Tosin niin on monet viimekauden kansanedustajat myös aikanaan kirjoittanut nettiin erittäin kyseenalaisia tekstejä, on Marinin kirjoituksia missä haukkuu kansaa aivottomiksi lampaiksi, Hussein hiukan fantasioi tiedät kyllä...Sekä tottakai pieksi vaimonsa siinä samalla. Vihreät, heillä johtavassa semassa oleva jäsen tuomittiin 2019 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä melkein 4vuoden ehdottomaan vankeuteen. Ja kuitekin vuonna 2020 valittiin uudelleen vastuuhommiin.
Kuka on tämä vihreiden "johtavassa asemassa" oleva poliitikko?
Marinilta on löydetty poliittisen uran alkuvaiheilta pari kirjoitusta, joissa on typeriä sanavalintoja ja/tai ideologista poliittista kritiikkiä. Viittaamassasi rokote-tekstissä kritiikki kohdistuu kapitalismiin ja lääketeollisuuteen. Typerä kirjoitus, jota varmasti katuu tänä päivänä.
Al-Taeen jutut tulivat ilmi sen jälkeen, kun hänet oli jo valittu eduskuntaan. Tämän jälkeen mitään ministerivirkoja ei tietenkään ollut tarjolla, ja kevään vaaleissa Al-Taee putosi eduskunnasta.
Kun kaivelee niin kaikesta ja kaikista löytyy paskaa. Edellisen hallituksen puolueet ei ole sen "puhtoisempia" kuin nykyisenkään. Eikä nykyisen sen puhtoisempia kuin edellisen.
Tämä "synnitön heittäköön ensimmäisen kiven" -taktiikka tuntuu muodostuneen vakiopuolustukseksi aina kun persut ovat kohun keskellä. Eli ikään kuin väitetään, että kaikki poliitikot perseilevät, joten myös kaikki kritiikki on pelkkää kaksinaismoralismia.
Tämän logiikan mukaan et voi kritisoida Purraa, koska jossain Haaviston 10 vuotta sitten kirjoittamassa kirjassa on kohta, jonka puoluesihteeri Luukkainen on tulkinnut fanittavan Hitleriä. Vihreät ovat siis kaksinaismoralisteja, kun fanittavat Hitleriä mutta syyttävät muita äärioikeistolaisiksi. Perussuomalaiset tuntuvat jatkuvasti käyttävän tätä "mutta entäs tämä vasemmiston poliitikko"-argumenttia.
Epäilin aiemmin, että pesukarhujuttu jäisi yksittäiseksi detaljiksi, mitä se siis faktisesti olikin, mutta ilmeisesti taktiikka on toiminut täysimääräisesti. Nimittäin perussuomalaiset viittaavat siihen edelleen ikään kuin osoittaakseen, että mitään kohun aihetta ei koskaan ollutkaan, vaan typerä suvakkimedia se siellä taas ruotii kravattien kuvioita. Pesukarhulla on saatu siirrettyä huomio niistä lukuisista oikeasti merkityksellisistä kritiikin kohteista.
Muiden puolueiden kohdalla tapahtuu silloin tällöin virheitä, kun ehdokkaiksi ja puolueen jäseniksi hyväksytään henkilöitä, jotka osoittautuvat puolueen arvojen vastaisiksi tai syyllistyvät rikoksiin. Tämän jälkeen tällaiset henkilöt kuitenkin ajautuvat paitsioon tai tulevat erotetuiksi vastuutehtävistä. Perussuomalaisten kohdalla linja näyttää kuitenkin olevan, että töppäilyt eivät ole este edes ministeriksi nousemiselle. Monen suomalaisen mielestä tämä ei ole ok, etenkään, kun sama lietsonta jatkuu ministeripestistä huolimatta.
Paljon on myös merkitystä sillä, minkälaisista teoista puhutaan. Liittyvätkö teot poliittiseen toimintaan? Ovatko ne tapahtuneet ennen poliittista uraa? Onko tekoja pyydetty anteeksi tai osoitettu katumusta? On typerää vertailla tapauksia keskenään, ellei tällaisia kontekstisidonnaisia asioita ole otettu huomioon.
Purra olisi päässyt aikaa sitten pälkähästä, jos hän olisi pyytänyt suoraselkäisesti anteeksi, vakuuttanut muuttaneensa suuntaa ja osoittanut tämän jälkeen toiminnallaan, ettei ole enää samoilla linjoilla kuin 15 vuotta sitten. Tämä ei kuitenkaan Purralta onnistunut. Syitä voimme vain arvailla, mutta aika todennäköiseltä vaikuttaa, että syynä oli omien äänestäjien myötäily. Se taas kielisi siitä, että oikeasti Purra ei ole linjaansa muuttanut oleellisesti noista ajoista.
Tämän hallituksen toiminnassa järkyttävin asia ei ole ollut äärioikeistoon viittaavat kirjoitukset, vaan se, että jopa ministeritason kansanedustajat käyttäytyvät kuin jossain iltapäivälehden kommenttiosiossa. Hallitustyöskentelyssä pitäisi ymmärtää se, että enää ei olla baarissa, taukohuoneessa tai anonyymillä some-alustalla, vaan nyt pitäisi osata käyttäytyä vastuullisesti ja rakentavasti. Pitäisi edistää koko Suomen asiaa.
Toisaalta hassua on myös se, että moni perussuomalaisten kansanedustaja tuntuu vaativan jonkinlaista "työrauhaa", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Eihän heidän ole mikään pakko selata jatkuvasti mediaa ja reagoida joka asiaan. Samalla kyseisen puolueen edustajat kuitenkin lietsovat jatkuvasti konfliktia mm. Twitter-tileillään. Joskus voisi olla paikallaan osata antaa asioiden olla.
Ainakin minun silmään vaikuttaa aika nololta, että vaikutusvaltainen poliittinen päättäjä riitelee jotain satunnaisia nettikirjoittelijoita vastaan. Aiemmin saattoi olettaa, että ministereiden tileillä on pönötyskuvia ulkopoliittisilta vierailuilta tai referaatteja hallituksen aikaansaannoksista. Nyt siellä voi olla melkein mitä tahansa, viimeksi Rydmanilta väite, jonka mukaan tutkijat ja media levittävät salaliittoteorioita. Millä tavalla tämä edistää Suomen elinkeinoelämää ja ulkomaankauppaa? Mikä olikaan Rydmanin ministeritehtävän keskeinen tavoite? Tuskin ainakaan oman uhriaseman korostaminen tai sanasota mediataloja vastaan.
/img-s3.ilcdn.fi/de7ad1b701989ccaed018faf064f3401d5eec315dd01183a0ab9dd5cd968c3d1.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/cca1a74f1dae356dd5e12353bca5f138a9adeb1ca394639b1bf37053455c1807.jpg)