Pelottavin hetki elämässäsi

[Andromeda]

Jos vastaava ketju löytyy, niin menköön tämä poistoon.

Olin noin viisi vuotias, kun sattui seuraavaa. Nukuin äitini vieressä olohuoneessa, kun äiti yhtäkkiä kesken unien huudahti säikähtäneenä isosti ja heräsin siihen. Äiti painui samantien vauhdilla rappukäytävään hädissään.

Meni sekunteja ennen kuin tajusin mitä tapahtui, mutta kun käännyin katsomaan sattumoisin parvekkeen suuntaan, näin miehen seisovan oven takana ja tuijottavan minua suoraan silmiin. Väliä oli pari metriä ja parvekkeen ovi. Hetken aikaa äijä siinä tuijotti, kunnes hyppäsi parvekkelta alas (eka kerros). Naapurin mies oli lähtenyt äitini herättämänä tirkistelijän perään saamatta tätä kiinni. Jossain vaiheessa tyyppi oli huutanut, että hän on Vaalasta (pelsonsuo) karannut vankikarkuri.

Tällainen juttu tuli mieleen itselle suht pelottavana kokemuksena. Myös myöhemmin kävi pari tyyppiä kurkkimassa parvekkeen kaiteen takana. Oli sitä aikaa, kun ei ollut lasitettuja parvekkeita.

 

[Skruf]

Kyllä tuo on se kun rullaluistimilla kaaduin alamäessä. Pää edellä kohti ylämäkeen tullutta autoa, onneksi sain jotenkin pysäytettyä vauhdin ja väistettyä tuon auton.

 

[WarWas]

Emt, kerran mennyt oudosta syystä paniikkiin. Oisinkohan joku 13v tjsp ja soutuveneen tulppa irtos ja tuli vettä siihen, matkaa rantaan sen verran missä olin jo käynyt uimassa varmaan useastikin eli 100m...

Joku 10v tjsp kuulemma Ruissalossa päiväkodin reissulla juoksin keskeltä metsää tielle ja bussikuski kuulemma juuri ja juuri väisti mut ja itse olin aivan vitivalkoinen ja bussikuskikin oli pelokas, käsittääkseni oli aika lähellä, etten jäänyt alle.

Viimeksi pelkäsin aikuisten oikeasti tosi paljon kun äiti Tyksissä ja epäilin ihan muuta kuin kylkiluun murtumaa, pelkäsin hänen kuolemaa. Nämä nyt tuli mieleen.

 

[Breeze Harbour]

Varmaan se kun olin kerran matkalla Pelicansin peliin ja olin siinä hallille vievissä Hollolankadun liikennevaloissa ihan senttien päässä jäädä täysiä suojatielle kiihdyttäneen auton jyräämäksi. Takana olleen miehen "Oijoijoi" sai minut pysähtymään viime hetkellä ja saattoi samalla pelastaa henkeni. Olen tälle tuntemattomalle henkilölle ikuisesti kiitollisuudenvelassa. Silloin oli kyllä suojelusenkelit läsnä.

 

[Ilmari Ahde]

Ei mitään isoja läheltä piti -tilanteita, ainahan sitä jotain pientä. Aikanaan oltiin etelän matkalla, oikein Mallorcalla, sen saman matkan aikana muuten lojahti Tshernobyl ja nuoren kilpa-autoilun ystävän mielestä suurempi tragedia, Henry Toivonen kuoli Korsikalla. Hotellin uima-altaalla räpiköitiin, meikäläisen uimataito on aina ollut vähän niin ja näin, en vesielementistä ole koskaan pitänyt. Oli oikein sukellusmaski ja snorkkeli, no tottakai tuli hotaistua vettä putken läpi ja sehän tuotti mainion paniikin, olin vielä sen verran syvällä ettei jalka pohjaa tavannut, lisää paniikkia. Onneksi olin samanikäisen hotellilla tavatun hepun kanssa uimassa ja hän tyrkki minut altaan reunaa kohti, näin siitäkin selvittiin.

Toinen ei ihan juuri kohdalle osunut, mutta tuli todistettua miten hirvikolari oli äärimmäisen lähellä, muinaisen 90-luvun alussa. Armeijasta lähdettiin lomalle, oli jo syksyä ja melko pimeää. Bussin kyydissä istuttiin kuskin takana, oikein hyvät näkymät isosta lasista. Edessä ajoi joku 80-luvun riisikippo, nokkakolarissa sen kanssa ensimmäinen kova vastaantuleva on varpaankynnet. Bussikuski haki ohitusta ja oli aika likellä edellä ajavaa, kun vilahti iso hirvi tämän pikkukipon edestä, sen kuski ei mitään ehtinyt tehdä eikä onneksi tehnytkään, olisi ollut bussi takaluukussa. Onnea kävi siinäkin ettei törmännyt hirveen, sehän olisi varmaan lentänyt auton yli ja bussin ikkunasta sisään. Siinä meinasi itselläkin mennä kalsarit vaihtoon, voi vaan arvata millaiset tärinät on ollut pikkuautossa.

 

[Pavlovin Koira]

Olen kerran lapsena, olisinko ollut 11- tai 12-vuotias, eksynyt hiihtolenkillä silloisella kotipaikkakunnallani Ylitorniolla. Lähdin iltapäivällä vielä valoisan aikaan hiihtämään ja jostain syystä päätin kokeilla kääntyä ei tutulle ladulle. Hiihdin aika pitkään ja yht`äkkiä huomasin etten enää tiennytkään mihin suuntaan pitäisi mennä että löytäisin kotiin. Jossakin vaiheessa huomasin vielä, että ohitin samoja paikkoja eli kiersin kehää. Alkoi tulla jo pimeää ja kylmä ja silloin iski paniikkikin. Elettiin tosiaan aikoja, jolloin ei ollut kännyköitä ja pienellä paikkakunnalla jossa varsinkin pimeällä on äärimmäisen epätodennäköistä törmätä toiseen ihmiseen keskellä korpea. Jotenkin onnistuin löytämään jollekin sivutielle ja päättelin, että jos lähden tietä hiihtämään johonkin suuntaan, olisi ehkä mahdollisuus löytää ihmisten ilmoille. Aikani tietä kuljettuani näin auton valot ja heiluttelin autolle joka pysähtyikin ja sieltä mies kysymään että "ooks sie poika eksyny?" Sanoin olevani ja kerroin mistä olin. Tiesivät sukunimen perusteella minne viedä, kuten siellä päin yleensä tiedetään ja niin pääsin kotiin.

 

[Pavlovin Koira]

Varmaan se kun olin kerran matkalla Pelicansin peliin ja olin siinä hallille vievissä Hollolankadun liikennevaloissa ihan senttien päässä jäädä täysiä suojatielle kiihdyttäneen auton jyräämäksi. Takana olleen miehen "Oijoijoi" sai minut pysähtymään viime hetkellä ja saattoi samalla pelastaa henkeni. Olen tälle tuntemattomalle henkilölle ikuisesti kiitollisuudenvelassa. Silloin oli kyllä suojelusenkelit läsnä.

Mulle on käynyt vähän vastaavalla tavalla mutta olin jäädä fillarin yliajamaksi. Muutama vuosi sitten Berliinissä nousin bussista ja tunsin ihollani ilmavirran, joka lähti minua hiponeesta todella kovaa pysäkiltä ohi ajaneesta pyörästä. Jumalauta että sydän hakkasi kun tajusin miten lähellä törmäys oli.

Ps. Tuolla Hollolankadulla muuten ei tosiaan voi luottaa pelkkiin jalankulkijan vihreisiin. Viimeisillä autoilijoilla on säännönmukaisesti tapana kiihdyttää juuri kun valot vaihtuvat punaisiin. Lahen autoilukulttuuri on muutenkin aika villiä, niin kuin odottaa sopii.

 

[MacRef]

Joku 10v tjsp kuulemma Ruissalossa päiväkodin reissulla

Aika vanhana olet vielä päiväkodissa ollut. Yleensä kouluun mennään sinä vuonna, kun täyttää seitsemän. Noh, ehkä Turun suunnalla asiat on toisin.

 

[WarWas]

Aika vanhana olet vielä päiväkodissa ollut. Yleensä kouluun mennään sinä vuonna, kun täyttää seitsemän. Noh, ehkä Turun suunnalla asiat on toisin.

HUAH, 10v tjsp, arvellaan sit oikeaa ikää eli 8v tjsp. Koulumatka oli sen 8km ja iskä ei aina kyennyt mua hakemaan silloin.
Edit: Voihan se olla 10v vielä. Kävelin itse sinne koulupäivän jälkeen Karikon lenkin viereisestä Martin koulusta sen 2km. Eli täysin itsenäinen, loppupäivä kun iskä haki sieltä menikin kuorma-auton kyydissä ja melkein aina tuli mentyä myös World class sittariin Kupittaalle!!
En minä tiedä miksi sitä kutsutaan kun koulun jälkeen ala-astelainen menee johki kunnalliseen paikkaan kunnes vanhempi hakee?

 

[John Lidgett]

18-vuotiaana ulkomaan reissulla putosin liikkuvan auton lavalta asfaltille. Vauhti ei onneksi ollut kummoinen, kun auto oli vasta lähtenyt liikkeelle, mutta tuossakin meinasi rumaa jälkeä tulla. Kaikkein pahimmalta (kuolema, halvaantuminen) pelasti se, että reaktiot pelasivat tilanteessa sen verran, että sain kyynärpäät siihen alle, ettei takaraivo kolahtanut ensimmäisenä tonttiin. Pää edellä kun olisi tultu, niin en varmaan olisi tätä kirjoittamassa nyt. Putoamisen jälkeiset sekunnit olivat se kaikkein pelottavin hetki. Siinä pienessä shokkitilassa tiellä maatessaani en pieneen hetkeen tuntenut raajojani ja ihan ensimmäinen ajatus oli se, että nyt halvaannuin. Se helpotuksen tunne, mikä valtasi hetken kuluttua, kun tajusin, että kaikki liikkuu ihan normaalisti oli ihan käsittämätön enkä unohda tuota ikinä. Ilman paitaa kun olin, niin tilanteesta syntyi ihan jäätävät haavat ja naarmut selkään, kyynärpäihin ja takaraivoon, mutta vähällä kyllä selvittin tuosta.

 

[Snacilep]

En minä tiedä miksi sitä kutsutaan kun koulun jälkeen ala-astelainen menee johki kunnalliseen paikkaan kunnes vanhempi hakee?

Iltapäiväkerho?

 

[WarWas]

Iltapäiväkerho?

Emt :D
Mun ikäisiä siel silloin oli, että ei kai päiväkoti eikä nyt lastentarha ainaskaan.

Iltapäiväkerho – Vähä-Heikkilän koulu

blog.edu.turku.fi

Sama paikka, mutta ei liittynyt mitenkään Tepsukkaan.

 

[Individual]

Varmaan se kun olin kerran matkalla Pelicansin peliin ja olin siinä hallille vievissä Hollolankadun liikennevaloissa ihan senttien päässä jäädä täysiä suojatielle kiihdyttäneen auton jyräämäksi. Takana olleen miehen "Oijoijoi" sai minut pysähtymään viime hetkellä ja saattoi samalla pelastaa henkeni. Olen tälle tuntemattomalle henkilölle ikuisesti kiitollisuudenvelassa. Silloin oli kyllä suojelusenkelit läsnä.

Oliko Pelicans-JYP?

(lihavointi minun)

 

[Glove]

Varmaan olisin tilannetta pelännyt jos tajuissani olisin ollut. Mutta makasin nukutettuna leikkauspöydällä. Piti olla vaan ihan nopea leikkaus tähystyksellä, mutta kas kummaa, herään reilut seitsemän tuntia myöhemmin melkein 20 cm leikkaushaavan kanssa. En sitten jälkeenpäin hoksannut kysyä lekurilta, oliko lähtö lähellä.

 

[Amerikanihme]

Varmaan oli Niinisalon varuskuntaan paluu toisen varusmiehen ajamassa autossa talvella 1984-1985, kolmaskin varusmies oli samassa autossa. Minä muistaakseni pelkääjän paikalla. Jossain Noormarkun-Pomarkun tienoilla autiolla tieosuudella sata lasissa ajettiin vissiin mustalle jäälle, ja auto rupesi luisumaan sivu edellä tietä pitkin. Kuski, jolla oli kokemusta jäärallin ajosta, korjasi, mutta ylikorjasi, ja sitten liuttiin toinen kylki edellä sata lasissa. Siitä sitten taas korjaus ja vähän yli, jne., mutta pikkuhiljaa auto ei enää mennyt niin paljon sivuttain kuin aluksi ja se tuli lopulta taas kuskin hallintaan. Siitä joku 15 sekuntia ja vastaan tuli iso rekka. Läheltä piti!