Sellaisia olivat yhdistetyt näissä kisoissa. Norjalaiset onnistuivat kauden tasoon nähden huikeasti, samoin Japanin kahden mitalin saldo yllätti. Ja mikä hiihto-osuus joukkuekisassa! Yamamotolle kuuluu kaikki mahdolliset Samurai-sisumiekat, tuskin kukaan uskoi hänen pitävän Japania mitaleilla ja oikeasti jopa haastavan kirikuningas Geigeria. Saksalla jäi jossiteltavaa; Rydzek ei kestänyt korkeutta ja Faisstilla ei riittänyt kiri suurmäessä. Frenzel oli tyhjä arpa karanteenin jälkeen.
Suomen osalta vähän parempaa olisin odottanut. Varsinkin normaalimäen kisa tulee jäämään ikuisesti mieleen ikävissä merkeissä, noin lähelle mitali ei välttämättä enää tule. Mutta minkäs teet, kun välineurheilusta puhe ja Herola rehellisesti myönsi, ettei olosuhteet ihan sopineet. Nyt on kuitenkin tärkeää, että kauden pääkisassa Herola on kahtena vuonna peräkkäin osoittanut pään kestävän mäkiosuudella, Planicassa kohti kultaa. Etenkin jos se Riiber siirtyisi mäkihyppyyn...
Ihan mahtavaa viihdettä yhdistetty tarjosi joka kisassaan, toivottavasti maailmancupiinkin tuotaisiin enemmän haastetta hiihtoon. Ei jotain Otepään peltohiihtoa kukaan jaksa katsoa, koska mäkiosuuden tuloslista = lopputulokset.