Noin yleisesti ottaen arvokas käytös ja valtiomiesmäisyys olivat sellaista toimintaa, mitä lapsena ja nuorena pidin siistinä juttuna, kun seurasin poliitikkoja mustavalkoisesta teeveestä. Toki silloinkin oli Veikko Vennamo ja pari muuta hassua hahmoa, mutta Veikon koodia rikkovasta mouhottamisesta huolimatta Vennamon esipersut olivat muutamiin nykypersuihin verrattuna varsin sisäsiistiä ja salonkikelpoista väkeä.
Nyttemmin tilanne on muuttunut. Olen aika varma siitä, että nähty kehityskulku tulee jatkumaan. Politiikka viihteellistyy edelleen, ja valtakunnanpolitiikkaan on jatkuvasti tyrkyllä väkeä, jolle arvokkaan käytöksen ronski venyttäminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia. Pääasia että oma nimi ja asia pääsevät esille. Erityisen hienoa on, kun vastapuolen leirissä joku pahoittaa tai on pahoittavinaan mielensä. Taas tulee julkisuutta ja oma väki tykkää. Tai ainakin se osa porukasta tykkää, jolle politiikka on vain vastakkainasettelujen päivittäisdraamaa, jossa huomionkipeät hahmot kisaavat siitä, kenen kantti kestää sanoa ja tehdä eniten. Kansanedustaja ei saa ihan hevillä sanktioita huonosta käytöksestä, ja vaikka saisi, niin viihdeyleisö nauttii.
Panen kuitenkin toivoni siihen, että tulevat kriisit nostavat taas fiksuuden ja osaamisen arvostusta. Ainakin väliaikaisesti.
yle.fi
