Eipä tullut puremia tänään ja se kentällä heikossa hapessa ollut joukkuekin oli ihan joku muu kuin hallitseva mestari. Ainoa missä Jukurit oli parempi, oli suunsoitto. Lähes jokaisen jäähyvihellyksen jälkeen auottiin naamaa päätuomarille. Olisi varsin mielenkiintoista kuulla, mitä Makkonen sanoi pari sekuntia ennen kuin pr käytöksestä napsahti.
Täytyy sanoa että suorastaan vituttaa tuo mikkeliläisten vuodesta toiseen jatkuva tyyli jäähyjen vastaanottamisen suhteen. Ainakin viimeiset kolme vuotta on täällä Turussa pelattu niin että Jukurien "miesten" suu on paukkunut joka armaan kerran kun on matka jäähyaitioon käynyt.
Onhan nämä raitapaidat Mestiksessä kautta linjan aikamoisia veijareita, mutta ei ne sentään niin huonoja ole että antaisivat mikkeliläisille pelkkiä aiheettomia penaltteja. Tuskin ne pelaajat ihan aikuisten oikeasti niin luulevatkaan. Mutta jos/kun ei, niin mistähän moinen jotuu? Opetetaanko asia jo mikkeliläisessä juniorikoulussa? Niin tai näin, niin moista ei likikään kaikki muut joukkueet (ainakaan Kupittaalla) harrasta. TuTolaisten lisäksi myös monen muun joukkueen pelaajat ymmärtävät vain luistella jäähyboksiin, ilman suun järjetöntä paukuttamista.
TuTolta huomattava parannus edelliseen Heki -matsiin. Varsinkin ensimmäisessä erässä pyöritys oli ajoittain hienoa katsottavaa. Johtomaali syntyi kuitenkin hieman onnekkaasti kiekon muutettua suuntaa maaliin eteen kasatusta lihasta. Toinen maali syntyi Vuorisalon komealla laukauksella, mutta samaan hengenvetoon on myös pakko myöntää, että ehkei Reunanenkaan ihan mallikkaimmalla mahdollisella tavalla tilanteessa pelannut. Oman pään peli oli kuitenkin se, jossa suurin parannus on tapahtunut. Vaikka lapsuksia vieläkin tuli, seuraava äijä pystyi paikkamaan. Ja jos ei pystynyt, niin Santanen hoisi loput.
Paljon on vielä petrattavaa, mutta kuten viisas ystäväni parkkipaikalle käveltäessä totesi:"Ihan erilaiset fiilikset kuin viikko sitten."
Kyllä, juuri näin. Lapsuksia tosiaan tuli edelleen, mutta nyt ne eivät olleen ottelussa ns. määräävässä osassa. Keskiviikon matsi jäi Force majeure -tyyppisen esteen (vaimo perkele) vuoksi katsomatta, mutta jos tämän iltaista peilaa niihin aikaisempiin, niin olihan ero huima. Yritys oli koko joukkueella kovaa, eikä silti sorruttu koheltamiseen. Mokia etenkin puolustuspäässä edelleen, mutta kaiken kaikkiaan pelissä paljon enemmän järkeä kuin järjen puutetta. Viikko sitten(tm) oli asia aivan toisin.
"Tästä on hyvä jatkaa", kertoo vanha ja kulunut sanonta.