Pelitapakeskustelu

[P.Sihvonen]

Ehkä tämä jumiutuminen avauspeliin kertoo kuitenkin eniten siitä, että se on hyökkäyspeli helpommin kontrolloitavia osa-alueita. Monessa muussa kohtaa vastustaja haittaa analyysiä niin, ettei löydy mitään järkevää ja johdonmukaista sanottavaa.

Tietyssä mielessä keskustelussa tuppaa unohtumaan se tärkein perusasia: oma peli on aina arvioitava suhteessa vastustajaan. Vanha totuus menee kuitenkin niin, että joukkue pelaa niin hyvin kuin vastustaja antaa sen pelata (toki tietyin varauksin).

Itse asiassa pelin rytmitys tulisi nähdä keskustelussakin tätä taustaa vasten. On ihan turha puhua viivelähtöjen eduista, jos kuulija ei ymmärrä miten vastustaja reagoi niihin. Keskustelun taso nousisi huomattavasti, jos kuulija ymmärtäisi, miksi kaverin askelmerkit sekoavat viivelähdön edessä (tai paremminkin kun peliä rytmitetään fiksusti).

Aivan samoin muu pelin rytmittämiseen pohjautuva jargoni on valuu hukkaan kuin vesi hanhen selästä, jos ei ymmärretä, miten rytmitys vaikuttaa puolustuspelisuunnitelmaan.

Sikäli olen selkeä antipelikirjaihminen, että pidän tärkeämpänä sitä, miten pelisuunnitelma pystytään realisoimaan kuin sitä, kuinka hyvä pelikirja filosofisessa mielessä on. Askelmerkkien ei tarvitse olla juurikaan sivussa, että paraskin pelikirja sulaa. Toisaalta, olen ymmärtänyt, että flow-kiekkolla on varsin negatiivinen arvolataus. Kuitenkin korostetaan, että pelaajien pitäisi olla käytännössä flow-tilassa pelatakseen omalla maksimitasolla. Ristiriita?

Keskustelun seuraaminen edellyttää siis osin jopa termien ymmärtämistä ”omavaltaisesti” määritellyllä tavalla (historialliset syyt?). Olisi virkistävää kuulla toimittajan suusta pallopeliä katsellessa ja pelaajien välimatkan kasvaessa (tai vastaavasti tiivistettäessä) muutakin kuin voivottelua, esimerkiksi enemmän puhetta syöttölinjoista ja niiden sulkemisesta…

Olet antipelikirjaihminen ja vaadit täällä pelikirjavastauksia pelikirjaihmisiltä. Toisin paikoin luiskahtelet pelikirjan puolelle, toisin paikoin olet ulkona siltä kartalta.

Ehdotan, että ennen kuin seuraavan kerran esität täällä kantoja tai kysymyksiä pelikirjakeskusteluun, opiskelet jääkiekkoa pari kuukautta.

Esimerkiksi tulikintasi Ruotsin U20-pelitavasta oli siinä määrin väärä, että voin vain ihmetellä. Ruotsin U20 nimenomaan pelasi ja ja pelaa päätykiekoilla. Jos näet omin silmin pelin näin väärin, et ole (vielä) kykenevä otaamaan osaa pelikirjakeskusteluun, joka täällä Jatkoajassa käy kiistatta erittäin laadukkaana.

Johtava

 

[Isaskar]

Eikä kukaan noin pelaa, "sentteri yksittäisenä piikkinä keulilla".

Veikkaan, että moni pelaa. Jos laiturin laittaa keulille, niin ei siitäkään oikein mitään tule.

Kyllä, tuhlaan aikaani ja muidenkin aikaa, joten hiljennyn seuraamaan sinänsä mielenkiintoista keskustelua.

 

[dana77]

Nyt kun Shedden ei enää valmenna liigassa, niin variaatiot eri puolustusmuodostelmien välillä ovat aikaisempaa vähäisemmät. Eiköhän kaikilla joukkueilla ole pelikirjoissaan vaihtoehtoina yhdellä ja kahdella karvaamiset, joista jälkimmäistä käytetään harvemmin eli lähinnä loppuhetkillä tappiolla ollessa.

Yhdellä karvatessa pelaaja lähtee ahdistamaan kiekollista pelaajaa ja ohjaamaan hänet laitaan. Muut pelaajat odottavat oman sinisen ja punaisen välissä pienellä porrastuksella. Tästä muodostelmasta käytettiin aikoinaan nimitystä neutral zone trap tai left wing lock, sillä tuo ylin pelaaja oli usein vasen laitahyökkääjä. Omana mielipiteenä sanoisin, että joukkueet ovat oppineet pelaamaan trappiä vastaan keskimäärin selvästi paremmin, joten kyseinen peli ei ole enää samalla tavalla hirveää katseltavaa kuin 15 vuotta sitten. Voi olla että oma silmäkin on siihen tottunut.

 

[PJx]

Olet antipelikirjaihminen ja vaadit täällä pelikirjavastauksia pelikirjaihmisiltä. Toisin paikoin luiskahtelet pelikirjan puolelle, toisin paikoin olet ulkona siltä kartalta.

Ehdotan, että ennen kuin seuraavan kerran esität täällä kantoja tai kysymyksiä pelikirjakeskusteluun, opiskelet jääkiekkoa pari kuukautta.

Esimerkiksi tulikintasi Ruotsin U20-pelitavasta oli siinä määrin väärä, että voin vain ihmetellä. Ruotsin U20 nimenomaan pelasi ja ja pelaa päätykiekoilla. Johtava

Nyt en tarkalleen muista koska olisin Ruotsin U20-peleihin ottanut kantaa, vuosia sitten? Mutta sitten varsinaiseen asiaan:

Kiitoksia vastauksesta. Tämän tyyppistä vastausta itse asiassa toivoinkin. Lukemalla sen uudelleen ymmärrät varmaan miksi sanana kertominen meidän pelistä tai edes viivelähdöistä ei tuo juuri lisäarvoa tavallisen jääkiekkoa seuraavan ihmisen kokemusmaailmaan.

Eihän sieltä töllön ruudulta edes yleensä näe, onko kaverin puolustus suorilla jaloilla vai liikkeessä. Se on rajattu suurelta osin pois kuvaajan/ohjaajan toimesta. Jos ei ole sattumalta katsellut riittävästi pelejä paikan päältä, ei tuota pelikirjasaarnaa ole juuri edellytyksiä ymmärtää.

Sekään, että käy ahkerasti hallilla, ei välttämättä avaa vähääkään tätä problematiikkaa. Pelkkä kiekon kulun seuraaminen ja maalien laskeminen ei välttämättä kerro mitä kiekottomassa pelissä tapahtuu.

Jos ihan oikeasti haluttaisiin, että keskustelussa informaatio siirtyisi henkilöiden välillä edes jossain määrin sellaisena kuin se on lähetetty, tulisi sekä sanoman lähettäjän että vastaanottajan ymmärtää termit likimäärin samalla tavoin.

Tässäkin ketjussa on satoja sivuja ja isossa osassa siitä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Tietyssä mielessä, itseään johtavaksi tituleeraavalta, voisi edellyttää sitä, että hän pitäisi huolta siitä, että yleisö ymmärtäisi termit siten kun ne on tarkoitettu ymmärrettäväksi, siis opastavaa, ei niinkään itseään muiden yläpuolelle nostavaa tyyliä (se tosin vaatisi kivitalon kokoista egoa).

Välillä tulee mieleen, että keskustelua on tarkoituskin hämmentää käyttämällä epämääräisiä, lähes itse keksittyjä, ilmaisuja. En muista Nobelistin nimeä (olisiko ollut Feynman?), oli sitä mieltä, että jos et osaa selittää vaikeaa asiaa vaikka isoäidillesi niin, että hän ymmärtää sen, et hallitse asiaa... No harva ihminen ymmärtää mitään asiaa kovin syvällisesti..

Toki myönnän, etten edes yritä keskustella varsinaisesti pelikirjasta vaan pelikirjakeskustelusta. Myönnän senkin, että se, ettei edes yritetä ymmärtää toisten sanomisia ”oikein”, nostaa keskustelun viihdearvoa. Olen kuitenkin luonteeltani pääosin laiska eikä haittaisi yhtään, vaikka asiat osattaisiin sano lyhyesti ja ytimekkääksi.

 

[Tarinankertoja]

HUOH!

Pitkälti keskustelu edelleen keskittyy kahden leirin väliseen todisteluun siitä, onko pelikirja merkityksellinen vain ei

Pelikirjajengi on antanu myöden että ”ei ,se ei ole kaikki” ja pelikirjoja halveksuva pelikirjaton jengi että ” kyllä se on yksi osa-alue”


Pelin sisällöistä puhuminen on sitten jäänyt vähemmälle, kun leirien vastakkainasettelu vie sen aina epäolennaisuuksiin

Mä: ”ipa voitti ku sen pelikirja toimi paremmin”
Sä: ”ei sitä voi pelikirjalla sanoo, hei pelaajat ratkasee”
Mä: ”kylläpäs voi”
Sä:”ei voi”

… n kertaa kolmen sivun perusteluin ja esimerkein ”hatusta”

Sen sijaan että:
Mä: ”ipa voitti ku sen pelikirja toimi paremmin”
sä: ”mun mielestä siinä oli kyllä kyse veskun yksittäisestä huppuillasta”
Mä:” mut kun tilanteita tui hyvin poikittaisi syötöillä ku pelattiin rintamassa”
Sä: ”Vastustajan mokkella oli huono ilta, ja ohan toi Kelpa nii huakuntonen, ja siä on toi mulkvisti valkkuna, huano jengihenki, se sen ratkas”

Mikä estää puhumasta siitä pelistä, mistä siellä SUN ja MUN näkemyksen mukaan tapahtui, ei se onko kumman näkemyksen prosenttiosuus voiton kertoimena n vai y prosenttia.


Subjektiivisen näkemykseni mukaan pelikirjajengi koittaa puhua asioista kentällä kun pelikirjaton jengi koittaa puhua siitä kuinka pelikirja ei ratkaise kaikkea. Eli todistella perikirjajengiä vastaan, ei oman agendansa puolesta käyttäen actual pelitapahtumia.

Mistä tällainen agenda johtuu ?(ja jotta tämä menisi kuten keskustelut yleensä, niin ”ei voi yleistää”, ”ei kaikissa niin mene”, ”kyllä xx pelissäkin keskusteltiin taklauksen Y merkitysksestä”)

huoh.. teen siis subjektiivisen (se ei ole sivistyssana, mutta selitetään silti = Subjektiivisuudella (lat. subiectivus) tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista näkemystä.. miltä se MUSTA näyttää) arvion.


Pelikirjaton jengi haluaa elää pelaajien peliä, äijämäistä kiekkoa, johon ei pidä yliopistopellejen sekaantua. Eihän ne mitään ymmärrä, kuhan istuskelevat punkkua siemaillen ja runoja lukien. Sen sijaan äijjäkerho tiätää että se on niiku Miästen peli, siihen mitään pelikirjajanttereita tarvita, kuhan heittävä sisällyksetöntä jargonia ja sivistysanoja itseensä korostaakseen.


Miks mää oon tullut tohon tulokseen? Koska kun katteli rugbyn MM kisoja, niin se on pelinä vähän kovempaa mättöä kun lätkä (kun ei varusteita ole), ja siellä on puhuttu todella kauan pelikirjojen merkityksestä (senkin oppi kun kuunteli pualiaikalähetyksiä).

Mutta että siis juuri lätkä oisi niin kova äijjälaji, joukkuelajina poikkeus, että siinä sillä ei ole merkityistä (eiku, siis ”ei se oo kaikki” vähättelyt unohtu), vaan sellaista jonninjoutavaa höpötystä?



jos joku tuosta ottaa nokkiinsa, niin ota, sen kirjoitin minä. Ignoraaminen on aina sallittua.

Onnex on pelipäivä. Tunnetta peliin, voitto, ei kiinnosta miten se tulee, fanitus alkakoon…

Jos sit pelin jälkeen muistelisi miten toinen valmentaja jääty ja toisen pelikirja suli… mitä ei tietysti oikeasti tapahtunut, se on vaan sellaista paskanjauhantaa, mutta IMO tärkeää sellaista! Tärkeää Jääkiekon takia? Ehei, MUN takia, jotta mää saan lisäviihdettä siitä ottelutapahtumasta, jotta lätkämatsi ei lopu siihen hallilla (urholla) käyntiin…

Toivottavasti täällä Suomen parhaalla sporttispalstalla viä löytyy toisiakin joita kiinnostaa mitä jäällä tapahtui ja pistää hanttiin MUN näkemykselle siitä.. Ei hantiin sille, miten sen tuon julki tai mitä termejä käytän.. Kas kiistely siitä kumpi voitti on aika turhaa, kun se näkyy tulostaululla…


.. joo näppäillään..

 

[PJx]

Ei tässä kenenkään kannata isommin provosoitua. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu pyrkimys hakea järjestystä ja merkitystä sellaisistakin asioista, joissa sitä ei ole. Siksi usein löytyy syy-yhteyksiä toisistaan riippumattomista asioista. Vastaavasti omien käsitysten kanssa ristiriidassa olevat asiat on helpointa sivuttaa. Osassa meistä järjestyksen ja rationaalisuuden kaipuu on syvemmässä kuin toisissa.

Tässäkin lajissa tekemällä oppii ja isossa osassa johtavan jutuissa on selkeä pointti, vaikka aina ei tarvitse olla samaa mieltä. Isommissakin asioissa on rationaalisuuden aikaansaamiseksi käytössä saman tyyppisiä konsteja. Taloudellisissakin malleissa markkinavoimat (niitä ei osata eikä haluta mallintaa, psygologia on "pahasta") vie ja rationalistit vikisee.

Isommassa kuvassa täällä kaukalon ulkopuolella kysymys on pelin mallintamisesta. Yleensä paras mittari onnistumiselle on se kuinka hyvin malli pystyy ennustamaan tulevaisuutta. Pelitapakeskustelun arvoa voi siis mitata pitkälti sillä, kuinka se arvioi eri joukkueiden voimasuhteita (=pitkässä juoksussa lopputuloksia). Toinen tapa käyttää pelikirjaa on vastustajan/oman pelin analysointi oman joukkueen hyväksi. Tähän ainoastaan harvalla on mahdollisuus, mutta tuloksen näemme kaikki (tai oikeastaan ainoastaa jotain siihen sidoksissa olevaa).

Pääasiassa tällä keskustelulla on viihdearvo. Sitä ei kuitenkaan kannata aliarvioida sillä se pitää mielenkiintoa yllä, joten jatkakaa...

 

[Vaughan]

Yhdellä karvatessa pelaaja lähtee ahdistamaan kiekollista pelaajaa ja ohjaamaan hänet laitaan. Muut pelaajat odottavat oman sinisen ja punaisen välissä pienellä porrastuksella. Tästä muodostelmasta käytettiin aikoinaan nimitystä neutral zone trap tai left wing lock, sillä tuo ylin pelaaja oli usein vasen laitahyökkääjä.

Minä olen kyllä ymmärtänyt, että "vanha kunnon" left wing lock oli 2-3 karvauksen muoto, jossa vasen laituri varmistaa pakkien kanssa hieman alempana (vasemman kaistan sulkien, jolloin taas vasen pakki sulkee keskikaistan, ja oikea oikean), ja sentteri ja oikea laita voivat karvata aika vapaasti ylempää!?

Rauno Korven "poltetun maan taktiikasta" puhuttiin left wing lockina, mutta se ei mielestäni kuitenkaan ollut ohjauspeliä nykyaikaisessa muodossaan. Siinä ymmärtääkseni myös molemmat varsinaiset karvaajat ("kakkoset") porrastivat niin, että vain toinen (pelin puoleinen) ajoi kohti kiekollista, ja toinen pelasi varovaisemmin kohti keskialuetta. Ei siis kaukana 1-1-3 karvauksesta, vaikka lähtöasetelma oli selkeä 2-3. Siitä kuitenkin puuttui nykyaikainen alun ohjausvaihe. Silti vastustajat kirosivat "ylipuolustavaa" taktiikkaa...

 

[eagle]

Voisi siirtää yleistä pelitapakeskustelua tuolta Sihvos-keskustelusta tänne:

Nuo hyökkäyksiinlähdöt ovat ehkä sen takia melko korostuneesti esillä, että niissä peli on ikäänkuin "puhtaimmillaan". Kun kiekollinen joukkue saa ryhmittyä haluamallaan tavalla, voi siitä lukea helpoiten, minkälaista kiekkoa tämä pyrkii pelaamaan.

(Samalla tavalla vielä viitisen vuotta sitten ylikorostui puolustuspelaamisen "analysoinnissa" se, miten kiekoton joukkue lähti vastaavassa tilanteessa vastustajan hyökkäystä rikkomaan.)

Minun silmäni tämä "pelikirjakeskustelu" on avannut sille, kuinka merkittävästi joukkueen tapa hyökätä vaikuttaa siihen, kuinka valmis se on puolustamaan. Toiseen suuntaan korrelaatio ei mielestäni ole yhtä voimakas, mutta ehkä se johtuu siitä, etten osaa vielä kovin hyvin tunnistaa erilaisia oman alueen mies- ja paikkapuolustuksen variaatioita.

Jeps. On varmasti paljon helpompaa analysoida sitä miten puolustaessakin ryhmitytään kun rauhassa ehditään pistämään paketti kasaan. Mutta sitten esim. omalla alueella varmasti paljon useammin se "oma mies" voi viedä, vaikka pelattaisiin enemmän tai vähemmän paikkaa.

Ja varmasti näissä kyllä tulee aikamoisia näkemyserojakin, tulkinnasta ja katsojasta riippuen. Sen suuntaista tekstiä kun jo toisessa ketjussa saa lukea, niin ei ihan silmiään usko.

 

[dana77]

Minä olen kyllä ymmärtänyt, että "vanha kunnon" left wing lock oli 2-3 karvauksen muoto, jossa vasen laituri varmistaa pakkien kanssa hieman alempana (vasemman kaistan sulkien, jolloin taas vasen pakki sulkee keskikaistan, ja oikea oikean), ja sentteri ja oikea laita voivat karvata aika vapaasti ylempää!?

Näin taitaa tosiaan olla. Asiaa ihmetellessä löytyi Wikipedian sivuilta huikean kuvaava kuvaus asiasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Left_wing_lock

Samanlainen löytyi myös Neutral Zone trapistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Neutral_zone_trap

 

[Fordél]

Tänään nähtiin television välityksellä millaista kiekkoa Ilves ja Blues pelaavat. Pelitavoissa oli selkeä ero. Bluesia on jo taidettu täällä käsitellä, mutta esitellään Ilveksestä muutama pointti.

Ilves pelaa omasta päästä kiekon järjestään pakin kautta laiturille, joka ainakin tänään oli monesti seisovilla jaloilla. Vastustajan oli helppo pysäyttää nämä hyökkäykset kuin seinään. Keskustan ja sentterin kautta peliä ei juurikaan pelattu 5 vs. 5 pelissä. Tämä avauspelaaminen ei tuottanut tänään kahdessa ensimmäisessä erässä kovin paljon organisoituja hyökkäyksiä. Esimerkiksi toisessa erässä Ilves pääsi 5 vs. 5 pelissä kymmenkunta kertaa Bluesin alueelle, josta kahdeksan kertaa se tapahtui heittämällä kiekko päätyyyn. Vain pari kertaa erän aikana Ilves pääsi kontrolloidusti alueelle. Yksi hyvä rintamahyökkäys tuli ja siitä saatiin heti aikaan hyvä laukaus. Yleensä kiekko pelattiin tai ohjattiin hyökkäysalueelle, johon sitten yksi tai kaksi hyökkääjää laittoi painetta, heikoin tuloksin.

No Ilveksen onneksi kolmannessa erässä liike parantui ja syöttöketjuja alkoi syntyä. Peliä saatiin rakennettua ja yhtäkkiä se pääsi solkenaan hyökkäysalueelle ja puolet näistä oli vielä kontrolloidusti kiekon kanssa. Blues jotenkin vetäytyi ja antoi Ilvekselle peliotteen.

Joka tapauksessa uskon, että Pajuoja ei ole kyllä yhtään tyytyväinen siihen tapaan, jolla tänään saatiin kaksi pistettä. Pelaamisessa on paljon kehitettävää, jotta hyökkäyspelaaminen ei olisi samanlaista puskemista.

 

[siffa]

Hyviä huomioita Fordélilta Ilveksen pelistä. Ilveksellä on hyvä pelaajamateriaali toteuttamaan valmentajansa pelisysteemiä. Ilves pelaa omalta puolustusalueelta nopeasti ylöspäin. Koko ottelun Ilveksen HVP-avaukset omalta puolustusalueelta lähteneistä hyökkäyksistä olivat 3+2+7=12 eli Ilves ei pelaa "Meidän peliä" avauspelaamisessaan. Bluesin näin nyt toisen kerran. Marjamäki peluutti joukkuettaan identtisesti Oulun Kärpät-Blues pelin kanssa. Blues pelaa 1. ja 3. erän oman pään hyökkäyksiinlähdöt "Meidän pelin" mukaisesti rytmittäen. Bluesin 1. erän HVP oli 2+3+7=12 ja 3. erän 3+4+7=14. Toisessa erässä Blues lähti samoin kuin Oulussa nopeilla hyökkäyksillä omasta päästä ylöspäin ja HVP lukemat olivat tänään 2. erässä 0+0+5=5.

Tänään Blues teki 1. erän ja koko ottelun molemmat maalit suorista kiekkokontrollilla omista lähteneistä hyökkäyksistä. 1-0 oli tyylipuhdas palautus-viivelähdöstä alkanut hyökkäyksen tulos. 2-0 tuli palautuksesta maalin taakse lähteneestä hyökkäyksestä. Bluesin yv oli tänään tuloksetonta, vaikka se sai pelata pariin otteeseen pitkän ajan 5vs3 ylivoimalla. Ilveksen nimimiehet Marjamäki, Niinimäki ja Koistinen tekivät hienon 1-2 yv-maalin.

Mielenkiintoista on nähdä jatkossa, jatkavatko Blues ja Ilves oman pään hyökkäysten rytmittämistä samaan tapaan vai tuleeko siihen muutoksia. Vastustajasta ei näyttäisi olevan kiinni se, miten ne pelin tuon osa-alueen pelaavat.

 

[Jyrla]

Kävin katsomassa la 24.9 Hakametsässä Ilves-Kärpät matsin ja huomioni kiinittyi joukkueiden avauspelaamisen fundamenttaaliseen eroon.

Kärpät pyrki jatkuvasti avaamaan keskikaistalle, ja mikäli siellä ei ollut tilaa, laitaan. Ilves avasi säännönmukaisesti laitaan, vaikka keskikaistalla olisi ollut paremmassa asemassa oleva mies vapaana. Edes orastavat ajatukset keskikaistalle avaamiseen oli laskettavissa yhden käden sormilla koko ottelun aikana.

Kärpät oli läksynsä tehnyt ja käytti surutta hyväkseen Ilveksen avauspelin yksipuolisuutta. Laita oli tuokossa jatkuvasti ja varsinkin syvältä karvattaessa keskikaista oli käytännössä ilman vartiointia. Ykkönen paineisti kiekollista Ilvestä ja muut hyökkääjät olivat kumpikin oman laitansa tuntumassa odottelemassa sinne heitettävää rännikiekkoa.

En tiedä onko keskikaistalle avaaminen Ilveksessä kategorisesti kiellettyä, mutta siltä se yhden ottelun otannalla haiskahti. Eniten tässä ihmetyttää se, että Ilveksen vaihtoaitiossa seisoo Raipe, joka varmasti tietää millainen hyöty hyökkäyspelille on saada avata puolustusta säännöllisesti keskikaistan kautta.
Eikö Raipe saa suutaan auki, eikö Pajuoja välitä, vai onko laita katsottu niin paljon turvallisemmaksi paikaksi menettää kiekko, ettei keskustan kautta edes yritetä avata?

Muutamia muitakin asioita laitoin merkille, mutta edellä mainittu vei huomioni siinä määrin, ettei niistä tässä sen enempää.

Tälläisen kirjoittelin Ilveksen avauspelistä aiemmin, ja ilmeisesti tilanne oli ainakin tänään samankaltainen, mikäli sitä vertaa siffan ja Fordelin huomioihin illan Blues-ottelusta.

Fordelin huomio alivoimaisista hyökkäyksistä piti paikkansa myös Kärpät-ottelun osalta. Nopeasti alivoimaisena menettämään ja heti sen perään organisoitumattomana puolustamaan oli ottelun kuva lyhykäisyydessään.

 

[siffa]

Täällä on haluttu tarkempaa analyysia pelistä, mitä pelkästään omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten avauspelaamisen seuranta ja tilastointi ovat. Minulle omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten avauspelaaminen kertoo yksinkertaisesti sen, miten eri joukkueet toteuttavat tuon yhden pelin osa-alueen. Seuraan joukkueiden oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähtöjä sekä sitä, miten eri tavoilla tämän pelin osa-alueen toteuttavat joukkueet menestyvät. On joukkueita, jotka lähtevät omista kategorisesti aina nopeasti tai puolinopeasti. On joukkueita, jotka rytmittävät omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjä jonkin verran HVP-hyökkäyksillä ja joukkueita, joiden pelitapana ja tavoitteena on rytmittää hyökkäyksiä HVP-lähdöillä aina, kun se on järkevin hyökkäyksiinlähtötapa. HVP-tilastointi on yksinkertaista sen jälkeen, kun sen on oppinut. Sitten seuraan, miten kunkin eri avauspelaamistavan joukkueet sijoittuvat sarjoissaan.

Kolmena viime kautena Mestiksen mestarit Sport (Tamminen), Jokipojat (Pikkarainen) ja Sport (Törmänen) ovat pelanneet puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa, jossa omista lähdetään aina nopeasti tai puolinopeasti ylös. Nopea pystysuunnan jääkiekko on tuonut hyvää tulosta Mestiksessä. SM-liigassa on näkynyt menestyneimmillä joukkueilla hyökkäysten rytmittämistä HVP-lähdöillä. Merkittävimmät ja tuloksellisimmat siirtymät nähtiin, kun Rautakorven HPK toissa ja Matikaisen Blues viime kaudella muuttivat kesken kauden joukkueidensa oman pään hyökkäyksiinlähdöt nopeista rytmitettyihin hyökkäyksiinlähtöihin. Tulos oli erinomainen, kun molemmat joukkueet nousivat pelitapamuutosten jälkeen SM-liigassa hopealle. Muutos oli helposti todettavissa tekemieni tilastointien avulla ennen muutosajankohtaa ja sen jälkeen.

Jukka Jalonen on saavuttanut ns. "Meidän pelillä", jossa hyökkäyksiinlähtöjen rytmittäminen on optimaalista, parhaat saavutukset. Vancouverin pronssimitali on siitä kirkkain todiste ja viime kevään MM-kisojen kultamitali ei jättänyt kovimmillekaan "Meidän pelin" epäilijöille arvostelun sijaa. Jukka Jalonen ja Timo Lehkonen kehittivät menestyksellisen pelisysteemin HPK-aikoinaan, jolloin he nostivat HPK:n jääkiekon menestysseuraksi SM-liigassa.

Mestiksen, SM-liigan ja maajoukkueiden pelien lisäksi olen seurannut NHL:n, KHL:n ja Elitserienin joukkueiden oman pään puolustusalueen avauspelaamista. Sitten katson, miten joukkueet ovat sijoittuneet sarjoissaan. Tehokkain oman puolustusalueen avauspelaaminen tulee pitkien sarjojen myötä selville. Yksittäiset pelit voivat päättyä miten tahansa, mutta lopulliset sarjasijoitukset kertovat totuuden. Viime kauden mielenkiintoisin NHL-joukkue oli Tampa Bay, mikä pelasi nuoren valmentajansa johdolla puhdasta nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Tampa Bay hävisi Itäisen konferenssin loppuottelusarjan tulevalle NHL-mestarille Bostonille 4-3 otteluvoitoin. Tampa Bay oli lähellä päästä NHL:ssä Stanley Cup finaaleihin, mikä osoitti, että sen nopea, pystysuunnan jääkiekko oli tehokasta NHL:ssä.

Siitä on minulle aivan oikein huomautettu, että pelianalyysi pitäisi sisältää myös kaiken sen, mitä tapahtuu HVP-hyökkäyksiinlähtöjen jälkeen. Olen tietoinen siitä, että ammattivalmentajat tekevät sitä päivittäin, kun analysoivat tulevien vastustajien pelitapoja ja siis myös HVP-hyökkäyksiinlähtöjen etenemisen estämistä. Omalta osaltani jatkan toistaiseksi vain yksinkertaista tilastointiani, minkä avulla jaan joukkueet oman alueen hyökkäyspelaamisen suhteen 1. "Ei meidän pelin"-joukkueet, 2. "Meidän pelin joukkueet" ja 3. joukkueet, jotka ovat siltä väliltä, eli, joilla esiintyy silloin tällöin nopeiden hyökkäyksiin lähtöjen lisäksi myös HVP-lähtöjä. Nyt näyttäisi SM-liigassa siltä, että kohdan 3. joukkueita on eniten.

 

[Tarinankertoja]

Viime kauden mielenkiintoisin NHL-joukkue oli Tampa Bay, mikä pelasi nuoren valmentajansa johdolla puhdasta nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa.

NHL:ssä pystysuunnan kiekon tehokkuus johtuu suoraan pelialasta, jossa pystysuoran syötön tekemä suhteellinen ”tila” on huomattavasti isompi kuin eurooppalaisessa kaukalossa.

Siniviivasta maaliviivalle on NHL:ssä 19,3 m kaukalon leveyden ollessa 26m vs Euroopassa 17m / 30m (joo, leveys vaihtelee, but you’ll get the point). Omalta puolustusalueelta hyökkäyssiniselle on matkaa molemmissa kaukaloissa 34 metriä (omalta maaliviivalta) NHL kaukalon ollessa kapeampi.

Kiekon tekemä tila on siis pystysuunnan syötössä todella paljon isompi NHL kaukalossa kuin Eurokaukalossa.

Vaikka kuulemma lätkä ei oo mitään matematiikkaa eikä tilastoja, niin mun mielestä tässä on erittäin iso syy sille, mihin päin sitä kiekkoa kannattaa NHL:ssä pelata huolimatta pelisuunnitelmasta. Silti se ei estä Detroitin tapaa pelata myös poikittain tilaa tekemällä, mutta ehdottomasti tekee Tamban tyylin pelata tehokkaammaksi, kuin mitä se olisi eurokaukalossa.

 

[Fordél]

Mielestäni keskustelua voitaisiin nyt viedä eteenpäin ja siirtyä siihen, mitä tapahtuu sen jälkeen kun avaussyötöt on annettu ja omasta päästä on päästy pois. Millaisia tapoja eri joukkueilla on organisoida pelaaminen tämän jälkeen?

Nimimerkki HN:n mukaan Ilveksellä on nykyisin tarkoitus pelata pakin avauksella laitaan hyökkääjälle. Jos tämän tie on tukossa, syöttää hän keskelle. Toinen vaihtoehto on pelata tietysti heti avauksessa kiekko sentterille, joka levittää tarvittaessa laitaan. Sitten näillä kolmella kaistalla mennään hyökkäyspäähän sisään.

Mitä variaatioita ja muita vaihtoehtoja on pelata siniviivojen välillä?

 

[Tarinankertoja]

NHL-kaukalon kapeus tekee kaistojen tukkimisen helpommaksi kuin leveässä lootassa.

Kaistojen tukkiminen NHL:ssä ei ole ihan verrattavissa sekään eurokaukalossa tapahtuvaan. Tämä johtuu keskialueen pienemmästä pinta-alasta. Siniviivojen väli on vain 15 metriä (eurokaukalossa 17m). Koska kaistat täytyy sulkea pienemmällä pinta-alalla, on ongelmana heti se, että puolustavan joukkueen puolustusryhmittymä supistuu linjaksi (porrastus vähenee, läpisyötöt helpottuu.. yksinläpitilanteita tulee) tai alin porras ajautuu omalle puolustusalueelle (hävitty keskialue). Tämä ajaa korkeampaan karvaukseen (jotta voidaan varastaa puolustusaluetta kaverin hyökkäysalueelta) joka nostaa riistopelaamisen merkitystä. Eli hitaan lähdön etu vähenee, koska kaistapelaaminen vaati joka tapauksessa tuloa syvemmälle vastustajan alueelle pelitavasta riippumatta.

Keskialueen pienempi koko on lisäsyy siihen (kapeamman kaukalon lisäksi), miksi taklauspeliä nähdään NHL.ssä paljon enemmän. Kas karvaajan on voitettava ”keskialuetta” lisää puolustuksessa vastustajan hyökkäysalueelta. Sinne on mentävä, jotta porrastus onnistuu eikä läpisyöttöjä tai keskialueen häviötä tule (noh.. taitotasokin ON vähän eri kontaktipelaamisessaKIN).

En tiedä miten keskialueen kavennus vaikuttasi eurokaukalomitassa peliin (leveässä kaukalossa), mutta luulisi sen trappia vähentävän (kun vaarana on linjaan meneminen)..

 

[Jyrla]

Mielestäni keskustelua voitaisiin nyt viedä eteenpäin ja siirtyä siihen, mitä tapahtuu sen jälkeen kun avaussyötöt on annettu ja omasta päästä on päästy pois. Millaisia tapoja eri joukkueilla on organisoida pelaaminen tämän jälkeen?

Nimimerkki HN:n mukaan Ilveksellä on nykyisin tarkoitus pelata pakin avauksella laitaan hyökkääjälle. Jos tämän tie on tukossa, syöttää hän keskelle. sisään.

Mitä variaatioita ja muita vaihtoehtoja on pelata siniviivojen välillä?

Nähdäkseni Ilves avaa kategorisesti laitaan hyökkääjälle, 9 kertaa kymmenestä silloinkin kun tie on tukossa. Montako kertaa erässä/ottelussa Ilves avaa keskikaistalle omassa päässä? Näkemissäni muutamassa ottelussa keskikaistan avaaminen on pikemminkin loistanut poissaolollaan, kuin ollut vaihtoehto laidan ollessa tukittuna. En epäile etteikö Ilves pyri monipuolistamaan avauspelaamistaan, mutta erityisen selkeästi se ei ole vielä ollut kentällä nähtävissä.

Keskialueen ylittäminen ja sen perusvariaatiot liittyvät mielestäni vahvasti avauspelaamiseen.

Mikäli koko viisikko lähteen lyhyillä etäisyyksillä omasta päästä, tullaan keskialueen yli joko (lyhyellä/lyhyillä) syötöllä, tai laitetaan kiekko punaviivan jälkeen päätyyn ja annetaan painetta kaikilta kaistoilta edelleen tiiviillä viisikolla.

Molemmissa tapauksissa tuki on lähellä. Kiekollisena voidaan ohittaa yksittäisiä vastustajia melko lyhyillä syötöillä yksitellen, ja siirtokiekko-tilanteessa paineistaa tiiviillä viisikolla. Vaikka syöttö katkaistaisiin tai paine jäisi vaillinnaiseksi, on viisikolla lyhyiden etäsyyksienä ansiosta hyvä puolustuspelivalmius.

Jos taas avaus tapahtuu tilanteessa, jossa toinen laituri seisoo suorin polvin laidassa ja ensisijainen vaihtoehto on hänen nopea jatkonsa toiseen laitaan, ollaan usein tilanteessa, jossa hyökkäysketju on levällään. Vaikka kiekko tulisikin nopeasti ylimmälle hyökkääjälle, on hänellä vastassaan kaksi, usein kolmekin vastustajaa. Tässä tilanteessa kiekon menettäminen on todennäköisempää, joten hyökkääjät heittävät sen usein siirtokiekkona päätyyn. Paineen antaminen tässä tilanteessa on vaikeaa, koska hyökkäävä joukkue ei pysty useinkaan antamaan painetta kuin yhden tai kahden pelaajan voimin. Hyvin organisoitu sillä puolustava joukkue pystyy purkamaan kahden pelaajan antaman paineen yhdellä levittävällä syötöllä omassa päässä.

Levällään olevan viisikon kiekonmenetys keskialueella johtaa usein vaarallisen vastahyökkäyksen tilanteeseen vastustajalle.

Hahmottelemani keskialueen ylittämiseen liittyvät seikat korostuvat, mikäli toinen joukkueista hyökkää keskialueen yli jatkuvasti lyhyillä ja toinen pitkillä etäisyyksillä.

Oletteko samaa mieltä siitä jaosta keskialueen ylittämisen suhteen, johon erilaiset avaukset helposti johtavat?

Hahmottelemani jako on toki karkea, ja keskialuueen ylittämiseen liittyviä nyansseja se ei tarkastele, mutta voisi antaa jonkilaisen lähtökohdan keskialueen ylittämisen tarkastelulle.

 

[siffa]

NHL:ssä Tampa Bay on poikkeus siinä, että se nollatoleranssin aikana alkoi pelata "vanhaa" pystysuunnan jääkiekkoa kapeassa kaukalossa. Lähes kaikki NHL-joukkueet lähtevät nykyään omista myös kiekkokontrollilla liikkeelle. Detroit on ollut siinä suunnannäyttäjä, mutta muut joukkueet ovat seuranneet ja monet menneet hyökkäyspelissä jopa ohi Detroitin kiekkokontrollin määrässä. NHL-pelien tarjonta on maksukanavilla niin runsasta, että on helppo saada kokonaiskuva NHL-joukkueiden hyökkäyspelitavoista jo lokakuun aikana. Toivottavasti Tampa Bay jatkaa nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, mikä vaatii sen taitavilta ykköspelaajilta jopa enemmän henkilökohtaista taitoa kuin, mitä kiekkokontrollipeli vaatii.

Miltä näytti Ilveksen peli tänään hyökkäyspelitapamielessä, entä HIFK:n peli? Jatkoiko Ilves Pajuojan mainostamalla nopealla pystysuunnan jääkiekolla ja pelasiko Matikaisen HIFK "Meidän peliä" hyökkäysten rytmittämisellä. Itse katsoin HPK-KalPa pelin. KalPan pelin rytmittäminen palautuksilla ja pelaajien volttauksilla toi pelinopeuden lähes ennen näkemättömän suureksi. KalPa tuntui karkaavan murskavoittoon, mutta Rindell kaivoi pelikirjastaan oman pään kiekkokontrollilähdöt ja HPK tuli jo 3-4 tilanteeseen. HPK lähti ottelussa 7 kertaa viiveellä siten, että pakki seisoi riittävän kauan maalin takana keräten koko viisikon hyökkäykseen ja kuusi kertaa HPK eteni koko viisikon voimin hyökkäyspäähän joko suoraan maalitilanteeseen tai kulmataistoon. Kun katsoin HPK:n viivelähtöpeliä, tuli mieleen Jukka Jalosen HPK ja Suomi. Olisikohan Jalonen tai Timo Lehkonen konsultoineet Rindelliä tästä tehokkaasta omista hyökkäyksiinlähtötavasta?

KalPa palautteli kaiken kaikkiaan 25 kertaa kiekkoa taaksepäin, mikä on iso määrä 5vs5 pelissä, kun jäähyjäkin oli pelissä 11x2min. Tuomas Tuokkola jatkaa Pekka Virran pelitavalla, mikä on KalPan menestyksen tae, vaikka isot nimet Sami Kapanen ja Kalle Kerman ovat telakalla.

 

[Fordél]

JYP tuntui tänään löytävän taas sen peli-identiteetin, josta se on tullut viime vuosina tunnetuksi. Kaikki lähti siitä, että JYP:n liike oli tänään entisellä tasolla. Peliä käännettiin nopeasti ylöspäin ja JYP pääsi nopeasti hyökkäysalueelle. Vastustajalle annettiin hyvällä liikkellä ja työmoraalilla paljon painetta tämän omassa päässä, mikä hyydytti hyökkäyksiinlähtöjä. JYP sai myös paineella paljon enemmän kiekonriistoja ja niiden jälkeen luotua nopeasti maalipaikkoja kuin Lukko. Hyvä liike aiheutti myös Lukolle jäähyjä ja kun yv toimi niin tulosta tuli.

Sihvosen mielestähän Aho raiskaa Suomikiekkoa, mutta ainakin nyt pelaaminen näytti vanhalta kunnon JYP:ltä eikä siinä mielestäni ollut nähtävissä mitään väkisinmakaamisen yritystä.

 

[siffa]

JYP tuntui tänään löytävän taas sen peli-identiteetin, josta se on tullut viime vuosina tunnetuksi. Kaikki lähti siitä, että JYP:n liike oli tänään entisellä tasolla. Peliä käännettiin nopeasti ylöspäin ja JYP pääsi nopeasti hyökkäysalueelle. Vastustajalle annettiin hyvällä liikkellä ja työmoraalilla paljon painetta tämän omassa päässä, mikä hyydytti hyökkäyksiinlähtöjä. JYP sai myös paineella paljon enemmän kiekonriistoja ja niiden jälkeen luotua nopeasti maalipaikkoja kuin Lukko. Hyvä liike aiheutti myös Lukolle jäähyjä ja kun yv toimi niin tulosta tuli.

Juuri noin JYP pelasi Lukkoa vastaan. Aho jatkaa Dufvan pelitavalla ja JYP nousee sarjassa koko ajan. Ensimmäisen erän 5vs5 pelin HVP-tilastot olivat JYP:llä 0+0+1=1. KalPa jatkaa nuoren valmentajansa Tuomas Tuokkolan johdolla Pekka Virran pelitavalla. Eilen KalPa löi Helsingissä HIFK:n ja kiekotteli 1. erän virtamaisesti 5+3+14=22. Näitä joukkueita on mielenkiintoista seurata jatkossa, koska ne edustavat pelitavallisesti ääripäitä.

Yksi havaintoni on ollut, että 2. erässä lähes pelissä kuin pelissä jäähyt lisääntyvät 1. erään verrattuna. Esim. eilen HIFK-KalPa pelin 2. erässä pelattiin 6x2min=12 min yv/av-peliä ja lisäksi oli vielä HIFK:llä onnistunut RL. Miksi näin tapahtuu toisissa erissä paljon, olisi seuraamisen ja analysoimisen arvoinen asia. Yksi syy lienee 2. erän pitkät vaihtomatkat omalle puolustusalueelle.

Ilveksen pelitavasta on kirjoitettu, että Pajuoja olisi luopumassa kauden alussa mainostamastaan nopeasti ylöspäin lähtevistä hyökkäyksistä pelin rytmittämiseen perustuvaan pelitapaan. Urho tv:n peli HPK-Ilves tänään näyttää kriisijoukkueiden mahdolliset pelitapamuutokset.

 

[J.Grönvall]

Itse mietin tuossa juuri männä viikolla noita 2.eriä sekä vierasotteluita eräänlaisena indikaattorina joukkueen tilasta. Lähinnä pohdinta koski tietenkin Tapparaa, koska sen pelistä paistavat juuri nuo asiat, vaikka Risto Dufva onkin nopeassa ajassa saanut peliin järkeä.

Toisessa erässä siis pitkä vaihtomatka ja taas vierasotteluissa haasteena on sen tunteen väheneminen mikä tulee melkein automaattisesti kotiotteluissa (tai ainakin olen siitä melko varma). Molemmissa tapauksissa kuitenkin juuri pelitapa ja varsinkin sen toimivuus ja toteutus astuu suureen rooliin. Toisessa erässä esimerkiksi HVP-lähtöjen olettaisi kasvavan jokaisella joukkueella ja ihan yleensäkin sen pelin pitää ns. "luistaa" tai tulla aika hyvin selkäytimestä, jotta ne pysty vetämään rutiinillakin läpi.

Vierasotteluissa se rutiinitaso korostuu entisestään, koska silloin on vastassa lähes aina intensiivinen kotijoukkue. Pelitapa on silloin turvaverkko jonka varassa on hyvä lähteä otteluun kuin otteluun, silloin on helppo unohtaa se kotiyleisö. Playoffeissa tilanne on hyvin usein se, että kotietu menettää merkitystään runkosarjasta, koska joukkueet ovat pelitavallisesti korkealla tasolla kaikki.

Täytyy kuitenkin sanoa, että nyt tarvitaan Jatkoajan viisaampia vielä aukaisemaan tätä asiaa, koska se on edelleen jotenkin mysteeri ainakin minulle.

JYPistä tuli mieleen, että mitäköhän ne pelaajat sitten ovat halunneet, kun niitä muutoksia piti saada? Nyt JYP pelasi aivan puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa ja kovalla tunteella pelatessa se onnistui tekemään kiireen Lukolle. Kolikon toinen puoli oli taas klassisesti siinä, että Lukon oman alueen kiekollinen peli oli vielä heikosti organisoitua ja omalta osaltaan aiheutti sitä kiirettä.

Palatakseni kuitenkin vielä JYPin peliin niin nythän ne kaivatut kiekkokontrolliteot puuttuivat taas kokonaan. Aivan kuin pelaajat olisivat nyt sitten sopineet (sanoneet Aholle), että pelataan nyt vain sitä "omaa" peliä ja laitetaan jalat liikkeelle. Ai että minua risoo tuo jalat liikkeelle-mantra, tarvitseeko sitä jatkuvasti hokea, kun kaikki tietävät, että niitä jalkoja on liikutettava jotta jonnekin pääsee. Toki sen tiedän, että kun pelaaja sanoo, että pitää liikkua paremmin niin se voi tarkoittaa sataa asiaa ja vaatisi vähän taustojen tuntemista, että sen sitten todella ymmärtää.

Tuo ryminä varmasti sopii JYPin materiaalille mutta JYP ei voita tuolla pelillä Suomen mestaruutta. Se ei tehnyt sitä kaksi vuotta sitten, eikä taatusti tee enää vuonna 2012 myöskään. Tuo on loppujen lopuksi taktisesti todella köyhä pelitapa ja kuluttaa joukkueen nopeasti loppuun myös. Toimiessaan se on tietenkin ihan tehokas mutta jos peli perustuu intensiteetille ja tunteelle, ei se koskaan kanna hedelmää pitkälle. Sen tunteen on AINA oltava seuraus pelitavasta, silloin se tuottaa kauniita asioita keväällä.

Lisäksi mielestäni JYPin peli varioituu edelleen liikaa, välillä tehdään niin kuin Vatanen haluaa ja välillä niin kuin joku muu. Klassinen passiivinen ohjauspeli ja keskialueen trap on omiaan tappamaan tuota vastaiskukiekkoa ja tietenkin parhaat joukkueet tuhoavat sen kiekonhallinnalla. Mikä toimii pienessä kaukalossa ei välttämättä toimi isossa ja siihen miinaan JYP on taas ajamassa kaasu pohjassa.

Sitten taas siitä KalPasta oli mielestäni kuvaava esimerkki, kun eilisessä HIFK-ottelussa Salminen lähti takaisin omaa maalia kohti vaikka HIFK:lla oli hyvä karvaus siinä päällä! Siinä varmasti kotikatsomoissa jokainen entinen juniori repi hiuksia päästä ja huusi, että mitä sinä puuhaat, varsinkin kun HIFK iski kiekon vielä ristikkoon siitä tilanteessa.

Siinä tilanteessa oli kuitenkin hyvin näkyvillä KalPan tietynlainen röyhkeys. Se ei tee asioita niin kuin sen oletetaan tekevän vaan itseluottamuksen turvin jopa tuollaisia temppuja voidaan nähdä. Eihän Salminen nyt jääkiekkoilullisesti kovin fiksusti pelannut mutta se sanaton viesti oli siinä hieno ja ainakin itse hymyilin kuin hangon keksi Salmisen rohkeudelle.

JYP on siis vanhan liiton "oikealla" tavalla pelaava jääkiekkojoukkue ja KalPa taas sen täydellinen vastakohta joka pelaa pilke silmäkulmassa ja velmuilee minkä kerkiää. KalPassa olisi hieno pelata! Jääkiekon laki on kuitenkin se, että todennäköisesti kumpikin näistä jää taas keväällä jalkoihin.

 

[Saint]

Lisäksi mielestäni JYPin peli varioituu edelleen liikaa, välillä tehdään niin kuin Vatanen haluaa ja välillä niin kuin joku muu. Klassinen passiivinen ohjauspeli ja keskialueen trap on omiaan tappamaan tuota vastaiskukiekkoa ja tietenkin parhaat joukkueet tuhoavat sen kiekonhallinnalla. Mikä toimii pienessä kaukalossa ei välttämättä toimi isossa ja siihen miinaan JYP on taas ajamassa kaasu pohjassa.

Se, että JYP pelaa nyt tuolla tavalla ei tarkoita sitä, että se pelaa myös 4-5 kuukauden päästä samalla kaavalla. Näin on kerrottu.

 

[J.Grönvall]

Se, että JYP pelaa nyt tuolla tavalla ei tarkoita sitä, että se pelaa myös 4-5 kuukauden päästä samalla kaavalla. Näin on kerrottu.

Ei tietenkään mutta näyttäisi pahasti siltä, että uudistuminen jäi vain puheiden asteelle. Aika näyttää muuttaako Aho (tai pelaajat) pelitapaa vai hakataanko päätä seinään ja koitetaan liikuttaa jalkoja.

 

[Konson Antti]

Mielestäni keskustelua voitaisiin nyt viedä eteenpäin ja siirtyä siihen, mitä tapahtuu sen jälkeen kun avaussyötöt on annettu ja omasta päästä on päästy pois. Millaisia tapoja eri joukkueilla on organisoida pelaaminen tämän jälkeen?

Nimimerkki HN:n mukaan Ilveksellä on nykyisin tarkoitus pelata pakin avauksella laitaan hyökkääjälle. Jos tämän tie on tukossa, syöttää hän keskelle. Toinen vaihtoehto on pelata tietysti heti avauksessa kiekko sentterille, joka levittää tarvittaessa laitaan. Sitten näillä kolmella kaistalla mennään hyökkäyspäähän sisään.

Mitä variaatioita ja muita vaihtoehtoja on pelata siniviivojen välillä?

Minusta tuntuu, että vielä kymmenenkin vuoden päästä täällä junnataan oman maalin ja siniviivan välissä. Mut hei, sieltä ne ratkaisut tehdään.

Eli Fordel, palautas nyt vaan kiltististi se kiekko takaisin puolustajalle, että se pääsee oman maalin taakse. Siellä meidän on hyvä olla. Unelmoidaan siitä täydellisestä avaussyötöstä, joka voidaan sitten palauttaa takaisin. Tätähän jääkiekko on?

 

[Fordél]

Ilveksen pelitavasta on kirjoitettu, että Pajuoja olisi luopumassa kauden alussa mainostamastaan nopeasti ylöspäin lähtevistä hyökkäyksistä pelin rytmittämiseen perustuvaan pelitapaan. Urho tv:n peli HPK-Ilves tänään näyttää kriisijoukkueiden mahdolliset pelitapamuutokset.

En ole vielä nähnyt Ilvestä, kun se on muuttanut pelaamistaan. Ensi perjantaina olisi tarkoitus käydä katsastamassa. Kuitenkaan mistään rytmien lisäämisestä ei ole niinkään puhuttu vaan lähinnä siitä, että Ilves ei ole käyttänyt keskikaistaa organisoidessaan hyökkäyksiinlähtöjä. Alkukaudesta on puskettu laitojen kautta, joissa tie on noussut järjestään pystyyn, hyökkäykset ovat hajonneet eikä Ilves ole juurikaan päässyt kolmelta kaistalta alueelle. Nyt keskikaistaa on alettu ilmeisesti käyttämään keskikaistaa ja katsotaan tuoko se Ilveksen hyökkäyksiin lisää kontrollia, tasapainoa, leveyttä ja mahdollisuuksia.

Minusta tuntuu, että vielä kymmenenkin vuoden päästä täällä junnataan oman maalin ja siniviivan välissä. Mut hei, sieltä ne ratkaisut tehdään.

Eli Fordel, palautas nyt vaan kiltististi se kiekko takaisin puolustajalle, että se pääsee oman maalin taakse. Siellä meidän on hyvä olla. Unelmoidaan siitä täydellisestä avaussyötöstä, joka voidaan sitten palauttaa takaisin. Tätähän jääkiekko on?

Ihan hyvä kuitti. Valitettavasti näissäkin keskusteluissa pyöritään edelleen omassa päässä eikä keskustelunavaukseni tuottanut juurikaan tulosta. Tosin esimerkiksi Ilveksen kohdalla se on ihan ymmärrettävää, koska suurimmat ongelmat tuntuisi olevan juuri siinä miten omasta päästä lähdetään, koska nykyinen tapa on hyydyttänyt koko muun pelaamisen. Silti kuulisin mieluusti näkemyksiä siitä miten eri joukkueet ovat organisoineet peliään tämän avaamisen jälkeen.