Game 6 sieltä sitten tuli. Viides oli aika erilainen, mitä edellinen. Tapahtumia riitti ja ympäri kaukaloa sattui huomattavasti enemmän kaikenlaista kontrolloimatonta, mihin luulen ja toivon ainakin Flyers-valmennuksen olevan tyytymätön.
Jos edellisessä pelissä saatiin Flyersilta selvä askel eteenpäin, niin nyt tultiin vuorostaan takaisin. Tarkka ja kurinalainen 5vs5 pelaaminen oli jäänyt jonnekin ja lähtivät mukaan avoimempaan flow-pelaamiseen saamatta kuitenkaan suurempia aikaan. Lisäksi nyt se helppo osuma upposi Hartin taakse. Toki tasainen matsi, joka olisi voinut mennä kummalle tahansa, kuten 1 ja 3 kohtaamiset. Nyt näin päin.
Montreal vain ansaitsi Flyersia enemmän voittoa. Olivat sen tarvittavan asteen terävämpiä ja halukkaampia. Flyers ei tänään syystä tai toisesta päässyt samalle effort levelille kuin hetkittäin ja joukkueen pelaaminen oli rikkonaista/katkonaista. Kyllä sielläkin täysi yritys oli, mutta se jokin jäi nyt puuttumaan. Liikaa virheitä, kurittomuutta ja huolimattomuuksia. Paras esimerkki oli se 3-3 tasoituksen jälkeinen vaihto. Ei tuollaista vain saa tapahtua, jos tiukan pudotuspeliväännön haluaa voittaa.
Montreal tuli odotusten mukaan vahvasti peliin ja veivät ensimmäisen alkua. Palkinto tuli vähän poikkeuksellisesti alivoimalla ihan näppärällä päätylautakuviolla, jossa Sanheim ja Niskanen eivät olleet mitenkään kartalla. Tosi lepsusti pelattu tilanne molemmilta, eikä Hartkaan edellisen parin tavoin pelastanut. Erän loppua kohden Flyers pääsi paremmin ja paremmin mukaan.
Toinen erä oli melkoista rulettia. Flyers sai pari ylivoimaosumaa Kotkaniemelle arvotulla vitosella ja Montrealkin yhden Myersin 2+2 sen aikana. Lisäksi yksi helppo lirahti Hartille etukulmasta. Toinen vieläkin helpompi meni, mutta paitsio pelasti, jonka yhteydessä arpoivat mielenkiintoisesti maalivahdin vaihdolla. Ensiksi oltiin vaihtamassa, mutta paitsion huomattuaan, vetivät homman takaisin Hartin ja AV:n lyhyen keskustelun jälkeen. Sekava kuvio kaikkinensa.
Kolmannessa Flyers yritti jonkinlaista kiriä ja tulihan sentään tasoitus ylivoimalla, minkä kuitenkin hukkasivat heti seuraavassa vaihdossa. Tämän jälkeen eivät saaneet suurempia aikaan, mitä toki auttoi Voracekin järkevä jäähykin, mutta jotenkin piippuun jäi koko kiri, Montreal sai pois pelattua sen hyvin.
Kokoonpano oli sama, mitä edellisessä:
Raffl - Couturier - Voracek
Farabee - Hayes - Konecny
Giroux - Grant - Laughton
Bunnaman - Thompson - Pitlick
Provorov - Niskanen
Sanheim - Myers
Hägg - Braun
Hart
Posit:
- Voracek iski pari kihausta ja tarjoili Farabeen YV-osuman, mikä toi huomattavaa itseluottamus buustia tshekin muuhunkin tekemiseen. Vastavuoroisesti otti kolmannen lopulla täysin turhan kakkosen jäätyään ensin keskialueen aloituksessa Gallagherille telineisiin paikaten tätä sitten syystä tai toisesta mailalla, vaikka siellä ne kaksi pakkia olivat pelin alla. Viimeisillä minuuteilla tuntui taas keskittyvän enemmän penkin päässä räksyttäneeseen Montrealin varakapteeniin, mitä itse peliin.
- Farabee iski komean osuman ja oli muutenkin monessa hyvässä mukana. Ketjukin alkoi saamaan 5vs5 pelissä kemioita kohdilleen. En koskisi.
- Couturier oli jälleen hyvä
- Ylivoimalla syntyi peräti kolme, joskin pari näistä oli onnekkaiden kimmokkeiden ansiota. Nyt tuli kuitenkin niitä vetoja ja kiekon toimittamista kohti maalia loputtoman hieromisen sijaan. Siitä se lähtee… Parissa viime pelissä on Konecnyn tilalla ollut Farabee eli kolmen rakentajan/hautojan (Giroux, Voracek, Konecny) sijaan enemmän suoraviivaisuutta ja maskipelaamista.
Negat:
- Hartille kupla-ajan heikoin peli ja vaikka saikin kolmanteen jälleen palasia osin kasaan, jäi paljon parannettavaa. Ei ollut syystä tai toisesta sitä, mihin on totuttu. Tiedä sitten paljonko veskarin huono peli heijastui muiden tekemiseen? Alkaen ihan rebound kontrollista ei Hartilla eilen kulkenut.
- Giroux jatkaa näkymättömänä. Ylivoimalla tuli pari syöttöpinnaa, mutta 5vs5 pelissä kovin nuhaista ja elotonta. Ketjussa on toki se ongelma, ettei Grantin tekeminen tunnu riittävän kiekon kanssa, jolloin eivät saa ylläpidettyä pidempiä pyörityksiä luovemmista kuvioista puhumattakaan. Giroux puolestaan ei tunnu istuvan tuollaiseen kiekkoa ja miestä maalille pelaamiseen.
- Nelosta voisi kuvata, punaisen voittaminen on jo saavutus, parrella. Omiin joo pelaavat tunnollisesti, joskin Montreal iski sen voitto-osumansa juuri näitä vastaan, mutta toiseen suuntaan ei oikein mitään. Ei edes niitä fyysisiä kulmapelejä. Näitä toki yritettiin sinnikkäästi peluuttaa shutdown-roolissa Suzukin ketjua vastaan, jolloin toki offensiivinen puoli oli luonnollisesti heikompaa, mutta ei se shutdown nyt onnistunut. Ei vain tuossa roolissa riitä, enemmän pitäisi keskittyä vastustajan bottom-ketjuja vastaan.
- Hägg-Braun nukkuivat maalin jälkeisen vaihdon, mikä on selvä miinus, kun varma ja luotettava omanpään luutiminen olisi se kaksikon leipä, jonka vuoksi tuohonkin hetkeen varmasti valikoituivat jäälle. Siinä tilanteessa molempien olisi pitänyt tunnistaa paremmin tilanne. En tiedä mikä on Mike Yeon ensisijainen ajatus ja pakkien roolitus näissä, mutta jommankumman olisi pitänyt mennä aktiivisesti maalin taakse tätä Thompsonin levitystä varten toisen pyrkiessä täyttämään maalinedustaa, pelin puoli, kun oli rännistä jo kiinni. Nyt ei kumpikaan tehnyt kumpaakaan, päälle vielä Hart ylipelasi tilanteen, niin todella ruma maali saatiin aikaiseksi.
- Itsessään koko ratkaisu heittää nelonen ja kolmospakkipari jäälle tällaiseen vaihtoon oli valmennukselta hyvin kummallinen. Eikö ennemmin pitäisi iskeä isompaa silmään ja hakea sitä voitto-osumaa jatkoajalle pääsyn varmistelun sijaan? Mielestäni tuo oli täysin väärä lähestymistapa ja antoi ainoastaan passivoittavan signaalin, joka saattoi puolestaan innostaa Montrealia, kun näkivät ketä jäälle tuli. Näissä tilanteissa pitäisi kylmästä panostaa niihin isompiin heppoihin.
- Hyökkäyspelaaminen oli asteen aiempaa eloisampaa, mutta eihän niitä 5vs5 paikkoja mitenkään tarpeeksi tullut, kun vielä huomioi, että olivat suurimman osan ottelusta takaa-ajajina. Kaikki osumat syntyivät ylivoimalla…
- Kolmannen lopulla eivät meinanneet saada edes kiekkoa syvään Montrealin sumputtaessa keskialueen. Ylös tuonneista puuttui täysin vauhti, kun vuoron perään yks jos toinen kävi harrastehöntsy vauhdilla kuljettelemassa.
Näitä uusittuja ketjuja jos miettii, parin pelin otannalla, niin Couturierin ja Hayesin ketjut pysyvät pinnalla ja kykenevät viemään omia matchuppejaan. Ei mitään järkyttävää jyräämistä ja tilanteiden jatkuvaa luomista, mutta enemmän hyvää kuin huonoa, mikä pidemmässä juoksussa yleensä palkitsee. Ehkäpä Rafflin tilalle kaipaisi asteen vahvempaa ja taitavampaa offensiivista pelaajaa, mutta itävaltalainen menee tuossakin. Kaksi muuta ketjua ovat ne ongelmat. Grantin ympärille ei ole koko post-seasonin aikana onnistuttu kasaamaan toimivaa ketjua, vaikka nimet ympärillä ovat vaihdelleet, joten pitäisikön pikku hiljaa vaihtaa miestä kolmosen keskellä? Ei tämä viimeisinkään ole oikein lähtenyt. Nelosesta jo tuossa kerroinkin. Kun joukkueella ei ole yhtäkään kuumaa ja muiden vajaavaisuutta kannattelevaa vitjaa, pitäisi löytyä ne neljä toimivaa, siten ettei yksikään ota tasaisesti vastaan. Näin ei nyt ole.
Seuraavassa voisi kokeilla JvR:ää Couturierin laidassa, sillä joukkueen paras possession-sentteri ja kuumin laituri ovat paikka, jossa tästäkin voisi saada iloa aikaan. Mikäli NAK on kunnossa niin herra kolmoseen, jossa Laughton keskelle. Tämän jälkeen nelonen muotoon Raffl - Grant - Pitlick.
Positiivisena asiana Flyers kerrankin voitti YV-osumat, peräti 3-1, minkä kaiken järjen mukaan pitäisi riittää pudotuspeliottelun voittoon, mutta ei tällä kertaa. Yksi takaisku lepsusti puolustetulla omalla ylivoimalla, yksi helppo pienestä kulmasta kassarille sekä tuo tasoituksen jälkeinen uunoilu pitivät tästä huolen oman 5vs5 hyökkäämisen oltua jälleen kevyttä ja aseetonta. Seuraavaan peliin pitää ehdottomasti palata tiiviimpään 5vs5 tekemiseen ja karsia virheet taas pois. Enemmän fyysisyyttä ja pelitilannekovuutta jäin myös kaipaamaan, tilanteiden jälkeiset poikkarit sun muuta jääkööt vuorostaan vähemmälle.
Lopussa nähtiin sinänsä turhaa ja tyylitöntä kuumenemista kun Couturier kävi tuuppaamassa Lehkosen 4-2 maalin jälkeen katolleen. Hyvä kuitenkin, että tuo esitys ja tulos selvästi turhautti joukkuetta. Nyt kun vain kanavoivat tuon tunnetilan oikein, pitäisi olla hyvä Game 6 odotettavissa. Toki Hartin pitää myös palata tasolleen.
Mutta ei siinä, uutta matoa koukkuun.