Pelinjohtajien kohdalla monesti se on aika pienestä kiinni, miten hyvänä tai huonona he näyttäytyvät. Joskus juhannuksen tienoilla Sotkamo-fanien keskuudessa esitettiin potkuvaatimuksia Iiro Haimin suuntaan, mutta nyt sama herra on lähes Jumalasta seuraava.
Markku Hylkilän kohdalla kai 2019 pudotuspelit ovat ne, joista Hylkilän huonous monien mielissä on peräisin. Ja olihan se toki surkea suoritus runkosarjan voittajana hävitä ensin välierissä Joensuulle 3-0 ja sitten vielä prosenttimatsit Kouvolalle 2-0. Muutenhan Hylkilän aika Vimpelissä oli realistisiin odotusarvoihin nähden ihan positiivinen. Vuoden 2019 suvereeni runkosarjavoitto oli jokseenkin epäodotettu, kun pelinjohtaja oli vaihtunut ja joukkueen ehkä kirkkain tähti Henri Puputti oli siirtynyt Seinäjoelle. Vuodeksi 2020 Vimpeli heikentyi merkittävästi Haapakosken, Isokedon ja Heimosen menetysten myötä. Silloin kausiennakoissa juuri kukaan ei tainnut ennustaa Vimpeliä mitaleille, mutta niin vain Hylkilän johdolla Vimpeli oli kolmas sekä runkosarjassa että pudotuspelien jälkeen.
Se on tietenkin totta, että olihan Hylkilän aika Vimpelissä menestyksellisesti paljon huonompi kuin edeltäjänsä Kivimäen tai seuraajansa Niskasen. Mutta nähdäkseni tuo Hylkilän aikakausi osui myös siihen hankalaan saumaan, kun pitkäaikaiset avainpelaajat Puputti ja Haapakoski lähtivät ja toisaalta nuori kaarti Anttilan tai Heikkaloiden muodossa olivat vähän raakileita.
Minun silmissäni Hylkilän valinta pelinjohtajaksi ei tuo kilpailuetua Joensuulle, mutta ei hän myöskään mikään ongelma lähtökohtaisesti ole. Ehkä Hylkilän ajoitus on taas vähän väärä, kun huhujen perusteella Joensuun rosteri ennemmin heikkenee kuin vahvistuu. Jo Huotarin aikakaudella Joma-faneilla oli mielestäni vähän epärealistiset odotukset suhteessa pelaajamateriaalin tasoon ja jos nuo odotukset eivät vähene pelaajamateriaalin vielä heikentyessä, on Hylkilälle vaikeat ajat tiedossa.