Ovatko pikakihlautujat tavallista huonommalla itsetunnolla varustettuja henkilöjä?
Tätä asiaa olen miettinyt monet vuodet ja taas asia on ajankohtainen. Nykyään on äärimmäisen yleistä, että pariskunta menee kihloihin alle vuoden sisään tapaamisestaan. Mistä tämä johtuu? Voisiko kihlojen ehdottaja olla mahdollisesti epävarma itsestään? Haluaako hän nopeasti kahlita kumppaninsa, ennenkuin joku muu vie hänet tai kumppani tulee toisiin aatoksiin. Vai onko vain niin, että heti seurustelun alusta asti ollaan varmoja, että nyt on tosi kyseessä, äkkiä kihloihin.
Oma tapauksensa ovat vielä henkilöt, jotka haluavat pikaisesti kihloihin ensimmäisen henkilön kanssa, jonka kanssa ovat seurustelleet. En toivo kenellekkään pikaista eroa, mutta mitä voi odottaa, kun esimerkiksi kolme kuukautta toisensa tunteneet 17-vuotiaat menevät kihloihin.
Eihän kihlaus tosin sido mihinkään ja se on huomattu. Kihloihin päräytetään kuin kauppaan. En ole nähnyt tilastoa, mutta epäilen, että valtaosa kihlauksista päätyy aika pikaisesti eroon. Syynä on varmaan useimmin, että ensin ollaan järjettömän rakastuneita (niinkuin usein parisuhteen alussa) ja uskotaan, että ei haluta ikinä ketään muuta eli mennäänpä kihloihin. 6kk-2 vuoden sisään huomataan, että mitä homma tosiassa on ja aletaan katua. Henkilöistä riippuen ero tulle joko heti tuossa vaiheessa tai sitten pitkän sinnittelyn jälkeen.
Eli mikä hyöty on mennä kihloihin juuri tapaamansa henkilön kanssa, jos ei ole mitään (tarkoitan siis mitään järkevää syytä olettaa toisen jättävän) pelkoa toisen menettämisestä. Minä luulen, että suuri osa on tapahtunut toisen, itsestään epävarman henkilön painostuksesta.
Toivottavasti täältä löytyy myös henkilöitä, jotka ovat menneet oikopäätä kihloihin tapaamansa henkilön kanssa, jotta myös heiltä saisi kommenttia. Riippuu tietysti aika paljon henkilöstä (siis parista), mutta itse en menisi kihloihin ainakaan kahta vuotta lyhyemmällä tutustumisajalla.
P.S. Prkle, mitään äänestystä tähän laita, mieluummin tiukkaa keskustelua.
Tätä asiaa olen miettinyt monet vuodet ja taas asia on ajankohtainen. Nykyään on äärimmäisen yleistä, että pariskunta menee kihloihin alle vuoden sisään tapaamisestaan. Mistä tämä johtuu? Voisiko kihlojen ehdottaja olla mahdollisesti epävarma itsestään? Haluaako hän nopeasti kahlita kumppaninsa, ennenkuin joku muu vie hänet tai kumppani tulee toisiin aatoksiin. Vai onko vain niin, että heti seurustelun alusta asti ollaan varmoja, että nyt on tosi kyseessä, äkkiä kihloihin.
Oma tapauksensa ovat vielä henkilöt, jotka haluavat pikaisesti kihloihin ensimmäisen henkilön kanssa, jonka kanssa ovat seurustelleet. En toivo kenellekkään pikaista eroa, mutta mitä voi odottaa, kun esimerkiksi kolme kuukautta toisensa tunteneet 17-vuotiaat menevät kihloihin.
Eihän kihlaus tosin sido mihinkään ja se on huomattu. Kihloihin päräytetään kuin kauppaan. En ole nähnyt tilastoa, mutta epäilen, että valtaosa kihlauksista päätyy aika pikaisesti eroon. Syynä on varmaan useimmin, että ensin ollaan järjettömän rakastuneita (niinkuin usein parisuhteen alussa) ja uskotaan, että ei haluta ikinä ketään muuta eli mennäänpä kihloihin. 6kk-2 vuoden sisään huomataan, että mitä homma tosiassa on ja aletaan katua. Henkilöistä riippuen ero tulle joko heti tuossa vaiheessa tai sitten pitkän sinnittelyn jälkeen.
Eli mikä hyöty on mennä kihloihin juuri tapaamansa henkilön kanssa, jos ei ole mitään (tarkoitan siis mitään järkevää syytä olettaa toisen jättävän) pelkoa toisen menettämisestä. Minä luulen, että suuri osa on tapahtunut toisen, itsestään epävarman henkilön painostuksesta.
Toivottavasti täältä löytyy myös henkilöitä, jotka ovat menneet oikopäätä kihloihin tapaamansa henkilön kanssa, jotta myös heiltä saisi kommenttia. Riippuu tietysti aika paljon henkilöstä (siis parista), mutta itse en menisi kihloihin ainakaan kahta vuotta lyhyemmällä tutustumisajalla.
P.S. Prkle, mitään äänestystä tähän laita, mieluummin tiukkaa keskustelua.