Joo-o. Tulipa seurattua matsi töllöstä ja kyseessä on itse asiassa ensimmäinen Mestis-matsi tältä kaudelta, minkä olen jaksanut katsoa.
Jo ensimmäinen erä alkoi vauhdikkaasti, kun Jokipojat karvasivat aggressiivisesti todella ylhäältä ja taklauksiakin sateli lähes alkuminuuteilta lähtien. Nippalan loistava avaus läpiajoon karanneelle Henri Sandvikille johti kuitenkin siihen, että LeKi värkkäsi matsin avausmaalin. Kyllä noin rohkealla joensuulaisten karvauspelillä oli jo vähän odotettavissakin, että kohta napsahtaa... vaikka myönnettäköön, että Sandvikin maalissa oli sopivasti mukana myös tuuria ajoituksen kannalta.
Sandvik sai maalista selvästi energiaa ja en koe valehtelevani paljoa, jos sanon, että parikymppinen sälli sytytti muuta joukkuetta taklauksillaan sekä pirteillä otteillaan. Niinpä ottelun tunnetaso nousi pykälällä, kun myös LeKin pelaajat yltyivät taklailemaan tilaisuuden tullen. Hieman myöhemmin myös toinen Ilves-kasvatti Jaakko Pellinen pääsi läpiajoon, joka kuitenkin tyrehtyi kahden jokipoikalaisen päästyä hieman miestä häiritsemään tilanteen lopussa.
Jäähyjen ansiosta LeKi hallitsi erää hienokseltaan, mutta kotijoukkueen yv-peli oli tästä huolimatta aika surkeaa. Laukauspaikkoja saatiin pelattua vain pari ja pelkkä kiekon saaminen Jokipoikien alueelle näytti olevan vaikeaa. Tässä täytyy tietysti antaa kehut myös Jokipoikien hyvälle av-pelaamiselle. Ensimmäisen erän jälkeen taululla komeilevat numerot oli selvästi oikeutetut. LeKiltä jäi mieleen hyvin pörrännyt nelosketju - etenkin Nippala ja Sandvik tuntuivat koko ajan tekevän ns. oikeita asioita. Jokipojista pisti silmään ainoastaan Mäkiahon hirvittävä nopeus.
Toisessa erässä pelin luonne pysyi aluksi samana: Jokipojat jäähyili ja LeKillä vastaavasi ylivoima takkusi. Ainoastaan Mattilan kenttä onnistui tilanteen luomisessa ja neljän minuutin jälkeen vain Virkki oli saanut hyvän vedon kohti maalia. Vapauttava yv-osuma syntyi lopulta Juuso Antosen fiksun pelaamisen jälkeen, kun mies katkaisi vastustajan syötön ja sai vielä tyrkättyä kiekon Leimulle viivaan. Tältä komeaa kiekonkäsittelyä ja nätti roikku ohi Antti Oreen = 2-0.
Maalin jälkeen pelin luonne muuttui jälleen, kun LeKin peli tuntui hieman sekoavan ja Jokipojat pääsi tasaviisikoin luomaan vaarallisia tilanteita. En tiedä johtuiko nopeasti tulleet tilanteet vain hyvästä pelin kääntämisestä, mutta jatkuvasti näytti joensuulaiset pääsevän vetopaikkoihin kuin tyhjästä. Kisan puolustus ja erityisesti hienon nollapelin pelannut Tolvanen kuitenkin kestivät pommituksen. Jokipojista erottui toisessa erässä Mäkiahon sijaan Huohvanainen, LeKillä puolestaan nelosketju vaipui pimentoon ja näkyvimpinä hahmoina olivat lähinnä Tolvanen ja Niemi. Tolvanen jätti kyllä Oreen selvästi varjoonsa, sillä aika heppoisasti vieraiden molari näytti tuon Joki-Erkkilän läpiajomaalinkin päästävän. Tietysti mies oli "kylmänä" jne, mutta...
Kolmas erä oli tasaisempaa. LeKillä oli läpi pelin todella ihmeellisiä ratkaisuja keskialueella: Jokipoikien alueelle oli vaikea päästä ja pelaajien ihmeelliset jäätymiset veivät hyökkäyksistä vauhdin pois. Ainakin kaksi-kolme kotijengin 3-2 -hyökkäystä tyrehtyivät täysin vääriin ratkaisuihin ja hidasteluun. Päätöserässä mieleen ei jäänyt muuta kuin Hagelbergin loistovaihto lähempänä erän puoliväliä, missä mies taklasi, loi tilanteen ja pääsi myös vetämään hyvästä paikkaa. Kun vierailijat ottivat lopussa väärästä vaihdosta kakkosen, käänsin lopulta kanavaa.
Loppulukemiin ollaan täällä päässä tyytyväisiä. Kiitoksia molemmille jengeille suht hyvästä tv-pelistä.
