On kai noita paljonkin tapahtunut elämäni aikana. Suojelusenkeli on toistaiseksi ollut mukana kuitenkin.
4-vuotiaana minulla oli umpisuolen tulehdus, ja se pääsi melkein puhkeamaan, kun vakuutin lääkäreille vain, että ei satu, kun he painelivat mahan päältä, vaikka sattuikin pahuksesti. Viime hetken leikkaus pelasti. Viime vuosisadalla tai sitä ennen siihen olisi kai elämäni sitten loppunutkin, joten jatkoajalla mennään, ja reippaasti.
Armeijassa lomilta palatessa kaverin ajaessa jouduimme mustalle jäälle, ja auto kääntyi kyljittäin luistoon keskiviivaa pitkin, oikea kylki edellä, sitten ylikorjauksen vuoksi vasen kylki edellä, sitten taas oikea, jne. Vauhtia taisi olla ripauksen yli 100 km/h. Lopulta kuski sai auton hallintaan ja pysyi tiellä ja sitten parin sekunnin kuluttua vastaan tulikin iso rekka-auto. Joten läheltä piti.
Floridassa telttailemassa ollessani menin telttaan aikaisin illalla. Myöhemmin illalla paikalle tuli joku seurue, ja yksi kaveri käveli telttani ulkopuolelle ja rupesi huutelemaan. Telttani oli ns. armeijakangasta, joten kaveri luuli (ilmeisesti kännipäissään), että sisällä on armeijakavereita. Jotakin se sitten huusi siinä englanniksi, että tulkaapa siilipäät ulos niin hän repii teiltä munat irti. Ja niin edelleen. Varmaan yli puoli tuntia se siinä huuteli, mutta onneksi ei tullut koskaan telttaan sisään, sillä minulla ei ollut mitään pakoreittiä. Olin vain hiljaa ja pelkäsin. Lopulta kaveri häipyi. Sitten toisella Floridan reissulla halvassa Motel 6:ssä Etelä-Floridassa ollessani huoneen ovelta kuului koputus. Siellä oli musta tyttö, joka katsoi minua hämmästyneenä. Hän sanoi jotain, että voidaan sopia asiat ja rupesi hieromaan rintojaan, jolloin ymmärsin mistä on kyse. Paiskasin oven kiinni ja laitoin sen lukkoon. Vähän ajan päästä paikalle saapui ilmeisesti sutenööri (edellisen huoneessa asujan bisnekset olivat tainneet jäädä vähän kesken). Oven lukkoa kopeloitiin muutamaan kertaan ulkopuolelta, mutta ei saatu auki. Olin taas hiljaa peläten sisällä. Kun uskalsin lopulta mennä ulos, huomasin, että asuntoni eteen parkkeeratun auton (ei ollut oma autoni) etuikkuna oli rikottu ja sisältä viety radio.
Pasadenassa Kaliforniassa sitten taas olin menossa toimistoon yhtenä päivänä autollani ja olin ylittämässä risteystä vihreällä valolla kun yhtäkkiä auton takana tömähti. Seuraavaksi kaikki meni valkoiseksi ja ajattelin, että tätä kuolema sitten on, kaikki menee valkoiseksi. Sitten huomasin pysähtyväni auton kanssa 360 asteen vaakapyörähdyksen jälkeen kadun talon kulmaan. Autoni oikeaan takakulmaan oli osunut meksikolaisnaisen ajama pakettiauto, paljon omaa pikkuautoani massiivisempi. Hän oli ajanut päin punaisia. Hänellä oli mies ja lapset kyydissä, minulla ei ketään kyydissä. Selvisin pelkällä kylkiluun vääntymisellä ja parilla pintaruhjeella. Pakettiauto osui onneksi niin kauaksi minusta kuin voi ja muita autoja ei ollut silloin risteysalueella ja kaikki liikemäärä- ja pyörimismomentitkin pelasivat niin hyvin kuin voi. Autoni vietiin suoraan romuttamolle. Se valkoinen juttu oli ilmeisesti ilmatyyny, joka laukesi kasvojeni eteen, vaikkei tällaisessa törmäyksessä siitä paljon iloa ollut. Turvavyö aiheutti ilmeisesti tuon kylkiluuvammani, mutta ilman sitä vammat olisivat voineet olla paljon suuremmat.
Onhan niitä kai paljon muitakin, mm. Floridassa kerran rankkasateessa auton jarrut kastuivat niin, etteivät toimineet. No, edelläajava rupesi jarruttamaan ja minäkin yritin, mutta ei se vauhti siitä mihinkään hidastunut. En kuitenkaan törmännyt edelläajavaan, joten hänellä lienee ollut sama ongelma, vain jarruvalot toimivat, eivät itse jarrut.
Tuntuu muuten siltä, että tämänkaltainen ketju on jo olemassa, sillä olen muistaakseni joitakin näistä tarinoista jo jonnekin kirjoittanut.