Se on kuitenkin aika jännää, miten joitain tutkimuksia katsotaan ja toisia ei. Esim. wikipediasta:
Toki, 1.1 standard deviationia ei ole massiivinen ero, mutta 6.25 miljoonaa on aika suuri näytekoko, ja tulokset samanlaisia usein eri testein, useissa eri tilanteissa. Meta-analyysin voi lukea tästä:
citeseerx.ist.psu.edu
Tässä nyt ei varsinaisesti ole sinänsä mitään uutta, ainakaan akateemisessa maailmassa; Yhdysvalloissa on huomattu jo aikoja sitten, että musta kansanosa pärjää valkoisia huonommin niin lukutaitoa, sanavarastoa, matematiikkaa ja jopa älykkyysosamäärää mittaavissa testeissä.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, miten paljon kyse on ympäristön ja kulttuurin vaikutuksesta ja mikä osuus on varsinaisella genetiikalla. Ihmisen geeniperimässä eri maanosasta tulevan porukan kesken on yleensä keskimäärin jopa vähemmän vaihtelua kuin yksittäisten ja verrattaen eristettyjenkin populaatioiden sisällä (esim. suomalaiset omana ryhmänään), joten vaikea kuvitella, että älykkyydessäkään olisi oikein minkäänlaista merkittävää eroa. Ja vähän vastaava pointti löytyi itse asiassa myös linkkaamastasi meta-analyysistäkin:
Before going further, we believe it is critical to remember the nature of standardized group differences. However, such analyses do not suggest uniformly high or low levels of cognitive ability for all individuals in various groups. It is generally acknowledged that the high level of variability within an ethnic group is much larger than the variability between ethnic groups (Vernon, 1979).
Ympäristön ja kulttuurin vaikutuksen puolesta puhuisi myös se, että ainakin Yhdysvalloissa erot mustien ja valkoisten välillä ovat kaventuneet merkittävästi vuosien saatossa. Lisäksi ympäristö vaikuttaa jopa ihmisten pärjäämiseen älykkyystesteissä; Älykkyystestien tulokset niitä tehneiden sukupolvien välillä ovat parantuneet vuosi vuodelta (ainakin tuonne 90-luvulle saakka) siitä lähtien kuin noita testejä on alettu tehdä. Esimerkiksi vuonna 1978 Yhdysvalloissa erään testin tehneistä 82 prosenttia sai paremman tuloksen kuin saman testin vuonna 1932 tehneiden keskiarvotulos oli. Enpä jotenkin usko, että koko amerikkalaisen ihmisrodun älykkyys olisi parissa sukupolvessa ottanut tuollaista hyppäystä eteenpäin, vaan ennemminkin syy on löydettävissä ympäristöstä tai testeistä itsestään, tai siis oikeastaan noiden kahden yhdistelmästä. Tai mistäpä minä tiedän, ehkä me todellakin olemme vanhempiamme aina vain älykkäämpiä...
Linkkaan tuohon alle vielä lähteen edellisille, mutta samasta lähteestä on pakko nostaa se todennäköisin (joskaan varmaa tutkimustietoa aiheesta ei toki vielä ole) eroja selittävä tekijä ihan omaksi lainauksekseen:
Third, when black or mixed-race children are raised in white rather than black homes, their pre-adolescent test scores rise dramatically. These adoptees’ scores seem to fall in adolescence, but this could easily be because their social and cultural environment comes to resemble that of other black teenagers.
***
The three most common “conservative” explanations for the black-white gap-genes, the culture of poverty, and single motherhood-are also hard to reconcile with the available evidence. There is no direct genetic evidence for or against the theory that the black-white gap is innate, because we have not yet identified the genes that affect skills like reading, math, and abstract reasoning. Studies of mixed-race children and black children adopted by white parents suggest, however, that racial differences in test performance are largely if not entirely environmental in origin.
Brookings Review article by Christopher Jencks and Meredith Phillips (Spring 1998)
www.brookings.edu