Paikan päältä kotiuduttu. En kertaa tällä kertaa sen kummemmin tapahtumia, koska en ollut katsomassa peliä yksin, joten en tehnyt välimuistiinpanoja, vaan siirryn suoraan yksilöihin, joista muistan jotain tarkemmin. Yleisöähän oli paikalla reilut 6100 silmäparia. Ylivoimakentälliset toki muistan suurin piirtein ja voin ne tähän alle laittaa ennen yksilöihin siirtymistä.
TPS YV:
Korpikoski
Pajuniemi Nurmi Filppula
Larsson
Wirtanen (?)
Lehtinen Väyrynen (?) Pärssinen
Olsson
Ässät YV:
Salmio
Tiivola Rekonen Kivenmäki
Vainio
Spink
Vuorisalo Hirvonen Stenqvist
Taimi
Tepsin ykköskoostumus pyöritti avauserässä lähes koko kaksiminuuttisen, mutta Pajuniemen lukuisista laukauksista vasemmasta siivestä yksikään ei ohittanut Tarasovia. Filppula antoi pari neliön puhkovaa syöttöä tutusti, mutta tosiaan kahden ensimmäisen erän parasta antia kotijoukkueelta oli juuri tuo lähes kahden minuutin yhtäjaksoinen ylivoimakaruselli ykkösviisikolta. Kakkosviisikosta en ole varma kuin takakolmion pelaajistosta, koska numerot eivät ihan kunnolla näkyneet piippuhyllylle ja ykkösviisikko vei suurimman osan ajasta. Ässien ylivoimat olivat mielenkiintoisia. Toisessa viisikossa oli kolme rightin puolustajaa, joista Vuorisalo oli vasemmalla ampujan paikalla, mutta hänen one-timerit joko blokattiin tai ne menivät vain maskittomina patjoihin. Taimi oli viivassa ja kolmas puolustaja Stenqvist oikeassa siivessä, josta hän välillä nousi maalin taakse asti. Hirvonen oli melko toimettomana neliön keskellä ja Spink operoi Vuorisalon puolelta päädyssä paljolti sekä nousi sieltä sitten maalille. Toisessa viisikossa takakolmio Tiivola-Vainio-Kivenmäki pyöritti peliä ja neliön keskellä Rekonen tuli aina hyvin tukemaan, jos peli oli puuroutua laitaan. Salmio oli maskissa maalilla. Jos vertaa Taimea ja Vainiota viivapelaajina, Taimen viisikossa parempaa oli se, että hänen tehdessään itselleen laukaisupaikan viivassa sivuttaisliikkeellä, maski oli usein paremmin kunnossa ja rannetoimitukset vaarallisempia kuin Vainion kohdalla, joka useammin laukoi päin blokkaajaa tai kiekko muutoin jäi matkalle eikä mennyt Tepsin maalivahdille asti. Molemmat viisikot pääsivät ihan hyvin hyökkäysalueelle aina ja saivat kuviot kuntoon, mutta viimeinen juonikkuus uupui.
Pelihän päättyi lopulta 3-5. Vielä ennen pelaajistojen läpikäyntiä voisin kerrata maalit lyhyesti. Avausmaali syntyi jo minuutin jälkeen. Kivenmäki pelasi kiekon syvyydestä viivaan Taimelle, joka laukoi patjaan ja Salmio pääsi nostamaan reboundin tyhjiin, kun Windlertin sijoittuminen oli puutteellista ja hän oli liian ylhäällä. Toinen osuma vieraille syntyi toisen erän alussa hukatun ylivoiman jälkeen, kun A. Mäkinen piti hyökkäysalueella kulmapelin elossa ehtimällä kiekkoon laidassa ennen Viroa ja pelaamalla sen maalin taakse, jossa Haapanen voitti 1v1-taiston Salosta vastaan, syötti vasemmalle b-pisteen kaarelle ja M. Mäkinen tinttasi one-timerin takayläkulmaan. Kolmas maali syntyi 36. minuutilla. Stenqvist avasi pystyyn alhaalta, hyökkäyssiniviivalla Killinen tökkäsi kiekon ohi Sundin luoden 2v1-tilanteen, laukoi takapatjaan ja Spink oli paikalla niittaamassa irtokiekon sisään. Päätöserän puolivälissä TPS kavensi lopulta, kun Karvonen syötti keskialueella oikeaan laitaan, Lehtinen laukoi voimakkaan lämärin takapatjaan ja maalille ajanut Valtola ohjasi varusteillaan kiekon sisään. Vainio tuijotti tilanteessa vain kiekkoa eikä pelannut Valtolaa ollenkaan pois. Kolmisen minuuttia myöhemmin Tepsin kolmosketju osui myös. Pajuniemi pujotteli viisikon keskeltä hyökkäysalueelle, mutta kiekko karkasi päätyyn. Spinkin jättö päätyi maalin takana suoraan Kurulle, joka löysi Pärssisen oikeasta laidasta. Spink ehti jatkaa liikettään ja tuli keskustasta vastaan Pärssistä, joka kuitenkin harhautti keskelle ja laukoi takayläkulmaan tarkasti. TPS otti maalivahdin pois pari minuuttia ennen loppua, mutta ajassa 58:48 Taimen purettua paineen Haapanen laukoi ensin sivuverkkoon, mutta petasi sitten jatkotilanteessa paikan takaviistoon A. Mäkiselle, joka laukoi tyhjiin varmasti, kun Pajuniemi kompuroi ja Larsson ei saanut syöttöä katki. Tässä vaiheessa poistuin hallista, joten päätösminuutin osumat jäivät näkemättä. Näemmä kuitenkin Pärssinen osui toistamiseen 15 sekuntia myöhemmin, mutta tuota maalia ei Liigan sivuilta löydy oikean linkin kera tähän hätään, joten päätösminuutin tapahtumat ovat arviointini ulkopuolella.
TPS
+ Olsson, Wirtanen, Kuru, Pärssinen, Lehtinen
+/- Källgren, Larsson, Windlert, Nurmi, Filppula, Korpikoski, Intonen, Väyrynen, Pajuniemi, Karvonen, Valtola
- Sund, Salonen, Piskula, Viro
Källgren oli maalissa yllättävän pienikokoinen livenä nähtynä ja kun vertailuna oli vielä Tarasov. Källgren jäi turhan usein mielestäni "maalin sisälle" ja teki siten itsestään entistä pienemmän. Positiivista oli se, että laidoista tulleista vedoissa hän sentään hieman tuli vastaan ja peitti etukulman varsinkin kerta toisensa jälkeen ja teki kulman niin pieneksi, että osin siksikin Ässät laukoi paljon ohi takakulman laidoista. 26 torjuntaa kuten Tarasoville. Päästetyistä maaleista ehkä hyvänä iltana Mäkisen 0-2 osuma eli maskiton one-timer olisi voinut tarttua räpylään.
Alakerrassa oli monia epäonnistujia. Ykkösparista Sund sähelsi 0-3 maalissa omalla siniviivalla ja myös päätöserän alussa hän päästi Salmion liian helposti puolittaiseen läpiajoon laidan puolelta. Hyvin paljolti Sundin avauspelaaminen oli vain kiekon syöttämistä eteenpäin voimalla laitaa pitkin. Teholukema oli -2 ja jääaikaa tuli vain 14:48. Salonen oli seiskapakki, mutta pelasi jopa 17:40. 0-2 maalissa hän hävisi kriittisen painin päädyssä, mutta onnistui silti jotenkin jäämään tehotilastossa plussalle oltuaan jäällä Tepsin jokaisen maalin aikana, mutta niihin hänellä ei ollut osaa sen kummemmin. Omissa hän oli kuitenkin liian monesti ongelmissa kiekollisena tehden vähän puolittaisia siirtoja ja saa siksi miinuksen. Kolmannesta maalista en häntä syytä eli Spinkin jättämisestä vapaaksi 2v1-tilanteessa, koska Sund mokasi edellä pahemmin. Kolmospari Piskula-Viro oli kokonaisuutena heikoin. Virolta näin toisen pelin livenä Liigassa. Kärpät-pelin tavoin hän hukkasi kiekkoja liikaa jalkoihinsa omalla alueella paineen alla. Tässä pelissä toki avauskymppi oli suhteellisen ehjä, mutta sitten alkoivat tosiaan samat ongelmat. Kypärä ei myöskään pysy millään kunnolla päässä, vaan valuu aina silmille. Luistelu on ihan OK, mutta silti takaperinluistelussa voisi olla lisää ketteryyttä ja dynaamisuutta. Edelleenkään en häneen koskisi missään nimessä kahdella ensimmäisellä kierroksella, vaikka Viroa sinne ollaan listattukin, koska tosiaan ratkaisut paineen alla päädyssä eivät ole olleet hyviä ja hän menettää vain liikaa kiekkoja karvauksen alla. Jääaikaa tuli 14 minuuttia ja teholukema oli -1. Piskula oli puolestaan yllättävän heikko myös puolustussuuntaan ja päätöserässä Juhola alisti häntä päästen läpiajoon. Silti hän pelasi reilut 18 minuuttia, mutta tilastorivi näyttää puhdasta nollaa. Aiemmissa katsomissani peleissä paikan päällä hän on ollut paljon jämäkämpi kuin nyt Ässiä vastaan, joten siksi miinus. Olemus oli epävarmempi kuin ennen ja siirtokiekot omissa vähän huolimattomampia myös.
Tepsin kakkospari Olsson-Windlert oli mielestäni ehjin ja liikutti parhaiten kiekkoa paineen alla. Windlert nukahti toki avausmaalissa sijoittumisessaan, mutta koska hän oli muutoin mielestäni ihan jees varsinkin liikkuvuudeltaan, en anna miinusta. Jääaikaa tuli vain 13:57, mutta olisin antanut sitä enemmän, koska Windlert noukki hyvin päätykiekkoja ja syötöt olivat painavia. Olssonille annan puolestaan jopa plussan. Hän pelasi 18:58, joka oli puolustajista eniten kotijoukkueesta ihan ansaitusti. Melko virheetön esitys ja syötöt napsuivat ammattimiehen tavoin lapoihin. Omalla alueella hän ei vuotanut, vaan voitti kamppailuja. Ylivoimalla hän oli muistaakseni kakkosylivoiman takana ja vähillä hetkillä siirsi kiekkoa puolelta toiselle melko ehjästi takakolmiossa. Omat ratkaisut tosin viivassa uupuivat, koska vetoja oli vain yksi, mutta muuten Olsson kerää plussan tasapainoisuudestaan molemmissa päissä. Ykkösparin Larsson puolestaan oli Windlertin tavoin lopulta neutraali. Hän jäi mieleen pari kertaa tehdyistä nousuista jalalla ahtaisiinkin väleihin keskialueella, mutta niin vain Larsson pääsi hyökkäyssiniselle asti edistäen peliä. Peliaikaa tuli 17:33 ja siniviivasta hän pommitti ahkerasti eli kuudesti, mutta laatu uupui ja vedot menivät liiaksi päin Tarasovia, joten siksi neutraali arvosana. Puolustuspelaamisesta en keksi hirveästi moitittavaa tähän hätään.
Siirrytään hyökkääjistöön. Onnistujat olivat alaketjuissa. Lehtinen väläytteli pari kertaa kiekonhallintakykyjään ahtaissa tiloissa ja lisäksi alusti yhden osuman takapatjalaukauksella. Ylivoimalla hän oli kakkosviisikossa laukojan paikalla, mutta anti jäi vähiin siellä. Plussa tulee kuitenkin noista muutamasta hyvästä kiekollisesta suorituksesta ja hallinnan ylläpidosta hyökkäysalueella. Tehotilasto oli jopa +2 9:42 jääajalla, joten oikein onnistunut ilta nelosvitjan laiturilta. Pärssinen vietti puolestaan kahden maalin iltaa ja saa siksi plussan. Ensimmäisessä maalissaan hän malttoi hienosti leikata keskelle ja ampui sitten yläkulmaan läheltä. Muutoin vertaisin häntä hieman Ässien Hirvoseen eli toisen juniorin tavoin Pärssinenkin oli tasaviisikoin ehkä vähän tasapaksu ja ajoittain pelin ulkopuolella, vaikka luistelu kyllä riitti, mutta sitten pelin sisälle pääseminen oli vähän hankalaa. Keskikaistalta hän sai kuitenkin taisteltua kiekkoja päätyyn keskialueelta ahdistettunakin sivu- ja takapaineista huolimatta, mutta luistelu vaatii lisää dynaamisuutta silti, jotta hän pystyisi vielä paremmin pysymään kiekossa hyökkäysalueelle asti. Wirtanen-Kuru puolestaan muodosti ykkösalivoimaparin ja saavat siksi plussat, kun Ässät ei YV-osumia tehnyt. Kuru alusti lisäksi Pärssisen 2-3 kavennuksen päädystä antamallaan syötöllä ja peliaikaa tuli peräti 16:27 Pärssisen pelattua 13:54. Wirtanen puolestaan urakoi 18:38 ja ennen kaikkea voitti 88% aloituksistaan. Käsittämätön lukema. En kuitenkaan sitten tasaviisikoin pitänyt hänestä yhtä paljon kuin kauden muissa näkemissäni peleissä, jolloin totesin, että ottaisin hänet Tepsistä Kärppiin milloin vain. Tässä pelissä anti ylöspäin oli kuitenkin niin vaisua, että olin lähellä jättää plussan jopa antamatta, mutta tosiaan AV- ja aloitussuorittamisen takia Wirtanen saa plussan teholukemasta -3 huolimatta, mutta toki kaksi maaleista tuli tyhjiin.
Muut hyökkääjät olivat neutraaleja. Ykkösvitjasta Filppula ja Korpikoski pelasivat alivoimaakin yhdessä ja Korpikoski pääsi toisessa erässä kerran lähes läpi, mutta Taimen pihdeistä ammuttu kuti osui kilpeen spurtin päätteeksi. Muutoin tasaviisikoin tuo ketju ei oikein saanut mitään aikaan ja illan kohokohta oli se avauserän pitkä YV-pyöritys. Filppulalta otettiin 5v5-pelissä monesti tila heti pois laidassa, jonka jälkeen hän ei pystynyt luomaan mitään ja joko menetti kiekon tai löi sen ränniin maalin taakse, jossa sitten Ässien puolustajat usein voittivat kamppailut. Mitä tulee Nurmeen, hän laukoi neljästi Korpikosken tavoin. Paras paikka oli päätöserässä, kun hän pääsi ensin ampumaan vapaasti slotista ja sitten vielä omasta reboundista maalin kulmalta, mutta Tarasov oli muuri edessä. Muutoin pidin Nurmesta ehkä jopa enemmän kuin koskaan, koska hän oli voimistunut entisestään ylävartaloltaan eikä ollut enää bambi jäällä, vaan tasapaino ja terän käyttö oli toimivaa.
Kakkosvitjan laitureista Väyrynen pelasi vain 12:40 keräten yhden syötön näkemättä jääneeseen isäntien viimeiseen maaliin ja Intonen pelasi vielä vähemmän 10:44 laukoen kertaalleen. Väyrynen oli melko tasapaksu ja näkymätön, joten ei hänestä enempää. Peruspelaamista pääosin. Intonen oli uusi tuttavuus. Hän oli vielä avauserässä melko pirteä ja hakeutui ennen kaikkea röyhkeästi Ässien viisikon sisään eikä tyytynyt olemaan laidoissa kuten esimerkiksi Killinen vieraiden puolelta. Muutama haasto toki päättyi menetykseen, mutta pidin yritteliäisyydestä ja uskaliaisuudesta, vaikka kiekko ei aina pysynyt matkassa. Raamit olivat kohtalaiset, mutta tietysti fysiikka ja luistelu vaativat vielä petraamista. Kolmosvitjasta on mainitsematta Pajuniemi, joka oli näkyvimmillään avauserässä tuhlaten pitkän YV:n aikana monta one-timerpaikkaa. Myöhemmissä erissä hän jäi mieleen keskialueen pelaamisestaan. Hän yritti usein puskea kuljettamalla alueelle, mutta onnistui siinä harvemmin ja kiekko poltteli lavassakin yllättävän paljon. Toki sitten nuo yhdistyivät vähän onnekkaastikin 2-3 kavennuksessa, jonka Pajuniemi alusti vieden yksin kiekon hyökkäysaluelle monen pelaajan keskeltä, kunnes kiekko karkasi päätyyn, josta Kuru sen sitten Spinkin avulla noukki takaisin. Tietynlainen ehkä pieni keskenkuntoisuus EHT-vamman jälkeen näkyi vielä.
Nelosketjusta Lehtinen oli selkeä onnistuja, mutta toki sitten Karvonen ja Valtolakin pääsivät tehoille 1-3 kavennuksessa. Valtola pelasi kuitenkin vain 6:08 ja oli todellinen pelin ulkopuolella pörrääjä lukuun ottamatta oikea-aikaista maalille ajoaan ja kauden avausmaaliaan kiekon kimmottua varusteista ja ehkä mailan varresta sisään. Olemus oli kuitenkin Intosen tavoin sellainen, että raamit kyllä riittävät tulevaisuudessa tähän sarjaan, mutta tässä pelissä tosiaan kiekkokosketukset olivat hyvin vähissä. Karvonen pelasi sentään 12:40. Teholukema oli lopulta jopa +2 ja hän rytmitti peliä kohtalaisesti, mutta Lehtiseen nähden hän oli kuitenkin vähän tasapaksumpi eikä siksi ansaitse plussaa, mutta oli esitys silti rohkaisevampi kuin pitkiin aikoihin olen häneltä nähnyt. Nyt Karvosen jalkanopeus riitti keskikaistalla jopa kohtalaisesti keskialueen ylityksissä ja päätöksenteko eri tilanteissa oli sulavampaa kuin ennen eikä kestänyt liiaksi.
Ässät
+ Tarasov, Peltomäki, Taimi, Marttinen, Kivenmäki, Tiivola, Juhola, Rekonen, Salmio, Mäkinen A, Mäkinen M
+/- Niemeläinen, Stenqvist, Vainio, Vuorisalo, Spink, Hirvonen, Killinen, Kivelä, Haapanen
-
Aloitetaan maalivahdista. Tarasov sai plussamerkinnän illastaan ilman muuta. Kolme asiaa: mailapelaaminen, reaktiot ja halukkuus nähdä kiekko. Hän pysäytti jatkuvasti aktiivisesti kiekkoja maalin takana eikä vuotanut mailapelaamisessa. Reaktiot olivat puolestaan huippuluokkaa useisiin suunnanmuutoskiekkoihin ja ohjureihin. Hän sai aina työnnettyä patjansa kiekon tielle ohjureissakin. Lisäksi läheltä tulleissa laukauksissa hän malttoi pysyä pystyssä ja työntää tarvittavan ruumiinosan salamannopeasti kulloinkin vedon eteen kuten esimerkiksi Korpikosken päästyä puolittain läpi alivoimalla toisessa erässä, jolloin hän odotti siihen asti, että Korpikoski sai kiekon haltuun ja laukoi kahden metrin päästä, jolloin Tarasov työnsi kilven eteen ja torjui kiekon kulmaan. Kolmas silmiinpistänyt asia oli tietynlainen röyhkeys. Hän ei tyytynyt olemaan maskissa, vaan väkisin taisteli itselleen väylän nähdä kiekko ruuhkankin takaa. Tuo on hyvä piirre pieniä kaukaloita ajatellen. Voittava maalivahti 26 torjunnalla. Kahdesta näkemästäni maalista en syytä häntä.
Puolustajista ykköspari Niemeläinen-Stenqvist oli melko neutraali. Olin syksyllä katsomassa vastaavan TPS-Ässät kohtaamisen muistaakseni jopa Liigan avauskierroksella. Joka tapauksessa silloin Niemeläinen oli mielestäni todella hyvä ja vakuutti kyvyllään ottaa päädyssä taklauksia vastaan siten, että kiekko kuitenkin säilyi hallussa. Tänään hän ei ollut ihan yhtä hyvä karvauksen alla oman maalin takana, vaan ainakin avauserässä kertaalleen menetti vaarallisesti kiekon. Oman siniviivan puolustaminen luonnistui kuitenkin ja hän kiilasi laidoista tulleet hyökkääjät hyvin, voitti seisahtuneet tilanteet ja sai kiekot keskialueelle laitureiden avulla. Stenqvist oli ja on yhä hyvin liikkuva rightin puolustaja, jolla on pitkä maila ja vipuvartta siis riittää, mutta laukausuhka on olematon, koska kudit ovat pehmeitä. Tänään hän jäi lähinnä mieleen ylivoimapelaamisestaan oikeassa siivessä, josta hän tosiaan liikkui hyvin aktiivisesti välillä syvyyteenkin päin, mutta tyytyi siis lähes aina syöttämään. Tilastoihin kertyi yksi syöttöpiste kolmanteen maaliin ja yksi laukaus 19 minuutin aikana. Teholukema oli +0, kun se Niemeläisellä oli -1 hänen oltua jäällä Pärssisen toisen maalin aikana näemmä. Niemeläinen pelasi myös vähän päälle 19 minuuttia. Kaikkiaan kuitenkin ykköspari oli sellainen, jonka pystyi huoletta laittamaan jäälle.
Kakkosparista sen sijaan sekä Peltomäki että Taimi kuittaavat plussat. Taimi kirjasi kaksi syöttöä ja kuten totesin, oli siniviivalla hyvä saamaan laukaukset maalille asti muihin puolustajiin verrattuna. Se näkyi varsinkin ylivoimalla, kun katsoin toista erää päädystä ja näin, kuinka Taimi taitavasti loi itselleen viivatanssilla aukkoja toimittaa kiekkoja ohi blokkaajien. Avausmaalissa tasaviisikoinkin hän sai laukauksen takapatjaan, joka johti Salmion maaliin. Peltomäki oli rinnalla entuudestaan tuntematon, mutta hyvin jämäkkä peruspuolustaja. Hän pelasi vain 13:57 osin erikoistilannevastuun puutteesta johtuen, mutta teholukema oli +1 ja syötöt olivat yksinkertaisen varmoja. Liike riitti myös paineen alta pois tulemiseen. Hän kirjasi myös jopa neljä laukausta, joista lähinnä maalia hän oli päätöserässä saatuaan syötön päädystä b-pisteiden väliin, mutta maskiton laukaus meni suoraan päin maalivahtia.
Kolmosparista Marttinen saa plussan. Hän pelasi ensinnäkin parinsa Vainion kanssa ykkösalivoimaparissa eikä TPS tehnyt YV-osumia. Lisäksi Marttisen teholukema oli komea +3 18 minuutin jääajalla. Hän ei kaihtanut kamppailuja ja voittikin niistä suurimman osan rutinoituneen Liiga-puolustajan tavoin. Toisessa erässä hän sai heppoisen kahden minuutin jäähyn osuttuaan sitten ilmeisesti Lehtistä taklaustilanteessa puolustussiniviivalla lähelle päätä, mutta livetilanteessa tuomari nosti kätensä vasta sitten, kun yleisö alkoi huutaa toden teolla. Hidastustenkaan perusteella osuma ei ollut kummoinen, jos sellaista nyt edes oli ja lopulta jäähyn syy oli korkea maila. Lehtinen jäi hetkeksi jäihin makaamaan, mutta kykeni jatkamaan heti peliä. Marttisesta voisi sanoa vielä sen, että hän vaihdosta toiseen suhteellisen varmasti haki päätykiekot maalin takaa ja liikutti sitten pelivälinettä eteenpäin onnistuneesti. Vierellä Vainio nukahti 1-3 kavennuksessa eikä siksi saa plussaa. Hän pelasi Ässistä eniten 21:09 ja pidin kyllä näkemästäni pääosin, vaikka teholukema oli -2, mutta Vainion liike oli rightina hyvää, hän pääsi sen ansiosta vaivatta paineen alta ja löysi syötöillään omien lavat. Ylivoimalla olisin kaivannut pientä huolellisuutta laukauksiin viivasta, mutta siinäkin hän kuitenkin osoitti määrätietoisuutta ja liikutti kiekkoa takakolmiossa painavin syötöin. En kuitenkaan ihmettele, miksi hän sai runsaasti vastuuta kaikissa tilanteissa, koska kokonaispaketti oli melko vahva.
Seitsemäs puolustaja Vuorisalo oli ylivoimilla laukojen paikalla tosiaan, muttei saanut yhtään laadukasta one-timeria perille asti. Hän oli tuttu mies jo viiden vuoden takaa TuTosta. Samanlaista kiekollista virtuoosia ei kuitenkaan nyt nähty Liiga-tasolla ja luistelukin oli keskinkertaista. Omassa päässä hän oli pari kertaa hukata kiekon peliä avatessaan, mutta selviytyi kuitenkin melko kuivin jaloin. Oli hienoa nähdä kuitenkin, että Selin oli roolittanut hänet oikein ja antoi luottoa ylivoimalla, koska tosiaan tuolloin Mestiksessähän Vuorisalo oli maaginen jopa ylivoimalla Tuton paidassa, joten ehkä vielä jonain päivänä Liigassakin hän puhkeaa loistoon.
Sitten hyökkääjiin. Ykkösketjusta odotin suurella mielenkiinnolla Hirvosen näkemistä sentterinä, koska syksyllä hän pelasi muistaakseni kakkosketjun laidassa. Avauserässä hän hankki yhden jäähyn Intoselle, mutta muutoin omissa hän oli pari kertaa hieman ongelmissa, kun pienet siirrot eivät löytäneet omia ja paine jäi alueelle. Ylivoimilla hän oli neliön keskellä, mutta melko toimeton ja lähinnä korkeassa maskissa Taimen viivatoimituksissa. Myöhemmissä erissä Hirvonen oli parempi ja tasapainoisempi puolustussuuntaan eikä enää menetellyt kiekkoja. Lisäksi hyökkäysalueella hän pysyi pari kertaa kulmissa hyvin kiekossa, mutta sitten viimeiset syötöt esimerkiksi keskustaan eivät löytäneet omia. Luistelu riitti keskikaistalla mielestäni mainiosti molempiin suuntiin, mutta olihan hän sitten sivupainetta antaessaan melko kesy ja raakile alaspäin mentäessä. Laukauksia kertyi lopulta vain kaksi vajaassa 18 minuutissa, joten sikäli odotin kuitenkin hieman enemmän näyttöjä vielä hyökkäysalueella. Aloituksista hän voitti 46%. Ketjutovereista Spink saa ottaa nimiinsä Tepsin toisen osuman kokonaan annettuaan ensin harhasyötön ja sitten vielä rynnittyä ohi Pärssisestä. Hän oli syksyn tavoin kulmahyrrä, jonka viimeiset syötöt ja ratkaisut olivat vähän pakotettuja Hirvosen tavoin ja jättivät toivomisen varaa. Fyysisesti hän on vastaanottava osapuoli useimmiten kamppailuissa. Tilastoihin kertyi yksi maali kuitenkin, kun hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan takatolpalla reboundissa, mutta ilman tuota osumaa olisin saattanut antaa jopa miinuksen. Killinen puolestaan oli yksi junnuista, jota en syksyllä nähnyt livenä. Hän pelasi vain 13 minuuttia, koska ei ollut ylivoimakoostumuksissa. Kohokohtana hän alusti kolmannen maalin harhauttamalla pienellä tökkäisyllä Sundin siniviivalla ja laukoen sitten takapatjaan. Hän oli ehkä kuitenkin ketjun näkymättömin lenkki muutoin. Koko riitti suojaamaan kiekkoa kulmissa, mutta dynaamisuus ja suoraviivaisuus uupuivat lukuun ottamatta sitä 0-3 osumaa. Liian usein Killinen tyytyi pyörimään laidoilla viisikon ulkopuolella eikä ängennyt noppavitosen sisään niin sanotusti. Hän oli kuitenkin tästä ketjusta lähinnä plussaa, mutta koska keskiketjuissa oli vielä parempia pelaajia, halusin vetää selvän rajaviivan heistä ykkösketjuun.
Siirrytään kakkosvitjaan. Kivenmäki oli positiivinen yllätys. Näin hänet marraskuussa U20-peleissä, joissa hän ei vakuuttanut keskikaistalla, mutta nyt laiturina hän oli Ässien paras pelaaja luomaan tekopaikkoja syvältä kulmasta puolustajille siniviivalle. Kivenmäki loi ainakin kymmenkunta vetopaikkaa alakerran pojille pitämällä päänsä ylhäällä, jarruttamalla kulmassa, muuttamalla suuntaa ja pudottamalla sitten kiekon viivaan. Tuo toistui todella monesti kuten käytännössä avausmaalissakin. Keskialueellakin liike oli hyvää ja hän kykeni pari kertaa tuomaan jalalla kiekon hyökkäysalueelle myös siten, että hän viivan päällä hieman muutti suuntaa poikittain ja harhautti puolustajan. Nuo olivat hyviä signaaleja, koska noin pieni pelaaja tarvitsee ketteryyttä, jota Kivenmäki todella osoitti. Ylivoimalla hän oli pelinrakentaja oikeassa siivessä ja loi sieltäkin tontteja Vainiolle viivaan. Jääaikaa tuli ansaitusti vajaat 18 minuuttia. Rinnalla Tiivola oli luotettava ja tasapainoinen kahden suunnan sentteri kuten aina. Hänen ainoa ongelmansa oli se, että vasemmalta ammutut lukuisat vedot suorasta luistelusta tai ylivoimalla menivät aina ohi takayläkulman päätypleksiin. Noin muutoin hän pelasi sen 18 minuuttia ilman ongelmia omissa ja suojasi hyvin vastapainoksi vielä kiekkoa hyökkäysalueella ja yhdessä Kivenmäen kanssa he olivat Ässien parhaimmistoa. Kolmas lenkki Kivelä oli melko HMV-kamaa. Eipä hän pelannutkaan kuin kymmenen minuuttia ja laukoi kerran päin Källgrenia laidasta ilman maskia, siinä se. Tasapaksu yksilö.
Kolmosketjusta pidin jo syksyllä ja silloinkin siinä pelasivat Rekonen ja Salmio keskellään Kulmala, mutta nyt Rekonen oli keskellä ja laidassa kolmantena lenkkinä polkukone Juhola, joka oli uusi tuttavuus livenä muistaakseni. Hänen jalkansa kyllä tikkasivat erinomaisesti ja auttoivat siten keskialueen ylityksissä, kun Rekonen pystyi vain keskikaistalta jakamaan lättyä laitaan ja Juhola hoiti kiekon vähintään hyökkäysiniviivan kulmaan aina kuljettamalla ja siitä sitten päätyyn tai takaisin Rekoselle keskelle. Juhola pelasi vain reilut 10 minuuttia, mutta vakuutti siinä ajassa plussan arvoisesti juuri luistelullaan. Päätöserässä hän spurttasi yhden irtokiekon perään omalta alueelta ja ehti siihen siten keskialueella, että hän harhautti melko seisovilla jaloilla olleen Piskulan päästen nokikkain maalivahdin kanssa, mutta viimeistely ei uponnut kämmeneltä. Rekonen-Salmio kaksikko puolestaan pääsi maalin makuunkin. Salmio vastasi avausmaalista ja Rekonen iski viimeisen tyhjiin. Mutta noin muutoin he olivat omassa päässä vahvoja kamppailijoita ja sitten eivät melkein kertaakaan vuotaneet, kun peli piti saada keskialueelle, vaan molemmat tarjosivat hyvin itsensä pelattaviksi ja koko kenttä pelasi lyhyillä etäisyyksillä, joten he pääsivät kiekottelemalla hyvin paineen alta pois. Ylivoimalla Salmio oli maskimies ja Rekonen tosiaan neliön keskellä toimi mainiosti syöttölautana, jos paine kävi liian kovaksi. Salmio oli päätöserässä lähellä toistakin maalia, kun hän pääsi laidan puolelta ohi Sundin ja ajoi maalille, mutta kaatui maalin edessä ja laukaus hieman epäonnistui. Tällekin kaksikolle tuli kuitenkin ansaitusti 17 minuuttia peliaikaa ja yhteensä kahdeksan laukausta. Tehotilasto oli lopulta +2 ja kun joukkueessa on tosiaan noin hyvä ja tasapainoinen kolmosvitja, sitä kannattaakin peluuttaa. Yksilöt täydensivät hyvin toisiaan Juholan tuodessa nopeutta, Salmion kamppailuvoimaa ja Rekosen yleistä tasapainoutta ja tasaisuutta eri osa-alueilla. Hyökkäysalueellakin pitkiä hyökkäyksiä syntyi tasaiseen tahtiin.
Nelosvitja saa myös plussaa kahdesta maalistaan, joista toinen tuli tyhjiin. Lisäksi Mäkisistä ainakin toinen pelasi alivoimaa, jollei molemmatkin. Koko kolmikon teholukema oli +2, mutta jätän silti Haapasen ilman plussaa, koska hän tuhlasi 0-3 tilanteessa puolityhjän maalin vasemmalta tolpalta. Jos hän olisi tehnyt maalin kuten olisi kuulunut, TPS ei olisi ikinä tullut uhkaamaan voittoa neljän maalin takaa. Toki sitten vastapainona Haapanen alusti hyvin päädystä 0-2 osuman voitetulla kamppailulla Salosta vastaan ja syötti myös ensimmäisen osuman tyhjiin. Laidoissa hän oli kohtalaisen varma sohimaan kiekkoja keskialueelle omista. Mäkisistä molemmat saivat maalit ja Atte vielä syötön päälle. Atte pelasi Haapasen tavoin 11:40 ja Miro pari minuuttia enemmän, joten kaiketi sitten hän oli alivoimillakin mukana sentterinä ja usein myös heti alusta asti kehissä miesvajaalla. Hän oli lisäksi Ässien ainoa voittava aloittaja 58%:n turvin. Noin muutoin en muista heidän pelaamisestaan muuta kuin sen, että virheitä ei juuri tullut ja molemmat veljekset olivat melko patukoita jopa. Painopiste oli matalalla ja tasapaino hyvä vahvojen jalkojen ansiosta. Liike oli ihan riittävää, muttei mitään satumaista. Iltapuhteeseen voi olla tyytyväinen, kun tehosarakkeessa on tosiaan +2.
