Ongelma on moninainen ja monesta kulmasta ongelmallinen. Esimerkiksi Aalto Yliopiston rehtori Ilkka Niemelä on nimennyt selkeät urapolut yhdeksi tärkeimmiksi maahanmuuton kriteereiksi työperäiselle maahanmuutolle. Miten me voidaan viestiä maahamuuttoa harkitseville, että tänne kannattaa tulla - jos toisaalla sitten osoitetaan, että suhteellisen maltillisen tulotason jälkeen meidän työpaikat tuppaavat olemaan tuontia ja positiot muissa Pohjoismaissa.
Ja toki tämäkään asia ei ole mustavalkoinen. Onhan sillä hyvätkin puolet, että moni keskittää voimavarojaan mieluummin henkilökohtaiseen elämään ja omaan lähipiiriin kuin työelämään. Silti kun verrataan muihin Pohjoismaihin ja esimerkiksi Tanskaan verrattuna aletaan puhumaan noin 15 % erosta marginaaliverossa, niin ehkä tämä on yksi asia jota meidän kannattaisi pohtia. Oltaisi mieluummin työn viejiä kuin tuojia. Yksi sellainen keskustelunaihe jota en muista julkisessa keskustelussa nähneeni, mutta yksi "vientiala" joka digitalisaation myötä on kasvanut huikeasti ja tullee kasvamaan edelleen.
Täytyy myöntää, että itsekään en oikein ymmärtänyt konseptia työn viennistä ja tuonnista kun aikanaan tilastokeskuksen kyselyitä täyttelin. Tosin tämän takia olen entistä enemmän huolissani siitä, ettei me ymmärretä tätä konseptia. Selitin tätä myös politiikassa mukana olevalle lähipiiriläiselleni joka ei pitänyt korkeaa marginaaliveroa haittana, koska hänen mielikuvansa mukaan Henkilö B ottaa työn vastaan jos Henkilö A ei sitä korkean verotuksen takia halua. Hänelle pyrin selittämään sitä kuinka oman kokemuksen pohjalta se Henkilö B toki löytyy, mutta melko korkealla todennäköisyydellä jostain muusta Pohjoismaasta. Itse pidän tällaista jonkin asteisena tragediana Suomen hyvinvoinnin kannalta. Euroissa puhutaan jo huomattavan suurista summista ja toki kansakunnan kehittyminen tulee sitten numeeristen arvojen lisäksi haasteeksi.
Todettakoon vielä, että henkilökohtaisten tuloverojen lisäksi työn vienti kasvattaa yrityksen maksamia yhteisöveroja, kun työvoiman tuonti pienentää niitä. Eli tässä kohtaa me hävitään veroeuroja useasta suunnasta.
Mä en kyllä osaa tuota marginaaliverotusta pitää mitenkään ainoana syynä urakehityshalujen pysähtymiseen. Lisäksi se on maksimissaan 56,9% ja normaalilla palkansaajalla n. 52%.
Monessa yrityksessä urapolkuja ei oikeasti ole, niissä eteneminen on vähintäänkin hähmäistä, ja aseman parantamisesta saatu lisäpalkka on lähtöjäänkin niin marginaalinen, että ei ihmekään, ettei ihmisiä lähtökohtaisesti kiinnosta enää niitä tavoitella. Sitten vielä se perisuomalainen tapa siitä, että kun pääset urallasi eteenpäin niin hoidat kaikki edelliset työsi + ne uudet lisävastuut ja kun päivässä on mun mielestä 8 työtuntia, niin tunnithan siinä jo loppuu kesken.
Tosin eihän näin joka paikassa ole. Nykyisessä työssäni valtavassa korporaatiossa on rakennettu urapolkuja joista voi valita omansa ja niitä voi halutessaan vaihtaakin. Tasolta seuraavalle nousemisessa tulee ihan oikeita, tuntuvia palkanlisiä, eli luokkaa 300-500 euroa käteen lisää rahaa kuussa. Ja meillä tosiaan on nyt panostettu kovastikin siihen, että työt pitäisi pystyä tekemään työpäivän aikana, roolien vastuualueet on aika tarkasti määritelty, toki sitten mitä korkeammalla organisaatiopuussa olet, niin matkustusta ja työ/vapaa-ajan hämärtymistä tulee selvästikin lisää, mutta siinä aletaan jo puhumaan sen verran hyvistä korvauksista, että valinta on halukkaille jo helppo.
Suomessa ollaan mielestäni yleisesti jotenkin ihan käsittämättömän haluttomia antamaan palkankorotuksia. Koko kehityskeskustelukonsepti on rakennettu suurelta osin ihan väärään suuntaan, monessa firmassa se on vain kertomaan työntekijälle kuinka huonosti hän on viime vuonna työnsä hoitanut, mutta sitten taas mitään tavoitteita joiden toteutumisella työntekijä voisi saada vaikka palkankorotuksen ei saada kirjattua, koska nehän johtaisi siihen, että sitä palkkaa saattaisi joutua korottamaan. Ei Suomessa ole lainkaan tavatonta, että vakavaraisissa yrityksissä mennään 5-10 vuotta ilman palkankorotusta. Monessa tapauksessahan se työpaikan vaihtaminen on ainoa tapa saada se korotus.
Eli, kyllä yritysten itsensäkin tulisi tehdä jotain saadakseen nuo urapolut kiinnostaviksi. Ensimmäinen asia olisi edes saada niitä urapolkuja luotua. Senkin jälkeen on aika paljon vaadittu, että heti esihenkilöasemaan päästessään oletetaan tehtävän 10-12 tuntista päivää, mitättömällä lisäkorvauksella.