Seurauskollisuus on nykypäivän jääkiekossa harvinaisuus. Tämä on ymmärrettävää, sillä toki pelaajat haluavat edetä urallaan mahdollisimman pitkälle ja tällöin rakaskin seura on jätettävä taakse ja on otettava vastaan uusia haasteita. Monesti "uskottomuus" on siis pelaajasta lähtöisin. Kuitenkin minusta olisi erittäin suotavaa, että niitä pelaajia, jotka ovat erinäisistä syistä johtuen valmiita edustamaan yhtä seuraa niin myötäleessä kuin vastamäessäkin, arvostettaisiin seuran silmissä. Minusta tuntuu, että nykyään seurajohdot ovat valmiimpia luopumaan seuraikoneistaan. Ville Nieminen, Ville Vahalahti ja Petteri Nummelin tulevat ensimmäisinä mieleen. Urheiluromantikkona toivoisin kovin, jotta seurauskollisuutta ei tapettaisi kokonaan sukupuuttoon. Sellainen vaara on olemassa, sillä hurlumhei-meininki ja usko nopeaan voittoon -ajattelu ovat saamassa vallan ja sumentamssa syvemmät arvot.
En ala luettelemaan Jari Viuhkolan saavutuksia, enkä kertomaan hänen merkityksestään Oulun Kärpille. Te kyllä tiedätte. Mikä teidän mielestänne tulisi olla tämän ikikärpän kohtalo?
En ala luettelemaan Jari Viuhkolan saavutuksia, enkä kertomaan hänen merkityksestään Oulun Kärpille. Te kyllä tiedätte. Mikä teidän mielestänne tulisi olla tämän ikikärpän kohtalo?