Jatkoajan raportissa kerrotaankin jo ihan hyvin ottelun tapahtumista, paitsi että Peltola teki kyllä maalinsa laukaisukartan osoittamasta paikasta, eli pisteiden välistä, eikä suinkaan nollakulmasta.
Hokin olisi ehdottomasti pitänyt pystyä hyödyntämään ensimmäisen erän ylivoimansa paremmin kuin vain yhden maalin muodossa. LeKi pelasi kyllä uhrautuvaa alivoimaa, ja laukauksia blokattiin rohkeasti. Hokin ainoa rangaistus oli ns. hyvä jäähy, kuten myös Pellisen kolmoserän jäähy, joka jäi tavallaan yllättäen kahden viimeisen erän ainoaksi. Ensimmäisen erän LeKi-jäähyistä en osaa kommentoida tuota väärää vaihtoa enkä laitataklausta, koska näkyvyys siihen kulmaan oli huono. Mitään suurta protestointia ei kuitenkaan ollut, eli varmaan menivät ihan oikein. Pyymäen kamppia ei ehkä olisi aina vihelletty, koska LeKi oli jo alivoimalla, mutta ihan oikeutettu sekin oli. Tuota korkeaa mailaa ei sitten tainnut huomata kukaan muu kuin viheltänyt tuomari. Tilanteessa mentiin vauhdilla kulmaan, joten ihan hyvin maila saatoi nousta siinä. Jälkimmäisissä erissä ei mitään kummempia jäähyn paikkoja ollutkaan (pl. tuo Pellisen tilanne), vaikka voi hyvin olla, että kaltaiseni puusilmä kirjoittaisi muuta, jos lopputulos olisi ollut toisin päin.
Molemmat saivat yhden maalin tavallaan lahjaksi, kun Hokin toisessa Lekin pakit jotenkin onnistuivat lähettämään kiekon maalin edustalle maalintakaisessa pakki-pakki-syötössä. Paikalla oli kyllä karvaaja, mutta hän ei kiekkoon ilmeisesti osunut, kun ei saanut syöttöpinnaa. Tilanteeseen noussut pakki sai tällätä kiekon voimalla yläkulmaan ohi voimattoman Aittokallion. LeKin lahjaksisaama oli sitten tuo Joki-Erkkilän voittomaali, jossa Koskela lähti pelaamaan kiekkoa maaliviivan taakse. Lähettyvillä oli kyllä useampikin Hokin kenttäpelaaja, mutta jotenin Koskela tuntui hämmentyvän tilanteessa ja kiekon vei läpi koko ottelun hyvällä pelipäällä ollut Joki-Erkkilä, jolla oli helppo työ pyöräyttää kiekko vanhanaikaisella tyhjään maaliin.
Peltolan 5-3 maalin jälkeen Hokin tilanne alkoi näyttää synkemmältä, ja tuon kolmoserän ainoan jäähyn aikana ylivoima oli kovin heikkoa. Pakkopeliä ei taidettu saada aikaan kertaakaan, vaan jokainen alueellevienti päättyi menetykseen ja purkukiekkoon, jos edes alueelle päästiin. Maalivahti vedettiin pois hyvissä ajoin, mikä oli mielestäni ihan oikein, koska eroa oli tosiaan kaksi maalia. Kävi kuitenkin niin, että Frimanin omasta päädystä lähettämä roikkupurku osui tolppien väliin ratkaisten pelin lopullisesti, ja sen jälkeen loppuaika menikin lähinnä pelaillessa, ja lisämaaleihin suurempi halu oli mielestäni LeKin pelaajilla, kun taas Hokin miehillä ajatukset taisivat luonnollisesti kääntyä jo tulevaan.
Hokin joukkueen tunnen valitettavasti sen verran huonosti, että yksittäisten pelaajien tai ketjujenkaan suorituksia en oikein osaa kommentoida. Tuota Lappalaista muistin aina välillä seurata, mutta ei hän oikein jäänyt mieleen sen paremmin hyvässä kuin huonossakaan. Olisin kyllä väittänyt hänen aloitustensa sujuneen huonosti, mutta tilastojen mukaan se ei pidä paikkaansa.
LeKin puolella tuo runsas pakkien määrä kääntyi eduksi, kun Tierannan jäätyä pois ensimmäisen erän jälkeen Friman pelasi puolustajana kaksi jälkimmäistä erää. Ketjuissakin oli oikeastaan lähes koko pelin ajan pientä vaihtelua, paitsi ykkösketju taisi olla samassa koossa läpi ottelun. Uusi mies Räikkönen jätti minulle positiivisen kuvan. Jalkanopeus ei vaikuttanut mitenkään huimalta (jos kohta ei liian huonoltakaan), mutta tilannekovuus ja vääntövoima olivat mielestäni hyvinkin riittäviä, ja muutenkin pelamisessa tuntui olevan mukana sopivasti järkeä. Tätä voi tietysti odottaakin sikäli, että kyseessä on kolmekymppinen mies, eikä mikään junnu. Maalitilanteesta on paha sanoa, yrittikö tarkoituksella uittaa sisään Koskelan kautta, vai heittikö vain maalille, ja kävi tuuri. Joka tapauksessa positiivinen aloitus.