Kaaosteorian alkeet
Suurisuuntaiset kuviot taitavat sitten pääpiirteittäin olla selvillä ja aikaisemmista puheista huolimatta uuden nahan luonti taitaa olla edessä. Eikä tietyn nuorennusleikkauksen tarvetta voi kyllä kiistääkään, sillä lähes laikki viime vuoden runkopelaajat alkavat olla Frederikin hengenheimolaisia. Nuorten lahjakkuuksien menettämisestä ei ole ollut oikein uhkaa, kun siltä puolelta tuota substanssia on tupannutkin puuttumaan, eikä sillä puolella taida Rämön satunnaisten väläytysten ohella hirveästi olla odotettavissa lähitulevaisuudessakaan.
Mistä päästään yhteen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen: Onko Kiekkoreippaan junioreiden pareissa työskentelevä porukka läpeensä taitamatonta porukkaa? Vai mistä johtuu, että Suomen suurin junioriseura(**) ei ole pystynyt kuuteen vuoteen tuottamaan yhtään edes reilusti liigamitat täyttävää SM-liigakiekkoilijaa? Lydman taitaa olla viimeinen, joka tähän kategoriaan voidaan laskea? Juutilaiset, Laurilat ja Lindströmit ovat olleet lähinnä täytemiehiä. Näistäkin kahden viimeksimainitun ura näyttää kulkevan yhteneviä latuja. Alussa menee vielä hyvin, kun oma peli perustuu vain virheiden välttämiseen, mutta sitten ei enää hyvä heilu, kun pitäisi nousta sille maagiselle "seuraavalle tasolle". Laurilakin oli jo tällä kaudella pahimmillaan pihalla kuin se kuuluisa lintulauta - varsinkin silloin, kun mies yritti väkinäisesti saada kiekon kanssa aikaan jotain.
Tässä pelkästään oman muistin varassa rakennettu lista omista kasvateista, jotka ovat syntyneet vuoden 1970 jälkeen ja pelanneet edustusjoukkueessa yli 40 ottelua, joko divarissa(*) taikka liigassa.
1970: Janne Laukkanen, Pekka Ilmivalta
1971: Marko Jantunen, Toni Koivunen, Erik Kakko, Petri Koski, Niko Marttila
1972: Marko Putto
1973: Jani Uski
1974: Jari Kauppila, Ville Skinnari(?), Jyri Simpanen(*)
1975: Pasi Nurminen, Petri Engman, Kimmo Peltonen, Jussi-Antti Reimari, Mika Asikainen, Jarkko Ollikainen, Tomi-Pekka Kolu, Jonni Vauhkonen
1976: Jussi Joensuu(?), Juha Kemppainen(?), Aki Kaskinen
1977: Toni Lydman, Petri Pesonen(*), Jussi Salminen, Kimmo Kytölaakso(*)
1978: Janne Sinkkonen
1979: Mikko Juutilainen
1980: Kaj Lindström, Henri Laurila, Mikko Rämö
Muutaman ottelun pelanneita löytyisi toinen mokoma, mutta ne ovat pääasiassa osoittautuneet divaritasollakin turhan kevyiksi miehiksi. Tämän perusteella vuonna 1975 syntyneet ovat olleet se viimeisin kelvollinen ikäluokka ja sehän voittikin C-junioreiden SM-pronssia vuonna 1991. Mutta sen asemaa nostaa sekin, että tuo ikäluokka oli se runko, jolle uutta nousua alettiin rakentaa divariin putoamisen jälkeen 1994. Jos tuosta ryhmästä otetaan tarkalla sihdilla edes hyvän liigatason kriteerit täyttävät esiin, niin niitä saadaan yhdeksän (Laukkanen, Jantunen, Koivunen, Kakko, Kauppila, Nurminen, Peltonen, Lydman, Marttila). Ja näistäkin neljä ovat syntyneet vuosina 1970-71. Täten vuosien 1972-1980 määräksi jää viisi pelaajaa. Ei tarvitse olla kovin suuri Einstein tajutakseen, että lahtelaiskiekkoilulla on suurempiakin ongelmia kuin se, että muutama veteraani on lähdössä ensi kaudeksi ulkomaille. Ja tarvitseeko mainita, että yksikään näistä yhdeksästä ei ainakaan tämän hetken tietojen perusteella pelaa ensi kaudella Lahdessa? Mutta siinä saavat kaikki karinaskiset, jukkakulmalat sun muut hevoskauppiaat katsella peiliin. Kulmalan moraali on tosin verrattavissa rotan vastaavaan, joten hänellä ei taida paljon omatunto kolkutella. Mutta suurin munaus, mitä Lahdessa on tehty se, että lupaavin ikäluokka (-71 syntyneet) jouduttiin uhraamaan välistävetelijöiden velkojen maksuun.
Sitten vielä näistä pelaajasiirroista: Jos Fööni Matikainen haluaa Niskasen HIFK:iin ja vielä on valmis maksamaan siitä, niin ilman muuta tämä luisteleva aikapommi kannattaa sysätä muitten riesaksi. En ollut vielä vähän aikaa sitten valmis uskomaan edes sitä, että Niskasesta voisi edes saada rahaa. Tai vaikka vaihdossa tulisi latvian kiekkotaiteilija, niin siltikin jäätäisiin voiton puolelle.
Koivunenkin oli alkukauden jälkeen aika sukka. Marraskuun jälkeen ei tahtonut enää paljoa kaukalossa tapahtua, joskin tason nosto pudotuspeleissä merkittäköön pienoiseksi plussaksi - Jääskeläiseltähän sama ei onnistunut, vaan lehmänhäntä-trendi jatkui koko kevään. Jatkuvilla loukkaantumisillahan tosin oli osuutta asiaan.
Peltolasta olen suurinpiirtein samaa mieltä kuin kaikki muutkin ja kyllähän Laitinenkin vielä ensi kaudeksi kelpaisi, joskin miehen lähtö harmittaisi nyt vähemmän kuin mitä se olisi vielä syksyllä tehnyt. Ja mahdolliset paluumuuttajapuheethan ovat samanlainen varma kevään merkki, kuin Vujtek Ässiin-huhut vielä viime kesään asti.
----
(**) ei tähän hätään tarkistettu fakta, mutta näinhän väitettiin ainakin vielä pari vuotta sitten