Kieltämättä hieman tulee suru puseroon kun tämä kaksikko ei enää pelaa samassa jengissä, itselle ainakin muistuu erityisen hyvin se, kun Laine teki kolmannen maalinsa jatkoajalla Torontoa vastaan ja Ehlers ryntää halaamaan Patea välittömästi maalin jälkeen.
Ehlers voi vetää Jetsissä duboisit ja alkaa vaatia kauppaa muualle. Sen jälkeen Kekäläinen ottaa puhelimen käteen ja hankkii hänet Laineen kaveriksi Columbukseen.
Kevin Cheveldayoff ainakin aika suoraan sanoi haastattelussa, että nuorilla pelaajilla nykyään on vaatimuksia/luulo, että ajan kanssa heillä on etuoikeus pelata tiettyjen pelaajien kanssa tai tietyissä rooleissa ikään kuin luonnostaan.
Ja miksei olisi, jos pelaaja katsoo olevansa parempi kuin valmentaja ajattelee. Pelaajan ura siinä on kuitenkin kyseessä, joten miksi alistua esim. Roslovicin kohdalla ikuiseen kolmosketjun rooliin. Eivät ne valmentajat ja GM:t erehtymättömiä ole, vaan kyllä siellä kokoonpanoissa pyörii pelaajia, joilla olisi enemmän annettavaa. Vegasissa läpimurtonsa tehneet pelaajat, kuten Karlsson, Tuch ja Theodore, ovat tästä eräitä esimerkkejä.
Totta kai nuorten pelaajien kohdalla voi tulla ylilyöntejä sen suhteen, kuinka hyviä he kuvittelevat olevansa, mutta esim. Laineen kohdalla isomman tontin vaatiminen on ollut perusteltua etenkin viime kaudesta alkaen. Aika monta kautta Laine ja Roslovic ovat siellä tehneet duunia ennen kuin ovat alkaneet vaatia, että heillä on "etuoikeus pelata tiettyjen pelaajien kanssa tai tietyissä rooleissa ikään kuin luonnostaan".
Toisessa ketjussa kirjoitin eilen, että uudet pelaajasukupolvet eivät tule alistumaan samalla lailla joukkue ensin -ajatteluun vaan he ajattelevat yhä enemmän itseään ja omaa uraansa. Totta kai he tekevät paljon duunia joukkueensa eteen, mutta samanlaista lojaalisuutta, jota menneiden sukupolvien kiekkoilijat ovat osoittaneet, on turha odottaa. Ja sinänsä se on ihan oikein, kun eivät joukkueetkaan ole loppupeleissä erityisen lojaaleja pelaajille, jos näiden taso laskee tai he eivät muuten täytä enää paikkaansa joukkueessa.