No aika tasoissa ne oli ja Smaug on toki onnistunut, mutta muue tuntui, että tässä kakkososassa lähdettiin entistä enemmän sivuraiteille, siinä, missä ensimmäinen osa mielestäni myötäili vähän paremmin itse kirjan tapahtumia. Omat pölhöilyt molemmissa ja videopelimeininkiä myös.
Smaugin Autioittamassa Maassa otti erityisesti päähän täysin turhan haltianaishahmon ja ihme kolmiodraaman tuominen mukaan, suorastaan raivostuttavan päälleliimattua. Myös kääpiöiden toiminta Ereborilla oli todella idioottimaista ja myös tuo, että osa osa jäi jälkeen Esgarothiin oli typerä veto.
Gandalfin setti Dol Guldurissa oli kanssa kyllä hyvää.
Aavistuksen ehkä siis jäi osa 2 kuitenkin jälkeen ensimmäistä, mutta odotetaanpa nyt, että ilmestyy Extended Edition ja katson elokuvan uudelleen, niin ehkä tilanne muuttuu (kun muutenkin on sulatellut asioita). Nyt tuossa oli vaan niin useita raivostuttavia piirteitä, että se tahtoi survoa hyvät puolet alleen.
Minusta taasen kokonaisuutena Smaugin autioittama maa on trilogian ykkösosaa parempi tai paremminkin tasapainoisempi kokonaisuus vaikka minuakin häiritsivät tietyt kohdat hiukan liikaa.
Kääpiöiden pakeneminen haltijoiden luota oli siihen saakka edes jotakuinkin kohtuudella toteutettu kunnes örkit hyökkäsivät heidän kimppuun joella jaalkoi erinäisten loikkien ja pomppujen ja nuolisateiden sarja, jolla tietty pyrittiin luomaan tunnelmaa tapahtumaan ja pitämään hereillä sellaiset katsojat joilla ei ollut tietoa kirjasta - mutta minusta tämä kohtaus oli täydellisen turhaa toimintaa ja vesitti hiukan sitä nerokasta ideaa jonka mukaan kirjassa kääpiöiden onnistui paeta haltijoiden linnoituksesta Synkmetsässä.
Pakollista ja todella ärsyttävää romanssia en edes viitsi kommentoida - sen seuraaminen oli yksintein vaivaannuttavaa ja nolostuttavaa.
Enkä nyt voi sanoa, että erityisen tyytyväinen olisin ollut tapahtumien kulkuun Esgarothilla, vaikka sitä kenties jollain tasolla voi perustella tulevien tapahtumien ja niihin muodostettavien jännitysmomenttien kautta, mutta itse olisin noudattanut kirjan henkeä Esgarothilla.
Mutta elokuvan pelasti minun silmissäni plussan puolelle Smaug, se että hänet oli onnistuttu luomaan lopulta hyvin uskottavaksi ja olevaiseksi hahmoksi pelasti paljon ja elokuvan Smaugiin oli minusta saatui kuitenkin puettua sitä henkeä joka kirjassa lohikäärmeeseen oli onnistuttu luomaan. Ilman onnistunutta Smaugin hahmoa toinen osa olisi jäänyt olennaisesti heikommaksi enkä pitäisi sitä tuolloin ensimmäistä osaa parempana.
Toisen osa oivallisia hetkiä olivat myös Gandalfin "seikkailuiden" seuraaminen ja tapahtumat Dol Guldurissa. Necromancer hahmona ja olevaisena ynnä olemattomuutena on myös niitä hetkiä jotka pelastivat todella paljon - häneen oli saatu puettua todella paljon uskottavuutta ja hänestä oli aistittavissa tolkienmaista maagisuutta. Jos Jacksonin kädenjälki koko trilogiassa olisi samalla tasolla niin arvioni koko trilogiasta olisi olettaen olennaisesti toinen tai jos samaan olisi pystytty tasaisesti koko TSH:n ajan.
vlad.
