Pilalle menneet bändit/artistit

  • 11 024
  • 62

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Listataanpa tänne sellaisia yhtyeitä tai laulajia, jotka ovat mielestänne joskus olleet hyviä, jopa suuren fanituksen kohde, mutta jotka sittemmin ovat menneet perseelleen.

Ilmiö tarkoittaa siis esimerkiksi sitä, että aluksi on tehty pari hyvää levyä, mutta sitten on tehty musiikilliseen linjaan muutos ns aikuistuneisempaan suuntaan ja on yritetty alkaa miellyttämään suurta yleisöä. Samalla kuitenkin on kustu päin alkuperäisiä faneja, jotka ihmettelevät, että mitä paskaa nyt on alettu tekemään.

Musiikkityyli on vapaa. Mutta ei tänne siis mitään sellaisia, jotka ovat aina tehneet paskaa, kuten Mamba.

Laitan viisi nimeä alkuun:

Bon Jovi. Ensimmäinen levy on erittäin hyvä tasapainoinen setti toimivaa hard rockia, ja läpi 80-luvun on tullut useita hienoja biisejä. Jotain kuitenkin tapahtui 90-luvun alussa. Always ja Bed of roses olivat lopun alkua, ja tuosta on menty ainoastaan alaspäin. Uudemmat biisit ovat aivan kauheita.

Hausmylly. Loistavaa huumori-dancea suht rivoilla sanoituksilla ensiksi. Jo toisella levyllä oli kuitenkin havaittavissa tason laskua ja joku ihme nyyhkylaulu, mutta 90-luvun puolivälin Ikävä lokakuu ja muu hömppä oli jo sellaista, mitä ei jaksanut selvin päin kuunnella. Ymmärrän toisaalta, että Schysteemi ja Mustamies -linja ei olisi varmaan toiminut pidemmän päälle, mutta silti...

Eppu Normaali. Punk-henki on vaihtunut aivan johonkin muuhun. Ensimmäiset kolme levyä ovat todella hyviä, mutta radioasemien hylkäämiä. Kahdeksas ihme on näiltä viimeinen levy, jota jaksan kuunnella.

. Vähän sama homma. Olli oli ennen rock-laulaja, nyt iskelmälaulaja. Paras tykitys jäi 80-luvulle.

Pandora. Loistavaa eurodancea kaksi ensimmäistä levyä. Sittemmin hän on itse sanonut aikuistuneensa. Ja sen kyllä kuulee musiikistakin.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Kaikki yllä mainitut artistit ovat kyllä omasta mielestä olleet pilalla alusta lähtien. Tai no, Eput nyt on sentään legenda, joka lämmittelee vanhoilla biiseillään, ja kai Bon Jovillakin jokunen hyvä biisi parilta ekalta albumilta löytyy. Samaa ylituotettua muovista paskaahan se on silti aina ollut.

Mutta jos nyt heitetään omasta mielestä se pahimman laskun tehnyt, niin Metallica on kyllä aika vahvoilla. Black albumin jälkeen kaikki levyt ovat olleet enemmän tai vähemmän kuraa, ja vaikka uusin antoikin parempaa toivoa, on se silti vanhoihin levyihin verrattuna kovin heikko esitys.

Toinen vanhemmiten huonontunut artisti on Pearl Jam, jolta ei ole tullut VS:n jälkeen mitään hyvää. Harmi, koska Ten on mielestäni paras levy ikinä koskaan missään.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Robbie Williams - Soolouran alku aina Escapology -levyyn asti tuotti toinen toistaan upeampia pop-helmiä. Yhteistyö Guy Chambersin kanssa päättyi juuri tuohon Escapology-levyyn ja materiaali onkin ollut sen jälkeen käsittämätöntä kuraa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Chris Cornell.

Jo Audioslaven aikaan "vääränlainen" kehitys oli havaittavissa, kun vertaa bändin ensimmäistä levyä ja sitten sitä viimeistä, kolmatta plattaa, vaikka sieltäkin löytyy ihan hyviä biisejä. Ilmeisesti musiikilliset erimielisyydet hajottivat Audioslaven ja juurikin siten, että Cornell olisi halunnut tehdä pehmeämpää matskua (eli paskaa), joten siirtyi soolouralle, teki vielä hyvää jälkeä Bond-tunnarin muodossa, mutta sen jälkeiset tuotokset ovat olleet suoranaista ripulia.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Chris Cornell.
Ah, Chris menee kyllä heittämällä tähän topikkiin. Uusi matsku on hämmentävän huonoa. Timbaland alkaa olemaan niin menneen talven juttuja, että ihmettelen miksi kukaan täysjärkinen enää tekee hänen kanssaan yhteistyötä. Ja mikä ihme saa yhden kaikkien aikojen parhaista rock-äänistä kokeilemaan jotain erikoista elektro/rap/rock-fuusiota, kun naapurin kuuro mummokin tajuaa jo taustabiittejä kuunnellessaan ettei homma vaan voi toimia.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Scorpions on ainakin yksi sellainen joka tulee heti mieleen. Oli parhaimmillaan oikein hyvää hardrockia mutta viimeisimmät levyt on olleet kyllä aika kuraa. Alamäki alkoi minun mielestäni näistä Still Loving Yousta ja Wind of Changesta jotka sinänsä ovat oikein hienoja rockballadeja, mutta kun bändi yritti epätoivoisesti monistaa noita vuosikausia ja tuloksena oli aika heikkoja esityksiä. Yksi 90-luvun albumeistahan taisi olla ihan täynnä pelkkiä imeliä balladeja. Sitten jossain välissä oli tämä ihmeellinen konemusiikkikokeilukin jne. Sikäli tämä ihan viimeisin albumi oli positiivinen yllätys että siinä oltiin menty selkeästi takaisin vanhaan suuntaan mutta ei ole Scorpions ollut entisensä enää pitkään aikaan.
 

ditrim

Jäsen
Damn Seagulls. One Night at Sirdies oli pirun kova levy tullessaan, sittemmin on jätkien musiikki mennyt kohti ällö-poppia. Ja itseasiassa pidän One Night at Sirdies levyn demoversioita ihan helvetisti parempina kuin itse levyn materiaalia. 2007 tullutta Soul Politics levyä vielä vähän yritin kuunnella, mutta ei se oikein pudonnut. Uusinta Hunting Season levyä en aio mankkaan laittaa.
 

Mikke73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat, Ässät
Ah, Chris menee kyllä heittämällä tähän topikkiin. Uusi matsku on hämmentävän huonoa. Timbaland alkaa olemaan niin menneen talven juttuja, että ihmettelen miksi kukaan täysjärkinen enää tekee hänen kanssaan yhteistyötä. Ja mikä ihme saa yhden kaikkien aikojen parhaista rock-äänistä kokeilemaan jotain erikoista elektro/rap/rock-fuusiota, kun naapurin kuuro mummokin tajuaa jo taustabiittejä kuunnellessaan ettei homma vaan voi toimia.
Ei vain tuo Cornellin viimeisin levy ole huono, jo tuon Bond-tunnarin sisältävä 'Carry On' levykin on suurimmaksi osaksi silkkaa paskaa.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
No ketjun otsikosta pomppaa heti mieleen Madonna. Sanotaan, että 1990-luvun alkupuoliskolla ihan siedettävää musiikkia, sittemmin täyttä kuraa.
 

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
Tässä ketjussa jo mainitutkin Metallica (kaikki mustan albumin jälkeen) ja Pearl Jam (käsittämättömän kovan Ten-albumin jäkeen tasaista alamäkeä). Muita jotka äkkiseltään tulevat mieleen on esimerkiksi Lemonator (ekasta tykkäsin ihan sikana, jäljemmistä en.) Popeda oli kova Pohjantähden alla-levyyn saakka. W.A.S.P.:in kaksi ekaa levyä on todella kovia. Sen jälkeen ilmestyneet ovat huonoja.

Pari esimerkkiä jotka luulin jo menetetyiksi mutta tekivätkin ihan puskista parikin kovaa lättyä putkeen: Megadeth ja Bad Religion.

Lisää tulee kunhan jaksan ajatella.
 

Fallossymboli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Red Hot Chili Peppers lopetti kunnon musiikin tuottamisen Blood Sugar Sex Magik -levyyn. Sen jälkeen ilmeisesti päättivät aikuistua tai jotain muuta tylsää. Nykyään varmaan keräävät postimerkkejä ja puhuvat politiikasta Tupperwarekutsujen jälkilöylyissä.
 

ipaz

Jäsen
Paradise Lost. Shades Of God, Icon ja Draconian Times levyt ovat laadukasta heavy-(gootti)metallia, mutta sitten One Secondilla alkoi kokeilullinen linja joka iski pohjaan seuraavalla Host-levyllä. 2000-luvun alun levyt olivat sitten vanhaan linjaan verrattuna melkoista poppia. Viime vuonna ilmestynyt Im Requiem on taas paluuta juurille ja jopa todella hyvä levy.

Eli bändi kävi pilalla, mutta on kaiketi tervehtymässä.
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
Andrew W.K. oli todellinen yhden levyn ihme! I Get Wet on yksi suosikkilevyistäni kautta aikojen. Heviä, punkkia, skata ja Abbaa samaan sekoittimeen ja tuloksena aivan huikeaa bailurokkia, joka puntit vipattamaan. Livenä joku juhannus Himoksella mies bändeineen oli aivan mielettömässä iskussa ja miehen energinen riehuminen tarttui yleisöönkin hienosti, joka oli aika alistunut koko juhannuksen kestäneen rankkasateen toimesta. Tykkäsin kyllä perkeleesti, mutta kaikki kuningasideat taisi purkautua tuolle ekalle levylle.
 

Jämerä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Oranje
Pakko sanoa, että The Rolling Stones. Ja tämä sitten sellaiselta henkilöltä joka arvostaa Stonesin 60-luvun lopun ja 70-luvun alun tuotannon hyvin korkealle. Rollareiden levyt Beggars banquetista aina Goats head soupiin (pienin varauksin) ovat todellista timanttia. Mick Taylorin (tiedän, Taylor ei ole vielä Beggars banquetilla ja soittaa vaan parilla Let it bleedin kappaleella) aikainen Stones teki uskomattoman hyviä levyjä ja oli myös instrumentaalisesti kovassa vedossa. No jotkut väittävät että Taylor oli jopa liian virtuoosimainen Rollareiden kaltaiseen bändiin, mutta uskon että aika nopeasti se mielipide muuttuu kun vertaa esimerkiksi Gimme shelteriä vuodelta 1972 vuoden 1975 versioon jolloin Ron Wood oli tullut Taylorin tilalle.

Alamäki tosiaan alkoi mielestäni Goats head soupista ja vaikka jonkinlaisia valonpilkahduksia onkin näkynyt (mm. Tattoo you 1981), niin ei Stones ole ikinä päässyt lähellekään tuon kultakautensa tasoa. Ei luovuudessa eikä instrumentaalisuudessa.
 

Juicey

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, G
Mainitaan henkilökohtainen suosikki Sepultura, Chaos A.D.:n jälkeen ilmestyneeltä Roots -levyltä ei montaa soitettavaa kipaletta löydy ja tämän jälkeen orkesterin kokoonpanosta poistuivat Cavaleran veljekset ja jäljelle jäi enää pelkkä samalla nimellä pyörivä aivan eri orkesteri. Päästäkää jo wanha dinosaurus haudan lepoon!
 

Schadowan

Jäsen
90-luvun alku oli aika uskomatonta aikaa, jos miettii miten kovia bändejä silloin oli: Metallica, Gunnarit, Pearl Jam, Nirvana, Soundgarden, Alice in Chains, RHCP, REM... Green Day ja Offspring tulivat siinä 94 kieppeillä. Kaikki em. bändit tekivät lähestulkoon parhaimmat levynsä juuri ennen vuosikymmenen puoltaväliä. Mitäs sen jälkeen tapahtui?

Metallica on tuttu tarina kaikille, Load/Reload menetteli, mutta sen jälkeen, aikamoista kuraa. Gunnarit, tuttu tarina myös kaikille. Pearl Jam, Ten ihan huikea levy, No Code oli vielä ihan ok, sen jälkeen aika tasaista ja mitäänsanomatonta. Nirvana ja Alice in Chains, kuolema korjasi nämä bändit. RHCP, BSSM oli hemmetin kova levy, mutta niin oli myös Californication, joka taisi poikkeuksena ilmestyä 1999. BTW oli muutamaa biisiä lukuunottamatta aika kauhea kokonaisuus ja viimeisin tuplalevy oli täysin turha mielestäni.

REM, New adventures in HI-FI oli ihan hyvä levy vielä, mutta sen jälkeen tuttua alamäkeä. Chris Cornellista on tullut sellainen kiva rocklaulaja, Timbalandin kanssa tekee biisejä, jep jep. Green Dayn Dookie on vieläkin yksi parhaimmista levyistä, hienoja lyhyitä melodisia biisejä. Sen jälkeen nippu keskinkertaisia levyjä, huipentumana comeback levy American Idiot, josta en löytänyt yhtään hyvää biisiä. Offspringin Smash oli myös kova juttu, ja vieläkin kestää kuuntelua, mutta bändi jäi polkemaan paikallaan, eikä mitään kehitystä ole tapahtunut, eikä se sama vanha kaava ole toiminut vuosikausiin.

Kylläpäs sitä ollaan negatiivisia, mutta faktaahan tuo on. Kaikki ovat hienoja bändejä, joita arvostan ja kuuntelenkin, mutta mitään todella hyvää he eivät ole tarjonneet vuosikausiin. Eikä uusia yhtä laadukkaita bändejä ole noussut tilallekkaan. Kyllä ennen oli paremmin...
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Popeda oli kova Pohjantähden alla-levyyn saakka. W.A.S.P.:in kaksi ekaa levyä on todella kovia.

Mun mielestä Popedalla on ollut ennemmin ainoastaan pieniä suvantovaiheita, mutta ei ihan suoranaista romahdusta. Tietysti juuri tuon Pohjantähden alla -levyn jälkeen tapahtunut Mikkosen traaginen lähtö sekoitti kuvioita. Hallelujaa ja Kans´an Popeda ovat mielestäni aika huonoja levyjä, vaikka niissä yksittäisiä helmiä onkin. Sen sijaan 1992 ilmestynyt Svoboda on taas yhtä hyvää settiä kuin esimerkiksi Harasoo. Uudetkin levyt ovat tuntuneet toimivilta.

W.A.S.P.:ista periaatteessa samaa mieltä, mutta kahden ekan levyn jälkeistä tuotantoa tunnen kovin huonosti, joten sikäli en oikein voi ottaa kantaa.

Lisätään listaan The Prodigy. Jälleen voidaan puhua kahdesta erinomaisesta levystä ja sen jälkeen tapahtuneesta jyrkästä pudotuksesta. Uusin sinkku kyllä kuulosti taas vähän paremmalta, mutta en usko että tämä ryhmä voisi elpyä täysin entiseensä.

EDIT. Katos vaan, Prodigyltä näemmä koko levy julkaistu noin kuukausi sitten. No ehkä se täytyy joskus testata ilman suuria odotuksia.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
ZZTop. Eliminator, Afterburner ja Recycler jokainen omalla tavallaan todella kovia levyjä, ja se vanhempi tuotanto taitaa kelvata aika hyvin vanhemman rockin ystäville. Sitten tuli Antenna, ja bändille äkkikuolema.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
ZZTop. Eliminator, Afterburner ja Recycler jokainen omalla tavallaan todella kovia levyjä, ja se vanhempi tuotanto taitaa kelvata aika hyvin vanhemman rockin ystäville. Sitten tuli Antenna, ja bändille äkkikuolema.
Ei Antenna näin jälkikäteen yhtään pöllömmältä kuulosta, ja sitä seurannut Rhythmeen on myös kelpo kiekko juurevammalla otteellaan. XXX ja Mescalero jääneet Evilin soittimessa yhteen-kahteen pyöräytykseen, eivät oikein iskeneet.

Live in Texas -dvd:tä suosittelen kaikille partajermuista kiinnostuneille. Tuoreehko, erittäin asiallinen konsertti.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
...Rhythmeen on myös kelpo kiekko juurevammalla otteellaan. XXX ja Mescalero jääneet Evilin soittimessa yhteen-kahteen pyöräytykseen, eivät oikein iskeneet.

Jep, Rhytmeen on varsin erinomainen levy ja jonkinlainen paluu yhtyeen juurille. Itse pidän myös tuosta XXX-levystä, mutta Mescalero oli tosiaan jo heikompi, vaikkakaan ei lähellekään surkea tapaus. Paljon paremmin nämä itselleni uppoavat kuin tuo 80-luvun tuotanto.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Lisätään listalle vielä Bryan Adams, joka teki ihan kelpo rokkia, ennenkuin hän huomasikin olevansa suuri rakastaja ja lahja maailman naisille. Materiaalia Into The Fire -levyyn asti voi suositella. Siitä eteenpäin levyiltä tihkuva siirappi estää neulan/lasersäteen etenemisen.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Minkään bändin ei pitäisi tehdä urallaan kuin neljä levyä. Siinä ajassa tuntuu melkein orkesteri kuin orkesteri jo puristaneen kaiken kiimansa ja luomisvoimansa levylle.
 

Anselm Raato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ajetaan Valtralla, Seattle Kraken
Minkään bändin ei pitäisi tehdä urallaan kuin neljä levyä. Siinä ajassa tuntuu melkein orkesteri kuin orkesteri jo puristaneen kaiken kiimansa ja luomisvoimansa levylle.

Höpöhöpö! Tutkisleppa vaikka Eläkeläisten levyjä...
 

Kaivanto

Jäsen
Minkään bändin ei pitäisi tehdä urallaan kuin neljä levyä. Siinä ajassa tuntuu melkein orkesteri kuin orkesteri jo puristaneen kaiken kiimansa ja luomisvoimansa levylle.

Jep! Beatleskin muistettaisiin eri tavalla, jos bändi olisi ymmärtänyt lopettaa ennen Help!iä. Noh, onneksi niitä alkupään helmiä ei kukaan voi viedä pois. She loves you jee...
 

pasil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
CMX tuli ekana mieleen kun otsikon luki. Paradise Lost, shadesin jälkeen ei enää oikein sytyttänyt. Ehkä Shades of God oli vain liian täydellinen levy?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös