Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Joulukuu pärähti käyntiin aiemmin tällä viikolla. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että jouluaaton penteleeseen on tällä päivämäärällä aikaa jämptisti kolme viikkoa. Lahjoja pitäisi hankkia ainakin läheisimmille ihmisille. Se on ikään kuin maassa tapana.
Joulu on tunnetusti ostohysterian ja materianpalvonnan kunniaksi pidettävä setelinhajuinen kulutusbakkanaali. Jotkut ääriainekset yrittävät sinnikkäästi yhdistää joulunviettoon jotain Jeesuksia ja Mooseksia, mutta tällainen häiriökäyttäytymisen muoto on onneksi hiipumaan päin. Jouluaika pyhitetään oikeaoppisesti ostamalla saatanan tavalla tavaraa, palveluja, ruokia ja juomia. Jouluksi sopii ostaa oikeastaan mitä tahansa, jota saa kaupasta rahalla irti. Kaunehimman uhrinsa ostostaivaan alttarille kantaa hän, joka ostaa saajille tarpeettomiksi osoittautuvat joululahjansa sekopääkorkoisella kulutusluotolla tai mieluiten pikavipeillä. Joulun konsumeristisen pyhyyden väärin ymmärtänyt pökiö sen sijaan väsää lahjaksi omin käsin väkerrettyjä käyttöesineitä, tai - mikä pahinta - tunkee pukinkonttiin jotain kierrätyskeskuksesta tai vintiltä kaivettua vanhaa skeidaa. Ei näin. Moisella rietastelulla syntinen kuluttaja on ansaitusti menettävä tuonpuoleisessa häämöttävän tavarataivaspaikkansa.
Parhaiten taitavat jäädä mieleen kaikkein mieluisimmat joululahjat. Myös pahimmilla hutilahjoilla on ikävä taipumus taltioitua lahjan saajan muistiin pitkäksi aikaa.
Aina joululahja ei onnistu miellyttämään saajaansa. Harva kuitenkaan yrittää tahallisesti loukata ketään joululahjan muodossa. Paljon tavallisempaa on se, että lahjan antaja vain epäonnistuu lahjavalinnassaan. Tähän voi olla syynä se, että lahjan antaja ei tunne saajaa, tai ei välitä ajatella mistä lahjan saaja kenties oikeasti voisi pitää. Toisinaan lahjan antaja hankkii lahjaksi jotakin sellaista mistä itse pitää kovasti, mutta ei vaivaudu ajattelemaan, missä määrin lahjan saaja voisi jakaa samat ajatukset.
Joskus joululahjapaketista sattuu kuoriutumaan esille suoranaisia täysosumia. Parhaassa tapauksessa saaja ei ole osannut toivoa tai edes ajatella saavansa jotakin sellaista, joka osoittautuukin poikkeuksellisen mieluisaksi.
Sain ehkä 9-vuotiaana lahjaksi suht isokokoisen karttapallon. Se jäi mieleen, koska olin ihan pikkunassikasta asti ollut kiinnostunut kartoista ja yleisemminkin maantieteestä. Karttapallo jäi mieleen myös kokonsa vuoksi. Pallo oli hävyttomän iso, niin iso etteivät lahjan ostaneet vanhempani olleet katsoneet tarpeelliseksi tuhlata pahvipaketin ympärille kallista joulupaperia.
Vähän isompana sain anopilta (ilmeisesti alelaarista erittäin halvalla ostetun) kirjan "Kuinka selviytyä kodin talousongelmista ja välttyä vararikolta" tai jotain sinne päin. Ei oppi ojaan kaada, en minä sillä, mutta kuten Kit Carson sanoisi Tex Willerille, "älä maalaa piruja seinälle". Tuollaisen anoppi oli sitten keksaissut laittaa lahjapakettiin. Varmaan siitä oppineena, kun olin antanut ymmärtää etten lue mitään hengellistä kirjallisuutta, sillä aiemmin saadut jeesuskirjat olivat kaikki jääneet lukematta.
Ostin parikymppisenä silloiselle naisystävälleni läjän Pohjolan poliisi kertoo -sarjan kirjoja. En olisi muuten ostanut, mutta flikka oli divarissa käydessämme selaillut yhtä ja sanonut, että poliisikertoo-kirjoja pitäisi ostaa kotiin, ovat jännää luettavaa. Kun muutama kuukausi myöhemmin samaisia kirjoja löytyi lahjapaketista, niin ämmän paheksunta oli jäätävän syvää. Samaan moitekuoroon yhtyivät myös naisen veli ja tämän vaimo, jotka noin yleisesti ottaen olivat huumorintajuista ja joviaalia väkeä. Onko yllätys jos kerron, että yhteiselommekin päättyi? Ei kuitenkaan vielä tuolloin, olisiko vielä vuoden verran kituuteltu. Saakelin keuna!
Sain kauan sitten sukulaistädiltä Julio Iglesiasin levyn. En vieläkään käsitä miksi. Ehkä levy oli irronnut Anttilasta erittäin halvalla. Todennäköisemmin rouva piti Juliosta niin paljon, että hän kuvitteli ettei kukaan muukaan voi olla pitämättä miehen taiteesta. Ikinä en ollut kertonut olevani kallellaan herra Iglesiasiin päin, mutta niin vain Iglesias kiemurteli hampaat välkehtien esille tonttupaperin alta.
Mikä on parhaiten mieleesi jäänyt joululahja, jonka sinä olet saanut tai antanut? Jaa väkevimmät lahjamuistosi tänne!
Joulu on tunnetusti ostohysterian ja materianpalvonnan kunniaksi pidettävä setelinhajuinen kulutusbakkanaali. Jotkut ääriainekset yrittävät sinnikkäästi yhdistää joulunviettoon jotain Jeesuksia ja Mooseksia, mutta tällainen häiriökäyttäytymisen muoto on onneksi hiipumaan päin. Jouluaika pyhitetään oikeaoppisesti ostamalla saatanan tavalla tavaraa, palveluja, ruokia ja juomia. Jouluksi sopii ostaa oikeastaan mitä tahansa, jota saa kaupasta rahalla irti. Kaunehimman uhrinsa ostostaivaan alttarille kantaa hän, joka ostaa saajille tarpeettomiksi osoittautuvat joululahjansa sekopääkorkoisella kulutusluotolla tai mieluiten pikavipeillä. Joulun konsumeristisen pyhyyden väärin ymmärtänyt pökiö sen sijaan väsää lahjaksi omin käsin väkerrettyjä käyttöesineitä, tai - mikä pahinta - tunkee pukinkonttiin jotain kierrätyskeskuksesta tai vintiltä kaivettua vanhaa skeidaa. Ei näin. Moisella rietastelulla syntinen kuluttaja on ansaitusti menettävä tuonpuoleisessa häämöttävän tavarataivaspaikkansa.
Parhaiten taitavat jäädä mieleen kaikkein mieluisimmat joululahjat. Myös pahimmilla hutilahjoilla on ikävä taipumus taltioitua lahjan saajan muistiin pitkäksi aikaa.
Aina joululahja ei onnistu miellyttämään saajaansa. Harva kuitenkaan yrittää tahallisesti loukata ketään joululahjan muodossa. Paljon tavallisempaa on se, että lahjan antaja vain epäonnistuu lahjavalinnassaan. Tähän voi olla syynä se, että lahjan antaja ei tunne saajaa, tai ei välitä ajatella mistä lahjan saaja kenties oikeasti voisi pitää. Toisinaan lahjan antaja hankkii lahjaksi jotakin sellaista mistä itse pitää kovasti, mutta ei vaivaudu ajattelemaan, missä määrin lahjan saaja voisi jakaa samat ajatukset.
Joskus joululahjapaketista sattuu kuoriutumaan esille suoranaisia täysosumia. Parhaassa tapauksessa saaja ei ole osannut toivoa tai edes ajatella saavansa jotakin sellaista, joka osoittautuukin poikkeuksellisen mieluisaksi.
Sain ehkä 9-vuotiaana lahjaksi suht isokokoisen karttapallon. Se jäi mieleen, koska olin ihan pikkunassikasta asti ollut kiinnostunut kartoista ja yleisemminkin maantieteestä. Karttapallo jäi mieleen myös kokonsa vuoksi. Pallo oli hävyttomän iso, niin iso etteivät lahjan ostaneet vanhempani olleet katsoneet tarpeelliseksi tuhlata pahvipaketin ympärille kallista joulupaperia.
Vähän isompana sain anopilta (ilmeisesti alelaarista erittäin halvalla ostetun) kirjan "Kuinka selviytyä kodin talousongelmista ja välttyä vararikolta" tai jotain sinne päin. Ei oppi ojaan kaada, en minä sillä, mutta kuten Kit Carson sanoisi Tex Willerille, "älä maalaa piruja seinälle". Tuollaisen anoppi oli sitten keksaissut laittaa lahjapakettiin. Varmaan siitä oppineena, kun olin antanut ymmärtää etten lue mitään hengellistä kirjallisuutta, sillä aiemmin saadut jeesuskirjat olivat kaikki jääneet lukematta.
Ostin parikymppisenä silloiselle naisystävälleni läjän Pohjolan poliisi kertoo -sarjan kirjoja. En olisi muuten ostanut, mutta flikka oli divarissa käydessämme selaillut yhtä ja sanonut, että poliisikertoo-kirjoja pitäisi ostaa kotiin, ovat jännää luettavaa. Kun muutama kuukausi myöhemmin samaisia kirjoja löytyi lahjapaketista, niin ämmän paheksunta oli jäätävän syvää. Samaan moitekuoroon yhtyivät myös naisen veli ja tämän vaimo, jotka noin yleisesti ottaen olivat huumorintajuista ja joviaalia väkeä. Onko yllätys jos kerron, että yhteiselommekin päättyi? Ei kuitenkaan vielä tuolloin, olisiko vielä vuoden verran kituuteltu. Saakelin keuna!
Sain kauan sitten sukulaistädiltä Julio Iglesiasin levyn. En vieläkään käsitä miksi. Ehkä levy oli irronnut Anttilasta erittäin halvalla. Todennäköisemmin rouva piti Juliosta niin paljon, että hän kuvitteli ettei kukaan muukaan voi olla pitämättä miehen taiteesta. Ikinä en ollut kertonut olevani kallellaan herra Iglesiasiin päin, mutta niin vain Iglesias kiemurteli hampaat välkehtien esille tonttupaperin alta.
Mikä on parhaiten mieleesi jäänyt joululahja, jonka sinä olet saanut tai antanut? Jaa väkevimmät lahjamuistosi tänne!