TPS - Ässät 7-2 16.9.2022, Liiga
Pitihän se raahautua Gatoradelle katsomaan Kiviharjun ja McCoshenin välistä otatusta. Ilman sen kummempaa alustusta mennään suoraan asiaan. Yleisöä paikalla oli reilut 7200 silmäparia/-puolta. Neutraalina katsojana uusittu alkushow oli aiempiin kausiin verrattuna minusta parempi, koska pidin lopun kliimaksista, jossa jumbotronille muodostui lasersäteistä luku 100, logot vilahtelivat salamannopeasti silmien edessä ja jään pinnassa puolestaan oli myös jotain nopeatempoista grafiikan muutosta nähtävillä, mutten enää tarkalleen muista, että mikä siinä kiinnitti huomioni.
Avauserän alussa panin merkille sen, että TPS käytti viime kaudelta tuttua 3-2 (tai 0-5) keskialueen trapia, mutta kevääseen verrattuna peli oli sikäli aktiivisempaa, että siltä nähtiin myös paljon 1-4 & 2-1-2 karvausmuotoja. 1-4:ssä kärkikarvaaja pyrki pelaamaan Ässiltä pois pakki-pakkisyötön maalin edessä ja pakottamaan avaamaan pelin kohti Tepsin alanelikkoa. 2-1-2 oli puolestaan todella korkean karvauksen muoto, kun Ässät lähti viiveellä oman maalin takaa. Kärkikarvaajista toinen oli tolpalla häiritsemässä pelinavausta ja toinen viistosti vieressä tukkimassa b-pistekaistaa. Alapuolella kolmas hyökkääjä häiritsi sentterihakua slotissa. Tepsin puolustajat jäivät punaviivalle pelaamaan 2v2 Ässien laitureita vastaan.
Noiden kolmen karvauksen välillä TPS vaihteli pelitilanteen mukaan ja Ässät ei löytänyt keinoja luoda maalipaikkoja systemaattisesti tiivistä viisikkoa vastaan, vaikka se haki välillä alhaalta vauhtia alhaalta siten, että kiekollisella puolustajalla oli neljä eri syöttövaihtoehtoa, kun toinen puolustajakin porrasti vähän ylemmäs ja täytti yhden kaistan eli kolmen kaistan sijaan Ässät periaatteessa hyökkäsi jopa neljältä kaistalta (JYPiä vastaan muuten tuollaiset viivelähdöt tuottivat ainakin tänään maaleja, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan). Sillä oli myös alkukauteen ymmärrettävästi kuuluvia ajoitusongelmia vielä hyvin paljon pelaamisessaan ja monesti puolustajien avaukset tulivat laitureille seisoville jaloille keskialueelle laitoihin tai sitten jos pidempi syöttö tavoitti laiturin takasiniseltä, tämä oli yksin ilman apuja ja joutui dumppaamaan kiekon päätyyn, koska alivoimaisena haastaminen olisi johtanut menetykseen. Ässät loikin siksi läpi ottelun jokaisessa erässä miltei parhaat maalipaikkansa siten, että se karvasi syvällä kiekon itselleen ja toki Tepsin pieni ajoittainen huolimattomuus kiekollisena omalla alueella edesauttoi riistopelaamista hyökkäysalueella, kun kotijoukkue menetteli kiekkoja jokusen kerran oman maalin edessä, mutta noita riistopaikkoja ei Ässät kyennyt muuntamaan maaleiksi yhtä tehokkaasti kuin TPS hyödynsi omat paikkansa.
Ottelun avausmaali syntyi jo toisella minuutilla. Ässien pitkää kiekkoa seurasi aloitus, jonka jälkeen Anttalainen palautti kiekon siniviivasta syvyyteen. Munkki nappasi laatan maalin takana, nousi esiin Graber selässään ja käänsi sitten pelivälineen takaisin maalin taakse oikealta b-pisteeltä. Tammela ryntäsi maalin edestä sen taakse ja tämän vartioija McCoshen puolestaan ei pysynyt perässä. Tammela tuli esiin vasemmalta puolelta ja käänsi sitten kiekon kohti maalia kämmeneltä. McCoshen teki oman maskin Rubinille, jonka pakettikaan ei toki ollut kasassa ja niinpä kiekko livahti varusteiden läpi sisään. Vartin pelin kohdalla TPS puolestaan meni 2-0 johtoon. Ässät ei päässyt omista pois, vaikka hetkeksi Barach pääsi kiekkoon käsiksi oikeassa laidassa, mutta Pulli piti siniviivan kiinni jämäkästi. Kosmachuk nappasi irtokiekon ja syötti heti maalin eteen unohtuneelle Ilomäelle, jonka rystyveivi ei vielä uponnut, mutta rebound kylläkin, kun puolustajat Sevänen ja Heimosalmi olivat jo lähdössä ylöspäin/vaihtoon eivätkä ehtineet enää palata oman maalin eteen ajoissa saatika sentteri Järvinenkään. Viisikko varasti liiaksi ja toki Brachin olisi pitänyt olla huolellisempi siniviivan kulmassa. Pari minuuttia myöhemmin peli oli jo 3-0, kun Ässien 1-2-2 karvaus mureni. Pulli kirjasi jo toisen syöttöpisteensä avauksestaan keskialueelle, jonka Haapanen jatkoi ristipistona poikittain Jasulle ja tämän hervoton rannelaukaus suoraluistelusta Seväsen jaloista painui yläriman alle ohi Rubinin. Tuolle maalille piti itsekin antaa kolme sotilaallista taputusta piippuhyllyltä. Kolme maalia riitti Rubinille ja Korhonen vaihdettiin maalille.
Erikoistilanteitakin avauserässä nähtiin. Talaja otti seitsemän minuutin jälkeen jäähyn väkivaltaisuudesta Tepsin alueen kulmassa. Ässien ykkösalivoimassa olivat Appelgren, Turgeon, McCoshen ja Laakso. Kakkosalivoima oli Rohdin-Ruuttu-Sevänen-Matinpalo. Puolustajista Määttä sai usein AV-aikaa kolmannessa vaihtokierrossa esimerkiksi Laakson parina. Tepsin ylivoimat olivat puolestaan Kivihalme-Ilomäki-Kosmachuk-Kantola-Korpikoski ja Tuomisto-Intonen-Tammela-Skalicky-Rech. Sen kummempaa nähty ei ensimmäisellä ylivoimalla nähty kuin Intoselta yksi kuti logoon oikeasta siivestä kakkosylivoimassa. Jäähyn päätyttyä Talaja karkasi läpiajoon boksista, mutta Lehtinen nollasi kudin laidasta. Erän loppupuolella puolestaan Ässien ylivoima kesti vain viisi sekuntia, kun Joensuu otti rangaistuksen hyökkäysalueella ja heti perään Graber lähti istunnolle kampituksesta, mutta 4v3-ylivoimalla Kivihalme, Intonen, Ilomäki ja Tuomisto eivät saaneet juonittua vetopaikkoja Appelgrenia, Sevästä ja Matinpaloa vastaan kuin yhden, mutta Korhonen torjui Ilomäen one-timerin.
Toisessa erässä TPS jatkoi dominointiaan maalinteon tehokkuudessa. Se onnistui taas heti erän toisella peliminuutilla. Ässien 1-2-2 karvaus mureni taas, kun Intonen syötti eteenpäin oikeaa laitaa pitkin ja Rech jatkoi kiekon hyökkäysalueelle, mutta Heimosalmi nappasi pelivälineen päädyssä. Hän luisteli maalin taakse Rech selässään ja jätti kiekon ahdistettuna Virtaselle. Tämä suli Intosen karvauksen alla ja menetti kiekon karusti oman maalin kulmalla. Intonen käänsi poikkisyötön takatolpalle ja sieltä kiekon puttasi sisään liikettään jatkanut Rech. Heimosalmi jäi Rechin taklauksen alle päädyssä jättösyöttönsä jälkeen eikä sitten enää ehtinyt maalin kulmalle sitomaan vastustajaansa. Minuutti myöhemmin Tammelan vahva haasto suoraluistelussa johti ylivoimaan, kun Matinpalo oli ehkä vähän huolimaton mailansa kanssa iskiessään sen kohti kiekkoa, mutta samalla Tammelan luistimia. Ässien kestettyä alivoimansa oli sen vuoro päästä ensimmäiselle ylivoimalle, kun Skalicky lähti istumaan rangaistusta. Tepsin alivoimassa ei yllättänyt se, että Jasu-Haapanen oli ykkösparissa. Heidän takana olivat Pulli ja Rafkin. Kakkosalivoimassa oli Korpikoski parinaan Ilomäki tai Intonen. Anttalainen puolusti Suomen kanssa. Ässien ylivoimat olivat puolestaan Heimosalmi-Järvinen-Barach-Erholtz-Talaja ja McCoshen-Myllymaa-Rohdin-Graber-Joensuu. Kakkosylivoima loihti yhden maalipaikan, kun Joensuu muistaakseni jakoi heti siniviivan ylittämisen jälkeen poikkisyötön vasemmasta laidasta takatolpalle, mutta Lehtinen venyi laukauksen eteen.
Puolivälissä ottelua TPS sai seuraavan ylivoimansa ja onnistui lyömään lukemat 5-0:aan. Kakkosylivoiman takakolmio Tammela-Tuomisto-Intonen oli minusta hyvä läpi pelin ja sai ansaitun palkinnon. Intonen pyöräytti kiekon oikealta viivaan Tuomistolle ja tämä levitti Tammelalle. Tämä oli monesti hakenut poikkisyöttöä Intoselle ja onnistunutkin pari kertaa. Lisäksi hän oli alati vetouhkana myös ranteella, mutta tuolla kertaa ensimmäistä kertaa hän haki syöttöä neliön keskelle Skalickylle. Lapa löytyikin auki ja Skalicky ohjasi ahtaasta tilasta kiekon takakulmaan Seväsen, Matinpalon, Appelgrenin ja Turgeonin keskeltä. En tuosta maalista alivoimaa syyttäisi, koska kiekko vain liikkui niin hyvin Tepsillä eikä Appelgreen ehtinyt pudota riittävän alas pelatakseen kunnolla mailan pois. Kun Tammelan jatkuvaan syöttö- ja vetouhkaan yhdistää vielä Tuomiston painavan lyöntilaukauksen, tuo kakkosylivoima tehnee tuhoa kivasti kauden edetessä, jos se tuollaisena pysyy. Intonenkin paukuttanee maaleja suoraan Tammelan poikkisyötöistä jokusen kappaleen. Viidennen maalin jälkeen katsahdin tulostaululle ja näin, että torjunnat olivat 32 minuutin jälkeen 11-10, joten tehokkuudessa oli tosiaan suuri ero.
Ässät yritti toisen erän loppupuolella ketjumuutoksilla saada uutta virtaa. Erholtz siirrettiin ykkösestä neloseen ja Hämeenaho nostettiin hänen tilalleen. Samoin Turgeon ja Graber vaihtoivat keskiketjuissa sentterin paikkoja. Hetkellisesti se toimi, kun Hämeenaho heti ensimmäisessä vaihdossaan ykkösketjussa 37. minuutilla tarjoili Barachille avopaikan takatolpalle, mutta tälle ei kelvannut puolityhjä rysä, joten tauolle mentiin 6-0 lukemissa, kun päätösminuutilla TPS onnistui vielä kertaalleen. Jasun aloitusvoitosta Suomi levitti viereen Anttalaiselle, joka otti tyhjät pois kilauttae vasemmasta laidasta maalirautaan. Jatkotilanteessa Kosmachuk piti siniviivan kiinni ja yritti palauttaa kiekon syvyyteen, mutta se osui porilaisiin. Jasu kuitenkin nappasi irtokiekon ja käänsi sen poikittain vasemmalle liikkuneelle Kosmachukille, joka ampui maalille ja Rech survoi reboundin sisään, kun Laakso hävisi 1v1-tilanteen.
Päätöserässä Ässien maalipaikat syntyivät yhä karvaamalla päätydumppaukset itselleen Tepsin maalin takana ja pelaamalla sitten viivaan. Karvaaminen syvällä oli harvoja valopilkkuja viisikkopelaamisessa, vaikka korkea karvaus myös ohitettiin pari kertaa niin, että TPS rankaisi maaleilla, mutta palkintona oli myös niitä riistoja yläalueilla ja maalipaikkoja Tepsin maalin edestä kuten jo todettua. Kolmannessa erässä Ässien ylivoimat myös muuttuivat siten, että Hämeenaho nousi Erholtzin tilalle ykkösylivoiman slottipelaajaksi. TPS meni viiden minuutin jälkeen 7-0 johtoon, kun Intonen dumppasi kiekon ristikulmaan vasemmasta laidasta. Korpikoski nosti Virtasen mailan ja haki sitten pudotusta viivaan, mutta Graberin maila oli välissä. Toki kiekko meni silti perille Tuomistolle, joka pienestä sivuttaisliikkeestä viritti rannelaukauksen oikeaan yläkulmaan ruuhkan läpi. Liiga-uran avausmaali syntyi täten entistä seuraa vastaan.
Tuon jälkeen viimeistään voittaja oli selvillä. Ässät hukkasi yhden ylivoimankin, kunnes viisi minuuttia ennen loppua syntyi lohduttava kavennusosuma. Tepsin nelosketjun pitkä hyökkäys päättyi lopulta menetykseen hyökkäysalueella, kun Laakso pääsi päädyssä väliin Haapasen jättöön ennen Jasua ja sohi kiekon keskelle Myllymaalle, joka syötti vuorostaan viereen McCoshenille ja tämä lähti jalalla käynnistämään 3v2-vastaiskua. McCoshen ei paljoa aikaillut, vaan syötti terävästi Anttalaisen lavan alta oikeaan laitaan Erholtzille, joka punnersi puolittaisesta läpiajosta maalille ja viimeisteli kämmeneltä etukulmaan ennen kuin Anttalainen sai hänet kiinni. Kolme minuuttia ennen loppua puolestaan Ässät onnistui toistamiseen. Maalia edelsi pitkähkö paine Tepsin alueella, jonka lopuksi Graber suojasi kiekkoa ja jätti sen siniviivassa McCoshenille, joka haki vauhtia tuossa tilanteessa keskialueen puolelta vastaliikkeen tehdessään. McCoshen nosti pään ylös siniviivan oikeassa kulmassa ja löysi keskelle leikanneen Seväsen, joka jatkoi matkaa oikealle b-pisteelle ja ampui sitten Kivihalme-Ruuttu kaksikon tekemän maskin läpi aivan taka-alakulmaan tolpan juureen ohi voimattoman Lehtisen. Kyllähän nuo McCoshenin roska-ajalla nappaamat pari syöttöpistettä lämmittivät mieltä. Lopputulos oli täten TPS 7, Ässät 2. Siirrytään pihviin eli yksilöhavaintoihin.
TPS
Rech 18
- Aiempi kokemus Rechistä livenä oli MM-peli Kanadaa vastaan, jolloin hän naulasi vastahyökkäyksestä kiekon ranteella ohi Driedgerin yläriman alle 7-1 tappiossa. Tuolloin ei hirveästi muuta jäänyt hänestä mieleen, kun seurasin enimmäkseen kanadalaisia. Tässäkin pelissä hän oli jossain määrin pimennossa, mutta kuitenkin kahdesti oikeaan aikaan terävänä maalin edessä ja valittiin siksi tähdistöön. Toisessa erässä hän kiitti Intosen karvauksesta ja puttasi takatolpalta tyhjiin. Toki taklaus Heimosalmeen oli niin hyvä, että hän teki sillä itselleen tarvittavan ajan ja tilan. 6-0 maalissa puolestaan hän voitti maalineduspainissa Laakson, joten se, että hän pelaa myös ylivoimaa maskimiehenä, on täten lyhyellä otannalla järkevä ratkaisu Ahokkaalta ja eiköhän Rech kauden edetessä ylivoimallakin maaleja ronki sisään veskarin edestä. Suoraluistelu oli keskinkertaista ja en tiedä, onko hänestä luomaan omia maalipaikkoja Kosmachukin veroisesti, mutta kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan on sekin jotain ja viimeistelijänä hän saa puhtaat paperit. Lisäksi tilannekovuus oli kokoisekseen pelaajaksi hyvällä tasolla eikä hän ollut lapanen tosiaankaan kaksinkamppailuissa. Ehkä minun pitää jatkossa käydä useammin hänen peleissään, koska molemmissa livepeleissä mies on nyt onnistunut maalinteossa läsnäollessani, heh.
Intonen 41
- Intonen oli kakkosylivoimassa oikeassa siivessä ampuen kertaalleen logoon ranteella avauserässä. Viidenteen maaliin ylivoimalla hän sai puolestaan kolmossyötön. Aiemmin hän oli sutinut ohi yhdestä Tammelan poikkisyötöstä, mutta olen varma, että tuolta tontilta tehoja vielä tulee one-timerillakin. Tasaviisikoin hän keräsi pari syöttöpistettä ja eritoten 4-0 maalin riisto Virtaselta maalin kulmalla oli jämäkkä. Rechin tavoin tilannekovuus oli kunnossa, vaikkei Intonen isokokoisin pelaaja hänkään ole. Pidin myös dynaamisista luistelupotkuista. Pienen miinuksen voi antaa päätöserän sokkokäännöstä (piippuhyllylle ainakin näytti, että syöttäjä olisi ollut Intonen) oman alueen kulmasta suoraan Järviselle keskustaan, mutta tämä kun haki vielä syöttöä tyhjiin maalin kulmalle tuloksetta, TPS pelastui.
Kosmachuk 17
- Kosmachuk oli alusti asti paljon esillä. Heti avausvaihdossa hän hiipi oikealta keskustaan ja petasi takatolpalle tekopaikan Kivihalmeelle. Seuraavassa vaihdossa hän puolestaan leikkasi oikealle ja ampui sivuttaisliikkeestä rannelaukauksen hieman ohi takayläkulman. Parasta antia oli kyky luoda maalipaikka omalla liikkeellä. Tehot olivat 0+2, kun hän alusti sekä Ilomäen että Rechin jälkimmäisen maalin toimittamalla kiekkoa maalin eteen. Päätöserästä jäi mieleen puolestaan lennokkaasta suoraluistelusta yksi kuti Korhosen patjoihin oikeasta laidasta. Ylivoimalla rooli oli vasemmassa siivessä, mutta Kivihalmeelta ei tarjoilua hirveästi tullut.
Skalicky 28
- Skalicky oli ristiriitainen pelaaja. Hän oli hanakka ampumaan ja viritys oli lyhyt jalkojen vierestä. Ampuminen oli vaivattoman näköistä. Hän oli myös raamikas ja täten ihan hyvä valinta ylivoimallakin slottiin kamppailemaan AV-neliön keskelle elintilasta. Kertaalleen lapa oli auki ja Tammela poimi sen 5-0 maalissa. Toisaalta sitten tasaviisikoin kertaalleen hän menetti rumasti kiekon oman maalin edessä Ässien kakkosketjun karvauksen alla. Toki syöttö pakilta ei ollut kaikkein reiluin tullen ahtaaseen tilaan. Pitkissäkin hyökkäyksissä syöttötaito oli minusta hieman puutteellinen ja passit vähän epätarkkoja ajoittain, joten antaisin siitä pienen miinuksen.
Ilomäki 75
- Ylivoimalla oikeassa siivessä enimmäkseen Kivihalmen koostumuksessa. Kokonaisvaltaisuudesta jäi hyvä maku ja kädet olivat pehmeät. Se näkyi 2-0 maalissa oman reboundin viimeistelyssä rystyltä jäitä pitkin. Laukauksia kertyi jopa viisi ja aloituksista Ilomäki voitti neljä viidestä ollen silläkin saralla hyvä. Tilannekovuus oli riittävä ja hän on laadukas kakkossentteri tähän sarjaan. Joitakin alivoimavaihtojakin hän Korpikosken kanssa pelaili suoriutuen niistä moitteetta.
Kantola 91
- Parhaiten jäi mieleen kakkoserän alun paikka ylivoimalla, kun Korpikoski syötti päädystä neliön keskelle ja Kantola ampui päin Korhosta. Noin muutoin en saanut muodostettua Kantolasta erikoista mielipidettä. Kyllä hän tonttinsa jossain määrin täytti, mutta ehkä oikea pelipaikka olisi kauden edetessä kolmosketjussa, koska pari kertaa tuntui siltä, että laidassa paineen alla siirtokiekot eteenpäin jäivät vaillinaisiksi keskialueella ja suorahyökkääminen tyrehtyi siihen.
Tammela 74
- Yksi kentän parhaita köyhän miehen J. Gaudreauna. Dominoi kakkosylivoiman vasemmassa siivessä jatkuvalla syöttö- ja vetouhalla. Rannari lähtee tarvittaessa tulisesti pienellä virityksellä, mutta hän pystyy myös kääntämään kiekon poikittain Intoselle tai slottiin Skalickylle kuten 5-0 maalissa. Tammela hankki myös yhden ylivoiman haastamisellaan ja pirteällä liikkeellään kakkoserässä. Eikä pidä unohtaa teurastuksen alkutahteja, jotka käynnistyivät Tammelan käännöstä kohti maalia McCoshenin ja Rubinin läpi. Kun Pyyhtiä palaa Pohjois-Amerikasta, vasemmassa laidassa Tepsillä on kyllä hyvä tilanne kärkiketjuissa.
Munkki 57
- Pelasi vain minuutin, mutta ehti siinäkin ajassa syöttää ottelun avausmaalin käännöllään maalin taakse Tammelalle. En huomannut tilannetta, jossa hän ilmeisesti loukkaantui, mutta rotaatiosta putoamisen ymmärsin kyllä siinä vaiheessa, kun Ilomäki ja Jasu stunttasivat häntä kolmosketjun keskellä aika ajoin. Perustaitava leftin sentteri olkoot lyhyt analyysi otannan jäätyä pieneksi.
Steenbergen 21
- Koska Steenbergen ei erikoistilanteita pelannut, jääaika oli vain 11 minuuttia. Toisessa erässä hän pysyi yhdessä vaihdossa hyökkäysalueella hyvin kiekossa ja jätti sen lopuksi Ilomäelle. Muutoin väläytykset olivat vähissä, vaikka hän kyllä yritti karvata aggressiivisesti, mutta päätöserässäkin Määttä pyörähti alta pois näppärästi. Tietysti on vaikea päästä rytmiin, kun joutuu puremaan tuppia ilman erikoistilanneaikaa aika ajoin, mutta taaksepäin on silti menty AHL-ajoista, jolloin hän teränkäytöllään ihastutti minua jossain määrin Tucsonin riveissä ja laukauskin lähti räväkästi, mutta itseluottamus tuntuu nyt kadonneen. Hän voisi olla parhaimmillaan kuin Tammela eli jatkuva syöttö- tai vetouhka sekä liukas luistelija, mutta potentiaali on vain kaivettava esiin kauden aikana.
Korpikoski 26
- Korpikosken potkuissa oli tuttua dynaamisuutta suoraluistelussa ja alivoimalla hän olikin kertaalleen päätöserässä punnertaa oikeasta laidasta vastaiskun päätteeksi maalille, mutta ei saanut vetoa ihan aikaan. Ylivoimalla rooli oli päädyssä/maskissa ja hän tarjoili Kantolalle yhden hyvän paikan kakkoserän alussa. Sotshissa 2014 Korpikoski taisi olla myös ylivoimalla päädyssä, joten eipä tuo uusi rooli täten ollut, heh. Tehoille hän pääsi päätöserässä, kun kamppailukovuus oli liikaa Virtaselle ja pudotussyöttö päätyi Graberin kautta perille Tuomistolle. Summa summarum, pidin energisyydestä ja fysiikasta. Ammattilainen isolla A:lla pelaten 15.15.
Jasu 61
- Voittomaalissa laukaus Seväsen jaloista oli hurja piiska. Tutusti vastuuta tuli ykkösalivoimassa kera Haapasen ja mailahäirintä oli hyvää. Jääaika kipusi 17 minuuttiin, kun Munkki putosi rotaatiosta ja hyvin Jasu suoriutui ollen alustamassa myös kuudetta maalia ja avauserässä ennen 3-0 maaliaan puolestaan kertaalleen riisti hyvin päädyssä ja haki vanhanaikaiskäännöllä omaa pelaajaa takatolpalta tuloksetta. Vankka esitys ja aloitukset hoituivat 70-prosenttisesti, joten en keksi negatiivista sanottavaa.
Haapanen 77
- Haapanen oli näkyvä useaan otteeseen ja karvatessaan peitti hyvin syöttökulmia keskustaan ajaen samalla vastustajan iholle. Hyökkäysalueella hän oli ketterä ja tuntui kehittyneen kesän aikana suojaamisessa ja luistelussa ja se mahdollisti sen, että hänellä oli enemmän aikaa kulmaralleissa löytää vapaa pelaaja, jolle syöttää. Ykkösalivoimaa hän myös tahkosi tietysti Jasun kanssa jämäkästi. Plussan arvoinen peli tiivistetysti.
Kivihalme 62
- Kivihalme oli mukava nähdä Kärpät-kausien jälkeen pitkästä aikaa kehissä. Olin kyllä varma, että hänestä olisi tullut edes Nutivaaran tasoinen kolmosparin puolustaja änäriin, mutta niin ei sitten käynyt. Viime Liiga-visiitillä dynaaminen luistelu ja kyky tuoda jalalla kiekko yli keskialueen olivat priimaa kuten Nutivaarallakin aikoinaan. Lisäksi Teemu ampui aika hanakasti paikan saadessaan ja rannelaukaus kehittyi vuosien mittaan.
Tässä pelissä heti avausvaihdossa hän kahdesti selvitti karvauksen omalla alueella liikkeensä ansiosta ja siirsi kiekon eteenpäin ohi päätylautaprässin vasenta laitaa pitkin. Jälkimmäisellä kerralla TPS sai suorahyökkäyksen ja Kivihalme oli itse päättämässä sitä takatolpalla, mutta puttasi ohi maalin Kosmachukin tarjoilusta valitettavasti. Neljännellä minuutilla dominanssi karvauksen alla jatkui, kun Järvinen ja toinen Ässät-pelaaja tuplasivat jopa hänet TPS-maalin takana, mutta Kivihalme ennätti siirtää kiekon viereen Rafkinille, jonka avaussyöttö toki sitten jäi siniviivaan, mutta Kivihalme ei vuotanut. Ylivoimalla hän tanssi viivassa kevyesti sivuttain luoden vetotilaa itselleen ohi blokkaajan. Aika hanakasti hän yhä halusi ampua tasaviisikoin ja esimerkiksi 56. minuutillakin kuti viivasta lähti Korhosen hanskaan heti, kun tilaisuus tuli. Laukauksia kirjattiin kolme 22 minuutissa. Pelivalintani matsiin oli Kivihalmen tehopiste kertoimella 1.90, mutta jotenkin kummassa seitsemän maalin ilotulituksessa hän onnistui väistämään tehopisteille pääsyn, pirskatti. Mutta joo, sain mitä halusin fanipoikana eli priimaesityksen Kivihalmeelta eritoten kiekollisena ja luistelu oli yhä ihana dynaamista, jonka ansiosta korkeankaan karvauksen väistäminen ei tuota ongelmia. Ohuen miinuksen voi antaa siitä, että hän ei saanut kunnolla boksattua Ruuttua pois Lehtisen edestä 7-2 maalissa ja teki itsekin ikävän maskin.
Tuomisto 7
- Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, miten hyvä sirklaaja Tuomisto oli sivuttaisliikkeessä. Se avasi syöttökulmat paremmiksi keskialueelle, kun TPS rakensi alhaalta ja myös 7-0 maalissa tuo mahtava sivuttaisliikkuminen edesauttoi vetolinjan auki saamista rannelaukaukselle, joka helähti yläkulmaan. Lyöntilaukauksen painavuutta hän esitti kakkoserässä ylivoimalla, mutta Korhonen torjui patjallaan alakulmasta. Syöttöpisteen Tuomisto kirjasi puolestaan viidenteen osumaan. Kakkosylivoiman takakolmio toimi niin hyvin tosiaankin, että tehoja on varmasti tulossa rutkasti kauden aikana lisääkin. Syötöt olivat napakoita eikä niistä jäänyt huonoa sanottavaa. Kaikkinensa ensivaikutelma oli erittäin positiivinen, vaikka Hämeenaho kertaalleen kakkoserässä punnersi hänen ohitseen puoliksi maalin eteen, mutta Kivihalme paikkasi.
Pulli 19
- Kirjasi avauserään pari kakkossyöttöä pitämällä siniviivan kiinni Barachia vastaan ja avaamalla sitten tarkasti Haapasen lapaan keskialueelle. Alivoimavastuuta tuli ykkösparissa ja hän hoiti sen moitteetta Rafkinin parina minusta. Jokunen vähän heikompi syöttövalinta mahtui sekaan kahdessa viimeisessä erässä, mutta kyllähän hän roolinsa täyttää köyhän miehen Virona ja pidän raamikkuudesta. Keväällä hän tuki hyökkäyksiä joissain näkemissäni peleissä hyvin, mutta nyt pelaaminen oli konservatiivisempaa.
Rafkin 6
- Ei kummempaa sanottavaa. Ykkösalivoimalla hän rouhi sitkeästi ja tasaviisikoin jäi mieleen eräs taklaustilanne Rohdinia vastaan omalla alueella, kun Rafkin itse keräili varusteitaan. Hieman samat sanat kuin Pullin kohdalla pätevän Rafkiniinkin eli hän parhaimmillaan kyllä pystyy nousemaan hyökkäysalueella syvyyteen tukemaan hyökkäyspelaamista, mutta nyt sellaiset hetket puuttuivat.
Anttalainen 4
- Oli jäällä Ässien 7-1 kavennuksen aikana eikä ihan saanut katki McCoshenin syöttöä Erholtzille ja jäi sitten ratkaisevasti jälkeen maalintekijästä, joten tuo oli vähän heikosti puolustettu, mutta muutoin Anttalainen oli ihan mies paikallaan kakkosalivoimassakin. Kakkoserän lopussa hän kilautti maalirautaan Suomen levityksestä. Liike on hyvää tähän sarjaan ja samoin kamppaileminen. Syöttöpisteen hän saalisti avausmaaliin palautuksestaan syvyyteen.
Suomi 42
- Suomen näin livenä aika liki kaksi vuotta sitten U20-pelissä HIFK-Jokerit. Silloin hän liikkui hyvin joka suuntaan, käytti terää helponnäköisesti, antoi napakoita syöttöjä, laittoi jäätä peittoon puolustaakseen poikittaissyöttöjä, pyöritti ylivoimaa siniviivasta, alusti yhden maalin ampumalla ranteella maalille ja oman maalin edessä käytti aktiivisesti mailaansa sitoakseen vastustajien mailoja, koska silloisesta 69-kiloisesta kropasta ei ollut siirtämään vastustajia sivuun.
Tällä kertaa aikuisten seassa noin monipuolista tekemistä ei nähty, mutta sikäli hän oli tunnistettava yksilö, että yhä luistelu näytti kepeältä ja taloudelliselta sekä syötöt olivat hyviä kuten vaikkapa tosiaan kakkoserässä, kun hän petasi Anttalaiselle tekopaikan. Alivoimavastuuta tuli kakkosparissa niin ikään Anttalaisen kanssa. YV-aikaa sen sijaan ei ymmärrettävistä tullut. En huomannut kiinnittää juuri huomiota maalineduspelaamiseen, joten siitäkään ei ole tuoretta kommentoitavaa, mutta kyllä hän poikittaisella mailalla joitain iskuja jakeli maalin takana staattisissa kamppailutilanteissa. Jääaikaa tuli kaikkiaan reilut 12 minuuttia ja arvosana on aika neutraali.
Kiviharju 33
- Kiviharju oli hauska nähdä ensimmäistä kertaa livenä. Häkkipään alku ei ollut kovin hyvä, sillä kuudennella minuutilla Ruuttu hassutti hänet 1v1-tilanteessa, mutta viimeisteli rystyltä ohi vasemman takakulman leikatessaan keskelle. Myöhemmässä vaihdossa puolestaan oman pään aloituksen jälkeen Kiviharju yritti avata pelin pystyyn, mutta syötti päin Appelgrenin lapaa. Onnekkaasti kiekko kuitenkin kimposi perille laiturille siniviivan kulmaan ja tämä hoiti pelivälineen keskialueelle, mutta avauserä ei minusta siis ollut mitenkään maaginen, vaan päinvastoin. Myöhemmissä erissä hän oli neutraalimpi ja paineenkin alta mm. 50. minuutilla hyvin oman maalin takaa pystyi pienellä lätyllä eteenpäin selvittämään tilanteen, mutta ohuesti silti eritoten avauserästä tuli mieleen muuan E. Viro ja hänen tavaramerkkimäiset syöttönsä paineen alla päin vastustajaa. Mutta jospa nuori mies on jatkossa vähemmän hermostunut ja sopeutuu tempoon, jolloin vastaavia lapsuksia ei nähdä. Liike sinänsä näytti jo riittävän sulavalta ja hän ehti hakemaan jalalla Ässien viljelemiä päätykiekkoja sekä siirtämään niitä yhdellä kosketuksella takaisin ränniin. Kaikkiaan jääaikaa tuli 14.17. Sen hän pelasi ilman yhtäkään tilastomerkintää ja kieltämättä aika tehokkaasti upposi massaan sen kummemmin loistamatta tai pettämättä jälkimmäisissä erissä. Arvosana on OK- tästä yksittäisestä ottelusta.
Lehtinen 30
- Lehtinen pääsi melko helpolla, vaikka torjuntoja oli 21. Paras niistä oli ehkä kakkoserän alivoimalla, kun Joensuu tarjoili poikkisyötön takatolpalle, mutta Lassi liukui eteen. Erholtzin maali oli otettavissa, kun se tuli ilman maskia, mutta etukulma vuoti. Jälkimmäisessä maalissa hän oli pahassa maskissa. Sijoittuminen oli vakaata kuitenkin ja ylipelaaminen olematonta. Hän myös haastoi hyvin Ässien laukojat pari kertaa, kun nämä lähestyivät laidasta tehden vetokulman pienemmäksi kuten mm. Talajalle tämän päästyä jäähyaitiosta avauserässä puolittain karkuun.
Anttila 35
- Ei peliaikaa kakkoskassarina.