Punakeltainen Kapina
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen suurin, Suomen kaunein, Stadin Jokerit
Ulkona paistaa aurinko, ja kevät alkaa hiipimään jääkiekkokannattajan mieliin uhkaavalla voimalla. Kun kauden etukäteen odotetuin tapahtuma, Talviklassikko, on klaarattu pois päiväjärjestyksestä, on aika kääntää katseet ja odotukset tosipeleihin. Peleihin, joissa lopulta päätetään, teloitetaanko koko joukkue henkisesti, annetaanko pelaajille synninpäästö vaiko rakastetaan heitä aina ja ikuisesti.
Ensin mainittu vaatisi mielestäni sääleissä ulostautumista tai puolivälierissä tippumista jollekin HPK:lle tai KalPalle. Synninpäästön olen valmis antamaan, jos puolivälierissä vastaan asettuva joukkue yksinkertaisesti on voittamattomissa, ja oma peli ei ole sitä hirveätä kuraa, mitä se oli 2009 Kärppiä vastaan.
Pelaajat lunastavat varauksettoman rakkauteni, mikäli kannu nostetaan 9 vuoden korpivaelluksen jälkeen Suomen suurimman ja kauneimman hallin kattoa kohti, Suomen suurimman ja kauneimman pelaajien toimesta. Ilonkiljahduksia aiheuttaisi myös välieräpaikka, ja finaaleissa pelaaminen tulisi ainakin itselleni erittäin suurena ja sitäkin positiivisempana yllätyksenä.
Kuten joku saattoi jo huomata, en ole mitenkään erityisen optimistinen playoffeihin lähdettäessä. Ja miten sitä voisikaan vielä olla, kun edes lähtöasetelmat eivät ole mitenkään selvillä? Kotietu on vielä mahdollista saavuttaa kovalla työllä, ja sääleihin tippuminen ei-niin-ihmeellisen intensiivisellä pupeltamisella.
Itse perustelen oman, realistisina pitämäni odotukset kevään suhteen muutamalla seikalla, jotka eivät mairittele joukkuettamme:
1. Puolustus
Kyllä, viisikkopuolustuksen on W saanut erittäin kovaan tikkiin, ja tasakentällisin omissa soi erittäin harvoin kiitos hyvällä tasolla olevan maalivahdin kanssa toteutetun yhteistyön toimivuuden ja erittäin tiiviin puolustuspelitavan.
On kuitenkin itselleen valehtelemista väittää, että tässä vaiheessa kautta runkosarjapeleissä näytetyillä kovilla suorituksilla voisi noin kapealla puolustuksella lähteä luottavaisin mielin kevääseen. Poffeissa pelin dynamiikka ja intesiteetti ovat aivan toisella tasolla, ja siellä myös vastustajan puolustuspelaaminen tulee olemaan paljon perusteellisemmin omaamme vastavaikuttava.
W:n on reagoitava nopeasti etenkin viisikkopuolustuksen kanssa monen ottelun sarjoissa ja pelien sisälläkin, mikäli ajattelimme kapealla puolustuksellamme sarjan/sarjoja voittaa. Kuitenkin, meillä ei ole vertailukelpoista pakistoa suhteessa moneen kilpailijaamme, ja tämä ei ole ikinä lupaavaa kevättä ajatellen.
Summa summarum: liian kapea pakisto menestykseen. Tasonnostoa pitää tapahtua kaikilla, etenkin suurimmalla johtajallamme Ossilla, jonka katsoisin arvokkaimmaksi pelaajaksemme kevättä ajatellen. Hänen on noustava sellaiselle tasolle ja johdettava puolustustamme myös sen mukaisesti, jos meinataan jotain huikeaa Jokereilta nähdä.
2. AV-peli
Siis ei helvetti että voi olla erikoistilannepelaaminen av:n ja yv:n suhteen kuin yö ja päivä. Ylivoimalla sentään saadaan hyvääkin tulosta aikaan, mutta alivoima onkin sitten yhtä tehokasta, kuin jos iskisimme jäälle 4 hieman sivuttaisliikkeessä ilmavirran mukana veivaavaa pahvista pujottelukeppiä.
Playoffeissa erikoistilannepelaamisen merkitys vain korostuu, ja kun em. pakisto ei pärjää vastustajalle kaksinkamppailuissa eikä liikkeessä, se kostautuu jäähyinä. Ja kyyti on jumalattoman kylmää, jos jotain ihmettä ei ala av:n osalta tapahtua. Aikaa on ollut rukata se kuntoon jo monta monta ottelua, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Summa summarum: Nykyinen alivoimapelaaminen tulee olemaan suurin kompastuskivi keväällä. Ei tuollaisella pupeltamisella voida voittaa sarjaa, puhumattakaan useasta, mikäli ei pysytä poissa boksista järjestään aina. Ja se tulee onnistumaan vielä pienemmällä todennäköisyydellä.
3. LKP-ketjun varassa roikkuminen ja muiden hyökkääjiemme onnistumisvarmuus
Vaikka Massi-Miehemme, Nokelainen ja Pihlman ovatkin näyttäneet aika ajoin piristymisen merkkejä, niin silti ollaan viimeaikoina roikuttu liiaksi LKP-ketjun dominoinnin ja heidän tekemiensä maalien varassa. Leino-Santala-Stapleton -kentältä se dominointi poffeissa onnistui, mutta väitänpä, ettei samanlaisia otteita tulla LKP:ltä näkemään, koska pitkässä sarjassa heidän pimentämisensä tulee olemaan vastustajalle yksi pääperiaatteista.
Siksi tarvitaan onnistumisia jatkuvalla syötöllä muilta hyökkääjiltämme. Pihlmanista ollaan puhuttu suurten pelien pelaajana, Massit ovat kokeneita karjuja ja Nokelaisen odottaisi ottavan enemmän roolia hyökkäyspäässä, mutta kysymysmerkit ovat siltikin suuria. Eaves oli huikeassa vireessä keväällä 2008, mutta se onkin jo aivan toisen maailman menneisyyttä.
Summa summarum: LKP-ketjun varassa emme voi poffeihin lähteä, ja muut hyökkääjämme ovat erittäin epävarmasti ennustettavia. Jos onnistumisia ei ala tulemaan laajalla rintamalla, mitä pelkään, ei maalejakaan synny riittävästi. Kaksi edellä mainittua seikkaa voivat vielä aiheuttaa sen, että maaleja on tultava keskivertoa enemmän, jos otteluita sarjoista puhumattakaan halutaan voittaa.
Mielestäni positiiviset asiat ovat sentterikalustossamme, etenkin maalivahtipelissämme sekä siinä, että meillä on erittäin hyvä ykköskenttä, joka pystyy tehtailemaan ehdottomasti maaleja myös keväällä. Mutta ei samaan tahtiin, kun vastustaja puskee kahta kauheammin päälle. Kädet ristissä toivonkin siis av-pelin parantumista, puolustuksen kasvamista uusiin mittoihin ja muiden hyökkäysketjujen onnistumista.
Entäpä sitten ne, jotka nämä kyvyt ja niiden parantumisen ja mahdolliset onnistumiset laittavat lopulta testiin? Eli tulevat vastustajamme? Niistä ei ole vielä mitään varmuutta, mutta tietyt seikat sanelevat todennäköisyyksiä lopullisia sarjataulukkosijoituksia ajatellen:
-Meidän loppuohjelmamme koostuu 7 kotipelistä ja vain 4 vieraskoitoksesta, ja HPK yhden ottelun enemmän pelanneena on vain 3 pisteen päässä, joten pitäisin yllättävänkin todennäköisenä, että sille sijalle tulemme päätymään
-KalPan ja HPK:n otteluohjelma ei hirveästi eroa toisistaan, mutta luottaisin huomattavasti enemmän HPK:n loppuvireeseen yli KalPan, jolloin parahin mahdollinen skenaario voisi toteutua, eli Jokerit olisi 4. ja HPK 5. *syljeneritys kiihtyy voimakkaasti*
-Lukko ja Blues ovat myös mahdollisia 6 sakkiin tunkijoita, joista Lukkoon luotan enemmän kuin KalPaan. Jos Jokerit perseilee suht helpon loppunsa totaalisesti, voidaan valahtaa pahimmillaan jopa säälipoffeihin, koska kilpailua riittää *syljeneritys kiihtyy oksennusrefleksin takia*
Todennäköisimpänä pitäisin siis 4. tilaa ja kotietua, jolloin todennäköisin vastustaja olisi:
*rumpujen pärinää*
*voitonriemuinen voitonfanfaari*
HOO PEE KOO!
Ja sekös maittaisi jokerifania kuin paska Bluesin päävalmentajaa, joten sitä tässä nyt hampaat ja munuaiset ristissä oikein kuorossa toivotaan. Mikäli totaalista rojahdusta sääleihin ei tapahdu, todennäköisten poffivastustajien järjestys olisi:
1. Lukko
2. KalPa
3. Blues/HIFK/Ässät
Viimeisestä korista samaan aikaan pelkään ja toivon HIFK:ta, sillä naapurin kurmuttaminen olisi jo mestaruus sinänsä (tai sen suuntaiselta se tuntuisi), ja tappio taasen pelillisesti ei niin kivulias. Pelkään juuri siksi, että henkisesti se aiheuttaisi pienimuotoiset traumat, kun vittuilua lopputuloksesta saisi kuulla varmaan seuraavat 3 vuotta.
Muuten todennäköiset vastustajat vaikuttavat ihan voitettavissa olevilta, JOS kaikki loksahtaa paikoilleen ja keväällä peli toimii juuri niinkuin Erkka on kaavaillut. Hyvin iso JOS.
JOS Jokerit tippuisi sääleihin, niin ne pitäisikin aluksi voittaa ja silloin vastaan asettuisi joku kolmikosta JYP, Ässät tai HIFK. Säälijoukkueen voitto puolivälierissä olisi jo itsessään pienimuotoinen ihme, enkä jaksa uskoa, että loppukauden konttauksen jälkeen Jokereista olisi em. joukkueille juurikaan haastetta.
Tässä vaiheessa vastustajilla jossittelu on aika turhaa, tärkeintä kevään kannalta on nyt kerätä viimeisestä 11 ottelusta ~21 pistettä eli 7 voittoa. Se on erittäin kova tavoite, ja vähempikin saattaa riittää, mutta reipas kotietu ja hyvä putki kevättä ajatellen alle luovat suuret kerrannaisvaikutukset loppurutistusta ajatellen.
Silloin voi vastaan asettua kuka tahansa nelikosta HPK, Lukko, KalPa, Blues, eikä hirveästi osaisi pelottaa. Vaikka syytä ehkä olisikin.
Oli miten oli, ensimmäinen päivä Kekäläisen dynastiasta alkaa kääntyä illaksi, ja meillä on nyt käsissämme auringonlaskun tuoma kultainen kajastus. Muuttuuko se totaaliseksi yön pimeydeksi, häilyy täysikuun valaisemaksi sinertäväksi tähtitaivaaksi vaiko täyttyy riemukkaasta punakeltaisesta revontulien ja taivaankappaleiden tuikkeiden voitonjuhlasta, sen päättää joukkueemme tuolla jäällä.
Ja sille me annamme kaiken tukemme, katsomossa huutaen, itkien ja nauraen. Tunteiden vuoristorataa käyden, kuten playffoeissa kuuluukin.
Sillä vuorokauden tunneherkin hetki, iltarusko, on kohta alkamassa. Nauttikaamme.
Ensin mainittu vaatisi mielestäni sääleissä ulostautumista tai puolivälierissä tippumista jollekin HPK:lle tai KalPalle. Synninpäästön olen valmis antamaan, jos puolivälierissä vastaan asettuva joukkue yksinkertaisesti on voittamattomissa, ja oma peli ei ole sitä hirveätä kuraa, mitä se oli 2009 Kärppiä vastaan.
Pelaajat lunastavat varauksettoman rakkauteni, mikäli kannu nostetaan 9 vuoden korpivaelluksen jälkeen Suomen suurimman ja kauneimman hallin kattoa kohti, Suomen suurimman ja kauneimman pelaajien toimesta. Ilonkiljahduksia aiheuttaisi myös välieräpaikka, ja finaaleissa pelaaminen tulisi ainakin itselleni erittäin suurena ja sitäkin positiivisempana yllätyksenä.
Kuten joku saattoi jo huomata, en ole mitenkään erityisen optimistinen playoffeihin lähdettäessä. Ja miten sitä voisikaan vielä olla, kun edes lähtöasetelmat eivät ole mitenkään selvillä? Kotietu on vielä mahdollista saavuttaa kovalla työllä, ja sääleihin tippuminen ei-niin-ihmeellisen intensiivisellä pupeltamisella.
Itse perustelen oman, realistisina pitämäni odotukset kevään suhteen muutamalla seikalla, jotka eivät mairittele joukkuettamme:
1. Puolustus
Kyllä, viisikkopuolustuksen on W saanut erittäin kovaan tikkiin, ja tasakentällisin omissa soi erittäin harvoin kiitos hyvällä tasolla olevan maalivahdin kanssa toteutetun yhteistyön toimivuuden ja erittäin tiiviin puolustuspelitavan.
On kuitenkin itselleen valehtelemista väittää, että tässä vaiheessa kautta runkosarjapeleissä näytetyillä kovilla suorituksilla voisi noin kapealla puolustuksella lähteä luottavaisin mielin kevääseen. Poffeissa pelin dynamiikka ja intesiteetti ovat aivan toisella tasolla, ja siellä myös vastustajan puolustuspelaaminen tulee olemaan paljon perusteellisemmin omaamme vastavaikuttava.
W:n on reagoitava nopeasti etenkin viisikkopuolustuksen kanssa monen ottelun sarjoissa ja pelien sisälläkin, mikäli ajattelimme kapealla puolustuksellamme sarjan/sarjoja voittaa. Kuitenkin, meillä ei ole vertailukelpoista pakistoa suhteessa moneen kilpailijaamme, ja tämä ei ole ikinä lupaavaa kevättä ajatellen.
Summa summarum: liian kapea pakisto menestykseen. Tasonnostoa pitää tapahtua kaikilla, etenkin suurimmalla johtajallamme Ossilla, jonka katsoisin arvokkaimmaksi pelaajaksemme kevättä ajatellen. Hänen on noustava sellaiselle tasolle ja johdettava puolustustamme myös sen mukaisesti, jos meinataan jotain huikeaa Jokereilta nähdä.
2. AV-peli
Siis ei helvetti että voi olla erikoistilannepelaaminen av:n ja yv:n suhteen kuin yö ja päivä. Ylivoimalla sentään saadaan hyvääkin tulosta aikaan, mutta alivoima onkin sitten yhtä tehokasta, kuin jos iskisimme jäälle 4 hieman sivuttaisliikkeessä ilmavirran mukana veivaavaa pahvista pujottelukeppiä.
Playoffeissa erikoistilannepelaamisen merkitys vain korostuu, ja kun em. pakisto ei pärjää vastustajalle kaksinkamppailuissa eikä liikkeessä, se kostautuu jäähyinä. Ja kyyti on jumalattoman kylmää, jos jotain ihmettä ei ala av:n osalta tapahtua. Aikaa on ollut rukata se kuntoon jo monta monta ottelua, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Summa summarum: Nykyinen alivoimapelaaminen tulee olemaan suurin kompastuskivi keväällä. Ei tuollaisella pupeltamisella voida voittaa sarjaa, puhumattakaan useasta, mikäli ei pysytä poissa boksista järjestään aina. Ja se tulee onnistumaan vielä pienemmällä todennäköisyydellä.
3. LKP-ketjun varassa roikkuminen ja muiden hyökkääjiemme onnistumisvarmuus
Vaikka Massi-Miehemme, Nokelainen ja Pihlman ovatkin näyttäneet aika ajoin piristymisen merkkejä, niin silti ollaan viimeaikoina roikuttu liiaksi LKP-ketjun dominoinnin ja heidän tekemiensä maalien varassa. Leino-Santala-Stapleton -kentältä se dominointi poffeissa onnistui, mutta väitänpä, ettei samanlaisia otteita tulla LKP:ltä näkemään, koska pitkässä sarjassa heidän pimentämisensä tulee olemaan vastustajalle yksi pääperiaatteista.
Siksi tarvitaan onnistumisia jatkuvalla syötöllä muilta hyökkääjiltämme. Pihlmanista ollaan puhuttu suurten pelien pelaajana, Massit ovat kokeneita karjuja ja Nokelaisen odottaisi ottavan enemmän roolia hyökkäyspäässä, mutta kysymysmerkit ovat siltikin suuria. Eaves oli huikeassa vireessä keväällä 2008, mutta se onkin jo aivan toisen maailman menneisyyttä.
Summa summarum: LKP-ketjun varassa emme voi poffeihin lähteä, ja muut hyökkääjämme ovat erittäin epävarmasti ennustettavia. Jos onnistumisia ei ala tulemaan laajalla rintamalla, mitä pelkään, ei maalejakaan synny riittävästi. Kaksi edellä mainittua seikkaa voivat vielä aiheuttaa sen, että maaleja on tultava keskivertoa enemmän, jos otteluita sarjoista puhumattakaan halutaan voittaa.
Mielestäni positiiviset asiat ovat sentterikalustossamme, etenkin maalivahtipelissämme sekä siinä, että meillä on erittäin hyvä ykköskenttä, joka pystyy tehtailemaan ehdottomasti maaleja myös keväällä. Mutta ei samaan tahtiin, kun vastustaja puskee kahta kauheammin päälle. Kädet ristissä toivonkin siis av-pelin parantumista, puolustuksen kasvamista uusiin mittoihin ja muiden hyökkäysketjujen onnistumista.
Entäpä sitten ne, jotka nämä kyvyt ja niiden parantumisen ja mahdolliset onnistumiset laittavat lopulta testiin? Eli tulevat vastustajamme? Niistä ei ole vielä mitään varmuutta, mutta tietyt seikat sanelevat todennäköisyyksiä lopullisia sarjataulukkosijoituksia ajatellen:
-Meidän loppuohjelmamme koostuu 7 kotipelistä ja vain 4 vieraskoitoksesta, ja HPK yhden ottelun enemmän pelanneena on vain 3 pisteen päässä, joten pitäisin yllättävänkin todennäköisenä, että sille sijalle tulemme päätymään
-KalPan ja HPK:n otteluohjelma ei hirveästi eroa toisistaan, mutta luottaisin huomattavasti enemmän HPK:n loppuvireeseen yli KalPan, jolloin parahin mahdollinen skenaario voisi toteutua, eli Jokerit olisi 4. ja HPK 5. *syljeneritys kiihtyy voimakkaasti*
-Lukko ja Blues ovat myös mahdollisia 6 sakkiin tunkijoita, joista Lukkoon luotan enemmän kuin KalPaan. Jos Jokerit perseilee suht helpon loppunsa totaalisesti, voidaan valahtaa pahimmillaan jopa säälipoffeihin, koska kilpailua riittää *syljeneritys kiihtyy oksennusrefleksin takia*
Todennäköisimpänä pitäisin siis 4. tilaa ja kotietua, jolloin todennäköisin vastustaja olisi:
*rumpujen pärinää*
*voitonriemuinen voitonfanfaari*
HOO PEE KOO!
Ja sekös maittaisi jokerifania kuin paska Bluesin päävalmentajaa, joten sitä tässä nyt hampaat ja munuaiset ristissä oikein kuorossa toivotaan. Mikäli totaalista rojahdusta sääleihin ei tapahdu, todennäköisten poffivastustajien järjestys olisi:
1. Lukko
2. KalPa
3. Blues/HIFK/Ässät
Viimeisestä korista samaan aikaan pelkään ja toivon HIFK:ta, sillä naapurin kurmuttaminen olisi jo mestaruus sinänsä (tai sen suuntaiselta se tuntuisi), ja tappio taasen pelillisesti ei niin kivulias. Pelkään juuri siksi, että henkisesti se aiheuttaisi pienimuotoiset traumat, kun vittuilua lopputuloksesta saisi kuulla varmaan seuraavat 3 vuotta.
Muuten todennäköiset vastustajat vaikuttavat ihan voitettavissa olevilta, JOS kaikki loksahtaa paikoilleen ja keväällä peli toimii juuri niinkuin Erkka on kaavaillut. Hyvin iso JOS.
JOS Jokerit tippuisi sääleihin, niin ne pitäisikin aluksi voittaa ja silloin vastaan asettuisi joku kolmikosta JYP, Ässät tai HIFK. Säälijoukkueen voitto puolivälierissä olisi jo itsessään pienimuotoinen ihme, enkä jaksa uskoa, että loppukauden konttauksen jälkeen Jokereista olisi em. joukkueille juurikaan haastetta.
Tässä vaiheessa vastustajilla jossittelu on aika turhaa, tärkeintä kevään kannalta on nyt kerätä viimeisestä 11 ottelusta ~21 pistettä eli 7 voittoa. Se on erittäin kova tavoite, ja vähempikin saattaa riittää, mutta reipas kotietu ja hyvä putki kevättä ajatellen alle luovat suuret kerrannaisvaikutukset loppurutistusta ajatellen.
Silloin voi vastaan asettua kuka tahansa nelikosta HPK, Lukko, KalPa, Blues, eikä hirveästi osaisi pelottaa. Vaikka syytä ehkä olisikin.
Oli miten oli, ensimmäinen päivä Kekäläisen dynastiasta alkaa kääntyä illaksi, ja meillä on nyt käsissämme auringonlaskun tuoma kultainen kajastus. Muuttuuko se totaaliseksi yön pimeydeksi, häilyy täysikuun valaisemaksi sinertäväksi tähtitaivaaksi vaiko täyttyy riemukkaasta punakeltaisesta revontulien ja taivaankappaleiden tuikkeiden voitonjuhlasta, sen päättää joukkueemme tuolla jäällä.
Ja sille me annamme kaiken tukemme, katsomossa huutaen, itkien ja nauraen. Tunteiden vuoristorataa käyden, kuten playffoeissa kuuluukin.
Sillä vuorokauden tunneherkin hetki, iltarusko, on kohta alkamassa. Nauttikaamme.
Viimeksi muokattu: