Nooh, Jets pelasi ihan ok-pelin, Pate taas palasi ensimmäisten pelien tasolle. Aikamoinen määrä vaarallisia ja helppoja kiekonmenetyksiä, jollaisesta lopulta tuo Sharksin 2-1 maalikin syntyi. Fanit voivat huutaa hallissa Laineelle lisää YV-aikaa, mutta onhan Paten kiekollinen epävarmuus paineen alla yksi asia, mikä tällä hetkellä sakkaa pahasti tuossa ylivoimakoostumuksessa. Toki kiekon ylöstuontikin on silkkaa kärsimystä, mutta sen kerran kun kiekko alueelle saadaan, se pelataan rännin kautta Patelle ja turhan usein kiekko on nopeasti takaisin omissa. Tietysti voidaan ihmetellä sitäkin, miten ihmeessä tuo kakkosyv ylipäätään joutuu kierrättämään niin paljon hätäisiä rännikiekkoja, mutta se on eri ketjun kamaa.
Toivottavasti Laine pääsee takaisin aiemmalle tasolleen, jotta 40 häkkiä tulisi vielä täyteen. Nyt ollut selkeästi hiljaisempaa niin Bluesia kuin Sharksiakin vastaan.
Oikeastaan ongelma ei näyttänyt olevan Laineen kiekollinen epävarmuus, vaan jopa liiallinen varmuus. Nopeampi kiekon liikuttelu monessa tilanteessa olisi avannut nopeammin avoimia paikkoja, mutta Laine halusi pitää kiekkoa (usein suojata vartalolla) vielä hetken liian kauan, jonka takia vastustaja pääsi iholle. Myös Laineen ylivoimaketjun kemia oli ainakin tällä kertaa haussa, sillä liikaa esimerkiksi Scheifele yritti liikaa hakea Lainetta kun olisi ollut viisaampaa hakea muita pelaajia. Oli miten ylivoimalla kiekon saaminen vastustajan alueelle ja sielä kuvion pyörittäminen oli jokseekin pahasti hukassa, josta tosin osa kunniasta menee Sharksin hyvälle alivoimalle. Muutenkin Winnipegin ylivoima oli tällä kertaa lukuisista tarjotuista mahdollisuuksista huolimatta jokseenkin surkeaa, josta heittäisin kyllä pallon valmennukselle. Pieniä muutoksia on tehty etenkin kakkoskentässä, mutta ovatko ne oikeita ja näkisin mielelläni aina Ehlersin Laineen ja Scheifelen kanssa normi -ja ylivoimakentissä sen sijaan, että siellä pyörii Perrault. Mutta valmentaja valmentaa ja katsojat vain katsovat.
Se mikä oikeastaan eniten harmitti Laineen pelissä, oli jatkuva kiekon neppailu, jota voi kyllä harrastaa pihapeleissä, mutta harvemmin änärissä. Luvattoman paljon kiekon menestyksiä sen takia, että Laine laittaa jonkun ihme nepin, myös Sharksin voittomaalissa, menemään omalle pelaajalle, jonka vastustaja lopulta helposti nappaa. Ei Laineen peli kuitenkaan huonoa ollut, sillä siinä oli edelleen paljon hyviä aineksia, mutta hieman peli oli huolimatonta ja paras terävyys puuttui kuten koko joukkueelta. Se näkyi mm. siinä, että kun Laine laukoi, menivät kudit menivät rankasti ohi tai laukaus lähti hieman epätoivoisesta paikasta. Alkaako pistepörssisijoitus jo painamaan Lainetta vai mikä on ongelma kun laukaus tuntuu kestävän tavanomaista pidempään, paikoille ei päästä tai kudit menevät hehtaarikaupalla ohi. Mutta ei Laineen peliä voi liikaa moittia, sillä se on muuttunut jatkuvasti kokonaisvaltaisemmaksi, jossa kirsikkana kakun päällä ovat tykkimaalit.
Kokonaisuutena Winnipegin peli on muuttunut kyllä koko ajan vakaammaksi ja kiinteämmäksi, josta kiitos etenkin puolustuksen parantuneille otteille, etenkin Chiarot, Morrisey ja Enström. Viime vuonna joukkue ei olisi pystynyt vielä samanlaiseen peliin Sharkisia vastaan. Myös Hellebuyck parantaa peli peliltä, vaikka on vielä raakile huippumaalivahtina. Kun olisi vielä Myers kehissä, niin puolustus olisi täyttä rautaa. Winnipeg on muutenkin aika rosoinen joukkue, kokoa löytyy hyökkäys -ja puolustuspäästä ja nopeuttakin on riittävästi, joten tulevaisuus näyttää tältä osin hyvältä. Hyvin ovat Winnipegillä pullat uunissa ja Mauricella ensi vuonna ainoa tavoite on playoffsit, jos sinne ei vielä tänä vuonna ylletä.
Ainoa ongelma mielestäni on Byfuglien, jonka pelistä ei saa selvää onko kyseesä lintu vai kala. Valtavasti kiekonmenetyksiä vastustajan siniviivalla, kummallista höntyilyä hyökkäyspäässä ja oman maalin ympäristössä sekä toivotaan, toivotaan syöttöjä/neppejä keskikentälle. Byfuglien ei vain pysty kurinalaiseen peliin, vaikka vastapainoksi saadaan mahtitaklauksia ja yllättäviä, vastustajaa hämääviä, ratkaisuja. Kaiketi kotiyleisön kannalta joukkueessa on oltava yksi showmies, mutta itse miettisin GM:nä Byfuglienin vaihtoa yhteen oman pään varmasti pitävään vahvaan peruspakkiin (Myersille tervehdyttyä
paljon hyökkäysvastuuta) ja tuulennopeaan lupaavaan nuoreen laituriin a.k.a Ehlers, jos halutaan menestystä.