2018 on saavuttamassa pikkuhiljaa hekumaansa.
"Jymy hyytyy, ennen kuin Kymi jäätyy" saattaa olla tänä vuonna kohtalona Kymenlaakson ylpeyden käsittelyssä.
- Silti en suutu, jos toisin käy. Koska liki jokaikinen kerta, kun Kultajuna on mennyt maaliin asti, niin viimeistään siinä vaiheessa kautta, kun
Nälkämaan laulu on kajahtanut eetteriin, ovat kylmät väreet värähtäneet tuntuvasti pitkin selkärankaa.
"Minä lähdin
Pohjois-Karjalaan,
vaihdoin farkut verkkarihousuun,
Sivukujilla runkosarjan kulkien,
toivoin onneni jostain vielä löytyvän,
enhän minäkään liikoja vaatisi,
jotakin jolla päättäisin seitsemän pronssimitalin putken,
pettymykset kultamitalilla kuittaisin"
- Jos en kenekään muun takia, niin Tuomas Jussilan takia... jokainen voi ymmärtää kuinka paljon tämä hieno pesäpalloilija tahtoisi kirkastaa seitsemän kauden putkensa hieman paremmaksi. Hänen takiaan voisin hymyillä ja nostaa maljan Joensuun mestaruuden kunniaksi ilman suurempaa pettymystä samalla, kun kultaa ja mestaruuspystiä huuhdotaan Pielisjoessa.
Asuu porukka siellä pikkuisen kummallinen,
Keskellä heinäseipäiden ja latojen,
Mutta on tää paras paikka maailman
- ainakin, jos
Pohjanmaalla saadaan nostaa kolmatta mestaruutta putkeen melkein täysi-ikäisen Perttu Ruuskan viedessä pääroolin mestaruuden ratkaisuvaiheissa Pohjanmaan lakeuksilla. En pahastuisi, vaan nostaisin hattua aivan ansioista.
Kymenlaakso sun laulusi soikoon,
yli kaunihin Suomenmaan,
se pelaajasi haltioikoon mestaruuden eestäs toimintaan
- Silti eniten toivon 42 vuoden tauon jälkeen kuulevani
Kymenlaakson laulun viimeisen ottelun jälkeen ja hekuman saavuttavan huipentumansa, vaikka kaikkein pisimmän tien viidennen ottelun kotiutuskilpailun viimeisen parin kolmannen lyönnin kautta. Sitä on toivottu, odotettu, haluttu ja pyydetty niin kauan, että moni ei voi edes muistaa.
Paras voittakoon!