Analysoidaan vähän myös vastustaja Kalpaa.
Mä oon yllättänyt siitä miten kova taistelujoukkue siitä on tullut muutenkin aktiivisen pelitavan lisäksi. Pieniä vipeltäjiä riittää, mutta ne tulevat kimppuun ihan koko ajan.
Tässä on vähän samaa kun parin kauden takaisessa Pelicansissa, joka antoi kovan paineen kahdella tai jopa kolmella pelaajalla ja pakit tuli lähes vastustajan siniviivalle vastaan vaikka kiekko oli vastustajalla. Silloin meillä, ihan samalla tavalla kun Kalpalla nyt, peli monta kertaa hajosi pelin loppupuolella kun fyysinen rasitus iski myös kroppaan ja sitä kautta aivoihin ja tuossa pelitavasta pienikin viive aiheuttaa epäyhtenäisyyttä ajoituksissa ja avaa enemmän paikkoja vastustajalle.
Pelitapojen samankaltaisuus tälläkään kaudella ei ole ihme, onhan kyseessä kaksi Liigan pienikokoisinta joukkuetta.
Rissanen on tällä hetkellä hämmentävän kova maestro ympäri kenttää ja hallitsee peliä melkein joka kerta ollessaan kentällä. Pelottava vastustaja tässä iskussaan.
Kisu Kiiskinen on voittajatyyppi jolla on kokemusta kovista peleistä ja niiden ratkaisemisesta ja tekee ihan kaikkensa joukkueen eteen ja hankkii usein vastustajalle jäähyjä tilanteista joissa ei ole rikettä. Viime pelissäkin Blood levitteli näkyvästi käsiään kun Kisu tuli sen vierelle, itse nojasi Bloodiin ja Kisu pyllähti selälleen. Kiiskinen on siinä erittäin taitava ja on jo tässäkin sarjassa saanut pari jäähyä aikaan.
Kai Kantola on playoff-pelaaja henkeen ja vereen. En todellakaan haluaisi ikinä pelata tuollaista vittumaista isoa äijää vastaan joka pelaa kovaa ja samalla ärsyttävää kiekkoa plus osaa pistää paikasta maalinkin.
Puolustuksen Lappalainen-Sissons kaksikon jälkeen taso tippuu aika kovasti, ihan samalla tavalla kun meidän Eronen-T.Vilen kaksikon jälkeen, mutta näkisin että meidän seuraavaksi parhaat Mylläri-Andersson-Blood on asteen parempia kun Kalpan vastaavat.
Kalpan pelitapa on lähellä meitä, nähdäkseni Ilveksen kanssa lähimpänä koko Liigassa, mutta Ilveksellä on tähän pelitapaan huikea rosteri, kun taas Kalpa luottaa siihen omanlaiseensa pelikulttuuriin jossa on aina suosittu liikkuvuutta, näppäryyttä ja jonkinlaista savolaisen kiekkoilun DNA:ta, josta suurin osa jengistä tänäkin vuonna ammentaa onnistumisiaan.
Kalpassa tehdään paljon asioita oikein, kun pelaajat usein palaavat Kuopioon käytyään muualla ja toisaalta tietyt pelaajat tuntuvat olleen ikuisuuden mukana ja jossain vaiheessa näiltäkin pelaajilta tulee hyvää tulosta tai vähintään hyvää joukkuepelaamista suoraan selkärangasta.
Nostan vielä esiin yhden pelaajan jota pidän suuressa arvossa, eli Aapeli Räsäsen joka on erittäin hyvä pelissä nimeltä jääkiekko. Olen koko ottelusarjan ajan pelännyt milloin Räsänen alkaa johtamaan joukkoja, mutta toivon Pelicans-fanina että se ei tapahdu tänä keväänä.
Pelicansissa on ehkä raakaa taitoa enemmän, enemmän jonkinlaista wow-efektiä ja säkenöintiä, mutta Pelicansin heikkous on näiden johtavien pelaajien säkenöinnin vastapaino eli siinä missä Kalpan Rissanen-Kiiskinen-Kantola-Räsänen-Lappalainen johtavat eturintamassa niin henkisesti, pisteissä kuin pelitapaesimerkkinä, kun taas meillä Jasek-Kangasniemi-Ikonen-Eronen sijaan pelitapaesimerkit pelaavat nelosketjussa ja vain Eronen on johtavista pelaajista varma soturi.
Karrikoidusti voi sanoa että siinä missä jäisellä ylämäellä Pelicans heittää timantteja renkaiden alle toivoen että joku niistä pureutuu kiinni jäähän ja pitää renkaiden alla, Kalpa heittää hyväksi havaittua soraa ja nousee mäkeä ylös, hitaasti mutta varmasti.
Summa summarum, tiedän ettei kukaan ole jaksanut tätä ylipitkää selitystä lukea, mutta olen yrittänyt miettiä myös Kalpaa joukkueena samalla tavalla miten mietin Pelicansia. Sarja pyörii mielessä hämmentävänkin paljon.
Keskiviikko määrittää suunnan, sanokaa mun sanoneen; keskiviikon voittaja menee sarjasta jatkoon.