Huvikseni laskeskelin tossa ja ynnäsin että yhteensä 8 joukkuetta (Pittsburgh, Florida, Atlanta, Boston, Nashville, St.Louis, Dallas ja Calgary) käyttää keltaista peliasuissaan. Vihreätä vois munkin mielestä kyllä olla enemmän.
Kärjistetyn sanoman lukeminen on luonnollisesti taitolaji sekin, mutta jatketaan vastaajan linjalla.
Peräti kahdeksan joukkuetta käytti siis peliasuissaan keltaista väriä eri vivahteiden muodossa. Kuinka moni kyseisistä joukkueista käyttää keltaista päävärinään - ei yksikään. Bruinsin ja Predatorsin kolmospaidoissa keltainen on hallitseva väri, mutta kyseisiä nuttuja käytetään varsin harvoin.
Keltaista päävärinä varsinaisissa peliasuissa ei ole nähty sitten 70-luvun Los Angeles Kingsin paitojen. Osittain tietenkin yhtenevän valkoisten kotipaitojen ja tummien vieraspaitojen muotoutumisen vuoksi. Näin ollen täysin keltaista - kolmospaitoja lukuunottamatta - nuttua tuskin nähdään jatkossakaan.
San Josén ja Anaheimin peliasut eivät oikein sovi tohon teoriaasi. Käsittääkseni molempien fanipaitamyynti on joukkueiden lanseerauksesta lähtien ollut aika vilkasta. Samaa mieltä olen kyllä siitä, että tiettyjen seurojen logoissa olisi parantamisen varaa.
Tiedä sitten miten Sharks- ja Mighty Ducks-nutut asiaan liittyvät, sillä jos oikein tarkasti luet viestin vielä pariin kertaan ja sisäistät sen mallikkaasti huomaat samalla, että kirjoituksen tarkoitus oli ruoskia monotomiseen kaavaan juuttuneita peliasuja. Liikaa samoja värejä ja pahimmissa tapauksissa todella korni logo.
Värivalinnoillaan Mighty Ducksin ja Sharksin peliasut ovat varsin piristäviä - tosin itse väreistä voi olla montaa mieltä. Logoiltaan erityisesti Mighty Ducksin ankkamaski sen sijaan nimenomaan sopii teoriaan, jossa paidan etumukseen istutetaan 10-vuotiaita lapsia kiihottava rankka-ankka.
Väännetään joka tapauksessa rautalangasta viestin tärkein sisältö. NHL:n uudet peliasut ovat liukuneet tietyissä tapauksissa hiljalleen samankaltaisiin väreihin sekä nykytrendin vaatimiin vauhdikkaisiin logoihin. Värivalintojen vähäinenkin omaperäisyys on katoamassa samalla kun asujen rakenne on muuttunut vastaamaan nykypäivän tarvetta.
Suuntauksesta voidaan olla - ja ollaankin - montaa mieltä. Se mikä toimi 70- ja 80-luvuilla ei välttämättä tuo 2000-luvulla samaa esteettistä silmäniloa kuluttajalle. Suuntaukset ja trendit vaihtuvat ja kehittyvät väistämättä - kritiikki pohjautuu loppujen lopuksi yksilön omista mieltyksistä ja ympäröivän yhteisön vaikutuksista.
Siltikin sitten 70-luvun liigasta on poistunut muun muassa Kingsin kelta-liila, Whalersin vihreä, Nordiquesin vaaleansininen, California/Oakland Golden Sealsin kelta-vihreä ja myöhemmin vaaleansininen, Colorado Rockiesin sini-kelta-puna, Penguinsin vaaleansininen, Flyersin oranssi ja Sabresin kelta-sininen.
Tilalle on tullut mustaa, punaista, sinistä ja luonnollisesti valkoista. Mighty Ducksin liila ja Avalanchen burgundi tuovat vaihtelua, mutta kattavampi monipuolisuus on yksinkertaisesti kadonnut samalla kun uusista logoista on tullut yhä enemmän trendikkäämpiä ja kenties lapsekkaampia.
Tietynlainen 2000-luvun malli on toki ymmärrettävää ja esimerkiksi perinteisten original six -peliasujen kaltaisten taideteosten luominen on nykyään varsin hankalaa, mutta liika on aina liikaa peliasuissakin. Perinteiden ja nykyvaatimusten ristipaineessa peliasut saattavatkin joutua kinkkisen paradoksin kouriin, jossa toisaalta vaaditaan perinteisempiä logoja/värejä, mutta jossa toisaalta liiallinen massoittuminen monotomiseen ja yksitoikkoiseen väriskaalamassaan saattaa aiheuttaa kritiikkiä.
Uusimpana suuntauksena perinteisten peliasujen ja uusien tulokkaiden sekamelskassa neo-perinteiset sekoitukset - kuten Coyotesin paita - luovat varsin ristiriitaisen tilanteen. Rakenteeltaan peliasu saattaa olla perinteinen, logoltaan sen sijaan heijastaa 2000-luvun vaatimuksia ja samalla värivalinnallaan hukkua harmaaseen massaan. Yhtä kaikki, makuasioiden parissa kukaan ei ole kuitenkaan koskaan tyytyväinen.