En valitettavasti ehtinyt kiireiltäni vastaamaan tuohon jo suljettuun ketjuun, jossa käsiteltiin Tampereen perinteistään ja taiturimaisuudestaan kuulua Ilvestä ja sitten tätä jääkiekon irvikuvaa Tapparaa. Koska minulla on asiaan myöskin oma vankkumaton mielipiteeni tuon sen julki tässä ja nyt.
Ilveksen taiturimaiset ja perinteikkäät pää-äänenkannattajat, jossain lähiössä aistiva henkilö ja toiseksi äänen mataluudessa jäänyt kirjailijaksi laajalti (lue: omiensa joukossa) tunnustettu opiskelijanuorukainen, jaksavat kerta toisensa jälkeen hehkuttaa kannattamansa jääkiekkojoukkueen perinteikästä, taiturimaista ja tuloksekasta, mm. lukuisia Suomen mestaruuksia, pelityyliä. Tosin tuo omien hehkutus jää selkeästi toissijaiseksi, poikain kaikki energia kuluu naapuriseuraa ja sen saavutuksia vähätellen. Siinä tällä dynamic duolla, Hakametsän Kiekulla Kaikulla onkin sarkaa kynnettäväksi.
Perinteinen ehkä, mutta kovasti tuntuu oudolta tuo meuhkaaminen ja uho jos ottaa järjen ja tilastot käteen. Tämä niin taitava ja perinteikäs seura, jossa ymmärretään ryijyn ylivertaisuus paitaan nähden, ei ole 30 vuoteen voittanut kuin yhden Suomen mestaruuden, siitäkin on aikaa jo parikymmentä vuotta. No, sehän on kuitenkin uhoamisen arvoista, että ollaan niin perinteisiä ja pelataan niin mykistyttävän taiturimaista ja kaunista kiekkoa ukkojumala Raimon johdolla.
Se, että poikain inhokkijoukkue käytävän toisesta päästä on saman ajanjakson aikana voittanut kymmenkunta mestaruutta rumalla pelillä ja lähes rikollisin ottein varmaan poikia risoo ja risookin oikein kunnolla. No selittelyn perinteikkäitä ja taiturimaisia mestareita kun ovat, niin kyllä nuo Tapparan mestaruudet on osattu selitellä omaan arvoonsa. On se kateus vaan kova tauti.
Talouskin tuntuu Ilveksessä, toisin kuin Tapparassa, olevan erittäin hyvällä tolalla. Taas tuli rapeat 23.000 ? voittoa. Kyllä taas kelpasi olla perinteikkään ja taiturimaisen aktiivinen pelaajamarkkinoilla, saahan sitten taas myydä vähemmän heikot pois ennen joulua, sehän on Ilveksen perinteikästä ja taiturimaista talouspolitiikkaa, ostetaan kympillä ja myydään vitosella. Viis siitä mitä kausikortin lunastaneet kannattajat ajattelevat moisesta. No, tottahan kaikki valveutuneet pikku kisu-fanit ymmärtävät, että tuollainenkin toiminta kuuluu perinteiseen ja taidokkaaseen jääkiekkoon.
Yhtä asiaa olen tosin hiljaa mielessäni ihmettelyt ja rohkenenkin nyt kysäistä siitä perinteisiltä ja taiturimaisilta Ilves -faneilta, mikäli ryijyn louskutukseltaan ehtivät. Miksi Ilveksellä ei ole enää cheerleadereita? Tampere Cupissa, jossa Ilves pelasi muuten perinteistä ja taiturimaista jääkiekkoa niin kauan kuntoa riitti, ainakin Ilveksen kotiotteluissa heilui siellä rappusilla jotain Osuuspankin kantturoita. Ei kai vaan aleta perinteistä lipsumaan?
Se on pakko lopuksi myöntää, ettei Ilves pelaa mitään tusinakiekkoa, siitä kertoo jo viime kauden 13. sija liigassa.
SM-liigan johdolle suurkiitokset siitä, että saamme Tampereella edelleen nauttia liigatasollakin tästä niin perinteikkäästä ja taiturimaisesta Ilves-kiekosta. Mikä onkaan viihdyttävämpää kuin se, kun Ilves luistelee jäällä. Saimme viime kaudellakin nauttia koko liigakauden sykähdyttävimmästä näytöksestä kun ukkojumala Raimo pyrki perinteikkäästi punottavat rusoposket hehkuen tuomarin juttusille, olisi varmaan kertonut tälle kaiken perinteikkään taitokiekon saloista.
Ps. Tervetuloa 12. syyskuuta myöskin kaikki perinteikkään taitokiekkojoukkueen kannattajat Hakametsään katsomaan kuinka kattoon nousee jotakin sen merkiksi jota Te olette jo erään kirjoittajanne mukaan jo pari vuosikymmentä janonneet.
Ilveksen taiturimaiset ja perinteikkäät pää-äänenkannattajat, jossain lähiössä aistiva henkilö ja toiseksi äänen mataluudessa jäänyt kirjailijaksi laajalti (lue: omiensa joukossa) tunnustettu opiskelijanuorukainen, jaksavat kerta toisensa jälkeen hehkuttaa kannattamansa jääkiekkojoukkueen perinteikästä, taiturimaista ja tuloksekasta, mm. lukuisia Suomen mestaruuksia, pelityyliä. Tosin tuo omien hehkutus jää selkeästi toissijaiseksi, poikain kaikki energia kuluu naapuriseuraa ja sen saavutuksia vähätellen. Siinä tällä dynamic duolla, Hakametsän Kiekulla Kaikulla onkin sarkaa kynnettäväksi.
Perinteinen ehkä, mutta kovasti tuntuu oudolta tuo meuhkaaminen ja uho jos ottaa järjen ja tilastot käteen. Tämä niin taitava ja perinteikäs seura, jossa ymmärretään ryijyn ylivertaisuus paitaan nähden, ei ole 30 vuoteen voittanut kuin yhden Suomen mestaruuden, siitäkin on aikaa jo parikymmentä vuotta. No, sehän on kuitenkin uhoamisen arvoista, että ollaan niin perinteisiä ja pelataan niin mykistyttävän taiturimaista ja kaunista kiekkoa ukkojumala Raimon johdolla.
Se, että poikain inhokkijoukkue käytävän toisesta päästä on saman ajanjakson aikana voittanut kymmenkunta mestaruutta rumalla pelillä ja lähes rikollisin ottein varmaan poikia risoo ja risookin oikein kunnolla. No selittelyn perinteikkäitä ja taiturimaisia mestareita kun ovat, niin kyllä nuo Tapparan mestaruudet on osattu selitellä omaan arvoonsa. On se kateus vaan kova tauti.
Talouskin tuntuu Ilveksessä, toisin kuin Tapparassa, olevan erittäin hyvällä tolalla. Taas tuli rapeat 23.000 ? voittoa. Kyllä taas kelpasi olla perinteikkään ja taiturimaisen aktiivinen pelaajamarkkinoilla, saahan sitten taas myydä vähemmän heikot pois ennen joulua, sehän on Ilveksen perinteikästä ja taiturimaista talouspolitiikkaa, ostetaan kympillä ja myydään vitosella. Viis siitä mitä kausikortin lunastaneet kannattajat ajattelevat moisesta. No, tottahan kaikki valveutuneet pikku kisu-fanit ymmärtävät, että tuollainenkin toiminta kuuluu perinteiseen ja taidokkaaseen jääkiekkoon.
Yhtä asiaa olen tosin hiljaa mielessäni ihmettelyt ja rohkenenkin nyt kysäistä siitä perinteisiltä ja taiturimaisilta Ilves -faneilta, mikäli ryijyn louskutukseltaan ehtivät. Miksi Ilveksellä ei ole enää cheerleadereita? Tampere Cupissa, jossa Ilves pelasi muuten perinteistä ja taiturimaista jääkiekkoa niin kauan kuntoa riitti, ainakin Ilveksen kotiotteluissa heilui siellä rappusilla jotain Osuuspankin kantturoita. Ei kai vaan aleta perinteistä lipsumaan?
Se on pakko lopuksi myöntää, ettei Ilves pelaa mitään tusinakiekkoa, siitä kertoo jo viime kauden 13. sija liigassa.
SM-liigan johdolle suurkiitokset siitä, että saamme Tampereella edelleen nauttia liigatasollakin tästä niin perinteikkäästä ja taiturimaisesta Ilves-kiekosta. Mikä onkaan viihdyttävämpää kuin se, kun Ilves luistelee jäällä. Saimme viime kaudellakin nauttia koko liigakauden sykähdyttävimmästä näytöksestä kun ukkojumala Raimo pyrki perinteikkäästi punottavat rusoposket hehkuen tuomarin juttusille, olisi varmaan kertonut tälle kaiken perinteikkään taitokiekon saloista.
Ps. Tervetuloa 12. syyskuuta myöskin kaikki perinteikkään taitokiekkojoukkueen kannattajat Hakametsään katsomaan kuinka kattoon nousee jotakin sen merkiksi jota Te olette jo erään kirjoittajanne mukaan jo pari vuosikymmentä janonneet.