Yksi aika olennainen ero koti ja vieraspelaamisessa löytyy myös erikoistilanteista, josta Bill Meltzer oli koostanut hyvän twiitin:
Kyllähän tuollainen ero/tiputus näkyy pakosti tuloksissakin.
Nopea summailu tästä kiertueesta, toistaiseksi:
- Sharksia vastaan täysi ohipeli. Joukkue oli fyysisesti joo jäällä, mutta henkisesti jossain ihan muualla.
- Ducksia vastaan hikinen voitto. Esitys ei mitenkään kummoinen.
- Kingsiä vastaan vähän samaa rataa mitä San Josessa. Kotijoukkue oli tässäkin pelissä se huomattavasti yritteliäämpi ja taistelevampi, mitä pitää vain kummastella kun kiertueella oli alla jo yksi täysi limboilu.
- Vegas peliä en nähnyt, kun onnistuin spoilaamaan tuloksen itselleni, jonka jälkeen ei vain maistunut. Ilmeisesti vastustajan pelinopeuden ja paineen kanssa oli ollut suuria ongelmia. Lähtökohtaisesti Vegas oli näistä lännen vastustajaista se tasokkain, joten pinnoja en ollut tästä edes budjetoinut.
- Arizonaa vastaan sinänsä hyvää vääntöä ja olivat pelissä mukana, alussa ihan kuskinkin paikalla, mutta Hartin imaisu laittoi lumipallon matkaan ja pian peli oli 3-0, mistä eivät tässä alavireessä onnistuneet enää nousemaan.
Flyers-valmennuskin varmasti pohtii kovasti tätä vieraspelaamisen vaikeutta ja toivon mukaan jotain ratkaisujakin sieltä löytyy. Muutoin tekee kyllä tiukkaa päästä pudotuspeleihinkin.
Jos kokoonpanoa miettii, niin eihän tuo kolmonen oikein riitä, Viime peliin lähtivät Farabee - Laughton - Andreoff kolmikolla ja muitakin variaatioita on tässä viime ajat nähty. Farabeella on hieno tulevaisuus edessään, muttei ihan vielä ole ketjunsa peliä liidaavalla tasolla vaan tässä vaiheessa uraa mennään enemmän tuki/täyte roolissa. Laughton ei puolestaan tällaista täydentävää palasta paremmaksi tule top-9 roolissa koskaan nousemaankaan. Andreoffin ei kuuluisi NHL:ssä edes pelata tai jos niin tuollaista Stewartin santapaperiroolia. Sama tarina jatkuu muillakin nimillä oli ketjussa sitten Raffl, Pitlick tai joku muu. Näin tulee vähänkään tasokkaampaa vastustajaa vastaan järjestäen aika epäedullisia matchuppeja vastaan ja touhu on pelkkää selviytymistä. Tämä vielä korostuu vieraissa kun eivät pääse käyttämään vaihtoetua. Nelonen tuossa muodossa Pitlick - Raffl - Aube-Kubel ei on sen sijaan mielestäni ihan riittävä, joskaan ei mikään ase, mutta vaikkapa Vorobyovin tekeminen ei tunnu vain riittävän. Stewartista puhumattakaan.
Näin ollen tehot ovat kahden kärkiketjun varassa ja jos näistäkin vain toinen on viime pelit toiminut, niin vaikeaa on, eikä ainakaan kestäisi yhtään tasoitusta erikoistilanteiden puolelta, mitä sitäkin ovat siis antaneet. Sama juttu myös maalinsuulla.
Lopuista tammikuun 8 ottelusta, 6 on sentään kotipelejä, mutta ei se tätä ongelmaa mihinkään poista kun aika tasaisesti niitä koti/vierasmatseja olisi tämän jälkeen taas edessä.
----------------------------
U20-kisat tulivat eilen päätökseen ja Flyers-prospectien otteista voisi jotain sanoa. Mukana oli tällä kertaa "vain" neljä pelaaja: Zamula (Venäjä), Brink & York (USA) sekä Ginning (Ruotsi).
Yegor Zamula oli se suurin onnistuja. Oli hopealle yltäneen Venäjän turnauksessa selvästi eniten pelannut puolustaja. Ei vielä kisojen alun leirityksissä ollut syvyyspakkia suuremmassa roolissa, mutta onnistui voittamaan Braginin luottamuksen vahvalla pelaamisellaan. Tehojen puolesta tahti rauhoittui sen lennokkaan Tshekki avausmatsin jälkeen, mutta tarjosi järkähtämöntä 5vs5 pelaamista erityisen vahvalla puolustamisella. Kiekollisesti väläytteli avausmatsin jälkeenkin, mutta pyrki jättämään liian innokkaat nousut ja riskialttiit yliyrittämiset muille keskittyen enemmän vahvaan yleispelaamiseen, mitä osaltaan suuri kuormakin edellytti. Olen ollut Zamulan NHL-mahdollisuuksia kohtaan positiivisella mielellä jo pidempään, mutta kyllähän tämä kehitys, mitä on viimeisen parin vuoden aikana ottanut jäätyään kesällä 2018 tyystin ilman varausta on vain todella jyrkkää. Pidän top-4 NHL-rooliin nousua täysin mahdollisena.
Adam Ginning pelasi Ruotsin kapteenina aika odotuksien mukaisen turnauksen. Tarjolla oli maltillisia minuutteja Ruotsin tähtipakkien takana, mikä olikin miehen ominaisuuksille varsin sopiva rooli. En edelleenkään näe tässä vakituista NHL-puolustajaa, jatkuvasti nopeutuvaan NHL:ään, mutta antaa ajan näyttää. Pronssimatsissa näytti, että saadessaan aikaa ja tilaa onnistuvat ne komeat avauksetkin. Vastaavasti paineistettuna tulee turhan usein kiire ja hätä. Jos ihan rehellisiä ollaan, turnauksessa pelasi aika monta pelaajaa, joita olisi mieluummin katsellut Flyersin vuorolla 50. kesän 2018 draftissa varaamana prospectina.
Bobby Brink pelasi mielestäni hyvän turnauksen, vaikka rooli ei USA:n sekavassa paletissa lopulta kummoiseksi noussutkaan. Aloitti kisat Turcotten ketjussa vahvalla esityksellä. Toinen peli ei ollut ihan yhtä vahva, jonka jälkeen lopputurnaus meni nelosessa haalariosaston puurtajien kanssa, jossa pystyi rajallisista minuuteistaan huolimatta luomaan yllättävänkin paljon. Oli loppuun asti ylivoimakoostumuksissa mukana. Vähän kaksipiippuinen turnaus siis. Mielestäni Brinkin vahvuuksia hukattiin tuolla roolituksella, muttei myöskään tarjonnut aivan sellaista säkenöintiä, että valmennus olisi pakotettu kasvattamaan tämän roolia. Pelaajana Brink on mennyt vahvasti eteenpäin, viime kaudesta. Suurin heikkous luistelu on jo paljon parempaa, vaikka yhä kehitettävää riittääkin. Ensi vuoden kisoista odotan Brinkin osalta paljon, mikäli vain kehityksen suunta pysyy samana.
Cameron York oli USA:n nuorin puolustaja ja samalla ainoa 01-vuosikerran edustaja. Syystä tai toisesta ei kuitenkaan saanut kisoissa kuin 7. pakin hajavaihtoja vaikka USA:n peruspakkipainotteinen puolustus suorastaan huusi parempaa kiekollista osaamista ja varmuutta. Ylivoimalla sai toki roolia, mikä olikin mielenkiintoista kun välillä pelasi ottelun ensimmäiset vaihtonsa suoraan YV:n viivassa vaikka peliä oli jo hyvän matkaa taitettu. Kisojen aikaisessa haastattelussa oli paljastanut, ettei ole loukkaantumisten vuoksi ihan 100% tikissä, mikä voi osaltaan selittää, mutta jännä case kaikkinensa. USA:n pakisto menee seuraaviin kisoihin kovasti uusiksi ja Yorkin voisi olettaa olevan tuolloin huomattavasti suuremmassa roolissa. Näistä kisoista ei kauheasti muisteltavaa jäänyt, omien kuin joukkueenkaan otteiden puolesta.