Ei voi sanoa, että Tampereella ei olisi pesäpallokulttuuria, mutta valitettavan ohkaista se kyllä vielä on. Kaupissa näkee ja tapaa kyllä pesäpalloa hengittäviä ihmisiä, mutta kovin suuri se massa ei ainakaan vielä ole Tampereen lajikirjon keskellä. Toisaalta Tampereelle muuttaa koko ajan ihmisiä pesäpallon perinteisimmiltäkin alueilta, joten myös sitä kautta intoa lajiin varmasti löytyy, vaikka se suuntautuisikin enemmän vierasjoukkueiden kannattamiseen.
Menestyksen perässä juoksemistakin on kyllä nähty. Pahimpana esimerkkinä varmaan viime syksyn miesten Superpesiksen finaalit, joissa Hakametsän jäähallin vieressä olevaan parkkipaikkaan tottuneet katsojat pysäköivät autojaan pitkin Kaupin metsiä, kun stadion ja sen infran rajoitukset eivät olleet tuttuja.
Toisaalta menestys on ainakin menestyshullussa Suomessa todennäköisesti paras tapa houkutella uusia ihmisiä lajien pariin. Jos nyt ei oikotie onneen, niin ainakin nopeuttaa monesti lajin löytämistä. Toki taloudellisella puolella tuossa on aina myös vauhtisokeuden vaara. Koronasta huolimatta Manse on ilmeisesti pystynyt ainakin toistaiseksi välttämään nuo karikot. Toivottavasti hommassa käy jatkossakin hieman paremmin kuin Helsingissä 90-luvulla Kaisaniemen Tiikereiden kanssa.
Tunnistan minä itsessänikin sen, että suurin herääminen tapahtui Mansen naisten pelatessa loppuotteluita 2017. Sain silloin ihan uuden näkökulman koulun liikuntatunneilla vihaamaani lajiin, joka on erittäin taktinen ja mielenkiintoinen seurattava. Lapsena minulla ei riittänyt ymmärrys lajin taktisille hienouksille, vaan lähinnä vain harmitti, kun palloon oli niin hankala osua. Heräämisen jälkeen onkin tullut käytyä naisten peleissä useita kertoja joka kesä ja muutenkin seurattua sarjaa niin tilastoista kuin televisionkin äärellä. Miesten joukkueen menestys on selvästi löytänyt nopeammin suuren massan, vaikka itsellä miesten peleihin siirtyminen on ollut hitaampaa, kun naisten pelit löytyivät jo aiemmin.
Jääkiekko on itselleni ykköslaji, mutta pesäpallo on ihan oikeasti uhannut jalkapallon asemaa kakkoslajina. Pesäpalloa sentään pelataan myös kesällä toisin kuin jalkapalloa, jossa tuntuu olevan parhaaseen aikaan aina joku viikkokausia kestävä tauko peleistä. Heinäkuinen Kauppi voittaa sata kertaa sadasta huhtikuisen tai lokakuisen Ratinan. Varsinkin kun keväällä ja syksyllä pelit menevät helposti ristiin myös jääkiekon kanssa.
Riskihän Itä-Lännen pitäminen Tampereella on ja jollain tavalla ehkä jopa jonkinlainen pyllistys lajin pitkille perinteille sen pitkäaikaisilla ydinalueilla. Toisaalta Tampere on ainakin enemmän tai vähemmän idän ja lännen perinteisten alueiden välissä, joten silloin ei ainakaan synny keskustelua, että juhlavuonna suosittaisiin jompaa kumpaa. Pienenä sivuhuomiona, että itse Tahko Pihkalakin lepää ikuisesti nykyään Tampereeseen kuuluvalla Aitolahden hautausmaalla sukulaissuhteidensa vuoksi. Siitä kaikille ulkopaikkakunnilta Itä-Länteen ja Mansen kotipeleihin vieraskatsojina saapuville pesäpalloihmisille oiva "pyhiinvaelluskohde". Aitolahden vanhan kirkon kaunis ympäristö on tosin vieläkin kauempana perinteisesti punaisen Tampereen keskustasta kuin Leinolan metsiin pystytetty Mannerheimin patsas. Sattumaako?
Elmon artikkelissakaan ei mielestäni varsinaisesti haukuta Tamperetta, vaan enemmänkin Pesäpalloliittoa järjestelyiden mokaamisesta. Toki Tampereella ja Mansellakin on ollut oma osansa sopassa. Tiukan aikataulun stadionprojekti on ollut kunnianhimoinen ja vaati tiukan loppukirin, että uusi pesispyhättö saatiin pelattavaan kuntoon edes kalkkiviivoilla.
Toisaalta ymmärrän taloudellisesta näkökulmasta liiton innon yrittää saada jalansijaa Etelä-Suomen isoissa kaupungeissa. Tampereen vieressäkin on perinteisiä pesäpallopaikkakuntia, kuten ainakin Hämeenkyrö ja Ikaalinen. Potentiaali isolle yleisömassalle ja sponsoreille on kuitenkin seutukunnan keskuksessa Tampereella. Valitettavasti tamperelaisten kynnys lähteä katsomaan pesäpalloa Hämeenkyröön lienee myös isompi kuin hämeenkyröläisten Tampereelle, jossa moni heistä saattaa käydä muutenkin töissä.
Tänään on vielä tyttöjen ja naisten Itä-Lännet. Katsotaan minkälaiset katsojalukemat niihin peleihin saadaan arvokkaista lippuhinnoista huolimatta. Naisten Superin seuraamiseen Tampereella on ainakin miehiä pidemmät perinteet ja Lännen naisten joukkueesta löytyy muutenkin monta tuttua Mansen pelaajaa.