Pesäkarhut

[Arnold]

Vaikka olen huomannut, että Jatkoajan piiriin kuuluu sopu.. anteeksi pesäpallon vihaajiakin, niin pakko sitä on hehkuttaa, että Porin Pesäkarhut ovat pelanneet ensimmäisen kierroksen niin loistavasti kuin olla ja voi. Vaikka alkukierroksilla tulikin pistemenetyksiä jumboksi veikatulle ja "yläkanttiin" pelanneelle Tyrnävälle ja vaikka alkukierroksilla muutenkin vastustajat pääsivät liiaksi lyömään juoksuja, niin kyllä tämä kausi pitäisi nyt olla SE kausi.

Vain ihme voi viedä tällä kaudella Pesäkarhuilta mitalin. Pesäkarhut saivat täksi kaudeksi yhden sarjan parhaista pelaajista Krista Laurilan, joka heti laitettiin myös kapteeniksi ja joka on toiminut porittarien johtohahmona. Vanhat veteraanit ja nuoret raumalaiset ovat pelanneet kauden aikana hyvin ja positiivista on ollut huomata juuri näiden raumalaisten piristyminen. Ovat ilmeisesti jo tottuneet Porin maailmaan, ja viime kausi meni vasta tottumiseen.

Viime kaudella kompastuttiin pudotuspeleissä ja ilmeisesti nuorten neitosten kantti ei kestänyt loppuun asti. Täksi kaudeksi ja tämän kauden aikana he kasvavat vielä henkisesti, niin jopa kaatuu ikuinen riesa Siilinjärvikin porittarien tieltä. Ja mikä tärkeintä tässä vaiheessa kautta, niin Pesäkarhut on ainoa joukkue, jolla ei ole vielä yhtään suoraa 0-1 tai 0-2 tappiota. Viime kaudella oli kotiuttamisessa lieviä ongelmia, mutta tällä kaudella ollaan neljän parhaan joukkueen joukossa siinäkin. Vastustajat ovat tähän mennessä päässeet liikaa rokottamaan, mutta kaipa siihenkin tulee vielä parannus kun kesä mene eteenpäin.

Ässien, Fc Jazzin, MuSan ja Narukerän rämpiessa Pesäkarhut on ainoa ilonaihe muuten synkkään porilaisurheilun rintamaan. Joten nyt se mitali, vai mitä likat?

 

[The Hawks]

Näin on!

Olen pitkälle samaa mieltä. Pesäkarhut on pelannut todella hyvin tähän asti ja joukkueen pelaaminen on vakuuttanut. Alkuun tuli se Tyrnävä peli mikä olisi pitänyt hoitaa, mutta muuten on kaadettu kaikki mikä on pitänytkin. Alussa ongelmana oli lähinnä se että juoksuja annettiin aivan liikaa. Vaikka kaikille pelipaikoille olikin periaatteessa oikea pelaaja eikä loukkaantumisia ollut. Syyt olivat täysin pelillisiä.

Pori vahvistui täksi kaudeksi juuri niille osaalueille minne vahvistuksia tarvittiinkin. Hanna-Mari Kaario tuli vahvistamaan kärkeä numeroksi kaksi ja Krista Laurila numeroksi neljä. Periaatteessahan Laurila voisi pelata monella muullakin paikalla, mutta tuo numerolla kotiuttaminen on Kristalle oikea tehtävä. Mitä olen havainnut niin Kristan kohdalla on merkki lähes aina. Sen verran vahvasti pallo lähtee, ja vaikka ei olisikaan niin jokeri-puolelta löytyy Tytti Lamppu-Nurminen ja Johanna Nieminen, eli ongelmaa ei ole ainakaan lyönti puolella. Pesäkarhut ei myöskään jätä lyöjiä väliin vaan antaa kaikkien kokeilla, mikä on periaatteessa oikein. Jotkut joukkueet (pääasiassa miesten puolella) ovat ottaneet tavaksi sen että jätetään neljä -> viisi lyöjää väliin ja haetaan kärkeä peliin. Tällä tekniikalla ei kehity kukaan. Minun mielestäni sääntö on melko turha. Ideahan on se että kopittelu loppuisi, mutta Naisissa se on ainakin ennallaan koska sääntöä ei pahemmin käytetä. Niin takaisin Pesäkarhuihin. Joukkue elää sisäpelissä pitkälle kärjestä. Totta kai peräpäästäkin löytyy vahvoja lyöjiä ja etenijöitä, mutta kärki on niin vahva ettei loppujen tarvitse hirveästi ottaa vastuuta. Kärjestä kun puhutaan niin voisi vielä mainita Leena Maaria Lammisen joka on pelaamassa loistavaa kautta. Tällä kaudella Lamminen on ottanut vastuuta mailan varressakin mukavasti ja on korkealla kärkilyönti tilastossakin.

Unohtaa ei sovi myöskään pelinjohtaja Jussi "Nalle" Viljasta joka tekee hyvää työtä joukkueessa. Nallella on nyt menossa toinen kausi Porissa ja peli alkaa kulkemaan paremmin kuin koskaan. Nyt hänellä on käytössään oikean tyyppinen paketti joka toimii. Aikaisemmin oli liian suuria aukkoja materiaalissa, jos sellaisia löytyy ei systeemi toimi. Laurila, Kaario ja Super-jokerit ovat sellainen runko joka pystyy ratkaisemaan pelejä huonoinakin päivinä, se on hyvän joukkueen tunnusmerkki.

Arnold mainitsi nuo viime kaudeksi Raumalta tulleet pelaajat Miia Suomisen, Iida Lammen ja Niina Jokisen. Heistä varsinkin Suominen alkaa olemaan Pesäkarhuille todellinen löytö. Hän vahvistaa kärkeä numerolla kolme ja on erittäin varma vaihtotilanteissa. Lyöntivalikoima on monipuolinen ja kun edessä on nopeita pelaajia ei lyönnin edes aina tarvi olla täydellinen ja silti pesät täyttyvät. Ihme jos ei Suominen ole Itä-Lännessä tänä kesänä. Jokinen on myös pelannut hyvin. Häntä pystytään käyttämään monessa roolissa. Niina on nopea ja mailanvarressakin taitava. Ei ole ongelmaa peluuttaa Jokista kärjessä tai kotiutus-roolissa. Lampi pelaa polttolinjassa ulkona, sisäpelissä Iidalla ei ole suurempaa roolia. Ulkopelin taso ailahtelee joskus, mutta paikkansa hän kuitenkin ottaa varmasti.

Muita varmoja perussuorittajia ovat lukkari Hannele Forsman joka pelaa ottelusta toiseen varmasti ulkona. Hän on kehittynyt erittäin paljon viime vuosien aikana Poriin tultuaan. Reija Helmi pelannut myös joukkueessa jo kauan ja on ulkopelissä kopparina isossa roolissa. En voi olla kauheasti väärässä jos väitän että Reijalla on naispelaajista kovin käsi, sen verran kovaa ja pitkälle linko tarvittaessa lähtee. Täksi kaudeksi joukkueeseen noussut Riikka Salli on omia junioreita ja hänellä on varmasti hyvä tulevaisuus pelaajana Superissa. Ominaisuudet eivät vielä tässä vaiheessa luonnollisesti tule niin vahvasti esille, mutta kokemuksen myötä näin varmasti tulee tapahtumaan. Eerika Piiraisen peli on myös paranutunut heti kun kokemusta on tullut lisää. Piirainen pelaa kolmospuolella ulkona ja häntä pommitetaan melko paljon mutta harvoin sieltä läpi mitään menee. Sisäpelin rooli on suhteellisen pieni.

Tässä nyt joitain mietteitä

PS. Se mitali todellakin tulisi tarpeeseen tällä kaudella. Sitä on nyt haettu jo ainakin kolme vuotta, välillä on ollut lähellä ja välillä hieman kauempana. Tällä kaudella joukkue on sellaisessa kunnossa että kausi kolmen parhaan ulkopuolella olisi karvas pettymys.