Masterpiece
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, KuPS, Blackburn, Real Madrid, Vimpelin Veto
Sananen viimekertaisesta:
Paikallisottelun, lauantaina 9.1 pelatun KalPa-JYPin jatkoajan alussa tapahtuneen ”taklauksen” jälkeen säälittävät itkupillit -Wildchild-, Marcus Juslin, Diesel ja kumppanit käynnistivät otteluketjussa kaikkien aikojen farssin. Vollotusta, monomaanista puolustelua, pikastumista, myötähäpeää herättäneitä suuria tunteita – yllättävän monta sivua tyhjästä. Onneksi miehekäs ja selkärankainen maajoukkuesentteri Juha-Pekka Hytönen puhalsi pelin poikki: ”Oma virhearviointini. Katsoin, että ehdin kiekkoon, saan syötettyä ja ottaa vielä töötin vastaan. Enpä ehtinyt..” … keskustelupalstan ruikutus loppui kuin seinään.
Pari sanasta tulevasta:
JYPin ongelma on siis edelleen vallitseva ja jopa kasvava identiteettikriisi mikä heijastuu huonona itsetuntona kaikkeen tekemiseen hupsuista hallin nimistä seuran nimenvaihdoksiin, seuran väreihin ja seuratunnuksiin. Vanhaa suomalaista kansanviisautta käyttääkseni: releet (seppäset&makkoset, pihlströmit&kariyat) ovat kyllä kunnossa, mutta sisällä on pelkkä tuhnu. Välisuomalaisten, Jyväskylän ja JYPin perinne on, ettei heillä ole perinteitä. Nostalgiatrippi on taasen eri asia. Siitä saatte maistiaisen kun kävelette Asemakadulle Matsi-baariin katsomaan 1990-luvulla loistaneita kiekkomiehiä, jotka jöpöttävät tuoppiensa ääressä kuin parhaan miehuutensa menettäneet fallokset.
Pelitapahtumia ennakoidessani kiinnostavat itseäni eritoten seuraavat seikat:
- Mikä on infantiilin Sinuhe Wallinheimon kapasiteetti käydä läpi perjantainen ottelutapahtuma? 15.1. pelatun JYP-HPK –ottelun rangaistuslaukauskilpailussa tapahtunut Wallinheimon käytös herätti omituisenkaltaista ihmetystä. Suoraan sanottuna minua ei kiinnosta mikä on otteluvalvojan mielipide ko. tapauksesta, vaan mikä on lastensuojeluviranomaisen näkökulma – Herra paratkoon, mieshän on suurperheen isä!
- Entäpä omasta mielestään suuri humoristi ja sanavalmis veikko, siksi reaalimaailmassa harvinaisenkaltaista myötähäpeää herättävä Risto Dufva? Jatkaako JYP Kuopiossa nähtyä epäpelaamistaan vai löytyvätkö Pekka Virran fantastista pelikirjaa vastaan urheilullisemmat lääkkeet?
- JYPin kannattajat. Missä on viime keväällä tunteita herättänyt ”Kapanen on lapanen!” –ivahuuto? Saammeko kuulla tämän nerokkaan ja viiltävän solvauksen vajaan vuoden tauon jälkeen?
Itse ottelu kokonaisuudessaan ei ratkea muutamiin pelaajapoissaoloihin tai peli-ilmeeseen. Ennustankin, että väkivahva, dynaaminen, suoraselkäinen, savo-karjalaisen identiteettinsä kasvattama ja läpikaraisema KalPa tulee antamaan JYPille kaikkien aikojen löylyn, joka lämmittää vielä seuraavana paikallisottelupäivänä 4.3. Silloin me olemmekin jo matkalla kohti runkosarjan voittoa ja te taistelette kiivaasti säälipudotuspelien kotiedusta.
JYPin ainut mahdollisuus tulee tässä: Kari Tynin on parin päivän sisällä vedettävä kahluusaappaat jalkaansa, etsittävä ja löydettävä hurrikaanisydän.
Mistäkö? Välisuomalaisesta vesijättömaastapa tietenkin.
Paikallisottelun, lauantaina 9.1 pelatun KalPa-JYPin jatkoajan alussa tapahtuneen ”taklauksen” jälkeen säälittävät itkupillit -Wildchild-, Marcus Juslin, Diesel ja kumppanit käynnistivät otteluketjussa kaikkien aikojen farssin. Vollotusta, monomaanista puolustelua, pikastumista, myötähäpeää herättäneitä suuria tunteita – yllättävän monta sivua tyhjästä. Onneksi miehekäs ja selkärankainen maajoukkuesentteri Juha-Pekka Hytönen puhalsi pelin poikki: ”Oma virhearviointini. Katsoin, että ehdin kiekkoon, saan syötettyä ja ottaa vielä töötin vastaan. Enpä ehtinyt..” … keskustelupalstan ruikutus loppui kuin seinään.
Pari sanasta tulevasta:
JYPin ongelma on siis edelleen vallitseva ja jopa kasvava identiteettikriisi mikä heijastuu huonona itsetuntona kaikkeen tekemiseen hupsuista hallin nimistä seuran nimenvaihdoksiin, seuran väreihin ja seuratunnuksiin. Vanhaa suomalaista kansanviisautta käyttääkseni: releet (seppäset&makkoset, pihlströmit&kariyat) ovat kyllä kunnossa, mutta sisällä on pelkkä tuhnu. Välisuomalaisten, Jyväskylän ja JYPin perinne on, ettei heillä ole perinteitä. Nostalgiatrippi on taasen eri asia. Siitä saatte maistiaisen kun kävelette Asemakadulle Matsi-baariin katsomaan 1990-luvulla loistaneita kiekkomiehiä, jotka jöpöttävät tuoppiensa ääressä kuin parhaan miehuutensa menettäneet fallokset.
Pelitapahtumia ennakoidessani kiinnostavat itseäni eritoten seuraavat seikat:
- Mikä on infantiilin Sinuhe Wallinheimon kapasiteetti käydä läpi perjantainen ottelutapahtuma? 15.1. pelatun JYP-HPK –ottelun rangaistuslaukauskilpailussa tapahtunut Wallinheimon käytös herätti omituisenkaltaista ihmetystä. Suoraan sanottuna minua ei kiinnosta mikä on otteluvalvojan mielipide ko. tapauksesta, vaan mikä on lastensuojeluviranomaisen näkökulma – Herra paratkoon, mieshän on suurperheen isä!
- Entäpä omasta mielestään suuri humoristi ja sanavalmis veikko, siksi reaalimaailmassa harvinaisenkaltaista myötähäpeää herättävä Risto Dufva? Jatkaako JYP Kuopiossa nähtyä epäpelaamistaan vai löytyvätkö Pekka Virran fantastista pelikirjaa vastaan urheilullisemmat lääkkeet?
- JYPin kannattajat. Missä on viime keväällä tunteita herättänyt ”Kapanen on lapanen!” –ivahuuto? Saammeko kuulla tämän nerokkaan ja viiltävän solvauksen vajaan vuoden tauon jälkeen?
Itse ottelu kokonaisuudessaan ei ratkea muutamiin pelaajapoissaoloihin tai peli-ilmeeseen. Ennustankin, että väkivahva, dynaaminen, suoraselkäinen, savo-karjalaisen identiteettinsä kasvattama ja läpikaraisema KalPa tulee antamaan JYPille kaikkien aikojen löylyn, joka lämmittää vielä seuraavana paikallisottelupäivänä 4.3. Silloin me olemmekin jo matkalla kohti runkosarjan voittoa ja te taistelette kiivaasti säälipudotuspelien kotiedusta.
JYPin ainut mahdollisuus tulee tässä: Kari Tynin on parin päivän sisällä vedettävä kahluusaappaat jalkaansa, etsittävä ja löydettävä hurrikaanisydän.
Mistäkö? Välisuomalaisesta vesijättömaastapa tietenkin.