Pelaajien tasoerot tämän päivän SM liigassa

[TosiFani]

Kärpät - Ässät -ketjun innoittamana lähdin pohtimaan pelaajien tasoeroja tämän päivän SM liigassa. Lähtökohtana keskustelussa oli väite että liigan parhaan ja heikoimman pelaajan ero ei ole niin suuri että yhteenkään peliin voisi lähteä puolilla valoilla, esimerkkinä mm. Ässien viime peli Oulussa tai Pelicansin viime pelit.

Perustelut:

1. Ammattimainen valmentautuminen eli pelaajien fyysiset ominaisuudet ovat hyvällä tasolla läpi liigan.

2. Kaukalot ovat pienentyneet ja peli nopeutunut eli käytettävissä oleva tila ja aika on pienentynyt.

3. Tuomarilinja sallii voimakkaan mailahäirinnän.

4. Kurinalainen pelitaktiikka.

Vaikka joukkueella on taitavia pelaajia, niin yllä olevat tekijät "pudottavat" hänen tasoaan. Otetaan esimerkiksi HIFK:n ykköskenttä ja pleijarit. Ensimmäisellä kieroksella vastaan tulee Lukko. Rautakorpi roolittaa neloskenttänsä, jossa pelaa esimerkiksi Normio - Viinanen - Siivonen - Kesä - Purontakainen, eliminoimaan Harkinsin kenttä. Kun huomioidaan edelliset perusteet niin väitän että Harkinsin kenttä on vaikeuksissa, ellei joka pelaaja ole 100% vireessä. Lukon nelonen on varmasti heikompi taidollisesti ja ehkä myös fysiikassa on pieni ero, mutta kuitenkin he ovat kovassa kunnossa eli jaksavat paimentaa vastustajaa koko pelin. Tilaa ei ole, koska kaukalot ovat pieniä, mailaa saa käyttää ja Rautakorpi on laatinut tiukan viisikkopuolustuksen eli maalinteko vaatii ääretöntä taitoa. Kärpät - Ässät ketjussa väitettiin että liigan huonoimman ja parhaan pelaajan välillä on erittäin suuri ero, ehkä näin onkin jos pelattaisiin yksi yhtä vastaan peliä, mutta kun tämä onkin joukkuepeli.

 

[L4E]

Tasoeroja on tosiaankin reippaasti tämän päivän SM-liigassa yksilötasolla, mutta kuten sanoit hyvällä valmentajan laatimalla taktiikalla ne pystytään minimoimaan.
Tämä vaatii jokaisen pelaajan täydellistä sitoutumista valittuun taktiikkaan, jos jokainen sitä noudattaa niin tulos saattaa olla hyvinkin"yllättävää".

Mutta toisaalta juuri tälläistä ankaraa puolustuspelitaktiikkaa noudattava joukkue, vaatii muutaman hyvän yksilön, jotka ratkaisevat ne pelit sitä toista hyvää puolustavaa kiekkoa pelaavaa joukkuetta vastaan.

Kuten sanoit tämä on nimenomaan joukkuepeliä ja noilla tosi pelimanneilla tahtoo olla vaikeuksia sitoutua siihen. Tietenkin on poikkeuksia, mutta yleistän kuitenkin siten, että varsinkin noilla tsekeillä on vaikeuksia tämän suhteen.
Ehkä juuri tämän vuoksi Lukkokaan ei noita tsekkejä niin kiivasti hae, vaan kanukeita, joilla asenne on kohdallaan ja valmentajan sanaa kunnioitetaan.

Tila on tietenkin myös yksi tekijä. Hyväkuntoisen hitaanmankaan ei tarvitse jatkuvasti painaa täysillä, vaan voi oikealla sijottumisella korvata puutteensa. Tämän johdosta tuolla kaukalossa nähdää menestyksellä henkilöitä ala Raipe, Eepi ja Martta(muitakin tietenkin löytyy, tässä vai jokunen esimerkki).

 

[Luu2]

Mielestäni juuri liigan parhaimpien ja huonompien välisen tasoeron kaventuminen on kehittyneen valmennuksen ja taktiikoiden muuttumisen ohella suurin syy itse pelin viihdearvon laskemiseen. Ja tämä pätee myös muihin kiekkoliigoihin (myös NHL) kuin kotimaiseen S/M -liigaan.

Kiekkonostalgikot puhuvat siitä kun ennen vanhaan Lasse Oksanen tai Martti Jarkko saattoivat kikkailla kiekon kanssa puoli minuuttia kerralla ja tehdä soolomaaleja miten tahtoivat. Nykyään jos pidät kiekkoa kolmea sekuntia pidempään löydät itsesi laidan vierestä nuhjaamasta tai keräät varusteitasi vastustajan taklattua sinut kanveesiin, Raipe poikkeuksena :)

Vielä 80/90 -lukujen vaihteessakin liigakaukaloissa liikkui enemmän puujalkapakkeja, jotka eivät saaneet vastustajaa kiinni kuin korkeintaan pukukoppiin kävellessä. Oli hyökkääjiä joiden pelinlukutaito (ja -into) ei puolustus- ja karvaustilanteissa riittänyt alkuunkaan, vaan vastustajia meni ohi oikealta ja vasemmalta. Seurauksena oli mm. paljon enemmän läpiajoja ja 2-1 vastaan tilanteita kuin nykyään.

Tänä päivänä jokaisella kiekkoilijalla täytyy olla jo junnuista liigaan tullessaan tarpeeksi taitoa ja voimaa, jotta heidät voi turvallisin mielin laskea häärimään calounien, tenkratien ja pärssisten keskelle. Ja taidolla tarkoitetaan nimenomaan taitoa selvitä nopeissa tilanteissa ilman miinussarakkeeseen tulevia tilastomerkintöjä. Suomeksi sanottuna kykyä puolustaa ja suojella omaa maalia, pelata nolla-nollaa. Hyökkäyspään taidoilla nyt ei ole niin väliä. Kuka nyt tulee jääkiekko-otteluun seuraamaan maalien tekemistä tai jalkakikkoja?

 

[MS]

Voitaisiinko osa loukkaantumisista pistää huonon luistelutaidon piikkiin? Muistan joskus kuulleeni tällaista. Kuulemma joku taitoluisteluvalmentaja oli joskus todennut SM-liiga pelaajien olevan huonoja luistelemaan ja luistelutaidon kehittämiseen pitäisi kiinnittää jo juniorina huomiota.

 

[zamuel]

Viestin lähetti MS
Voitaisiinko osa loukkaantumisista pistää huonon luistelutaidon piikkiin? Muistan joskus kuulleeni tällaista. Kuulemma joku taitoluisteluvalmentaja oli joskus todennut SM-liiga pelaajien olevan huonoja luistelemaan ja luistelutaidon kehittämiseen pitäisi kiinnittää jo juniorina huomiota.

Joo tosi harva liigapelaaja pääsee edes yksöissalkkovia kolmois(kampi)akseleista puhumattakaan! Samoin piruetit ovat todella harvoin näyttäviä tai vauhdikkaita...

Liigapelaajat ovat niin tottuneita pariluisteluun, että pystyssä pysyminen ilman kaverin apua on välillä tosi vaikeaa. Kun yht-äkkiä joutuu kääntymään ilman auttavan mailan tai käden tukea, niin sitä mennään nurin.

Pelaajat ovat myös hieman liikaa pikaluistelijatyyppisiä. Luistelutaitona riittää, että on kovakuntoinen ja osaa paahtaa laput silmillä kovaa. Käännöksissä ja suunnanvaihdoissa voidaan sitten napata kiinni kaverista, jos se pääsisi muuten karkuun. Pakit köllähtelevät omia aikojaan vaihtaessaan takaperin luisteluun. Koivumainen pörrääminen ei toimi niin hyvin, kun puolustaessa tarvii vain seistä ja käyttää mailaa ja käsiä.

 

[Oiva]

Tasoerot

Sen vähän, mitä selailin Kärpät - Ässät-ketjua, niin sellainen kuva välittyi, että suurten tasoerojen puolesta puhuivat íhmiset, jotka tiiraavat peliä pikkuisilla fani-silmillään: "Tärkeintä on, että Tenkrat tekee paljon maaleja, kun mulla on sen pelipaitakin." Vähän tällä asenteella tuolla taidettiin liikkua.

Minusta on aika naurettavaa väittää, että tasoerot pelaajien välillä olisivat suuret. Ne ovat viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana olleet huolestuttavan pienet - liiankin pienet. Ehkä tämä kuppaus NHL:n ja Elitserienin osalta on saanut viime ja täksi kaudeksi jotain aikaan, mutta edelleenkin tasoerot pelaajien välillä ovat marginaalisia.

Käsittämätöntä lajituntemattomuutta voi osoittaa tässä asiassa helpoiten vertaamalla Pasi Peltosta Petr Tenkratiin. Tai Sami Heleniusta Cory Murphyyn. Tässä pelissä on kohtuullisen monta pelaajaa, kohtuullisen monta pelipaikkaa ja kohtuullisen monta roolia. Vaikka Alpon Suhosen sanoja mukaillen joukkue on vain abstraktio ja yksilöt konkreettisia, niin yksikään yksilö ei yksin ratkaise peliä, ei tee edes yhtä ainoaa maalia. Tärkein kyky pelaajalla on kyky auttaa joukkuettaan. Tämän voi tehdä helvetin monella tavalla ja se rikastuttaa joukkuetta, jos näitä eri tavoilla pelaavia pelaajia löytyy joukkueesta.

Koska kyseessä on todellakin joukkuepeli, niin huomattavasti mielekkäämpää kuin verrata pelaajia toisiinsa olisi vertailu liigan huonoimman ja parhaimman ketjun välillä. Tämäkään ei kuitenkaan anna oikeastaan kuvaa ketjujen paremmuudesta, sillä heidän tehtävänsä kentällä ovat luultavasti täysin päinvastaiset. Kumpi ketju on parempi: Koivisto - Laine - Mäki, joka tekee 0+0-tehot, vai Pärssinen - Harkins - Kuhta, joka tekee 0+0-tehot? Oikea vastaus on se ensimmäinen ketju. Siltikään en voi väittää yhtään sen ketjun pelaajaa paremmaksi kuin Harkinsin ketjua.

 

[Johto]

Re: Tasoerot

Viestin lähetti Oiva

Minusta on aika naurettavaa väittää, että tasoerot pelaajien välillä olisivat suuret. Ne ovat viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana olleet huolestuttavan pienet - liiankin pienet. Ehkä tämä kuppaus NHL:n ja Elitserienin osalta on saanut viime ja täksi kaudeksi jotain aikaan, mutta edelleenkin tasoerot pelaajien välillä ovat marginaalisia.

Monesti se kyllä tuntuu siltä, että pelaajat ovat nykyaikoina hyvin pitkälti toistensa kopioita. Totuus on kuitenkin se, että kyllä liigassakin on paljon sellaisia pelaajia, joiden taitotasot ovat täysin eri luokkaa. Fysiikaltaan pelaajat alkavat nykyaikana kaikki olemaan aikalailla samaa luokkaa, mikä varmasti vaikeuttaa näiden taitavimpien pelaajien esilletuloa. Onneksi nykypäivän liigasta löytyy kuitenkin pelaajia tyyliin Metropolit, Pärssinen, Caloun, Nurminen ym.ym. jotka ovat taitotasoltaan aivan omaa luokkaansa.
Suurena ongelmana taitaa olla se, että tänä päivänä jo pienille F-junioreille opetetaan vain purkamaan kiekko varmasti pois omalta alueelta ja välttämään kaikkia riskejä. Samaan aikaan jo hieman vanhemmat pojankoltiaiset treenaavat kesäisinkin useita kertoja viikossa vahvistaakseen fyysisiä ominaisuuksiaan. Nuorista ikäluokista tuntuu muutamia poikkeuksia lukuunottamatta löytyvän aina vain vähemmän pelaajia, jotka selvästi erottuisivat massasta. Hyvänä esimerkkinä tämä Suomen nuorten maajoukkue, josta tuota kiekollista taitoa ei niin hirveästi tuntunut löytyvän. Pelitaktiikat ovat myös menneet siihen suuntaan, että yksilöiden on yhä hankalampi nousta esille. Joka joukkueesta löytyy ketju(ja), joiden ainoa tehtävä on pitää oma pää puhtaana. Saattaa siis olla, että monen kiekollisesti lahjakkaan pelaajan kehitys stoppaa siihen kun käsky käy neloskenttään rikkomaan peliä muutaman epäonnistuneen ottelun jälkeen, joissa ei ole maaleja syntynyt.
Summa summarum, mielestäni pelaajien tasoerot ovat kutistuneet viime vuosina, mutta onneksi liigasta löytyy vielä pelaajia, joiden osaaminen on todella korkealla tasolla. Pelitaktiikat ja järjetön(?) harjoittelu ovat vaan vieneet pelin siihen suuntaan, että näiden yksilöiden on yhä hankalampi tulla esille. Paljon puhutun kahvauksen ja kiekottoman miehen estämisen kytkeminen pois liigasta saattaisi tuoda pelaajien tasoerot selvemmin näkyviin, mutta tämä edellyttäisi sitä "siistimisoperaatiota", jota liigajohto, valmentajat ja pelaajatkaan eivät ainakaan vielä ole halukkaita olleet tekemään. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.