Pelicans kaudella 2020–2021

  • 571 982
  • 2 265

Tyrsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
cama!
 

Liitteet

  • 1059DCF5-68C7-415A-950E-3CC4638D622A.jpeg
    1059DCF5-68C7-415A-950E-3CC4638D622A.jpeg
    207,6 KB · kertaa luettu: 273
Suosikkijoukkue
Turkoosi kevät 2024, Dallas Stars, Leksands IF
Nyt kun pahin vitutus on laskeutunut ja tajuaa sen kuinka pienestä homma oli tänä keväänä kiinni - kiitos kaudesta 2020-2021 Pelicans ja kaikki palstan turkoosifanit! Syksyllä uudella rosterilla ja nälkäisempänä kohti kirkkaampia saavutuksia. Kiitos!
 

Wenzel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahden Pelikanat
Kun tätä katsellaan näin kannattajan näkökulmasta, niin lähtökohtiin nähdenhän tämä oli erittäin onnistunut kausi. Juuri sellainen kasvojen pesu koko organisaatiolle, mikä viime kauden, viime kesän ja alkusyksyn pääomistajan törttöilyjen jälkeen todellakin tarvittiin, ja jollaista kukaan tuskin osasi edes arvata näkevänsä. Niemelä jo ensimmäisellä kaudellaan laittoi epäilijöille, allekirjoittanut mukaan lukien, jauhot ihan kunnolla suuhun. Samalla luotiin myös uskoa tulevaan: nuoret omat pelaajat, kuten Vilénin veljekset ja Juuso Jämsen nousivat ennakkoluulottomasti mukaan aikuisten peleihin, ja pärjäsivät todella kunniakkaasti. Ensi vuonna taas vuoden vanhempia, vuoden kehittyneempiä, ja toivottavasti myös parempia. Imu Pelicansiin on taas suurempi, eikä pelkästään sarjasijoituksen takia. Niemelä käänsi Pelicansin valmennuskulttuurin täysin ylösalaisin. Menestyminen on paljon helpompaa, kun hallille on mukava tulla töihin päivästä toiseen. Sen lisäksi saatiin nähdä hienoja persoonia tällä kaudella turkoosissa, kuten Bartosak, Chlapik, kaikki AHL-lainamiehet, mutta myös se kaikista kovin, eli Ryan Lasch. Ryanille nousee hattu päästä, ja olihan mahtavaa nähdä mies vielä kerran turkoosissa nutussa parhaina päivinään. Leijonan osa sarjapisteistä, jolla tuo paikka puolivälierissä kairattiin, menee Ryanin piikkiin. Jotenkin se syksyllä joukkueesta huokunut positiivisuus, riemu ja ilo näytti hieman kaikkoavan loppua kohden, kun pelaajia yksi toisensa jälkeen poistui Lahesta suurempiin ympyröihin. Positiivisena asiana tästä kaudesta käteen jäi myös tietenkin uusi suuromistaja, Valtteri Bottas. Aika näyttää, mitä kaikkea Bottas tuleekaan tuomaan pöytään mukanaan. Ennen kaikkea, se seura, minkä piti niiden suurimpien suurisuiden mukaan mennä konkurssiin jo viime keväänä, viimeistään kesällä, viimeistään syksyllä, viimeistään jouluun mennessä, taisteli kynsin ja hampain paikasta mitalipeleissä, ja pelasi tällä kaudella aivan uskomattoman upeaa jääkiekkoa. Se samainen seura selvisi koronasta, ainakin toistaiseksi. Lahtelaista sisua ja hulluutta? Ehdottomasti. Hattu siis päästä, ihan kaikille organisaation työntekijöille! Mutta ennen kaikkea erityis- ja kunniamaininta joukkueen sielulle, sydämelle ja kapteenille, Hannes Björniselle. Lyhyesti sanottuna, iso kiitos. Kiitos aivan helvetisti näistä menneistä vuosista, mutta etenkin tästä vuodesta. Se taakka, minkä kapteeni kantoi hartioillaan koko kalenterivuoden ympäri lomautus- ja palkkojenleikkausneuvotteluineen kaikkineen, kulminoituen aina tuohon hurjaan perjantaiseen "pallit pöydälle"-hetkeen. Ehdottomasti yksi Lahtelaisen kiekon suurista, vaikka ikää ei vielä paljoa ole. Kaikkea hyvää jatkoon, ja tule takaisin kotiin, kun sen aika on!


Mutta sitten. Se raaka ja kylmä urheilullinen puoli. Vaikka lähtökohtiin nähden kausi olikin todella onnistunut, niin kyseessä kuitenkin on jälleen kerran yksi jo puolivälieriin päättyvä kausi. 11 kertaa on nyt seurahistoriassa pudotuspeleissä päästy puolivälierä vaiheeseen asti, ja tasan kerran on niistä edetty seuraavalle kierrokselle. Kuuden kauden sisään tämä oli nyt neljäs kerta, kun noutaja tuli jo puolivälierissä. Kun puhutaan kilpaurheilusta, niin lopulta fakta on se, että pelkkä pudotuspeleihin osallistuminen ei vaan riitä mihinkään riemun kiljahduksiin, olkoon lähtökohdat kauteen kuinka vaikeat tahansa. Pääomistaja Nurmisen johdolla aina muihin organisaation henkilöihin asti puhuttu isoon ääneen siitä, miten tavoitteena ei ole enää vain osallistua, vaan tavoitteena on voittaa tässä Liigassa jotain. Silti vuodesta toiseen yhä uudelleen ja uudelleen tehdään ne täysin samat virheet: kasataan mikki hiiri-armeija, millä kulkee mukavasti runkosarjassa, mutta sitten pudotuspeleissä kun tulee isot, pahat ja rumat vastustajat, jotka laittaa nämä mikki hiiret sellaiseen kouluun kaukalossa omalla fyysisellä preesensillään, ettei enää se pelkkä pyristely ja räpiköinti riitä. Kokoa ja voimaa tarvitaan kokoonpanoon, koska pelkällä jalkanopeudella ja näppäryydellä ei jääkiekossa oikeasti pitkässä juoksussa vain menestytä. Toisena virheenä joukkueen kasaamisessa on materiaalin laajuus. On ymmärrettävää, ettei Pelicansin kaltaisella pienseuralla ole varaa useampaan keihään kärkeen, mutta vähintään tasaisuutta tuohon joukkueen kasaamiseen on saatava. Jälleen kerran kauden tärkeimmässä paikassa Pelicansilla oli tasan yksi ketju, joka pystyi tekemään kiekolla jotain oikeasti vaarallista hyökkäyspäässä ja ihan oikeasti jopa lyömään vastustajaltakin paskat housuun sillä omalla tekemisellään. Kauden mittaan oli laajuutta lainamiesten ansiosta, mutta se laajuus hävisi juuri sopivasti kevään pelejä varten. Jossittelu on aina turhaa häviön jälkeen, mutta aina voidaan miettiä, olisiko venytty välieriin, mikäli joukkueessa olisi koko kauden pelanneet nämä lainamiehet Somppi, Ylönen, Laaksonen ja Honka. Näitä aukkoja ei saatu missään välissä paikattua, ja se lopulta koitui Pelicansin kohtaloksi, kun hienosti runkosarjassa pelanneet omat juniorit eivät olleet vielä valmiita pudotuspeleissä vaadittavalle tasolle. Taas kerran niissä kauden tärkeimmissä peleissä oltiin täysin samassa ansassa pelaajamateriaalin kanssa, missä oltiin myös kausilla 15-16, 16-17, 17-18 ja 18-19. Puutteita joukkueessa oli sekä hyökkäyskalustossa, että myöskin puolustuskalustossa. Siinä onkin tuleville vuosille urheilutoimenjohtaja Laukkaselle, ja koko muulle organisaatiolle, pohtimisen aihetta.


Kaikesta tästä huolimatta, nyt on aika vetää hieman happea, rauhoittua ja seurata silmä tarkkana, mitä kaneja organisaatio taikookaan hatusta tulevaa varten. Aihio on jo olemassa, ja nyt katsotaan, mihin ne paukut kokoonpanon rakentamisessa sitten lopulta riittää, ja onko menneistä opittu yhtään mitään vai toistetaanko samoja virheitä yhä uudelleen. Kiitos ja anteeksi kaikille muille turkooseille kannattajille tästä kaudesta, on ollut toisaalta aivan helvetin raskas kausi, mutta toisaalta myös aivan helvetin upeakin kausi.
 

nataS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Tällä hetkellä harmittaa ihan helvetisti, mutta onhan tämä lopulta ollut aivan uskomattoman hieno kausi olosuhteisiin nähden. Kesällä kun seura lomautti henkilöstöään ja mietittiin, että onko seuraa enää kohta ylipäätään olemassa, olisin tämän kauden osalta ollut tyytyväinen jo siihen, että kausi saadaan vietyä läpi ihan millä tavalla hyvänsä. Sitten kun vielä koronarajoitusten takia jouduttiin ensin pelaamaan rajoitetulle yleisömäärällä ja sitten vieläpä kokonaan ilman yleisöä, niin onhan tämä uskomatonta, että näin hienon joukkueen ja näin hienoa peliä pystyttiin vaikeuksissa olevan seuran toimesta meille tarjoamaan. Ei voi kuin hattua nostaa kaikille, ketkä olivat tämän kauden läpiviemiseen jollain tavalla osallisena. Kiitos Pelicans, pelaajat, toimihenkilöt, seuran muut työntekijät,yhteistyökumppanit, uudet omistajat ja kaikki tämän hienon kauden mahdollistamisessa jollain tavalla osallisena olleet!

Vaikka tilanne on varmasti edelleen taloudellisesti ja muutenkin aika hankala, niin toivottavasti ensi kaudella pystytään jälleen kamppailemaan hyvistä sijoituksista ja pelaamaan viihtyttävää ja hyvää peliä. Ainakin uudet hankinnat ovat olleet näillä resursseilla hyviä hakuja ja varsinkin Kangasniemen jatko on erityisen mukava yllätys, joten siinä mielessä hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Ensi kaudella jatketaan ja toivottavasti entistä vahvempina!
 

Drewiske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Tätä se urheilu on samaan aikaan pahimmillaan ja kauneimmillaan. Tämä joukkue toi helvetisti valoa ja mielenkiintoa muuten raskaaseen vuoteen.

Kiitokset kaikille mukana olleille. Tulevaisuus näyttää joka tapauksessa valoiselta Niemelän johdolla, vaikkei sitä juuri nyt oikein pysty näkemään.
 

aatelisode

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Skellefteå, Capitals, Erik Karlsson
Iso kiitos kaudesta koko joukkueelle! Vuosi sitten en olisi uskonut, että tänään vituttaa se, että hävittiin mitalipelipaikka viimeisessä mahdollisessa pelissä sillä uhkakuvat olivat melkoiset. Kausi itsessään oli kokonaisuudessaan hyvä kun otetaan huomioon lähtökohdat ja olosuhteet. Tommi Niemelälle ensinnäkin järkyttävän iso hatunnosto tämän jengin raahaamisesta noin ylös. Käsittämätön duuni. Jotenkin tässä vaiheessa vielä hankala analysoida koko kautta kun päättymisestä on niin vähän aikaa.

Isoin kysymys on kuitenkin se, miten tästä eteenpäin? Aikaisempien projektien kehityskaari on ollut vähintäänkin heikko ja ensimmäinen kausi on kostautunut parhaimmaksi aivan liian usein. Toki sitä haluaisi nyt ajatella, että organisaatiossa on tapahtunut sen verran muutoksia, että projekti menisi kerrankin lineaarisesti ylöspäin. Tämän kauden opit menevät täysin hukkaan jos ensi kausi on nihkeää kamppailua säälisijasta ilman pelillistä raikkautta toki onneksi nykyisestä joukkueesta nuoriso-osasto on vahvasti jatkamassa. Isoimmat roolit ovat kuitenkin vielä täyttämättä. Nimellisesti toki Nikkanen on se pelaaja, ketä Hanneksen paikalle ajatellaan, mutta kentällä tuon roolin ottaminen onkin sitten aivan järjettömän työn takana. Ykkösmaalivahti ja kiekollisia pakkeja pitäisi myös löytää.

Noh, syvällisemmän analyysin aika on sitten myöhemmin. Kiitos tästä.
 

Tounaii

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Kun tätä katsellaan näin kannattajan näkökulmasta, niin lähtökohtiin nähdenhän tämä oli erittäin onnistunut kausi. Juuri sellainen kasvojen pesu koko organisaatiolle, mikä viime kauden, viime kesän ja alkusyksyn pääomistajan törttöilyjen jälkeen todellakin tarvittiin, ja jollaista kukaan tuskin osasi edes arvata näkevänsä. Niemelä jo ensimmäisellä kaudellaan laittoi epäilijöille, allekirjoittanut mukaan lukien, jauhot ihan kunnolla suuhun. Samalla luotiin myös uskoa tulevaan: nuoret omat pelaajat, kuten Vilénin veljekset ja Juuso Jämsen nousivat ennakkoluulottomasti mukaan aikuisten peleihin, ja pärjäsivät todella kunniakkaasti. Ensi vuonna taas vuoden vanhempia, vuoden kehittyneempiä, ja toivottavasti myös parempia. Imu Pelicansiin on taas suurempi, eikä pelkästään sarjasijoituksen takia. Niemelä käänsi Pelicansin valmennuskulttuurin täysin ylösalaisin. Menestyminen on paljon helpompaa, kun hallille on mukava tulla töihin päivästä toiseen. Sen lisäksi saatiin nähdä hienoja persoonia tällä kaudella turkoosissa, kuten Bartosak, Chlapik, kaikki AHL-lainamiehet, mutta myös se kaikista kovin, eli Ryan Lasch. Ryanille nousee hattu päästä, ja olihan mahtavaa nähdä mies vielä kerran turkoosissa nutussa parhaina päivinään. Leijonan osa sarjapisteistä, jolla tuo paikka puolivälierissä kairattiin, menee Ryanin piikkiin. Jotenkin se syksyllä joukkueesta huokunut positiivisuus, riemu ja ilo näytti hieman kaikkoavan loppua kohden, kun pelaajia yksi toisensa jälkeen poistui Lahesta suurempiin ympyröihin. Positiivisena asiana tästä kaudesta käteen jäi myös tietenkin uusi suuromistaja, Valtteri Bottas. Aika näyttää, mitä kaikkea Bottas tuleekaan tuomaan pöytään mukanaan. Ennen kaikkea, se seura, minkä piti niiden suurimpien suurisuiden mukaan mennä konkurssiin jo viime keväänä, viimeistään kesällä, viimeistään syksyllä, viimeistään jouluun mennessä, taisteli kynsin ja hampain paikasta mitalipeleissä, ja pelasi tällä kaudella aivan uskomattoman upeaa jääkiekkoa. Se samainen seura selvisi koronasta, ainakin toistaiseksi. Lahtelaista sisua ja hulluutta? Ehdottomasti. Hattu siis päästä, ihan kaikille organisaation työntekijöille! Mutta ennen kaikkea erityis- ja kunniamaininta joukkueen sielulle, sydämelle ja kapteenille, Hannes Björniselle. Lyhyesti sanottuna, iso kiitos. Kiitos aivan helvetisti näistä menneistä vuosista, mutta etenkin tästä vuodesta. Se taakka, minkä kapteeni kantoi hartioillaan koko kalenterivuoden ympäri lomautus- ja palkkojenleikkausneuvotteluineen kaikkineen, kulminoituen aina tuohon hurjaan perjantaiseen "pallit pöydälle"-hetkeen. Ehdottomasti yksi Lahtelaisen kiekon suurista, vaikka ikää ei vielä paljoa ole. Kaikkea hyvää jatkoon, ja tule takaisin kotiin, kun sen aika on!


Mutta sitten. Se raaka ja kylmä urheilullinen puoli. Vaikka lähtökohtiin nähden kausi olikin todella onnistunut, niin kyseessä kuitenkin on jälleen kerran yksi jo puolivälieriin päättyvä kausi. 11 kertaa on nyt seurahistoriassa pudotuspeleissä päästy puolivälierä vaiheeseen asti, ja tasan kerran on niistä edetty seuraavalle kierrokselle. Kuuden kauden sisään tämä oli nyt neljäs kerta, kun noutaja tuli jo puolivälierissä. Kun puhutaan kilpaurheilusta, niin lopulta fakta on se, että pelkkä pudotuspeleihin osallistuminen ei vaan riitä mihinkään riemun kiljahduksiin, olkoon lähtökohdat kauteen kuinka vaikeat tahansa. Pääomistaja Nurmisen johdolla aina muihin organisaation henkilöihin asti puhuttu isoon ääneen siitä, miten tavoitteena ei ole enää vain osallistua, vaan tavoitteena on voittaa tässä Liigassa jotain. Silti vuodesta toiseen yhä uudelleen ja uudelleen tehdään ne täysin samat virheet: kasataan mikki hiiri-armeija, millä kulkee mukavasti runkosarjassa, mutta sitten pudotuspeleissä kun tulee isot, pahat ja rumat vastustajat, jotka laittaa nämä mikki hiiret sellaiseen kouluun kaukalossa omalla fyysisellä preesensillään, ettei enää se pelkkä pyristely ja räpiköinti riitä. Kokoa ja voimaa tarvitaan kokoonpanoon, koska pelkällä jalkanopeudella ja näppäryydellä ei jääkiekossa oikeasti pitkässä juoksussa vain menestytä. Toisena virheenä joukkueen kasaamisessa on materiaalin laajuus. On ymmärrettävää, ettei Pelicansin kaltaisella pienseuralla ole varaa useampaan keihään kärkeen, mutta vähintään tasaisuutta tuohon joukkueen kasaamiseen on saatava. Jälleen kerran kauden tärkeimmässä paikassa Pelicansilla oli tasan yksi ketju, joka pystyi tekemään kiekolla jotain oikeasti vaarallista hyökkäyspäässä ja ihan oikeasti jopa lyömään vastustajaltakin paskat housuun sillä omalla tekemisellään. Kauden mittaan oli laajuutta lainamiesten ansiosta, mutta se laajuus hävisi juuri sopivasti kevään pelejä varten. Jossittelu on aina turhaa häviön jälkeen, mutta aina voidaan miettiä, olisiko venytty välieriin, mikäli joukkueessa olisi koko kauden pelanneet nämä lainamiehet Somppi, Ylönen, Laaksonen ja Honka. Näitä aukkoja ei saatu missään välissä paikattua, ja se lopulta koitui Pelicansin kohtaloksi, kun hienosti runkosarjassa pelanneet omat juniorit eivät olleet vielä valmiita pudotuspeleissä vaadittavalle tasolle. Taas kerran niissä kauden tärkeimmissä peleissä oltiin täysin samassa ansassa pelaajamateriaalin kanssa, missä oltiin myös kausilla 15-16, 16-17, 17-18 ja 18-19. Puutteita joukkueessa oli sekä hyökkäyskalustossa, että myöskin puolustuskalustossa. Siinä onkin tuleville vuosille urheilutoimenjohtaja Laukkaselle, ja koko muulle organisaatiolle, pohtimisen aihetta.


Kaikesta tästä huolimatta, nyt on aika vetää hieman happea, rauhoittua ja seurata silmä tarkkana, mitä kaneja organisaatio taikookaan hatusta tulevaa varten. Aihio on jo olemassa, ja nyt katsotaan, mihin ne paukut kokoonpanon rakentamisessa sitten lopulta riittää, ja onko menneistä opittu yhtään mitään vai toistetaanko samoja virheitä yhä uudelleen. Kiitos ja anteeksi kaikille muille turkooseille kannattajille tästä kaudesta, on ollut toisaalta aivan helvetin raskas kausi, mutta toisaalta myös aivan helvetin upeakin kausi.

Meinasin vielä hetki sitten kirjoitella kanssa pitkän tiivistelmän omasta näkökulmastani, mutta tämän luettuani veti hiljaiseksi, olipahan hieno kommentti.

Kiitos myös sulle, sulta ollaan saatu nauttia hyviä näkökulmia läpi kauden.

Seura tosiaankin vaikuttaa kausi kaudelta menevän ihan organisaatiotasolla mukavasti eteenpäin, välillä roiskuu ja välillä ajellaan taksia, mutta siltikin mennään eteenpäin, pidän nykyisen organisaation rohkeesta otteesta kokeilla uusia juttuja.
Uskon, että se kyllä tuottaa tulosta aikanaan ja alkaa mahdollistamaan myös lisäsatsauksia joukkueeseen.
Kyllähän se melkolailla on fakta, että sarjan loppupeleissä on nykyään vain suurseurat, me keskikokoiset ja pienet taistelemme sillä aikaa sääleissä ja siitä kenellä on isoin ja hienoin rantapallo.

Valtteri Bottaksen astuminen seuran yhdeksi omistajaksi kieltämättä saa innostumaan hurjasti, mutta myös vituttaa ku apinaa kenen banaanin VB just söi.
Todella mielenkiintoista nähdä, että osallistuuko VB tämän enempää seuran toimintaan ja jos osallistuu, niin mitä hän saa aikaiseksi?
Kontakteja ja suhteita varmasti on mielinmäärin ja jos ei ole, niin niiden luominen käy varmasti käden käänteessä häneltä.
Vitutus nyt johtuu lähinnä siitä, että ennen en oikein fanaattisena Formula fanina jaksanut Valee kannustaa, lähinnä puudutti koko ukko, mutta nyt kun hän sijoittaa toiseen mulle niin rakkaaseen asiaan, niin hän tavallaan osti sillä setelipinkallaan mun arvostuksen.
Tekeekö se musta maksullisen miehen vai ei, niin se jääköön mysteeriksi :D

Ensi kautta silmällä pitäen meillä on kyllä ihan älyttömän jännittävä kausi, mitä Hölö keksii siihen?
Millainen joukkue meillä on?
Päästäänkö jo nauttimaan Iskulla jääkiekosta ja millainen vaikutus tällä "välikaudella" kun istuttiin kotisohvilla on yleisömäärään?
Onko hallin lihamuki viimein Jonen Grillin luokkaa vai jatketaanko sillä Lihamukin irvikuvalla eli kebabmukilla?
Minne lähtee Björn? Kysyisin häneltä varmasti itsekkin, mutta ukko tuskin muistaa mua enään sieltä pihaleikeistä, Taavi saattaisi ehkä muistaa.
Mitä tekee Nupe? Pysyykö korkki kiinni, kokeeko meiän Kiekko-Pasi vihdoinkin valaistuksen? Tuleeko uskoon ja ryhtyy pastoriksi? Who knows.

Hyvää kevättä, kesää, juhannusta ja jaakon päivää kaikille teille, ketkä ette palstaa availe offseasonilla.
 

Arsi Haakana

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans
Tiivistellänpä hiukan omiakin ajatuksia, tai tiivistellään ja tiivistellään, niin poikkeuksellinen kausi ollut että vaikea lyhyesti avata mitään, mutta avaan tätä hiukan myös tulosten takaa.

Lähtökohdat olivat haastavat ja organisaation tiedossa oli jo keväällä, että tulevat ajat ovat vielä vaikeammat. Kohautettiin heti keväällä historian ensimmäisenä Liigaseurana lomauttamalla koko henkilöstö, tätä ratkaisua ei Suomessa ei ymmärretty, iso osa tuomitsi toiminnan ajattelematta pidemmän ajan vaikutuksia. Lopulta kaikki seurat kävivät läpi raskaat palkkaleikkurit, YT-neuvotteluita, lomautuksia ja jopa irtisanomisia. Tässä vaiheessa kuuluu antaa kiitos Pelicansin johtohenkilöille, silloiselle toimarille T-P Kolulle, Pöyhöselle, Kurkaalle, Pohjoselle ja muille tahoille, jotka näkivät pidemmälle. Osa piti firmaa pyörimässä myös lomautusten aikana. Nämä olivat isoja asioita kauden läpiviemisen kannalta, että säästettiin jo etupeltoon eikä paska lentänyt tuulettimeen kauden aikana. Iso hanska myös yhteistyökumppaneille ja muille tukeneille sidosryhmille, kilpailukykyisyyden pysyminen tarvitsi myös tukea.

Isku Areenan sisällä on menneen vuoden aikana puhaltanut Lahtelaisittain poikkeuksellisen kova yhteen hiileen puhaltamisen aika. YT:t ja lomautukset hitsasivat myös pelaajia yhteen, aluksi pelättiin niiden tuovat jätkiä eriarvoiseen asemaan ja aiheuttavat rakoilemista, niin ei käynyt. Tästä osoituksena vaikka haastatteluissa nähdyt pelaajien paidat joihin oli isoilla kirjattu YT, jokainen voi päätellä mihin se juontaa juurensa.

Isoin tekijä kenttätason kulttuurimuutokseen on kumminkin Tommi Niemelä ja hänen tuomansa valmennus- ja johtamiskulttuuri jota lähtivät yhdessä staffinsa kanssa rakentamaan. Hölön tyyli käänsi täysin uuden sivun Lahessa, joka on täydellinen vastakohta siitä, mitä Pasi Nurminen on yhdessä valmentapariensa kanssa aiempina vuosina vetänyt. Aiemmin joukkoja on johdettu auktoriteetilla johon on kuulunut muunmuassa ns. pelottelukulttuuri ja koko joukkueen edessä bussin alle heittäminen, eikä näitä keinoja ole pelätty käyttää, oli kautta sitten takana päivä, kaksi viikkoa tai neljä kuukautta. Jokainen voi miettiä onko se hyvä lähestymistapa tämän päivän nuorelle sukupolvelle, antaako se hyvän alustan päivittäiselle kehittymiselle kun joudut aamuisin hallille mennessä miettimään kuinka paljon tuleekaan tänään paskaa niskaan.

Vaihtoehtona on Niemelän pelaajalähtöinen ja positiivinen johtamistapa, jossa pyritään siihen, että pelaajan henkinen ja fyysinen hyvinvointi on päivittäin sillä tasolla, että jatkuvaan kehittymiseen on koko ajan mahdollisuus. Jokainen joka on ollut työelämässä, tai missä tahansa yhteisössä, tietää sen että erinomainen työilmapiiri ruokkii työnteon laatua, aikaansaamista ja motivaatiota kehittyä.
Tämä muutos on näkynyt kaikessa tekemisessä. Niemelä voitti pelaajat omalla tyylillään itselleen, pystyi myymään pelitapansa kauden edetessä hienosti. Pelaaminen oli vapautunutta, sitoutunutta ja viimeiseen asti taistelevaa lähes poikkeuksetta ja pelaaminen kehittyi koko ajan kevättä kohti, kun puhutaan 5-5 pelaamisesta. Päivittäisestä kehittymistä kertoo myös se, että kilpailukyky ei kadonnut pieniä suvantovaiheita lukuunottamatta missään vaiheessa vaikka Lasch ja miltei ketjullinen laatupelaajia lähti pois. En uskalla edes ajatella mitä olisi tapahtunut Nurmisen aikana pienen suvantovaiheen kohdatessa, todennäköisesti jääkiekko olisi keksitty jälleen uudestaan ja koko pakka olisi ollut sekaisin.

Kevään ja kesän lähtökohtiin peilaten suora pudotuspeli paikka oli enemmän kun olisi uskonut, mutta kun on nähnyt kauden aikaisen kehittymisen, tulos jäi silti valtavaksi pettymykseksi. Kärjen takaa ei ratkaisuhetkinä ehkä sittenkään saatu tarpeeksi, mutta runko on nuori ja saman kehityssuunnan jatkuessa Niemelän projekti on hyvällä mallillaan. Alku oli ainakin lupaava.
 

Shejbal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Kevyttähän tämä on verrattuna parin vuoden takaiseen. Se sukellus (2019) vituttaa edelleen, kun taas eilinen ei juuri hetkauttanut. Henkilökohtaisesti ei iskenyt koko kaudella normaaliin tapaan, kun piti television kautta kyyläillä, kuinka mikroaaltouunipäät kurvailevat tyhjissä halleissa. Joteinkin tuntui nololta koko touhu. Toki kyyläsin kuitenkin kaikki pelit.

Kaikki pelit jotka saatiin pelattua oli positiivista. Tärkeintä oli, että Hölö ja nuoret saivat kartutettua kokemusta mahdollisimman paljon ja vietyä projektia eteenpäin. Siltä kannalta välierätkin olisivat maistuneet. Muuten ihan yks' lysti tänä vuonna.
 

Arsi Haakana

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans
Kevyttähän tämä on verrattuna parin vuoden takaiseen. Se sukellus (2019) vituttaa edelleen, kun taas eilinen ei juuri hetkauttanut. Henkilökohtaisesti ei iskenyt koko kaudella normaaliin tapaan, kun piti television kautta kyyläillä, kuinka mikroaaltouunipäät kurvailevat tyhjissä halleissa. Joteinkin tuntui nololta koko touhu. Toki kyyläsin kuitenkin kaikki pelit.

Kaikki pelit jotka saatiin pelattua oli positiivista. Tärkeintä oli, että Hölö ja nuoret saivat kartutettua kokemusta mahdollisimman paljon ja vietyä projektia eteenpäin. Siltä kannalta välierätkin olisivat maistuneet. Muuten ihan yks' lysti tänä vuonna.
Se mikä tämän TPS-sarjan ja tuon 2019 vuoden HIFK-sarjan erottaa, niin tämä on myös siinä määrin huomattavasti helpommin hyväksyttävissä, että nyt ei tapahtunut mitään sukellusta tai sulamista, vaan nyt mentiin ihan oikeasti työhaalarit päällä loppuun asti.

2019 keväällä tapahtui juuri se, mihin edellisessä viestissä viittasin. Jääkiekko keksittiin uudelleen valmennuksen toimesta game 2:sen jälkeen ja pakka levisi täysin käsiin, kun mahtavan avauspelin jälkeen kakkospelissä HIFK veikin meitä kun pässiä narussa. Eikä ollut ensimmäinen kerta laatuaan, kun taannoin KalPaa vastaan keksittiin jotain yhtä viisasta.
 

Shejbal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Se mikä tämän TPS-sarjan ja tuon 2019 vuoden HIFK-sarjan erottaa, niin tämä on myös siinä määrin huomattavasti helpommin hyväksyttävissä, että nyt ei tapahtunut mitään sukellusta tai sulamista, vaan nyt mentiin ihan oikeasti työhaalarit päällä loppuun asti.
Totta. Kangasniemi ja Chlapik kun olisivat pysyneet runkosarjan lopun ehjänä, niin tästä olisi jopa jatkopaikka voinut irrota, kun pelituntuma olisi ollut nyt nähtyä parempi. Mutta materiaali oli nyt kaukana siitä 2019. Silloin oli iskunpaikka, nyt mentiin aikalailla materiaalin rajoilla.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: egar

ILIMAVEIVI

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Anteeksi "vieraisiin pöytiin huutelu"! Sitä tulin sanomaan että oli hyvät ja tasaiset väännöt. Kiekko olisi voinut "pomppia " toisinkin päin. Rehti sarja ilma ylilyöntejä. Poikkeus nuo pikku fimit joita kyllä oli puolin ja toisin. Mutta onneksi ne ei ratkaisseet mitään. Sen verran vielä että on se Björninen kyllä kova! kuormitus kävi ehkä liian rankaksi ja se oli kenties TPS:n onni. Samoin Bartosak ja Kangasniemi , Kaiken kukkuraksi teillä on kyllä todella hyvä ja sympaattinen valmentaja ! Jos TPS on ollut positiivinen yllätys tälle kaudelle niin sitä oli myös Pelikans.
 

Puupaavola

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Peliitat
Anteeksi "vieraisiin pöytiin huutelu"! Sitä tulin sanomaan että oli hyvät ja tasaiset väännöt. Kiekko olisi voinut "pomppia " toisinkin päin. Rehti sarja ilma ylilyöntejä. Poikkeus nuo pikku fimit joita kyllä oli puolin ja toisin. Mutta onneksi ne ei ratkaisseet mitään. Sen verran vielä että on se Björninen kyllä kova! kuormitus kävi ehkä liian rankaksi ja se oli kenties TPS:n onni. Samoin Bartosak ja Kangasniemi , Kaiken kukkuraksi teillä on kyllä todella hyvä ja sympaattinen valmentaja ! Jos TPS on ollut positiivinen yllätys tälle kaudelle niin sitä oli myös Pelikans.

Hyvä ja rehti sarja, jossa juuri tuon verran parempi joukkue voitti. Onnea ja tsemiä Tepsille myös jatkopeleihin!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös