Kirjoitellaas tänne vielä jotain ajatuksia pelaajista tämän kauden ja enemmänkin pudotuspelien osalta.
Markkanen oli kyllä huikea, ei täysin virheetön, mutta ottaa kyllä tärkeillä hetkillä tärkeitä koppeja. Tuki ja turva maalinsuulla.
Puolustuksessa kaksi nimeä nousi ylitse muiden eli Spang ja Savilahti. Spangiin oma usko ehti mennä jo runkosarjan aikana, vaikka odotuksia oli miehen saapuessa SaiPaan. Lähes käsittämätön parannus kuitenkin pudotuspeleihin, uskalsi todellakin pitää kiekkoa ja tehdä ratkaisuja eikä omassa päässäkään jäänyt jalkoihin, mikä oli pelkona ennen pudotuspelejä Spang/Savilahti kaksikon teholukema +7 ja eroa Taipalukseen 15 pykälää, huikeaa. Taipalus taisi haukata liian ison palan kakkua ja tukehtui siihen. Oli halua olla ratkaisija, mutta kun hyvästä alusta huolimatta ei siihen pystynyt, pelaaminen sekosi ja pääosin ne ratkaisut tulivat omaan päähän.
Glenn oli runkosarjan jälkeen raaka pettymys pudotupeleissä, joissa miehen piti olla omimmillaan, mutta ei vaan sitten ollutkaan. Positiivista oli myös ensi kaudella jatkavien Riikolan ja Maalahden nouseminen kokoonpanoon tärkeilla hetkilla, eikä jouduttu enää turvautumaan Pukkaan. Ihan ookoo suorittamista molemmilta.
Hyökkääjistö oli melko tasainen kokonaisuus, hieman ratkaisukykyä jäi uupumaan, mutta jäihän tärkeitä miehiä sivuunkin matkan varrella. Isoimmiksi onnistujiksi nostaisin Mankisen ja Hämäläisen. Nelosketjulle pientä miinusta, kun oma osuus on jäänyt jonkin verran pakkaselle.
