Kun en ole kukaan kyseisistä valmentajista niin en osaa sanoa tarkkaan, mutta arvelisin, että niillä vain yritettään tuoda esille pelin muitakin osa-alueita ja toivottaisiin niistä samalla tavalla kovaa keskustelua.
Kukahan kerkeää ensimmäisenä avaamaan ketjun jossa arvioidaan eri SM-liigajoukkueiden ryhmädynaamikkoja ja joukkuehenkiä? Näitä tulee sitten painokkaasti kaikkien painottaa. Tulee varmaan todella jännä ja mielenkiintoinen keskustelu!Jos oiekin muistan sanomisia niin Kultanen halusi valmennuksessaan painottaa esimerkiksi ryhmadynamiikkaa ja joukkuehenkeä.
Kukahan kerkeää ensimmäisenä avaamaan ketjun jossa arvioidaan eri SM-liigajoukkueiden ryhmädynaamikkoja ja joukkuehenkiä? Näitä tulee sitten painokkaasti kaikkien painottaa. Tulee varmaan todella jännä ja mielenkiintoinen keskustelu!
Tässä voisi heittää vastapallon ja kysyä näiltä valmentajilta että haluavatko he lisätä joukkueen saatavuutta medialle. Päästää mediaa pukuhuoneeseen, joukkueen hengennostatuksiin tai vastaaviin tilaisuuksiin. Veikkaan että vastaus on kategorinen ei.
Edelleen ongelma on siinä että jonkun joukkuehengen ja ryhmädynamiikan arvioiminen on täysin eri asia ja vaikeampaa. Pelitapa on tavallaan alastomana kaikkien edessä arvioitavana, mutta joukkuehenki ei ole.
Tässä voisi heittää vastapallon ja kysyä näiltä valmentajilta että haluavatko he lisätä joukkueen saatavuutta medialle. Päästää mediaa pukuhuoneeseen, joukkueen hengennostatuksiin tai vastaaviin tilaisuuksiin. Veikkaan että vastaus on kategorinen ei.
Ryhmädynamiikan kulmakivi on se, että pelaajat saavat turvan siitä, että he tietävät, MITEN pelataan. Freudin sohvalla voidaan istua maailman tappiin, jos pelin puolen laituri on karannut pakilta punaviivalle eikä sentteri ilmesty keskustaan pelattavaksi. Silloin ei synny hyvää ryhmädynamiikkaa.
Juuri näin.
Että voitaisiin arvioida joukkueiden ryhmädynamiikkaa, olisi päästävä joukkueen arkeen, sinne pukukoppiin, palavereihin ja pelimatkalle bussiin. Käytännössähän se on mahdottomuus journalistille. Jarno Kultasen olisi syytä kertoa, että miten niistä ryhmädynamiikoista oikein keskusteltaisiin.
P.Sihvosella on nyt tässä väärä tulkinta taustalla. Jarno Kultanen ei ole toivonut, että ryhmädynamiikasta tai joukkuehengestä keskusteltaisiin enemmmän vaan hän on valmennuksessaan painotanut näitä asioita. Pelitapakeskustelusta hän totesi, että se painottuu liikaa, mutta hän ei todennut, että juuri näistä asioista pitäisi keskustella. Itse toin taas esille ajatuksen siitä, kuinka on tärkeää keskustella myös muista asioista kuten valmentajien johtamistavoista, joista oli Veikkaajassakin mainio artikkeli joku aikaa sitten.
Aivan, kommentoin Kultasta hieman toisen käden tietona.
Minäkin lukisin ja kirjoittaisin mielelläni vaikkapa Suikkasen, Matikaisen ja Jalosen johtamistavoista. Mutta mitenköhän niistä saisi tietoa?
Minäkin lukisin ja kirjoittaisin mielelläni vaikkapa Suikkasen, Matikaisen ja Jalosen johtamistavoista. Mutta mitenköhän niistä saisi tietoa?
Haluaisin kyllä lisätietoja siitä että pelitapakeskustelua korostetaan liikaa. Siis vieläkin esimerkiksi tv-lähetykset ovat aika pitkälti silti jargonpohjaisia. Eilen Urhotv:n lähetyksessä Toni Häppölä ensimmäisen erätauon aikana jutteli lähinnä jostain Granlundin taklauksista ja Peltosen käännöksestä, ja joistain muista yksittäisistä aiheista, mitään varsinaista pelitapaan liittyvää keskustelua ei käytä. Pelaajahaastattelutkin olivat ihan jargonia, siis ne haastattelut jotka oltiin erikseen tehty, en tarkoita erätaukohaastetteluja.
Kyllä mediassa silti mielestäni paljon keskustelu keskittyy edelleen timojutilalaisiin jargoneihin ja varsinainen pelitapakeskustelu on kuitenkin kohtuullisen poikkevaa, toki sitä onneksi jonkun verran kuitenkin on. YLE ehkä sitä eniten viljeli, kun oikeudet esimerkiksi MM-kisoihin oli.
Jostain syystä pelitapakeskustelu käydään tällä hetkellä kokonaan joko netissä tai printtimediassa. Yksikään tv-kanava ei kiekkolähetyksissään sitä tee. Studiot ovat vain sellaista kevyttä viihdettä. Sikäli se on harmi, että tv on ylivertainen väline perata juurikin pelitapoja.
Itselläni on "pelisuunnitelma" sitä hetkeä varten, kun saan liikkuvaa pelikuvaa käyttööni joko netti-tv:ssä tai tv:ssä. Aion avata yksityiskohtaisesti katsojille Meidän pelin ja kiekkokontrollijääkiekkoa.
Aion avata yksityiskohtaisesti katsojille Meidän pelin ja kiekkokontrollijääkiekkoa.
Luulisin, että syy on yksinkertaisesti se, että tavallista jääkiekkokansaa ei juurikaan kiinnosta kuulla pitkät lorinat pelitapakeskustelua varsinkin kun nykyisin jääkiekkoa näyttävät TV-kanavat ovat maksullisia.
Luulisin, että syy on yksinkertaisesti se, että tavallista jääkiekkokansaa ei juurikaan kiinnosta kuulla pitkät lorinat pelitapakeskustelua varsinkin kun nykyisin jääkiekkoa näyttävät TV-kanavat ovat maksullisia.
Ilveksen pelissä on tosiaan vielä melkoisia puutteita, joista toisena voisi mainita keskikaistan miehittämättömyyden hyökkäysalueella. Tämä lienee tosin ainakin osaksi seuraus avauspelin huonosta laadusta, mutta joka tapauksessa se syö hyökkäysalueen pelaamisesta vaarallisuutta. Vastustajan on helppo puolustaa sota-aluetta, kun Ilves vain kierrättää kiekkoa laidoilla, viivalla ja maalin takana ilman uhkaa keskustassa.
Jos pyritään objektiiviseen pelianalyysiin, tuottamaan tietoa pelin sisällöstä, ei sitä voida tehdä ennalta päätettyä ihannetta vasten. Tai voidaan toki, mutta silloin objektiivisuus katoaa heti, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ei tuoteta tietoa, vaan etsitään tukiaineistoa ihanteelle. Tämäkin on tietysti ihan ok ja voi olla monella tapaa hyödyllistä, mutta kovin vakavaa analyysia se ei ole.
Ihanteita saa ja pitää olla. Ne ovat kuitenkin aina subjektiivisia ja yleistämättömissä olevia. Ei ole olemassa universaalia eikä edes yleissuomalaista jääkiekon hyökkäyspelin rakenteen ihannetta, vaikka mainitsemasi huippuvalmentajakolmikko sellaiseen perustuvan peli-identiteetin rakentamisen puolesta onkin puhunut. Ainoa yleispätevä arvo huippu-urheilussa on voittaminen.
Edes niin ei voi sanoa, että joku pelitapa olisi voittava pelitapa kontra muut pelitavat, koska tulosten takana on ääretön määrä muuttujia ja otokset aivan liian pieniä pelitapayhtäläisyyksien nostamiseksi voittavien joukkueiden tärkeimmiksi yhteisiksi nimittäjiksi ohi muiden - mahdollisesti vielä kokonaan tutkimattomienkin - tekijöiden.
Jos ja kun puhutaan pelin sisällöstä ja tarkemmin pelitavasta sekä sen osakokonaisuuksista, tulisi myöntää, että tämä osa-alue jääkiekkoilussa on yksi tärkeä tulosten tekijä - ei sen vähempää, mutta ei myöskään enempää. Sitä, kuinka tärkeä tekijä se tarkalleen on, ei tiedetä. Siksi pelitavasta ei voida vetää lyhyellä eikä pitkällä tarkastelujaksolla suoria johtopäätöksiä akselilla voitto-häviö. On hyvä, että on analyysia ja keskustelua, joka keskittyy pelkkään pelitapaan, mutta sille ei tule pyrkiä luomaan yläasemaa suhteessa muuhun voittamisen tekijöitä luotaavaan diskurssiin. Niin toimiminen vääristää kokonaiskuvan huippu-urheilun olemuksesta ja joukkuepelin voittamisen anatomiasta.
En ymmärrä miksi pitää harrastaa tätä ns. tunneilmaston lämmittämistä. Sille en näe mitään tarvetta. Itse asiassa ilman tätä lämmittämistä, olisi näissäkin sadoissa ja tuhansissa viesteissä kirjoitettu enemmän asiasta eli pelin ytimestä kuin siitä kaikesta muusta. Tunneilmaston lämmittäminen ei siis palvele tässä kohdin pääintressiä: kehittää keskustelua ja tietoisuutta lajin pelitavoista.
Tässäkin on hienosti tiivistetty se keskustelu ja ajatus, joka täällä on käyty monta kertaa. Kyse on tosiaan tärkeästä osa-alueessa voiton saavuttamiseksi, mutta on mahdotonta sanoa, mitkä ne prosentit ovat. Olen niitä täällä mielenkiinnolla monesti kysynyt ja erilaisia vastauksiakin saanut. Sitten kun kysyy, että mihin prosentit perustuu niin mitään erityistä perustetta ei ole, mikä on tietysti aivan luonnollista.
Myös tämä on hyvä taas kerran tuoda esille, että pelitavasta pitää ilman muuta käydä keskustelua, mutta sitä ei tule nostaa mihinkää yläasemaan suhteessa muihin osa-alueisiin. Uskon, että juuri tätä ovat monet valmentajat tarkoittaneet ulostuloillaan, jossa ovat kriittisesti suhtautuneet nykyiseen pelitapakeskusteluun.
Ihan mielenkiintoinen kysymys on, että voidaanko mitään pelitapaa arvioida yksittäin, vai pitäisi se olla aina arvioituna jotain toista pelitapaa vasten? Jos yksinkertaistava esimerkkinä otetaan paperi-kivi-sakset -peli, niin mikään noista kolmesta elementistä ei ole yksinään ylivertainen, mutta jos niistä verrataan keskenään aina kahta, niin paremmuutta voidaan arvioida.
