Turmion Kätilöt vetää ihan pirteän version Kikan klassikosta Sukkula Veenukseen: http://www.youtube.com/watch?v=INUu_dUlXDI
Jippu vetää parhaillaan Provinssirockissa Kotiteollisuuden Tuonelan koivut-biisiä. Alkuperäinenkään versio ei ole makuuni, mutta tämä cover aiheutti jo melkoista myötähäpeää.
Luulin Tarjan version Poisonista olevan kauheinta, mitä joku viitsii julkisesti esittää. Olin näköjään väärässä. Tämä alittaa kaikki rimat totaalisesti. Tarjan kannattaisi pistää soolouransa ihan oikeasti mietintään. Yhtään hyvää biisiä ei tuo ura ole tuottanut.Hirveydessä ei pärjää mikään Tarja Turusen versiolle Smells Like Teen Spiritistä. Luulen itse asiassa, että Kurt Cobain pääsi aikakoneella katsomaan sen version hetken ennen itsemurhaansa...
Snoop dogg raiskaa Metallican klassikon: http://www.youtube.com/watch?v=gAKnuKNn6-I
Itse pidän tätä hienona kunnianosoituksena. Kuinka moni ihminen maailmasta ennen tätä olisi uskonut Snoop Doggin laulavan Metallicaa.. Yksi osoitus taas siitä, että toista artistia kunnioitetaan riippuen genrestä. Hirveältähän se kuulostaa, mutta olisi se voinut kauheampaakin olla.
Sum41 tekee tässä myös kunniaa muille artisteille ja hirveän kuuloistahan se on, mutta näissä tapauksissa se on mielestäni hyväksyttävää.
Muutenkin tuo kappaleiden suomentaminen on hanurista, onneksi emme elä enää 1970-lukua.
George Michael Freddie Mercuryn peijaisissa
Vieläpä herra Michael on sanonut, että tämä esiintyminen on ollut hänen uransa kohokohta. Yleisössä oli ollut hänen poikaystävänsä, joka sairasti aidsin terminaalivaihetta ja George omisti kappaleen hänelle.
Tämä on ihan timanttia.
EDIT: huom. Brian Mayn positiivisen yllättynyt ilme! Jostakin luin haastattelun tästä ja May, Taylor ja Deacon olivat olleet ällikällä lyötyjä Michaelin suorituksesta ja etenkin yleisön huudatuksesta.
...(kuka sanoi Tapani Kansan Kultaniityt?)...
En tiedä onko jo ollut täällä mutta HIMin versio Ramonesin Poison Heartista on yksi hirveimmistä mitä olen kuullut: http://www.youtube.com/watch?v=3fgp0m2FHv4&feature=related
Samaan syssyyn voisin todeta erään "asian, joka avautui minulle": Status Quon In the Army Now on cover. Enpä olisi uskonut, olen pettynyt.
Maailman positiivisin, eteenpäin lujasti katsova, erobiisi eli Fleetwoodien tekemä Go Your Own Way on väännetty jokunen vuosi sitten melankoliseksi viihdesiirapiksi.
http://www.youtube.com/watch?v=XNrJ0gg_8tY