Niin siinä vaan kävi, että lopulta Team Nukkumatit kairasi pisteet kotiin vietäväksi. Noin 2 ja ½ erää näytti, kuin olisi kuollutta hevosta yrittänyt tekohengittää, että eihän se kaakin perkele siitä enää virkoa vaikka painepyssyllä tussauttelisi. Meinasin minäkin jo 4-0 tilanteessa luopua leikistä, mutta pieni masokisti sisälläni kuiski, että katso loppuun vaan. Miten sitä voikaan kääntyä omatkin fiilikset laidasta täysin toiseen, kun se tasuri helähtää sisään. Oli suorastaan koiramainen innostuspissa lähellä.
Pelihän oli pääsääntöisesti sitä itseään. Näytti siltä, että aamujäät oli vaihtuneet "aamut jää väliin" muotoon. Plussaksi on nostettava, että tuo n. vartin kuolleista nouseminen sisälsi aivan jäätävän kovaa viimeistelyä. 5 maalia tuossa ajassa ilman sen suurempaa rumputulta on kova suoritus, oli miten peräkylän palloseura tahansa vastassa. Tähän väliin osuva palautumistauko ei voisi sopivampaan kohtaan tulla.
Toiseksi plussaksi on nostettava, että joukkueen henkisen kapteenin esimerkillä ne äijät nousivat ratkomaan peliä, joiden kuuluisikin.
Miinuslista olisi sitten niin pitkä, että en edes viitsi vaivautua. Toivottavasti se on ensi viikolla muisto vain. Neljä pistettä tämän kiertueen esityksillä on silti tuloksellisesti hyvä suoritus.