Parisuhdetoiminta ja sen seuraukset

  • 4 469
  • 16

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Olin aluksi kirjoittamassa vitutusketjuun, mutta totesin sitten aiheen ansaitsevan oman puunsa. Kokeneemmat kertokoot mikäli aiempia ketjuja löytyy, en sellaisia löytänyt.

Heräsin aamuyöllä toistuviin avunhuutoihin. Unenpöpperössä en jostain syystä ollut heti varma mitä pitäisi tehdä. Kymmenen sekuntia myöhemmin järki alkoi kulkea, vetäisin paidan päälle ja juoksin ulos. Muutama muu naapuri oli jo ehtinyt paikalle ennen minua, ja lohdutti itkevää naista joka oli nyt päässyt ulos asunnostaan. Ilmeisestikin hänen humalapäissään oleva miesystävänsä oli lopettanut pahoinpitelyn siinä vaiheessa, kun ensimmäinen naapuri oli ehtinyt hakkaamaan ovea. Ja jotta noudatettaisiin täydellisesti suomalaista parisuhdemallia, nainen tietenkin kieltäytyi poliisin kutsumisesta, sillä "Ei se tollanen yleensä oo."

Joskus viime vuosituhannella, kun minä olin vielä teini-ikäinen, meidän kotimme oli eräälle tuttavanaiselle ns. turvakoti. Muistan kerran, kun isän poissaollessa äiti toi minulle pesäpallomailan. Jos tämä tuttavanainen tarvitsisi lastensa kanssa turvapaikkaa, oli myös riski että hänen miehensä tulisi perässä, ja minä olin ainut mies talossa.

Kuka/kuinka mies voi vajota niin alas, että lyö elämänsä tärkeintä naista?
Kuka/kuinka nainen voi sietää tilannetta kerta kerran perään?
Mikä teitä miehiä oikein vaivaa? Mikä teitä naisia oikein vaivaa?

Tarinat lienevät melko tavallisia, ja varmasti moni on vastaaviin tilanteisiin joutunut tälläkin palstalla. Todettakoon myös, etten väitä parisuhdeväkivallan rajoittuvan aina malliin mies lyö - nainen sietää, mutta se lienee kuitenkin se yleisin tapaus, ja vain näihin olen itse törmännyt. Kertokaa kokemuksianne, ehkä siten saisimme hieman Eppu Normaalin lyriikoita kattavampia vastauksia noihin kysymyksiin.
 

bus81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
... Kokeneemmat kertokoot mikäli aiempia ketjuja löytyy, en sellaisia löytänyt.
...
Joskus viime vuosituhannella
...
Kertokaa kokemuksianne, ehkä siten saisimme hieman Eppu Normaalin lyriikoita kattavampia vastauksia noihin kysymyksiin.

Enpä itsekään jaksanut kaivella esiin parisuhdeväkivalta- taikka väkivaltaketjuja.

Mennä vuosituhannella ja seesteisellä seiskytluvulla tätivainajan miesvainajalla oli rankan työviikon päätteeksi moniaita kertoja vuodessa tapanaan tuhannen päissään pieksää tätin silmänympärykset mustelmille. Ja osuvasti osasi kyllä tätikin humalassa provosoida äijäänsä verbaalisäilällä. Vähemmästäkin mies voisi hermostua.

Viina maistui reippaasti molemmille ja kuten alussa kerroinkin, niin molemmat ovat maanneet mullan alla jo toveroisen. Täti heitti veivinsä 49-vuotiaana ja äijä viisvitosena! Ja kaksi lastahan (lue: täysi-ikäisiä serkkuja) tuostakin liitosta jäi maan päälle yhteiskunnan elätettäväksi. Surullista ja totta.

Viime viikolla tuolla kaupungin jätepisteellä yritti muuan nainen myydä jätesäkistään käyttökelpoista(?) vaatetta, kun kävin viemässä muovi- ja peltiroskia pisteeseen. Nainen raotti silmälaseja. Vilkaistuani ohimennen niitä mustaherukan ja punaisten viinimarjojen värjäämiä silmäympäryksia palautui mieleen tuo täti-vainajan tapaus. Nainen kertoi tarvivansa rahaa ruokaan(?) kun mies pieksää häntä ja ryyppää kaikki rahat. Surullista. Tiedä sitten, oliko totta?
 
Viimeksi muokattu:

Torsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ihmettelyketjuun joskus kirjoitinkin ihmettelyni siitä, miksi naiset jaksavat katsella väkivaltaisia miehiä. Kai se sitten tuo turvaa, kun oma kulta on väkivaltainen niin se puolustaa kaupungilla? Erään naisen tunnen, jonka miesystävä on tätä pahoinpidellyt. Nainen on käynyt treffeillä muidenkin miesten kanssa ja todennut aina, että ne ovat liian tylsiä palaten jälleen tämän häntä fyysisesti ainakin kerran ja henkisesti useamman kerran pahoinpidelleen. Ehkä naiset kaipaavat jotain jännitystä elämäänsä. Jännityksenkaipuun vielä ymmärrän, mutta en että pitää jännittää lataako oma ukko turpaan.

Maailmassa on kuitenkin ihmisiä (lue: naisia), jotka haluavat tulla huonosti kohdelluiksi. Monesti saman naisen miesystävät nimittäin ovat kaikki samasta puusta ja huonosti tätä kohtelevia. Olettaen siis, että naiset pääsevät siitä edellisestä miehestä eroon.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Monesti saman naisen miesystävät nimittäin ovat kaikki samasta puusta ja huonosti tätä kohtelevia.
Ja usean tuollaisen naisen isä on ollut aikanaan ihan samanlainen, mätkinyt mutsia päihin ja miksei joskus lapsiakin. Kummasti sitä palaa aina tuttuun henkiseen ilmapiiriin, tunnelmaan josta on lähtöisin.

Eikös tyttö etsi miehistään aina isäänsä? Kellaripsykologit, hoi?
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämäkö oli sitten kiinnostavampi puoli, että miksi naiset... :)?

"Better the Devil you know" tai "parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas" sanotaan, ja kyllä se tähän sopii. Hyvin monelle naiselle on jo lapsuudessa syötetty malli siitä, ettei muuta ansaitsekaan. Että on jotenkin vastuussa siitä, että mies lyö. Että tämä kuuluu naisena olemiseen. Sisäänrakennettu alemmuuden- ja syyllisyydentunto ja mies, joka tämän osaa nostaa pintaan - siinäpä se.

Sama rakenne taitaa toimia psykologisissa vankilakokeissa, joissa osalle annetaan vartijan ja osalle vangin rooli. Vaikka ovet olisivat auki, ei vanki osaa lähteä - se on vangin osa, rooli, elämä, eikä muusta ole tietoa. Ja tämä siis muutaman viikon kuluessa, kun taas väkivaltaisissa suhteissa elävät ovat kasvaneet siihen koko elämänsä ajan tai pikkuhiljaa useamman vuoden varrella.

Suuri osa tänne kirjoittavista ihmisistä on nuoria, ja voi olla vaikeaa samaistua tilanteeseen, joka vielä 1960-luvulla oli totta - naiset olivat sekundakansalaisia. Monet olivat taloudellisesti riippuvaisia puolisoistaan, töissäkäynti tai koulutus ei ollut yleistä, yksin liikkuvat olivat 'vanhoja piikoja' ja eronneet naiset olivat 'huonoja naisia' ja heidät suljettiin ulos perhe- ja ystäväpiirissä. Naiset eivät päässeet ravintolaan edes syömään yksin tai naisseurassa. Feminismi 60-luvulla oli täysin verrattavissa kansalaisuusoikeusliikkeeseen, vaikka se nykyisin lähes kirosana onkin :) Feminismi tarkoitti alunperin tasa-arvoisen elämän tavoittelemista ja itse asiassa muualla maailmassa se tarkoittaa sitä yhä.

60-luvulla tapahtui myös jotain, joka vei kehitystä turhan nopeasti eteenpäin - keksittiin ehkäisypilleri. Vuosikymmenten takaiset arvot ja yhteiskunnan moraali muuttuvat kuitenkin todella hitaasti ja vasta sitten kun minun ikäiseni daamit ovat kuopattuja, jotain todellista 'tasa-arvoa' ehkä nähdään. Nyt räpiköidään vielä sinne tänne, meuhkataan ja tavoitellaan epäolennaisia asioita, jotka näkyvät ikävästi mm. naisten alkoholinkäytössä. Naisista ei toivoakseni koskaan tule samanlaisia kuin miehistä, eikä miehistä samanlaisia kuin naisista - vaikka niin paljon hyvääkin meillä on toisiltamme opittavana.

Mutta sitten se toinen kysymys - miksi mies lyö?
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mutta sitten se toinen kysymys - miksi mies lyö?
Miksi koira nuolee muniaan? Koska se pystyy siihen.

Onhan miehen päästävä alistamaan, hallitsemaan, näyttämään omistustaan, kohottamaan itsetuntoaan, torjumaan pelkoaan... Fyysisin keinoin, koska useimmiten miehellä on siihen mahdollisuus.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mutta sitten se toinen kysymys - miksi mies lyö?

Niin tai miksi yleensäkään pitää turvautua väkivaltaan parisuhteessa - olipa kyseessä sitten kumpi tahansa?

Miesten osuus etenkin lievemmässä parisuhdeväkivallassa on huomattavasti naisten vastaavaa osuutta suurempi mutta ikävä kyllä naiset osaavat ottaa mallia tässä suhteessa ja nykyään vakavissa/törkeissä perheväkivaltatapauksissa naisten osuus kasvaa vuosittain:

Usein myös ajatellaan, että kun nainen lyö, seurauksena on korkeintaan mustelma. Pulli tyrmää myytin naisten harjoittaman väkivallan harmittomuudesta. Vuonna 2000 Tilastokeskus julkaisi raportin, jonka mukaan vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä 37 prosentissa nainen oli kolhinut miestä. (Jussi Pulli Ensi- ja turvakotien liitto, Aviisi 06/2006)

Minusta keskustelu pitäisi ulottaa käsittämään koko perhe-/parisuhdeväkivaltaa eikä yksin miehen harjoittamaa väkivaltaa - vaikka miehet edelleenkin syyllistyvät väkivaltaiseen käyttäytymiseen hanakammin.

Niin, ja mainitaan jotta en ole joutunut naisten pahoinpitelemäksi tms. Minulla on kyllä läheinen yhteys perheeseen jossa äiti harjoitti väkivaltaa enemmän.

Kokemusta on myös siltä kantilta jossa nainen joutuu parisuhteessaan väkivallan uhriksi. Tällainen kohtalo on eräällä puolitutullani mutta vaikka miehensä on hakannut hänet ties kuinka monta kertaa niin hän ei jätä miestä, eikä tee ilmoitusta poliisille tms. Mies vaan on rakas hänelle vaikka kännissä ja aineissa mätkiikin pataan - mutta kun samalla on niin ihana ja "jännittävä". Elämä ei saa olla tylsää ja "tavis" on tylsä. Aika voimattomana sitä on kun hän ei usko sitä, että joku kerta se lyönti voi olla kohtalokas. Että lyönti voi tappaa.

vlad.
 

Torsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Fyysisin keinoin, koska useimmiten miehellä on siihen mahdollisuus.

Ja koska mies miehet, jotka fyysisesti satuttavat eivät siihen henkisesti kykene. Eli kun verbaalinen taitavuus on rajoitettua kaivetaan ne nyrkit esiin. Täältä lähtee syvä halveksinta väkivallalle, niin parisuhteessa kuin nakkijonossakin. Alkoholi ei ole mikään syy. Mikäli ihmisen käytös muuttuu radikaalisti hänen ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena kannattaisi miettiä viinanjuonnin lopettamista. Toisaalta joidenkin miesten käytös muuttuu positiivisemmaksi kännissä.

Mitä teet, kun nainen alkaa lyömään sinua baarissa? Monelle miehelle "pakeneminen" on ehdottomasti poissuljettua ja jos tähän lyövään naiseen kosket millään tavalla saat muiden baarissa olevien miesten fyysisen vihan päällesi.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Minusta keskustelu pitäisi ulottaa käsittämään koko perhe-/parisuhdeväkivaltaa eikä yksin miehen harjoittamaa väkivaltaa - vaikka miehet edelleenkin syyllistyvät väkivaltaiseen käyttäytymiseen hanakammin.

vlad.

En halunnut millään tavalla ohittaa tätä, alkuperäistä viestiä vain lähdin mukailemaan. Ilman muuta yhtä tärkeä pointti. Onko tähän syynä samat asiat vai 'tasa-arvon' hakeminen? Siihen ei minulla löydy muita vastauksia kuin se, mitä olen lapsillenikin opettanut - että kusipää on kusipää, edustakoon se mitä sukupuolta, rotua, kansalaisuutta tai uskontoa hyvänsä. Ja että se ei tee ihmisestä sovinistiä, feministiä, rasistia tai ateistia, jos sanoo kusipäätä kusipääksi :) Mutta miehen ajatuksenjuoksua en osaa tässä kuviossa auki kirjoittaa - mikä saa miehen jäämään alisteiseen suhteeseen? Häpeä?

Valitettavan usein alkoholi on määräävä tekijä väkivaltakuvioissa. Lisää löylyä aggressiivisuudelle lyö mustasukkaisuus, itsetunnon puute. Jostain syystä alkoholi käsitetään yhä vielä jotenkin lieventäväksi asiaksi - "ei se tajunnut, kun oli niin kännissä". Ja jostain syystä ihmiset jaksavat uskoa itkuisiin lupauksiin muutoksesta... Mieleen on jäänyt yhdenlainen hulluuden määritelmä - se, että tekee aina samat asiat, mutta odottaa eri lopputulosta.

Jere #3:lle nostan hattua - onneksi löytyy fiksuja ihmisiä, jotka osaavat katkaista ketjun, toimia toisella tavalla eivätkä antaudu vanhaan kaavaan.
 

ipaz

Jäsen
Itseäni ihmetyttää tämä väkisin parisuhteeseen tai yleensäkin toiseen ihmiseen pakosta tukeutuminen, oli se ihminen sitten millainen tahansa. Mulla ei ehkä tunteet toimi samalla tavalla kun monella muulla, mutta kyllä nyt jumalauta pitäisi muuten tavallisen elämän ja perheen/suhteen ulkopuolella normaaliin kanssakäymiseen kykenevän ihmisen ymmärtävän tilanteen vakavuuden jos suhteessa esiintyy väkivaltaa. Fyysinen on helposti tunnistettavissa ja näkyvissä, mutta henkinen välttämättä ei.

Minä en henkilökohtaisesti pysty ymmärtämään tätä pätemistä ja itsetunnon kohottamista toisen ihmisen maahan polkemisella. Ja vielä vähemmän siten että tämä kohdstetaan lähimpään ihmiseen, elämänkumppaniin. Kyllä täytyy olla pieni ja heikko mieli jos ainoa vaihtoehto ratkaisun löytymiseen on väkivalta. Humalassa moni luonne muuttuu väkivaltaiseksi, mutta varmasti yhtä moni täysin päinvastoin leppoisaksi. Nämä väkivaltaiset tuskin valitsevat kohdettaan kunhan vaan pääsevät toteuttamaan agreaan. Sama se oliko kohteena hippi grillijonossa vai oma tyttöystävä.

Itse olen todella huono parisuhderiitelijä, ja riitelijä muutenkin. Jäähdytän tilannetta mieluummin riidan ollessa kuumimmillaan ja avaan keskustelun silloin kun tilanne on vakaa. Tästä minua on monesti moitittu, kuulemma "en näytä tunteitani". No en todellakaan ainakaan julkisesti ja kaikille. Onneksi olen luonteeltani monessa asiassa ajatteleva ja harkitseva, perushämäläinen. Mutta ehkä juuri tämän asian vuoksi edelleen poikamies, konflikteja välttelevä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kuka/kuinka nainen voi sietää tilannetta kerta kerran perään?
Rakkaus on sokea. Tämä ei ole aina niitä asioita, joita ajatellaan puhtaasti järjellä ja siten, että miksi hyväksyy jotakin. Joihinkin asioihin (ikävä kyllä) kasvaa kiinni ja ihminen on omiaan sepittämään asioita itselleen, kuvittelemaan ja uskottelemaan, että asiat tästä vielä paranee. Että se ihana mies palaisi jotenkin takaisin, joka hän joskus oli. Että se kaikki on vain väliaikaista pahaa. Vielä puhumattakaan jos on yhteisiä lapsia, yhteinen talo jne.

Ei ole yksinkertaisia juttuja nämä, vaikka tietysti joskus pitäisi olla, koska eihän kenenkään tulisi sietää väkivaltaa. Vaan helppo sanoa, vaikeampi tehdä.

Eihän tässä mitään uutta sinänsä ole, mutta tulipahan mieleen.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itseäni ihmetyttää tämä väkisin parisuhteeseen tai yleensäkin toiseen ihmiseen pakosta tukeutuminen, oli se ihminen sitten millainen tahansa.

Niinnoh, tätä yritin selittää tuolla aikaisemmin - oli ehkä pakko :) Kolme-neljä lasta ei ollut 60-luvulla harvinaisuus. Oletetaan että olet äiti, kotona lasten kanssa, mennyt naimisiin joko suoraan koulun penkiltä tai muutaman vuoden työkokemuksella, naimisissa vaikka 15 vuotta ja koko sen ajan pois työelämästä. Mies on väkivaltainen tai pettää, mutta minkäs teet? Ei ammattia, ei oikein sosiaaliturvaakaan, puhumattakaan siitä, että saisit kanssakulkijoittesi halveksunnat kaupan päälle jos et pystynyt miestä pitämään ja leimatuisit vielä melko epämääräiseksi eläjäksikin. Siinä ympäristössä kasvavat lapsetkin samankaltaiseen ajattelutapaan, vaikka mahdollisuudet olisivatkin jo toiset heidän ollessaan aikuisia. Prosessi on hidas.

Ja olen pahoillani tästä yksipuolisesti asiaa luotaavasta näkemyksestä, mutta tämän puolen tunnen, en miehen ajattelua :) Tämä ei Luojan kiitos ollut minun kotini, mutta riittävän monen ystävän kotona tämänkaltainen tilanne oli arkipäivää.
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Miesten osuus etenkin lievemmässä parisuhdeväkivallassa on huomattavasti naisten vastaavaa osuutta suurempi mutta ikävä kyllä naiset osaavat ottaa mallia tässä suhteessa ja nykyään vakavissa/törkeissä perheväkivaltatapauksissa naisten osuus kasvaa vuosittain:

Usein myös ajatellaan, että kun nainen lyö, seurauksena on korkeintaan mustelma. Pulli tyrmää myytin naisten harjoittaman väkivallan harmittomuudesta. Vuonna 2000 Tilastokeskus julkaisi raportin, jonka mukaan vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä 37 prosentissa nainen oli kolhinut miestä. (Jussi Pulli Ensi- ja turvakotien liitto, Aviisi 06/2006)
Tämä on hyvä pointti. Olen kuitenkin antanut uskotella itselleni, että näissä tapauksissa varsin usein kyse on siitä, että miehensä lievään väkivaltaisuuteen ja alistamiseen kyllästynyt nainen lopulta sitten lakkaa sietämästä. Tulee se jokin viimeinen pisara, ja nainen sitten tarttuu leipäveitseen -> törkeä pahoinpitely.
Ikävä kyllä en pysty linkittämään lähdettä, joten on toki mahdollista että joku ruma johtaja on vääristänyt käsitykseni asiassa.

Päivitys ketjun instigoineeseen tapahtumaan: näyttää olevan muutto menossa. Kerrankin on uskallettu tehdä oikea ratkaisu, hiphei! Vielä jos tietäisi että juuri mies muuttaa asunnosta ulos, niin voisi harkita muuttokamoihin kusemista.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mutta miehen ajatuksenjuoksua en osaa tässä kuviossa auki kirjoittaa - mikä saa miehen jäämään alisteiseen suhteeseen? Häpeä?

Samainen J. Pulli Ensi- ja turvakotien liitosta kertoi seuraavaa:

"Uhrikokemus on aina nöyryyttävä, mutta naisen nyrkki kolhaisee helposti myös miehistä itsetuntoa. Moni mies tuntuu edelleen ajattelevan, että fyysisesti vahvempana osapuolena hänen pitäisi kestää naisen iskut valittamatta", sanoo Jussi Pulli.


Eli varmasti taustalla on juuri sitä häpeääkin. Hävetään sitä, että joudutaan kestämään parisuhdeväkivaltaa eikä uskalleta ilmoittaa siitä tai lopettaa liittoa sen tähden koska pelätään leimautumista. Eihän mies saa olla heikko, näin monet ajattelevat edelleen.

***

Chambza


Varmasti naisten väkivaltaistumisen osatekijänä on se, että naiset ovat ryhtyneet puolustautumaan. Enää ei kestetä sitä väkivaltaista miestä vaan pistetään kova kovaa vastaan. Mutta taustalta löytyy muitakin syitä, kuten naisten arvomaailman koventuminen, mistä johtuu sitten se, että voidaan turvautua nyrkkeihin, potkuihin, paistinpannuun etc. ensimmäisenä jos jokin miehessä ei miellytä - vaikkapa se, että mies katsoo jääkiekkoa eikä osallistu kotitöihin Jotain naisten arvomaailman koventumisesta kertoo sekin, että naisten osuus lapsiin kohdistuneeseen väkivaltaan on nouseva.

Olipa syy mikä tahansa minusta kenenkään ei pidä sietää perhe- tai parisuhdeväkivaltaa.

vlad.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutta ehkä juuri tämän asian vuoksi edelleen poikamies, konflikteja välttelevä.

Niin... on ilmeisesti olemassa toisenlainenkin ihmistyyppi, joka nauttii konflikteista. 'Rakastaa kärsimystään' eikä niin ollen koe olevansa elossa, ellei koko ajan ole tekeillä jokin elämää suurempi draama. Kavereille pitää lähes nautinnollisesti tilittää kuinka huonosti asiat on, ja samalla odottaa että toiset sanovat 'kuinka sä oikein kestät sitä?'.

Mutta taustalta löytyy muitakin syitä, kuten naisten arvomaailman koventuminen, mistä johtuu sitten se, että voidaan turvautua nyrkkeihin, potkuihin, paistinpannuun etc. ensimmäisenä jos jokin miehessä ei miellytä - vaikkapa se, että mies katsoo jääkiekkoa eikä osallistu kotitöihin Jotain naisten arvomaailman koventumisesta kertoo sekin, että naisten osuus lapsiin kohdistuneeseen väkivaltaan on nouseva.

Olipa syy mikä tahansa minusta kenenkään ei pidä sietää perhe- tai parisuhdeväkivaltaa.

vlad.

Varmasti näinkin, mutta tarkoitatko, että tämä piirre tulee yllätyksenä seurusteluajan jälkeen?

Väkivallan kynnys tuntuu laskevan koko ajan, siitä olen huolissani minäkin. Onko persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä enemmän, koska kukaan ei korjaa vinoon kasvamista? Vai onko kyse empatian puutteesta? Vai siitä, ettei elämä ole 'pyhä' enää?
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Varmasti näinkin, mutta tarkoitatko, että tämä piirre tulee yllätyksenä seurusteluajan jälkeen?

Melkoisella varmuudella ainakin osassa tapauksista väkivaltainen käyttäytyminen tulee puolisolle yllätyksenä. Veikkaisin, että alkuun suhde on kuin "ruusuilla tanssimista", jolloin huonot puolet voivat jäädä pimentoon mutta jossain vaiheessa kumppanin todellinen minä paljastuu ja sen jälkeen paluuta entiseen ei välttämättä ole. Onneksi on näitä erilaisia lyömätön-linja-ohjelmia joiden avulla ainakin joku saa apua elämäänsä ja pääsee eroon käyttäyymisestään mutta aivan liian harva rohkenee lähteä tällaisen ryhmän toimintaan mukaan (olipa sitten kyse miehestä tai naisesta).

Varmasti melkoisessa osassa tapauksista jo seurusteluaikana ilmenee epämieluisaa käyttäytymistä lyöntien ja potkujen sun muiden tekojen myötä. Sitä en sitten osaa sanoa, että miksi tuolloin ei lähdetä - syyt lienevät samat kuin silloin jos ollaan jo liitossa. Uskotaan, että kaikki kääntyy paremmaksi. Kuvitellaan, että kumppanin lupaus muuttumisesta pitää paikkansa tai jotain muuta.

Olipa tilanne mikä tahansa niin minusta on ensiarvoisen tärkeää se, että väkivallan uhri ei missään nimessä jää yksin.

Väkivallan kynnys tuntuu laskevan koko ajan, siitä olen huolissani minäkin. Onko persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä enemmän, koska kukaan ei korjaa vinoon kasvamista? Vai onko kyse empatian puutteesta? Vai siitä, ettei elämä ole 'pyhä' enää?

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että osaltaan arvomaailman on koventunut nykyään - ihmisiltä vaaditaan paljon ja aivan toisella tavalla kuin joskus sukupolvi pari sitten. Olisiko sitten niin, että mainitsemasi empatian puutekin on lisääntynyt, vaikea sanoa mutta tuntuu siltä, että "minä"-keskeisyys on lisääntynyt (syyllistyn tähän itsekin mutta se ei kuitenkaan ilmaannu väkivaltaisenä käyttäytymisenä). Stressi, epävarmuus, kiire, ulkopuolinen painostus yms. syyt voivat sitten osaltaan aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä ja sehän kohdistuu helposti ihmisiin jotka ovat lähimpänä eli aviopuolisoon ja kenties lapsiin. Nyky-yhteiskunnassa erilaiset stressiperäiset psyk.ongelmat kasvavat ja kun hoitoonpääsy on hyvinkin epävarmaa (jonot kuukausia), niin tämä lisännee osaltaan ongelmia myös perhepiirissä.

vlad.
 

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Kun keskustellaan parisuhdeväkivallasta, olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota myös siihen prosessiin, joka edeltää väkivaltaa. Harva nimittäin mätkii kumppaniaan turpaan jo ensitreffeillä. Asian pohdiskelu antaa myös osittain vastauksen kysymykseen siitä, "miksei väkivallan kohteeksi joutunut jätä kumppaniaan tai miksi hän jopa puolustelee tätä".

Lähes poikkeuksetta fyysistä väkivaltaa edeltää henkinen väkivalta, joka hiljalleen laajenee. Usein jo kumppanin ystävyyssuhteiden rajoittaminen, muiden henkilökohtaisten asioiden ohjailu, jatkuva nolaaminen ja alentuva käytös, taloudellisesti riippuvaiseksi tekeminen yms. saattavat olla melko selviä signaaleja. Ihmisen henkinen nujertaminen on ylättävän nopeaa. Aikaa ei siis välttämättä tarvita edes vuosia. Tällöin ollaan jo tilanteessa, jossa uhri kokee ansainneensa väkivallan tai pitävänsä sen kohteeksi joutumista luonnollisena, jolloin kynnys lyömisen aloittamiselle alkaa olla matala.

Hieman vastaava tilanne ilmenee keskusteluissa lasten fyysisestä kurittamisesta. Sellaiset puolustelevat kommentit kuin "Ansaitsin kurituksen, koska olin jatkuvasti kuriton", "Olisin muuten varmasti joutunut väärille poluille" ja "Sen avulla opin tervettä kunnioitusta" kertovat siitä, että ihminen on alkanut uskoa väkivallan kohteeksi joutumisen oikeutukseen. Kyse on toki usein lievemmästä ilmiöstä, mutta tunnusmerkit ovat samat: usko siihen, että välivallan käyttö on normaali menettelytapa tai ettei kyse edes ole väkivallasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös