Boldasin oleellisimman, eli jos työmarkkinamme syrjii jo 50-vuotiaita ammattimiehiä ja naisia, niin minkälaisen merkityksen kansantalouden kannalta näet sillä, että kenties työikäiset, vaan ei välttämättä kykyiset pistetään hakemaan töitä, joihin heillä ei ole mitään tsäänssiä päästä ja seurauksena on sitten katujen lakaisua 9 euron päiväpalkalla ilman, että siitä palautuu sisämarkkinoihin tuskin tupakkiaskin vertaa. Olisi kiva tietää, että missä nämä maamme elämäntapatyöttömät niin sankoin joukoin majailee. Täällä Kurvissa näitä "taitelijoita" kyllä näkyy aamusta iltaan, mutta en mä heitä jättäisi työpaikalleni edes 5 minuutiksi yksin.
Mä olen käsittänyt työn aina sellaisena, että se tuo rytmiä elämään ja eräänlaista kurinalaisuutta, kasvattaa vastuuntuntoa ja opettaa toimimaan ryhmässä kaiken tämän luodessa myös onnistumisia ja sitä kautta ylpeyttä siitä mitä tekee. Tätä kaikkea aletaan opettelemaan jo nassikkana ekojen tet-jaksojen ja kesätöiden merkeissä. Hyvin nopeasti kuitenkin tärkeimmäksi motivaattoriksi, kun nuo työelämän pelisäännöt on opeteltu, nousee palkka. Tuleeko sillä toimeen ja pystyykö sillä toteuttamaan itseään niin, että arki eroaisi edes hieman siitä mitä on olla, kun ei ole töissä.
Uskoisin, että he, jotka töitä oikeasti haluvat, niin heillä on ns. jahti ja loikka päällä. Osaa ei kannata osallistaa enää mihinkään ja osa on kait laskenut kotona, että duunia, joka heidän näppäimissään olisi, ei kannata ottaa vastaan, kun se itsensätoteuttamisaspekti jää toteumatta ja tettiläistä ei jaksa enää leikkiä.
