintä. Samoin keskimmäisen kappaleen jutut kontrollista, kliinisyydestä ja siitä riskittömyyden perusideasta, mitä on tullut jankutettua täälläkin läpi kauden. Kyllä Tapparassa reagoida sai ja pitikin, eikä oltu hirtytty kiinni mihinkään naurettavaan yhteen sapluunaan (kuten eivät menestyvät koutsit ja joukkueet koskaan). Mutta kun kaiken pohjalla on kuitenkin tulikirjaimin EI SAA eli juuri se riskittömyys ja puolustusvalmiuden ensisijaisuus, se ei vaan voi olla näkymättä. Hyvässä ja pahassa.

Tuo joukkue teki ihan kaiken, mitä siitä irtosi, ei kahta sanaa. Mutta joskus pitää vain uskaltaa päästää irti ja ottaa se riski, jos jotain meinaa saada. Eikä siihen ny kukaan kuollu oo, nuan yleensä;).

 

[Torsti]

Tapparan hyökkäyspeli taas perustui kauden aikana hyvinkin paljon nopeisiin vastaiskuihin ja olihan hyökkäjämateriaaliakin rakennettu vahvasti tältä pohjalta (Kuusela, Jormakka, Palola, Järvinen). Tätäkin varioitiin voimakkaasti ja finaaleissa nähtiin kauden maksimimäärä viivelähtöjä Tapparan osalta.

Finaaleissa (ja oikeastaan jo välierissä) näitä nopeita vastaiskuja ei oikeastaan nähty sen vuoksi, että vastustajien korkean karvauksen alta pelattiin usein laidalla B-pisteen tasolle laskeneen laiturin kautta. Aina oli kolme vastustajaa alla ja kun toinenkin Tapparan laituri oli tarjoamassa alhaalla, ei oikein pystyyn nopeilla päästy. Eli puolustussuunta edellä tässäkin.

 

[TBK]

Päinvastoin. Rautakorpihan on nimenomaan saanut peliä käännettyä vaikka huonon ensimmäisen erän jälkeen.

Nimenomaan näin. Mutta nämä johtui pitkälti siitä pelisysteemistä ja sen jauhamisesta. Eli luotetaan omaan tekemiseen ja jauhetaan sitä läpi. Meidän systeemi toimii ja jossain vaiheessa se kääntyy meille. Näin useimmiten kävikin, mutta silloin kun systeemi ei toimi, niin JR ei ole hanakka reagoimaan.

Tapparan karvauksessa oli kolme variaatiota:

Joo, kyllä näin. Näistä jokainen, jopa kolmio-trap oli ohjaavaa ja tavoitteena oli enemmän sulkea kaistaa. Varsinainen paineistaminen oli aika harvinaista ja sekin tapahtui enemmän hyökkäyspään kiekon menetyksen jälkeen.

Siinä mielessä nimimerkki Kahden suunnan sentteri oli hieman väärässä, että finaali ja sen jatkoerä ei varsinaisesti lukeudu niinhin peleihin, joissa reagointia olisi tarvittu. Tappara onnistui pelaamaan aika pelikirjansa mukaisesti ja piti Kärpät aika hyvin poissa maalipaikoilta, vaikka kiekon hallinan sille antoikin.

 

[Lomppi]

Tässä sinänsä tiukassa sarjassa kävi nyt lopulta niin, että valmentajavelho Marjamäki vei kokenutta Rautakorpea kuin mätää kukkoa. Marjamäki oli näistä kahdesta se, joka pystyi lopulta muuttamaan omaa peliään vastustajan mukaan. Sehän kai piti olla Jukan vahvuus. Jukkahan pitkin kautta puhui, kuinka mennään aina vastustajan mukaan. Vai sanoiko?

Huomionarvoista on tuo räikeä ero Tapparan ja Kärppien aktiivisuudessa sarjan aikana. Aluksi oli ihan selvää, että Tapparan voimakas prässi tuotti huikeaa tulosta. Kärppien alakerran heikommat lenkit aivan oikeasti pelkäsivät tehdä avauksia.

Sanoin jo ekan pelin jälkeen, että niinköhän Tapparan miehet jaksaa koko sarjaa tällaista prässiä. Lisäksi mainitsin, että varsinkin pakit näyttivät väsyneiltä. No, olinpas perkele oikeassa. Sarjan edetessä Tapparan peli passivoitui passivoitumistaan. Palattiin alkukaudelle (?) tyypilliseen nopeaan pelinkääntöön, mutta se ei enää väsyneenä toiminutkaan niin kuin piti. Lisäksi se lienee muutoinkin scoutattu tehokkaasti kauden aikana. Vetikö Tappara liian kovan alun, kun ottaa huomioon pitkän matkan finaaleihin? Väitän, että tässä Jukka otti tietoisen riskin. Hän yritti voittaa Kärpät 4-0,1 ja latasi all in sarjan alkuun. Virhe joka maksoi mestaruuden?

Kärppien peli taas kehittyi Marjamäen alaisuudessa koko sarjan ajan. Tehtiin korjausliikkeitä ja korjausliikkeiden korjausliikkeitä. Tästä esimerkkinä maalivahtikokeilut, Niemelän ja Emin vuorottelu pakistossa sekä lopulta Viukolan ja Suorannan penkitykset. Kuka muu valmentaja olisi uskaltanut ottaa 165cm/70kg kääpiön energiakenttään 195cm/95kg kaverin tilalle playoffien finaalissa? Kaikki kivet käänntettiin rohkeasti vielä 3-1 tappiollakin. Tärkeintä on uskaltaa tehdä ratkaisuja kovissa paikoissa. Onnistutaanko niissä on sinänsä sivuseikka ja monen asian summa. Myös tuurilla on osuutta asiaan.

Niin ja kyllä se Metsola suli. Sulamista on päästää helppoja maaleja väärään aikaan. Metsola on jäätävän hyvä maalivahti parhaimmillaan. Sama kuin Aaltosen kanssa. Joskus kulkee, toisinaan sitten taas ei. Maalivahdilla vaan ei ole tällaisia hyökkääjän "vapauksia". Pitää olla sen 60 minuuttia hyvä joka pelissä. Viimeisessä pelissä sen sijaan Metsola ei sulanut. Jos joukkue tekee nolla maalia ja päästää yhden, ei sellaista ottelua hävitä koskaan maalivahtiin.


Sekava oli viesti, mutta kova yritys tuottaa joskus tällaista. Lisäksi lahkeessa roikkuva poika vie oman osansa ajatuskulusta.

Kiitos mielenkiinnosta.

 

[J.Grönvall]

Tuo joukkue teki ihan kaiken, mitä siitä irtosi, ei kahta sanaa. Mutta joskus pitää vain uskaltaa päästää irti ja ottaa se riski, jos jotain meinaa saada. Eikä siihen ny kukaan kuollu oo, nuan yleensä;).

Olen itsekin tätä problematiikkaa pohtinut usein. Kun toisaalta Rautakorven ja sitä kautta Tapparan menestys perustuu kurinalaiseen pelisysteemiin ja ylipäätään järjestelmällisyyteen, niin harjoittelussa kuin sitten pelaamisen taktiikassakin.

Mutta, juuri tuo "joku" on jäänyt puuttumaan oikeastaan jokaisena vuonna pl. 2003, jolloin taas se jauhaminen lopulta tuotti tuloksen. Ässät oli vuosi sitten sellainen raivopäinen lauma joka pelasi "rumasti" ja nyt taas Kärpät onnistui muutamilla yksilöillään tekemään lopulta pienen eron.

Tappara pääsi nyt niin käsittämättömän lähelle ettei lähemmäksi enää pääse, eli vaikea tietysti sanoa, että asioita olisi tehty hirveän väärin. Mutta tietyllä tavalla se Olli Palolan paikka ja tunnettu lopputulos kuvastaa juuri sitä fundamentaalista ongelmaa Rautakorven johtamistavassa. Usein on käynyt niin, että kurinalaisuus ja tällainen tehokkuusajattelu kuitenkin tappaa sen viimeisen kymmenen prosenttia juuri näiltä taitopelaajilta.

Jos ymmärsin oikein mitä Lauri Marjamäki tarkoitti Juhamatti Aaltosen kanssa niin tällaiset pelaajat voivat olla oikukkaita mutta heille pitää osata antaa tilaa. Ei liikaa mutta sopivasti. Ja juuri tällaisilla hetkillä he sitten nousevat esiin, koska heillä on se kliseinen kymmenen prosenttia vielä olemassa normipelaajan päälle.

No mitä Tapparalle nyt kävi? Kun perustettiin siihen kamppailupelaamiseen ja tunteeseen niin siihen ei enää viimeisissä peleissä päästy. Neljäs peli oli Tapparan paras ja sen jälkeen Kärpät otti ohjat (ja nähdäkseni nopeutti omaa peliään). Tapparalla oli se tunne mutta se näkyi nyt vain puolustuspäässä, hyökkäykseen ei enää riittänyt voimaa, etenkään siihen jatkuvaan paineeseen ja korkeaan pelinopeuteen mitä haettiin.

Jos viime vuonna pelistä puuttui tämä kamppailuelementti niin nyt tavallaan kaaduttiin kolikon toiseen puoleen, eli taitoelementti jäi vajaaksi. No toki siellä eilenkin otettiin viivelähtöjä ja muuta mutta kokonaiskuvassa näkisin, että Kärpät oli monipuolisempi joukkue kuitenkin.

Rautakorven sapluuna toimii, siitä ei ole kahta sanaa. Mutta olisikohan aika ottaa ihan oikeasti apua, vaikka henkisen valmennuksen puolelta? Minä en jaksa uskoa, että fyysisellä puolella tai edes pelitaktisella puolella parannettavaa löytyy niin paljoa.

Aiemmin linkitin youtube-pätkän jossa Chael Sonnen puhui siitä miten ympäristön muuttuminen vaikuttaa itse suoritukseen. Ympäristö on tässä tapauksessa tietenkin koti- tai vierashalli mutta tavallaan myös se finaalipeli on oma ympäristönsä. Se miten hänen mukaansa tuohon tulee suhtautua on se, että keskittyy vain tekemään harjoiteltuja asioita, toistoja, toistoja.

Itse olen tuosta täsmälleen samaa mieltä mutta apua voisi käyttää siihen miten nuo asiat oikeasti saa käytännön tasolla toimimaan, niin, että niitä USKALTAA tehdä, kun peli sitä kutsuu.

PS.

Täytyy vielä nostaa hattua Kärppien joukkueelle, tyylikkäästi hoitivat juhlinnan, vaikka varmasti oli upea fiilis. Juhamatti Aaltonen varsinkin pelin jälkeen haastattelussa. Ei yhtään piikkejä, ei mitään, tiesi itsekin, että oli raju tapa ratkaista mestaruus.

Loistavaa urheiluhenkeä, harmi kun ei kaikilla kannattajilla ole vitun vertaa käsitystä siitä mitä se urheiluhenki ja keskinäinen kunnioitus tarkoittaa. Se on helppo täällä huudella yhden jos toisen sulamisista, kun ei itse tarvitse tehdä muuta kuin maata sohvalla.

 

[Piku24]

Kiitos Tapparalle hyvästä vastuksesta. Oli hienoa finaalikiekkoa, 2 parasta joukkuetta ja halleissa tunnelmaa. Lähelle Tappara pääsi jatkoerässä Palolan paikka tuoda kannu Manseen, mutta ei niin ei. Jääkiekko on pienten marginaalien peli ja lopulta ne pienet marginaalit kääntyi Kärpille. Kuten joskus sanoin, että Kärpät on vain Aaltosen verran parempi, niinhän se on. Kaikki kunnia Tapparalle hyvästä pelistä ja pelasitte Kärppiä vastaan paremmin, kuin odotin. Kyllä Tapparankin aika vielä tulee, mutta se ei ole tämä kevät. Tappara saavutti hopeaa vuosina 2001 ja 2002 sekä mestaruuden vuonna 2003. Toistuuko sama kaava? Hopeat vuonna 2013 ja 2014. Tuleeko ensi vuonna mestaruus? Aika näyttää. Kärppien dynastia taas heräilee ja uskon, että mestaruuksia tulee Kärpille lähivuosina lisää. Kyllä Kukkosen Lasse on niin huikea pelaaja ja kapteeni, että parempaa saa hakea.

Kyllä Rautakorvella varmasti ketuttaa, kun mies lähtee finaaleista kerta toisensa jälkeen hopeamitalli kaulassa. 1 mestaruus miehellä on, mutta hopeamitalleja on liikaa suhteessa kultamitalleihin. Onko Rautkorpi tarpeeksi hyvä valmentaja viemään joukkueen päätyyn? Siitä voi olla montaa mieltä.

Aaltonen, Kukkonen ja Pokka todennäköisesti lunastaa paikan Minskiin. Miksei myös Palola tai Jormakka.

 

[Viinikan Alku]

Onnittelut Kärpille! Kyllä sen vaan huomasi viidennessä ja varsinkin kuudennessa matsissa Tampereella, että Kärpät ryhtyi oikeasti pelaamaan, ja kun on noinkin laadukas porukka, ei se helpolla luovuta. Lähimpänä mestaruutta Tappara oli tietysti vasta seiskapelin jatkoajalla, ei yhtään aikaisemmin. Palolalle ei kelvannut, Aaltoselle kelpasi.

Tämä oli niin pienestä kiinni, että ei sitä vieläkään käsitä. Hienointa oli kuitenkin taas huomata pelaajien rehtiys taiston tauottua, Aaltonen antoi tunnustusta Tapparan aktiiviselle (hyökkäys)pelille ja se kertoo tuhat kertaa enemmän kuin Interweb-jeesusten ja joidenkin paskatoimittajien jutut.

Tapparan osalta homma kaatui siihen, että tehot jäivät pieniksi tietyillä pelaajilla niin seiskapelin jatkoajalla kuin pääosin koko sarjassa. Metsola oli eilen Tapparan paras pelaaja, perjantaina Tampereella ei niinkään. Kärpillä oli vain yksinkertaisesti parempia yksilöitä ja olivat lopulta sen pari senttiä parempi joukkue. JOUKKUE kuitenkin ratkaisee kaiken. Aina.

Rautakorpi on helvetin hyvä valmentaja, joka otti taas joukkueesta kaiken mahdollisen irti. Viisi hopeaa on tietysti karu saldo, mutta on siellä yksi mestaruuskin, ja Liigassa on paljon valmentajia, joilta ei löydy palkintokaapista muuta kuin kunniakirjoja.

Tappara on menestyneempi seura kuin Kärpät, Lukko ja Pelicans yhteensä. Nyt tuli taas yksi mitali lisää taulukkoon. Yksi kulta vielä ja ollaan Suomen kaikkien aikojen menestynein seura. Menestystä tulee tai ei tule, pelaajat vaihtuvat, mutta Seura on ja pysyy. tampereen tappara, nyt ja aina!

 

[Apheu]

Hienot finaalit, Kärpät oli himpun verran parempi, onnea vaan sinne Ouluun!

Tankki on kyllä tyhjä. Jotenkin koko kausi oli sellaista odottelua, koska se ihan paras peli löytyy. Runkosarjan loppukin oli niin heikko, että playoffseissa ei tiedä mitä sieltä nyt tulee. Vaikea sarja Pelicansia vastaan. Kaikki odottivat 4-0 voittoa Tapparalle, mutta eipä tullut. Lukon kanssa mentiin game seveniin ja voitettiin maalilla. Ja samoin mentiin myös finaaleissa game seveniin ja hävittiin maalilla ja vieläpä jatkoajalla. Ihan huikeat playoffit!

Kyllä vaan tyhjältä tuntuu. Viime kaudella olin samaa mieltä Niemisen kanssa, joukkue ei ollut aivan valmis mestaruuteen. Tänä vuonna uskoin kyllä viimeiseen saakka, että mestaruus klaarataan. Uskoin niin paljon, että nyt on jotenkin ihmeellinen olo - se oli niin lähellä! Jokin muuttui mielestäni tuossa game 5:ssä, kun olisi voitu pistää pelit pussiin ja juhlat alkuun. Jotenkin se draivi loppui, jäätiin vähän odottelemaan, mitä Kärpät tekee. Eikö sitten kuitenkaan uskallettu vaan haastaa samaan tapaan Kärppiä kuin aikaisemmissä peleissä? Vähän sama jäi sitten päälle game kutoseenkin. Pienestähän kaikki oli kiinni, mutta huomasi kyllä selvästi, että Kärpät oli loistava pelaamaan veitsi kurkulla - Tappara todella huono niittaamaan sarjaa. Se nähtiin jo Lukkoa ja Pelicansia vastaan.

Mutta hienot playoffit ja finaalit, ihan ansaittu voitto Ouluun ja jos sitten ensi kaudella taas.. Kolmas kerta toden sanoo :)

Ja sanon nyt vielä sen, että aivan helkutin ylpeä olen tästä Tapparan joukkueesta! Kiitos! Toivottavasti Nieminen saisi vielä parsittua itsensä kasaan ja kuntoon ja vetämään yhden kauden. Jotenkin tähän Rautakorven kolme-vuotiseen projektiin sopisi mainiosti ensi kaudella nostaa se kannu. Ja se hetki, kun Nieminen, Mäntylä tai esimerkiksi Juha Metsola sen kannun nostaisi sinne kattoon.. Se olisi jotain uskomatonta. Itse en vaihtaisi Metsolaa mihinkään. Loistava maalivahti, hänestä ei ollut mestaruus kiinni.

 

[kahden suunnan sentteri]

Siinä mielessä nimimerkki Kahden suunnan sentteri oli hieman väärässä, että finaali ja sen jatkoerä ei varsinaisesti lukeudu niinhin peleihin, joissa reagointia olisi tarvittu. Tappara onnistui pelaamaan aika pelikirjansa mukaisesti ja piti Kärpät aika hyvin poissa maalipaikoilta, vaikka kiekon hallinan sille antoikin.

Otteluketjussa mainitsinkin, että taktinen tietoinen valintahan tämäkin oli. Ja ei se ohiveto eli jatkoerän vieminen kaukana ollutkaan, vaikka todennäköisyys jossain alle viidenkymmenen prosentin huitelikin. Hyvä pelikirja antoi ylipäätään mahdollisuuden edes päästä heittämään all in viimeiselle vastustajalle kun muut pelaajat on jo pudotettu pöydän äärestä, ja pienellä korttisäkällä sieltä olisi se ohiveto tullutkin, vaikka Rautakorvelle jaettu käsi (taitotaso ja jaksaminen, pelaajabudjetti, kärppälogolle pelaavat omat pojat, kotietu, jne) ei ollutkaan samaa luokkaa kuin vastustajalla.

 

[Ihmiskuula]

Tässä sinänsä tiukassa sarjassa kävi nyt lopulta niin, että valmentajavelho Marjamäki vei kokenutta Rautakorpea kuin mätää kukkoa..

Tämä on varmaan huikein miina ikinä mut astun kyllä tähän ylpeesti, vei niinku mätää kukkoa? Se oli game 7 jatkoaika, Metsola tavallaan suli mut vittuako siitä. Olen katellu änärin pleijareita tässä jonkun aikaa. Kivan näköstä hokia, Saravo, Puistola ja Niemisen Ville olisivat pelannu noilla säännöillä 15 sekunnin vaihtoja ja sit estämisestä kakkoselle.

 

[peterra]

Mielestäni loppujen lopuksi oli itse asiassa kyse koko kauden jatkuneesta isosta kuvasta, josta jokainen playoff sarja tavallaan oli peilikuva. Tappara pelasi alkukauden tahmeasti kuten perin usein avauspelit finaalissa, voitettiin ne vähän vahingossa, niin kuin alkukaudesta oli tapana. Ongelmia tuli nopeasti ja yleensä toka ja kolmas pystyttiin vielä pelaamaan hyvin, ihan niin kuin pelattiin about keskellä runkosarjaa loistavaa kiekkoa, mutta sitten kun sarjat vanheni, ihan kuin kausikin, Tappara hiipui pala palalta.

Tapparan pääsy finaaleihin oli pienestä kiinni, eteneminen Pelicanssia vastaan ei ollut mikään tyylikäs ja puhdas voitto, Lukkoakin vastaan samalla tavalla hukattiin kahdet ottelupallot ja seiskapelissä ainoastaan yksi puolittainen sutaisu maalia kohti lopulta teki eron joukkueiden välille. Finaalissa pelattiin oikeastaan alkusarjasta kauden parasta lätkää, mutta sitten taas hyydyttiin aivan kuten koko kauden. Playoff oli koko kauden kuva minikoossa.

Rautakorpi on loistava valmentaja, mutta loppujen lopuksi hän teki viime kaudesta väärät johtopäätökset. Koko kauden oli fanina jatkuvasti huolta siitä, että Tappara pystyi hyökkäyspelissään tuottamaan varsin heikosti maalipaikkoja ja pystyi ainoastaan erittäin harvoin pitämään useamman erin pelin flown itsellään. Kuitenkin Tapparan pelitapa näytti aika "energiaa vievältä" ja "tahmealta", koska Tappara luotti nimenomaan luisteluun ja pääosin taktiset kuviot olivat luokkaa pakki avaa keskelle ja sentteri luistelee punaiselle ja viskaa lätyn päätyyn, jotta vastustajan pelaajat saavat sen sieltä vapaasti hakea pois kuljeksimasta. Sen jälkeen asetuttiin trappiin keskialueelle ja odotettiin, jos jossain vaiheessa kiekkoa saataisiin meidänkin jengille. Loppukaudesta Tapparan nopeat pelin kääntämiset otettiin totaalisesti pois ja vastukset oppivat pelaamaan keskialueen tarpeeksi tarkisti, joten keskialueen trappi oli käytännössä yksi ja sama. Aika usein myös kolmannessa erässä kiekosta luovuttiin ennemmin kuin kiekolla rakennettiin eli toisin sanoen purkukiekko pleksistä ulos omalta alueelta ja avaimet takaisin vastustajan kouraan.

Viime kaudella Tappara kuitenkin esitti täysin toisenlaista peliä, jossa oli paljon kiekkokontrollijääkiekon elementtejä ja loistavaa yksilötaitoa mukana. Tappara pelasi tuolloin paikoittain niin näyttävää kiekkoa, että porilaisten keväiset puheet kahvakiekosta olivat höpölöpöä niin kovalla tasolla, koska niin hienoa hyökkäyspeliä Tappara paikoin esitti. Ja unohtihan joukkue playoffeissa aivan täysin sen keskialueen trappaamisenkin silloin vaan mentiin eikä meinattu. Jotenkin tästä kaudesta jää väistämättä sellainen halju tunne itselle, että Rautakorpi yksinkertaisesti ruuvasi mutteria nyt väärään suuntaan eli tulkitsi viime kauden finaalitappion väärin. Ehkä se oikea ratkaisu olisi kuitenkin ollut vaan luottaa siihen valmiiksi toimivaan sapluunaan, joka silloin luotiin ja hakea täsmäapuja jengille, jotta se ehostuisi vielä paremmaksi ja monipuolisemmaksi ja "mennä loukkaantumisten taakse" ja myöntää, että joukkue tarvitsi vain rahtusen lisää reserviä, jotta kaikki ei kaatuisi parin avainpelaajan loukkaantumiseen. Nyt tuo väärään suuntaan ruuvaaminen oli koko kauden kuva ja valitettavasti nyt on tehtävä johtopäätökset siitä; toivon todella, että Rautakorpi palaa vuoteen 2012-2013 ja palauttaa tuon upean pelitavan takaisin. Jos Rautakorpi lähtee myös ensi kaudelle tuolle linjalle, että entistä isompaa ruuvia kiristetään ja ajetaan pelitapa yhä enemmän puolustustaisteluksi ja prosenttikiekoksi, jossa voittaja ratkaistaan yhden maalin erolla niin sitten on kyllä tuskainen kausi.

Välillä tuntuu, että pelitapa oli jopa niin haastava, että pelaajat eivät siitä päässeet kärryille koko kaudella, sillä sen verran usein aina playoffejen vikaan peliin asti viimeiseen asti vältettiin laukomista viivalta ja aina siirrettiin kiekkoa takaisin kulmaan, josta niitä maaleja ei vaan tehdä. Ei mikään ihme, jos viivapyssyt Aalto ja Puistola eivät tuohon palettiin oikein omia avuja löydä.

 

[Creed]

Mutta hienot playoffit ja finaalit, ihan ansaittu voitto Ouluun ja jos sitten ensi kaudella taas.. Kolmas kerta toden sanoo :)

Ja sanon nyt vielä sen, että aivan helkutin ylpeä olen tästä Tapparan joukkueesta! Kiitos! Toivottavasti Nieminen saisi vielä parsittua itsensä kasaan ja kuntoon ja vetämään yhden kauden. Jotenkin tähän Rautakorven kolme-vuotiseen projektiin sopisi mainiosti ensi kaudella nostaa se kannu. Ja se hetki, kun Nieminen, Mäntylä tai esimerkiksi Juha Metsola sen kannun nostaisi sinne kattoon.. Se olisi jotain uskomatonta. Itse en vaihtaisi Metsolaa mihinkään. Loistava maalivahti, hänestä ei ollut mestaruus kiinni.

Täytyy myöntää että jos Kärpät ei voita ens vuonna ni olkoon Rautakorven Tappara med Metsola ja Nieminen!!

Juhis sen parhaiten sanoi mun mielestä, antaessaan täyden tunnustuksen Tapparalle, "vaikka paljon on Tapparaa kritisoitu liaanikiekosta sun muusta, ni molemmat joukkueet hyökkäs, teki maaleja, ja pitäähän näissä peleissä puollustaakki, ihan mieletön sarja!"

Se että on kaks erilaista joukkuetta, erilaisilla pelitavoilla finaalissa ja saa aikaan tollasen sarjan on tämän liigan suola!!

Game 7 ratkeaa jatkoajalla, WAU!

Ja silti mistä tälläkin pellepalstalla puhutaan:
-läpsyttimistä
-Metsola suli(vitut)
-kahvaus(plaah)
-tuomarit(Liiga maksakaa niille mitä ne ansaitsee)

-jotain muuta paskaa

Ihan mahtavat finaalijoukkueet, sattumasta kiinni kumpi vei, parhaat playoffit ikinä ja liiga pärjää ilman HjallisPutiniakin jatkossa!!

Tää oli kaikkien aikojen sarja ja se pitäis riittää, kiitos!

 

[Joonatan]

Tää sarjahan oli ihan mieletön. Ensinnäkin kaikki pelit meni maalin erolla. Toisekseen, kaikissa peleissä voittomaali syntyi pelin ollessa tasan. Eli ei esimerkiksi siten, että toinen joukkue nousee kolmen maalin takaa maalin päähän ja ottelu loppuu siihen. Tasaisempaa ei voi yksinkertaisesti olla. Turha sanoa, että kumpikaan joukkue olisi ollut merkittävästi parempi. Pomppu sisään, pomppu ulos. Hienoja pelejä ja itse kyllä sanoisin edellämainituin perustein parhaaksi finaalisarjaksi kotiliigamme historiassa. Pelit näyttivät kentälläkin hyvältä, kaikki yrittivät ja taistelivat.

Kärppien fanina täytyy olla onnellinen. Tässä meikäläisen fanituksenkin aikana on ollut kaksi kertaa mestaruus voitettu kotihallissa jatkoaikamaalilla. Tällaista ei kaikille tapahdu koskaan. Ja varsinkin tämä game sevenin jatkoaika on sellainen, jota saanee muutaman vuoden odotella ennenkuin finaaleissa tapahtuu uudelleen.

 

[Torsti]

Vaikea sarja Pelicansia vastaan. Kaikki odottivat 4-0 voittoa Tapparalle, mutta eipä tullut. Lukon kanssa mentiin game seveniin ja voitettiin maalilla. Ja samoin mentiin myös finaaleissa game seveniin ja hävittiin maalilla ja vieläpä jatkoajalla. Ihan huikeat playoffit!

Tappara pelasi 20 ottelua, joista 3 päättyi yli yhden maalin erolla (Pelicans-sarjassa voitto 3-1 ja Lukko sarjassa voitto 5-2 sekä tappio 4-2). Kuvastaa kyllä hyvin koko kautta, että mikään paraatimarssi fanfaarien soidessa kausi ei ollut, mutta hyvin vedettiin sitä kivirekeä kalkkiviivoille. Tuskin Tappara pelimäärään väsyi, lähinnä siihen, että lähes kaikki matsit piti pelata tosissaan loppuun saakka.

 

[Mensonge]

Aaltonen, Kukkonen ja Pokka todennäköisesti lunastaa paikan Minskiin. Miksei myös Palola tai Jormakka.

Ja Pyörälän voi jättää rannalle, kun on semmonen haalrimies, jota tuskin huomaa. Mitä nyt voitti pleiareiden pistepörssin.

Sitten itse sarjaan. Nätelmänä sellainen, etti kukaan edes kehtaisi käsikirjoittaa tuollaista. Tappara oli SE vastus, joka piti kohdata. Tappara oli kovempi kuin uskoinkaan. Kärpät oli kuitenkin parempi. Vastaavaa sarjaa ei tulla koskaan näkemään, kaikki pelit maalin erolla ja seitsemäs peli 0-0 ja jatkoille. Allekirjoittaneelle oli jo aika lailla liikaa tuossa viimeisessä pelissä.

Mestaruus tällä tavalla voitettuna, maistuuhan se hemmetin hyvälle! Mestaruus maistuu aina hyvälle, mutta tämä tapa, jolla pojat homman hoiti.. Yhdessä vuodessa tapahtui paljon koko Kärppäorganisaatiossa, todella paljon. Marjamäki, Kukkonen, Pyörälä, Aaltonen, siinä uudet palaset. Pokka, Ohtamaa, Donskoi, Junttila ja etenkin Karhunen, omista nousi vastuunkantajia. Joukkue oli vaan niin kova, ettei auttanut mikään, ei vaikka Tappara pääsi todella lähelle.

Nyt on hyvä jatkaa kesän viettoon . Kiitän Tapparaa ja kiitän Kärppiä! Hyvä oli otatus palstoillakin ja paljon oli parran pärinää. Ihmekös tuo. Sarja oli kuitenkin siisti, siitä voi olla ylpeä.

 

[L. Paraske]

Eilen mietin moneen kertaan, että voisi muutaman sanan verran ajatuksia tänne purkaa. Mutta ei niitä sanoja oikein löytynyt, eikä löydy oikeastaan vieläkään. Tämä finaalisarja oli kaikkine käänteineen niin täydellinen (meille) täydellisine loppuineen, että ei se sanomisilla enää parane. Silloin kun näki Tapparan verkon heiluvan siinä lauantain jatkoerässä, niin olotila oli suorastaan surrealistinen. Ainoa ongelma tässä on, että miten mikään Kärppien tuleva menestys ja mestaruus enää miltään tämän rinnalla tuntuu.

Kiitokset kaikille näihin keskusteluihin osallistuneille. Välillä mentiin molemminpuolin alta riman, kuten se nyt taitaa asiaan kuuluakin, mutta kyllä Tapparan kannattajat keskimäärin fiksua porukkaa on, kuten esim. lauantaina Sportissa tuli havaittua.