No niin... Porvoon Hunters sieltä putkahti vastaan. Piiitkästä aikaa Huntersia vastaan pelataan. Sarjapeleissä viimeksi joskus vuonna 1997 heittäisin.
On nämä perkuleen kovia pelejä. Peliitat parempi, mutta paineet niskassa. Hunters altavastaaja ja täysin ilman mitään paineita. Jani Keinäsellä olisi kokemusta siitä miten nämä pelit klaarattaisiin. Vesa Petäjä on näyttänyt kyntensä jo sarjapeleissä, mutta nyt pelataan oikeita tosipelejä, joissa suurin haaste tulee olemaan pelaajien asenteiden kanssa lataamisessa. Ylimielisyys on kitkettävä. Jännittyneisyys on laukaistava ja saatava joukkue pelaamaan täysillä, mutta ei väkinäisesti, vaan näistä peleistä nauttien.
Heti ensimmäisestä vaihdosta lähtien on näytettävä Mestiksen ja Suomi-sarjan tasoero. Pelillisesti suurin haaste on mielestäni siinä, että Hunters taitaa pelata melko samaan tyyliin kuin Koovee, joka oli Pelittoille sarjassa sangen vaikea vastus. Hunters tilkitsee maalinsa edustan ja hakee nopeita vastahyökkäyksiä. Maalilla torjuu huhujen mukaan sarjan paras maalivahti Dominik Salama.
Tuohon puolustusmuurin murtamiseen ja ilmeisen kovaan maalivahtiin törmääminen lienee se suurin pelko Peliittojen osalta. Pölhöihin jäähyihin ei näissä peleissä ole varaa. Kyllä Suomi-sarjan joukkueet osaavat ylivoimaa pyörittää.
Kaikissa mausteliemissä killutettu Ville-Matti Koponen näyttäköön nuoremmilleen miten näitä pelejä pelataan. Mitään hätää ei ole, jos asenne on kunnossa ja töitä tehtään täysillä samaan tapaan kuin aiemmissa Mestis-peleissä.
Onneksi etäisyys on sitä luokkaa, että faneja liikkuu varmasti puolin ja toisin. Porvoon hallissa lienee tunnelma kohdillaan. Yleisömäärät olleet Suomi-sarjassa vaatimattomia, mutta eiköhän Mestis-karsinnoissa poksahda tonni rikki.