Jos haluat puhua yleisemmin kieliperheestä johon nuo kaikki kuuluvat niin puhu germaanisista kielistä. En yleisesti halua nillittää näistä asioista mutta tuo on oikeasti häiritsevää kun toistetaan virheellisiä väitteitä.
Hyvä korjaus. Sekoitin puhtaasti kaksi käsitettä keskenään kun kieliperheet ja kulttuurikäsitteet sekoittuvat mielessä. Olen aiemmin käyttänyt termiä germaaninen, mutta ellet olisi korjannut, tuo väärä termi olisi saattanut jäädä kielenpäälle kummittelemaan pidempäänkin. Periaatteessa väärä termi ei muuta kuitenkaan argumenttiani siitä, että ruotsi, saksa ja englanti kuuluvat samaan kieliperheeseen, ja siten voisi olla perusteltua avartaa kielipäätä valitsemalla joku valtakieli toisesta kieliperheestä.
Ei sosiaaliliberalismi sitä tarkoita, että Jani-Petterille tulisi taata vapaus opetella koulussa pelkkää puukässää, jos hän itse näin haluaa. Tai Veeti-Johannekselle vaikkapa vapaus olla kokonaan menemättä kouluun, koska hänen mielestään se ei ole kivaa.
Ei sosiaaliliberalismi myöskään tarkoita sitä, että Jani-Petterin täytyisi opiskella tasan tarkkaan sitä mitä sinä haluat Jani-Petterin opiskelevan ilman mitään omaa päätösvaltaa. Kun nyt kerran asian näin kärjistit.
Totta kai valtiossa on hyvä olla sekä autoritarismia, että liberalismia - valtiovaltaa ja yksilönvapautta sopivassa suhteessa. Mutta joku logiikka siinä täytyisi olla millä perusteilla sitä valtion pakkovaltaa harjoitetaan. Yleissivistäviä aineita on hyvä pakottaa opetussuunnitelmaan, koska ne ovat niitä perustyökaluja ja taitoja, joilla opetamme lapsiamme kohti parempaan tulevaisuuteen. Matematiikka, historia, biologia yms. ovat kaikki universaaleja aineita, joita opetetaan kaikille lapsille ympäri maailmaa. Myös kielitaito on tietyllä tapaa yleissivistävää, mutta eri kielten yleissivistävyys on pitkälti kiinni siitä kuinka iso valtakieli se on kansallisessa kulttuurikehyksessä. Ruotsin kieli on yleissivistävää aika pienessä osassa Suomea. Muualla Suomea se on lähinnä temppu, jolla voi leveillä. Ja ikävä kyllä marginaalikielenä sitä ei normisuomalainen kuule juuri missään, ellei erityisesti hakeudu ruotsinkielisen tarjonnan pariin, ja siten se opittu kielitaito hapertuu melko nopeasti pelkiksi alkeiksi, jota ei kehtaa julkisesti käyttää. Toki kaikesta kielitaidosta on jotain hyötyä, mutta mikä sinä olet sanomaan minulle miten minun pitäisi kielitaitoani rakentaa? Se on oikeastaan se juttu tässä pakkoruotsikeskustelun ytimessä, josta luistellaan aina pois vetoamalla niihin omiin mielipiteisiin siitä mikä on heidän mielestään tärkeää, tai johonkin palveluntarvedirektiiviin, jonka takia jokaisen suomalaisen pitäisi uhrata kouluaikaansa suhteettoman paljon johonkin jota inhoavat ja lopulta unohtavat - yleensä kokonaan jos tilastoihin on uskominen.
Samoin pitkään hieman ylenkatsottu Pohjoismainen yhteistyö nähdään nyt täysin uudessa valossa geopoliittisen tilanteen nopean muutoksen takia sekä siksi, koska kaikki Pohjoismaat ovat nyt myös Nato-maita.
Samalla varmasti vahvistuu ruotsin kielen sekä sen opetuksen asema Suomessa.
Omasta mielestäni taas tarve pakkoruotsille juuri heikkeni. Nyt kun olemme NATO-jäsen, meidän ei enää tarvitse ylläpitää keinotekoisia rakenteita länteen, vaan muuri on nyt rakennettu tuohon itärajalle. Voimme keskittyä olemaan suomalaisia. Suomen ja Ruotsin yhteistyö tullee olemaan läheisempää kuin aikoihin, mutta se ei poista sitä faktaa, ettei pakkoruotsi ole tähänkään mennessä tehnyt juuri kenestäkään niin hyvää ruotsin puhujaa, että sillä alettaisiin ruotsia ruotsalaiselle puhumaan. Ruotsalaiset olettavat oletusarvoisesti, että suomalaisen kanssa kommunikoidaan englanniksi. En tiedä onko hyvä vai huono jos yritän kouluruotsilla tavailla alkeita jollekin ruotsalaiselle. Varmasti vaivaannuttavaa myös hänelle.