Voimia opiskella Meidän Peliä
Minä jo kerroin sinulle että niitä tilanteita, joissa jommallakummalla tai molemmilla jengeillä vaihto on kesken eikä pitkän syötön mahdollisuutta ole, en välttämättä pidä pelin kannalta relevantteina viivelähtöinä koska ne ovat ikäänkuin pakotettuja tilanteita. Väistämättömiä. Ymmärrän kyllä että sinä olet nämä kirjannut kynälläsi koska ne tukevat agendaasi mutta eivät ne pelin kannalta mitään merkittäviä ollut.
Nimimerkki siffa on oikeassa, sinun Scissors pitää opiskella Meidän Peliä. Ihan jo peruskäsitteissä haparoit pahoin.
Esimerkiksi tuossa lainaamassani kohdassa aliarvoit viivelähtöä, jos se suoritetaan sen tiimoilta, että vaihto on kesken eli joukkueet vaihtavat lennosta pelaajia. Sinä et sitä sellaista lähtöä tukkimiehen kirjanpitoosi laittaisi.
Virhe! Iso virhe.
On aivan valtava ero siinä, kummalle joukkueelle kiekko jää, kun aletaan vaihtaa. Olen jossain kohtaa kellotellut näitä asioita, ja se, kummalle kiekko jää, saattaa vaikuttaa pelin virtaukseen 30 sekunnista jopa jonnekin kahteen ja puoleen minuuttiin siitä hetkestä eteenpäin, kun jompikumpi joukkue kiskaisee viivelähdön. Tietyt tavat hyökätä johtavat tiettyihin tapoihin puolustaa; jotka taas johtavat tiettyihin tapoihin hyökätä... ja niin edelleen. Kyse on pelin VIRTAUKSESTA.
Pystysuunnan Jääkiekon joukkue ei pysähdy edes vaihdon hetkellä oman maalin taakse viivelähtöä kasaan kokoillakseen. Pystysuunnan Jääkiekon valmentaja ajattelee, että on järkevämpää tulla ulos maalin takaa, vaikka väsyneenkin, voittaa tilaa ja vaikkapa pelata siirtokiekko vastustajan päätyyn. Tälle peliteoreettiselle ajatustavalle löytyy monia hyviä perusteluja, ja oleellista onkin, että pelaajat pelaavat suhteellisen toisteisesti näitä tilanteita.
Jos vaikkapa Game Sevenin kolmannen erän takaa-ajossa Jukurit pitää kiekon itsellään, kannatti sen vaihdon kesken ollessa lähteä viivelähdöllä. Toinen vaihtoehto olisi ollut luopua kiekosta TuTolle, joka puolestaan olisi lähtenyt viiveellä. Mitä olisi seurannut, jos Jukurit olisi luopunut kiekosta? Peliaika kellossa olisi kulunut - kun kiekko makaa TuTon hallussa TuTon maalin takana. Jukureiden vaihtoehdoiksi olisi jäänyt lähteä kiekkoa riistämään myöhästyneellä Koulupoikaprässillä tai pelata trap-peli keskialueella. TuTon hyvin organisoidusta viivelähdöstä johtuen Jukurit olisi luultavimmin joutunut seuraavaksi pelaamaan PAPP:ia omassa päässä - eikä jäälle hetki aiemmin tulleella Jukurit-viisikolla olisi ollut enää voimia hyökätä, ja taas olisi oltu seuraavassa vaihtotilanteessa.
Ymmärrätkö nyt, ettet voi sanoa, ettet "välttämättä pidä pelin kannalta relevantteina viivelähtöinä koska ne ovat ikäänkuin pakotettuja tilanteita. Väistämättömiä." Eivät ne ole väistämättömiä. Ne ovat pelitilannevalintoja. Esimerkiksi sinun ahkerasti seuraamasi Suikkasen TPS ei edes vaihtotilanteissa pelaa perinteisiä viivelähtöjä.
Ja sitten jokunen yleisempi sana Meidän Pelistä, ikään kuin opiksi ja nuhteeksi. (Tätä keskustelua kannattanee jatkaa mieluummin pelitapaketjussa, mutta kun näyttää, että nimimerkkisi ja nimimerkki siffan välisissä olette ottaneet kiistakapulaksi Meidän Pelin, kannattanee minun tässä ja nyt hieman valaista asiaa.)
Jukka Jalonen käyttää omasta Meidän Pelistään osuvasti nimeä Total Hockey. Miksi? Siksi, että, aivan oikein, Meidän Peli nielee sisäänsä käytännössä kaikki eri tavat reagoida kaikkiin erilaisiin pelitilanteisiin. Meidän Peliä voi säätää omien pyrkimysten mukaan ja lisäksi sitä voi erinomaisesti säätää vastustajan mukaan.
Nyt tarkkana: Meidän Peli voi olla myös Pystysuunnan Jääkiekkoa; mutta Pystysuunnan Jääkiekko ei voi olla Meidän Peliä. Miksi? Siksi, että Pystysuunnan Jääkiekossa ei käytetä viivelähtöjä, palautetaan kiekkoa minimaalisen vähän alaspäin, pelataan niukalti puolinopeita eikä niin sanotusti kiekotella.
Meidän Pelin koutsi voi valita sellaisen pelisuunnitelman, jossa yksittäisessä ottelussa pelataan lähes koko ajan nopeasti pystyyn. Ja johan Meidän Pelin teoriassa todetaan, että hyökättäessä ensimmäinen prinsiippi on tehdä maali, toinen on voittaa tilaa ja vasta kolmas on tehdä tilaa.
Jossain viestissäsi, Scissors, menit väittämään, etteivät niin kutsutut norsukiekot kuulu Meidän Peliin. Väärin! Kyllä kuuluvat, jos valmentaja niin päättää. Kun KalPa aikoinaan pelasi maksimaalista kiekkokontrolliaan Pekka Virran johdolla, saattoi se etenkin vieraspeliensä johtoasemissa viljellä norsukiekkoja. Pekka Virran selitys asiaan oli yksinkertainen: Joskus meidän pitää palkita itsemme hyvin pelatusta 50 minuutista hakemalla sitä voittoa vähän tylymmilläkin konsteilla.
Meidän Peli on muuten siitäkin huikea Meidän Pelin pelitavan osalta - Meidän Pelihän on paljon muutakin kuin vain pelitapa, se on filosofia ja suomalaisen jääkiekkoilun identiteetti -, että siinä voi valmentajakin näyttää omaa persoonaansa. Miten?
Valmentajat jakautuvat Meidän Pelinsä kanssa "voittamiseen orientoituneisiin" ja "tyyliä fundamentaalisesti ylläpitäviin" koutseihin. Kun näissä keskusteluissa on puhuttu paljon Jukureista ja Antti Pennasesta, luonnehdin Pennasta "voittamiseen orientoituneeksi" valmentajaksi. Se tarkoittaa, että Pennanen käyttää hyväkseen koko Meidän Pelin suomaa repertoaaria - voittaakseen. Sitten on valmentajia, jotka vertautuvat itseensä Pep Guardiolaan ja hänen aikaiseen Barcelonaan. Guardiolalle tuntui välillä tyyli olevan tulosta tärkeämpää. Pelit voitetaan ja hävitään omalla identiteetillä. Meidän Pelin mahdollistaa valmentajalle myös tällaisen tyylipää edellä valmentamisen. Kyse on suorastaa makuasioista, joista koutsi pitää kaikissa oloissa kiinni - ja uskoo toki pitkässä juoksussa voittojenkin tulevan, kunhan vain hinkataan kärsivällisesti omaa juttua.
Ja ettei puoli ruokaa unohtuisi, niin Meidän Pelissähän on myös puolustamisen osalta maksimaalinen säätövara. Tätä aspektia ovat viime aikoina erityisesti kultivoineet Erkka Westerlund Leijonissa, Lauri Marjamäki Kärpissä ja Jukka Rautakorpi Tapparassa. Mestiksen finaalisarjassa Juha Juujärvi peluutti KooKoossa taiteen sääntöjen mukaista Meidän Peliä, samoin Pennanen Jukureissa.
Voimia Scissors sinulle jatkoon, voimia etenkin tutustua Meidän Peliin. Suomessa lähes kaikki joukkueet pelaavat Meidän Peliä. Se on suomalaisen jääkiekkoilun identiteetti. Maailmalla sen sijaan erittäin monet joukkueet pelaavat lähinnä Pystysuunnan Jääkiekkoa. Me olemme löytäneet oman konstimme menestyä jääkiekkoilussa. Tärkeimpiä menestystekijöitä on Meidän Peli.