Usein sanon itsekin että ei tappio harmita jos se tulee kovan taistelun jälkeen parempaa joukkuetta vastaan, ja tänään tuolle sanonnalle on oikein katettakin. Tappiosta huolimatta olen melko tyytyväinen Lukon peliin.
Ensimmäinen erä alkoi kohtalaisen tasaisissa merkeissä. Kyllähän HIFK hiukan niskan päällä oli alusta saakka mutta oli Lukollakin paikkansa, vaikka Vuorta vapaasti lainatakseni käsijarru päällä pelasikin. Mutta sitten sen jälkeen kun Robert Leino käytti Lukon puolustuksen paniikkia pitkän pyörityksen jälkeen hyväkseen ja laukoi kiekon ensi kerran Antti Karjalaisen taakse, Lukolta ikäänkuin loppui puhti käsijarru päällä pelaamiseen ja HIFK vei peliä miten tahtoi erän loppuun asti. Onneksi enempää ei maaleja enää tehty ja tauolle päästiin numeroissa 0-1.
Ensimmäisen erän merkittävin tilanne Lukkolaisittain oli Sami Lähteenmäen loukkaantuminen. HIFKin pelurin käsivarsi taisi osua Lähteenmäkeä keskelle lärviä kun mies poistui jo ennen avauserän puoliväliä pukukoppiin eikä enää palannut kaukaloon. Pelin jälkeen Juha Vuori ei osannut eli halunnut eli voinut sanoa Samin tilanteesta mitään muuta kuin että vielä ei ole tietoa pystyykö hän huomenna pelaamaan.
Toisen erän alkukin oli HIFKin hallintaa ja pikku tuurintyngälläkin pääsivät 0-2 johtoon. Vaaraton ranneveto viivasta muutti Lukon puolustajasta suuntaa ja yllätti Karjalaisen täysin. HIFK sai vielä pelata tämän jälkeen ylivoimaakin Heikki Liedeksen jäähyn verran, mutta onneksi lisäosumia ei tullut. Ylärimassa Karjalaisen takana kilahti kylläkin kertaalleen.
Lukko pääsi peliin mukaan kahdeksan minuutin pelin jälkeen, kun maalinedusruuhka HIFKin päädyssä päättyi siihen että Jesse Virtanen pisti tolpasta kimmonneen kiekon verkkoon ja se herätti sekä Äijänsuon yleisön että Lukon. Puolitoista minuuttia myöhemmin HIFK sai jäähyn kun maalille ajanutta Ville Vahalahtea rikottiin, ja Lukko käytti ylivoiman hyödykseen 9 sekuntia ennen sen täyttymistä Joose Antosen laukoessa Toni Koiviston erinomaisen syötön verkkoon.
Reilu 30 sekuntia myöhemmin Lukko menikin johtoon kun Kevin Lankinen potki irtokiekon suoraan Roni Ahosen mailan lapaan. Ranskalainen Valentin Claireaux sai maaliin syöttöpisteen, ja tässä vaiheessa kummeksutti se että HIFKin valmentaja otti jo Lukon avausmaalin jälkeen aikalisän. Tuntui että nyt se olisi heille tarpeen.
Mutta HIFK tuli noin kolme minuuttia myöhemmin tasoihin. Nuori Samuli Ventelä oli alimpana miehenä, hänen takanaan Juhamatti Aaltonen ja kiekko tuli sieltä jostain Ventelän luistinten välistä Aaltoselle, jolla oli helppo työ pistää Karjalainen kaffeelle ja kiekko verkkoon. Sameli Ventelä tuli Simo-Pekka Riikolan tilalle toisessa erässä, ja ilmeisesti Riikola ei enää vaihtoakaan avauserän jälkeen pelannut.
Kolmas erä noudatti samaa kaavaa kuin ensimmäinen eräkin. Lukko oli kylläkin nyt hallitsevampi osapuoli ja kertaalleen kiekko menikiin HIFKin maaliin mutta Lauri Tukosen hieno soolo hylättiin maalivahdin häirintänä. Kyllähän Lukon pelaaja maalille meni eikä ilmeisesti puolustajakaan häntä sinne työntänyt, niin että kai se hylsky ihan oikein oli.
HIFK meni sitten johtoon Finleyn laukoessa siniviivalta ja Saarelaisen ohjatessa ihan Karjalaisen nenän alta kiekon verkkoon. Kuten avauserässä, tämäkin maali söi Lukkoa kovasti eikä sitä odotettua kiriä oikein saatu missään vaiheessa aikaan. Tuntui että eväät on syöty, kun kellossa oli kaksi ja puoli minuuttia aikaa jäljellä eikä Lukko saa ollenkaan hyökkäystä aikaan vaan koko ajan pelataan Lukon päädyssä. Lopulta Lukko sai Karjalaisen pois maalilta hetkeksi, mutta Ilmari Pitkäsen jäähyn tullessa moni kuvitteli että peli on selvä. Lukko otti aikalisän, Vahalahti sai ohjeen kärkkyä hyökkäyssinisellä kiekkoa ja niin siinä lopulta vaan kävi että vanha kettu Vahalahti ohjasi Janne Niskalan siniviivavedon maaliin, ja kellossa oli tällöin aika 59.57.
Jatkoaika alkoi Pitkäsen istuessa edelleen jäähyllä ja vaikkei HIFKikään mitään huippupaikkoja aikaan saanut, olivat he kuitenkin lähempänä jatkoaikamaalia kuin Lukko. Sitä ei kuitenkaan nähty ja rankkareille mentiin. Lukko pisti 65 minuuttia penkillä istuneen Kaapo Kähkösen maaliin, ja kylmä veskari ohitettiin kaksi kertaa ihan samanlaisella harhautuksella ja samaan koloon lauotulla kiekolla, ja kun Lukon miehet puolestaan epäonnistuivat molemmat niin HIFK korjasi pisteet maalein 5-4.
Jälkiviisaana voi sanoa että ehkä Karjalainen olisi rankkarit hoitanut paremmin kuin kylmä Kaapo, mutta rohkea veto kuitenkin Vuorelta. Muistaakseni RD teki saman kerran Turussa pelatussa pelissä ja silloinkin tuli noutaja.
Vaiheessahan se on molempien joukkueiden peli ja maalitkin olivat oikeastaan kaikki semmoisia oho-tilanteita. Silti olen tyytyväinen Lukon pelaamiseen noin suurimmaksi osaksi, varsinkin jos muistelee niitä CHL:n pelejä Zürichia vastaan. Virheitä tuli Lukolle paljon niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin mutta se on tässä vaiheessa ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin. Niinikään maalivahtipeli oli kovin epävarman oloista, sitä se oli molemmilla joukkueilla vaikka ei esim. Karjalainen noille neljälle maalille mitään voinut. Muuten kiekko lipsahti välillä längistä sentin verran maalin ohi ja valtavan usein kiekko tuli torjunnasta pelattavaksi. Sama se oli Lankisellakin ja Lukko iski näistä torjunnanjälkeisistä yhden maalinkin, HIFK ei Lukon onneksi yhtään.
Lukon puolustajista Steven Seigo oli mielestäni hyvin näkymätön. Hän taisi olla se jonka kädestä HIFKin toinen maali muutti suuntaa. Sen sijaan Jesse Virtanen jatkaa siitä mihin viime kauden lopetti eli oli yhdessä Roni Ahosen kanssa Lukon pakiston ykkösnimi.
Hyökkääjistä Vahalahti jaksaa edelleen, samoin harjoituspelien paras eli Toni Koivisto. Ja uusista nimistä vaikutuksen teki hienon maalin laukonut Antonen ja pirteästi pelasi myös ranskalainen Claireaux. Hiukan ihmettelin jossain vaiheessa harjoituspelien aikaan tota ranskalaista, mutta tänään hän pelasi hyvin.
Hyvä tästä on jatkaa huomenna Poriin.