Paras vaihtoehtoinen Talviolympialaisten isäntämaa kautta aikojen?

  • 11 522
  • 103

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1968 tuleekin Ranskan tavoitteiden kertominen vuoroon:

1968 Talviolympialaiset (Pidettiin Ranskan Grenoblessa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite epäonnistui pahoin tavallaan. Ranskan maajoukkue tietenkin tuolloin eli oman aikansa menettelevän välttävää jääkiekkokautta aloittaen kuitenkin yhtenä huonoimmista maista ja kärsien urheilullisista epävakauksista. Niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Jopa vielä pahemmin kuin esimerkiksi saman ajan Itävalta. Sillä ei juuri ollut edellytyksiä pärjätä MM-kisojen B-sarjan tasolla muuta kuin lähinnä nk. Eurooppa-kriteeriotteluissa ja eikä välillä silloinkaan.
Seurantajakson aikana tilanne parani jäillä pelien suhteen, mutta hyvin vähän kun mentiin ja oltiin MM-kisojen C-sarjaan jääty. Siellä sitten joukkue olikin jäämässä sinne pidemmäksi toviksi. Myöhempi kisojen toisten maiden peliasioihin sekaantuminen oman ahdingon ohella ei ollut sille hyvää mainosta tulevaisuuteen Jääkukoille.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1972 tuleekin Japanin tavoitteiden kertominen vuoroon:

1972 Talviolympialaiset (Pidettiin Japanin Sapporossa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite onnistui kohtuullisesta tyydyttävän hyvästi. Japanin maajoukkue tietenkin tuolloin eli oman aikansa melko hyvää jääkiekkokautta aloittaen kuitenkin huonosta asemasta. Niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Sillä ei juuri ollut liikoja edellytyksiä pärjätä MM-kisojen A-sarjan tasolla muuta kuin lähinnä silloin tällöin, mutta omassa viiteryhmässään maa oli kuitenkin hyvä.
Seurantajakson aikana tilanne parani jäillä pelien suhteen, mutta rajoituksena oli muun muassa kertaalleen jääminen MM-kisojen C-sarjaan vain sääntöjen erikseen saneleman nousemattomuuden takia. Siellä sitten joukkue nousi ylivoimaisena MM-kisojen B-sarjan puolelle, mutta nousutaso ei jatkunut ylöspäin. Ailahtelevuus tuotti niitä niukkojakin tappioita ja osin senkin johdosta tätä voi pitää lievänä epäonnistumisena. Toivoa kuitenkin silloisin näkymin oli tuleviin koitoksiin.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1976 tuleekin Itävallan tavoitteiden kertominen vuoroon:

1976 Talviolympialaiset (Pidettiin Itävallan Innsbruckissa kun Yhdysvaltain Denver kieltäytyi pitämästä Talviolympialaisia.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite jossain määrin epäonnistui äärettömänkin pahoin. Itävallan maajoukkue tietenkin tuolloin eli oman aikansa aallonpohjaa jääkiekossa. Niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Hyvin vähäinen myönnytys parempaan voitiin sanoa siitä, että Itävallalle ylipäänsä myönnettiin koko tapahtuma sellaisenaan varsin myöhään eikä tavoitetta sellaisenaan ollut kehittyä. Kuitenkin tulosta olisi silti pitänyt tulla ja MM-kisojen B-sarjankin puolella olisi ollut hyvä säilyä. Seurantajakson aikana Itävalta jäi MM-kisojen C-sarjaan! Siellä sitten joukkue olikin melko huippu käytännössä, mutta konttasi sielläkin ajoittain karmeasti.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1980 tuleekin Yhdysvaltain tavoitteiden kertominen vuoroon:

1980 Talviolympialaiset (Pidettiin Yhdysvaltain Lake Placidissa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite onnistui menettelevästi pahimmat vaaranpaikat välttäen kun Yhdysvaltain maajoukkue tietenkin tuolloin eli oman aikansa näkökannasta riippuen jotakin katastrofiajan, välttävän kohtuullisen ja menettelevän keskinkertaisuutta edustavan tilan väliä. Seurantajakson aikana huonoimmillaan oli jopa MM-kisojen B-sarjan puolella!

Lopulta seurantajakson aikana oli valituksia joiden taso otettiin huomioon, mutta täpärälle se tosiaan meni, ilman viime hetken vuosien ja etenkin vuosille 1978-1979 osunutta merkittävää panostusta harjoittelukäytäntöihin ja olosuhteisiin olisi jäänyt nk. Jään Ihme eli Miracle on Ice näkemättä erittäinkin varmasti.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1984 tuleekin Jugoslavian tavoitteiden kertominen vuoroon:

Vuoden 1984 Talviolympialaiset (Pidettiin Jugoslavian Sarajevossa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite onnistui täpärästi, mutta putoaminen sarjatasoa alemmaksi tai hissijoukkueena osin epäonnenkin takia pysyvästi oli maalle ongelma. Kysymys kun oli B ja C-sarjan MM-kisojen välillä olemisesta. Ajoittain kaudesta riippuen meni paremmin ja kykyjä maan pelaajilla oli vaikka mihin äärimmillään A-sarjan tasollekin, mutta kilpailijatkin menivät eteenpäin seurantajaksolla. Yleisesti ottaen silloinen ennuste tulevaisuudesta oli huono. Seurantajakson aikana huonoimmillaan oli jopa MM-kisojen C-sarjan puolella eikä B-sarjan MM-puolta kyetty vakauttamaan. Seurantajakson aikana myönteistä oli lähinnä Thayer Tutt Trophyn kolmostila ja ainakin yhden Talviolympialaisten matkan menettäminen oikeusmurhana IIHF:ltä sille!
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1988 tuleekin Kanadan tavoitteiden kertominen vuoroon:

Vuoden 1988 Talviolympialaiset (Pidettiin Kanadan Calgaryssa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite epäonnistui jossain määrin, eli olla voittaja, mutta MM-kisojen mitalikantakin oli pelottavan hauras ajoittain saavuttaa. Ajoittain kaudesta riippuen meni paremmin ja kykyjä maan pelaajilla oli vaikka mihin äärimmillään, mutta kilpailijatkin menivät eteenpäin seurantajaksolla. Seurantajakson aikana huonoimmillaan oli joitakin erittäin rumia sulamisia siltä ajoittain.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1992 tuleekin Ranskan tavoitteiden kertominen vuoroon:

1992 Talviolympialaiset (Pidettiin Ranskan Albertvillessä.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite onnistui parhaimmillaan odotuksia vasten hyvin. Ranskan maajoukkue tietenkin tuolloin eli oman aikansa kohentuvien otteiden välittävää jääkiekkokautta aloittaen nousunsa heikoille lähtökohdille.
Seurantajakson aikana tilanne parani jäillä pelien suhteen huonoimmillaan MM-kisojen C-sarjan tason jättäneestä maasta jo lähelle A-sarjan tasoa kolkuttelevaksi. Siellä sitten joukkue olikin jäämässä sinne pidemmäksi toviksi. Myöhempi kisojen positiivinen vaikutus tiesi hyvää Jääkukoille jatkoon.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1994 tuleekin Norjan tavoitteiden kertominen vuoroon:

1994 Talviolympialaiset (Pidettiin Norjassa Lillehammerissa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite onnistui parhaimmillaan odotuksia vasten hyvin aluksi, mutta itse ennen kisojen aattoa ja itse kisoja tilanne ei ruusuinen ollut. Norjan maajoukkue eli Jääkarhut tietenkin tuolloin eli oman aikansa kohentuvien otteiden välittävää jääkiekkokautta aloittaen nousunsa heikoille lähtökohdille.
Seurantajakson aikana tilanne parani jäillä pelien suhteen MM-kisojen A-sarjan tasolle kuuluvaksi maaksi, mutta paljon oli tietenkin tehtävää maasta puhuen. Siellä sitten joukkue olikin jäämässä sinne pidemmäksi toviksi. Myöhempi kisojen negatiivinen vaikutus ei tiennyt hyvää Jääkarhuille jatkoon.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 1998 tuleekin Japanin tavoitteiden kertominen vuoroon:

1998 Talviolympialaiset (Pidettiin Japanin Naganossa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite muuttui hyvästä masentavaksi. Japanin maajoukkue tietenkin tuolloin taantui ikävällä tavalla kuin parhaimmillaan oli oltu MM-kisojen B-sarjan kolmosia vuonna 1992.
Seurantajakson aikana tilanne parani jäillä silloin tällöin pelien suhteen, mutta ilman tapaturmaista putoamista MM-kisojen C-sarjaan vuodeksi 1997 jälkimaine olisi saattanut olla parempi. Kun niin ei käynyt niin huonommuuden olemus joukkueesta kuvastui selvemmin ja tilanne saattoi olla kyvyistä huolimatta joukkueella huonompi kuin miten oli ollut 1970-luvulla. Tai oikeammin ääripäät kyvyissä korostuivat korkeimmilleen 1990-luvun Japanilla jääkiekossa aikoihin.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 2002 tuleekin Yhdysvaltain tavoitteiden kertominen vuoroon:

2002 Talviolympialaiset (Pidettiin Yhdysvaltain Salt Lake Cityssä.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite onnistui menettelevästi tai erinomaisen hyvin näkökannasta riippuen. Yhdysvaltain maajoukkue tietenkin tuolloin eli oman aikansa positiivisessa olotilamallissa. Seurantajakson aikana oli tullut mitalejakin, mutta harmittavasti ei montaa!

Ikävä kyllä ihan kirkkaimpaan mitaliin ei päästy käsiksi.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 2006 tuleekin Italian tavoitteiden kertominen vuoroon:

2006 Talviolympialaiset (Pidettiin Italian Torinossa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite onnistui täpärästi tai oli floppi näkökannasta riippuen. Italian maajoukkue tietenkin tuolloin eli oman aikansa positiivisessa olotilamallissa siitä sitten taantuen ajan kanssa. Seurantajakson aikana oli tullut harmittavasti takapakkiakin kun nk. Sinikone 1980-luvun MM-kisojen B-sarjasta tai 1990-luvun MM-kisojen A-sarjasta alkoi vain menettää sitä iskukykyään!

Ikävä kyllä silloinkin taantuminen hissijoukkuemaaksi oli nähtävissä eikä niiltä ajoilta ole juuri kehuja jäänyt tulevaankaan.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 2010 tuleekin Kanadan tavoitteiden kertominen vuoroon:

Vuoden 2010 Talviolympialaiset (Pidettiin Kanadan Vancouverissa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite onnistui hyvin. Vaahteramiehistö oli palannut voittamaan keskimäärin erään ikävän kauden jälkeen. Välieristä kun oli jääty paljonkin pois. MM-kisojen mitalikantakin oli pelottavan helppo ajoittain saavuttaa sille. Seurantajakson aikana oli välillä melko hankala nähdä sille pysäyttäjää.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 2014 tuleekin Venäjän tavoitteiden kertominen vuoroon:

Vuoden 2014 Talviolympialaiset (Pidettiin Venäjän Sotshissa.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite jäi vähän puolitiehen. Venäjä oli palannut kehupuheiden perustein voittamaan keskimäärin erään ikävän kauden jälkeen. MM-kisojen mitalikantakin oli pelottavan helppo ajoittain saavuttaa sille. Seurantajakson aikana oli välillä melko hankala nähdä sille pysäyttäjää, mutta olympialaisissa Venäjä oli ollut yllättävänkin huono. Siihen nähden tavoitteet täytyi tarkistaa noilta ajoin uusiksi Venäjälläkin.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 2018 tuleekin Etelä-Korean tavoitteiden kertominen vuoroon:

2018 Talviolympialaiset (Pidettiin Etelä-Korean PyeongChangissa/Pyeongchangissa jälleen myös hieman kirjoitusasusta riippuen.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite eli nousu onnistui ajallaan. Etelä-Korea oli päässyt olympiakisoihinsa kuten myös MM-kisoihinkin, mutta paljon ja lopulta usein perusteettomiakin kokkapuheitakin ilmassa oli sakeanaan. Etenkin seurantajakson aluksi. Seurantajakson aikana IIHF meni muuttamaan MM-kisojen noususääntöjäkin alemmissa MM-kisojen divisioonissa ja sekin oli nousemisen esteeksi kuin tunnuttu luodun. Tämä näkökanta tuntuu kovin usein unohdetun etenkin MM-kisojen suurmaiden piirissä. Arvostellakin toki voi, mutta sitten pitäisi olla suhteellisuudentajukin tallella. Tällä hetkellä tosiaan maalla on eniten todistettavaa.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuodelle 2022 tuleekin Kiinan tavoitteiden kertominen vuoroon:

2022 Talviolympialaiset (Pidetään Kiinan Pekingissä ja tarpeen mukaan joidenkin lajien osalta myös Kiinan Hebeissä.)

Tavoitteiden täyttyminen kisaisännille: Tavoite eli nousu ei enää onnistu ajallaan. Kiinalle mielestäni annettiin nämä olympiakisat liian aikaisin. Seurantajakson aikana ei ollut oikein mitenkään edes toivoa siitä, että Jään Lohikäärmeet kehittyisivät parempaan suuntaan muuten kuin ehkä jääkiekon tunnettavuuden lisääntymisellä ja pelaajamäärien kasvulla. Paljon muuten ei ole kehuja odotettavissa etenkin kun maalla on myös paljon muita kohuja kansainvälisesti. Koronakin voi vielä lykätä olympiakisat, mutta ei välttämättä. Varmaankin kisojen järjestyessä boikotitta Jään Lohikäärmeet yrittävät välttyä liian suurilta tappioilta peleissä.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Talviolympialaisista puhuen aikoinaan niin varsinaisille isännille kuin myös vaihtoehtoisille sellaisille aina laskevasti on pidetty seurantajaksoja joiden aikana eri maat ovat päässeet tavoitteeseensa.

Eli toisin sanoen olla tämän tärkeimmän tapahtuman ohella mukana myös MM-kisoissa tai MM-kisojen B-sarjassa tai sen seuraajasarjassa eli MM-kisojen 1. Divisioonassa.

Seuraavasta viestistä alkaen alan jälleen noita käsitellä.

Etenkin kun vuodet 1952 ja 1956 on aiemmin viime vuoden kesäkuussa käsitelty jolloin nyt käsitellään yksin vaihtoehtoisien kisaisäntien suorituksia seurantajaksoineen alkaen vuoden 1960 Squaw Valley Talviolympialaisista ja päättyen vuoden 2022 Pekingin Talviolympialaisiin pian kuukausi sitten päättyneenä.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1960 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä:

1960 Talviolympialaiset (Pidettiin Yhdysvaltain Squaw Valleyssa lähellä Reno-Tahoe-aluetta samalla seudulla minkä takia sitä joskus nimitetään Reno-Tahoen Talviolympialaisiksi tai Tahoe-Renon Talviolympialaisiksi.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1960 Talviolympialaisiin: Itävalta, Länsi-Saksa ja Sveitsi

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Itävalta luisui erinäisten boikottien ja sarjapelaamattomuuksien riivaamana aikana yhdeksi huonoimmista ellei huonoimmaksi jääkiekon MM-ohjelman maista niistä puhuen. Etenkin kun seurantajakson päätteeksi se oli huonoin kun esimerkiksi jopa Unkarikin oli edellä maineessa sitä! Toisin sanoen Itävalta epäonnistui hirvittävän täydellisesti jääkiekostaan puhuen.

Länsi-Saksan tilanne oli kohtuullisen hyvästä jopa erinomaiseen vaihteleva seurantakaudella eli periaatteessa tavoitteet täyttyivät, mutta jossain määrin ilman todella näkyviä tuloksia jäätiin puolitiehen. Huonoimmillaan tietysti ongelmia oli myös Itä-Saksaan päin kuten myös MM-boikottejakin, mutta myös Saksojen Yhteisjoukkuekin oli vielä tuolloin voimissaan. Seurantajakson päätteeksi voitti esimerkiksi sen viimeisen vuoden Putoamissarjan täydellisen selvästi!

Toisin sanoen Länsi-Saksan menestys oli kohtuullisesta tyydyttävään jopa hyvään vaihdellutta, mutta ongelmia sukupolven vaihdoksineen pelättiin kuten myös sitten kun erinäiset alemmat MM-kisojen tasojen selkeät pelaamiset olisivat päässeet vauhtiin.

Seurantajakson aikana myös Itä-Saksan herääminen MM-kiekkoon alkoi selkeämmin, mutta Länsi-Saksan tasoon ei ihan heti ollut asiaa. Saadakseen parhaan mahdollisen pelaaja-aineksen Saksojen Yhteisjoukkuetta olisi pitänyt uskaltaa selkeämmin pitää yllä tai harjoitella myös kulisseissakin taustalla, mutta siihen ei kyetty kiitos Kylmän Sodan.

Sveitsi luisui erinäisten boikottien ja sarjapelaamattomuuksien riivaamana aikana myös yhdeksi huonoimmista ellei huonoimmaksi jääkiekon MM-ohjelman maista niistä puhuen kun puhuttiin myös B-sarjan MM-kisoihin tippuvista maista.

Etenkin kun seurantajakson päätteeksi se oli yksi huonoimpia kun esimerkiksi Romania ja jopa Unkarikin oli edellä maineessa sitä esimerkiksi harjoituskaudella pelien suhteen!

Toisin sanoen Sveitsi epäonnistui hirvittävästi jääkiekostaan puhuen. Ei ihan yhtä hirvittävän täydellisesti kuin Itävalta, mutta käytännössä hädin tuskin oltiin edelläkään.

Kuvaavaa on myös se, että Itävalta ja Sveitsi hävisivät molemmat seurantajakson aikana eri vuosina Kanadalle maalein 23-0!
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1964 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä:

1964 Talviolympialaiset (Pidettiin Itävallan Innsbruckissa.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1964 Talviolympialaisiin: Kanada ja Suomi

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Kanadalla tavoitteet keskimäärin onnistuivat seurantajaksolla. Seurantajakson aikana Kanada aloitti maailmanluokan huippusuorituksilla ollen maailmanmestari tai hyvin lähellä sitä asemaa joka vuosi. Yhteinen Maailmanmestari ja Olympiavoittaja tosin seurantajakson aikana oli Yhdysvallat kertaalleen ja samalla Ruotsikin oli kerran maailmanmestari.

Ainoa harmi sellaisenaan oli välillä tietysti narina MM-kisojen kalleudesta ja lisäksi poliittiset sotkut jolloin kerran esimerkiksi Neuvostoliiton ollessa poissa siitä oli Kanadalle hyötyä.

Seurantajakson päätteeksi Kanadan oli myös tunnustettava se seikka, että täydellisistä täydellisemmällä kilpa-amatööriasemalla ei enää MM-jääkiekossa voinut enää menestyä kun peräti mitaleittakin jäätiin kerran. Lisäksi vaikka sitä ei tuolloin heti nähty, vähemmän ymmärrettiin ja vielä vähemmän hyväksyttiin niin tämän seurantajakson aikana Kanada viimeisen kerran yleensäkin oli MM-kullassa kiinni pitkään, pitkään aikaan!

Täten Kanada siis onnistui, mutta vaaran vuodet ja vuosikymmenet kohti Vaahteramiehistön alhon vuosia olivat edessä.

Suomen tavoitteet olivat hieman Saksan tai Saksojen suuntaiset seurantakaudella eli tavoitteet onnistuivat tietyin ehdoin hyvinkin, mutta siltikin jossain määrin jäätiin puolitiehen.

Kaikkein tärkeintä oli Suomelle kuitenkin aina säilyä mukana ja kerätä uskoa parempaan huomiseen.

Seurantajakso alkoi erittäinkin hyvin kun aina Ruotsiakin myöten haastettiin suurmaita ja kyettiin välillä upeisiin esityksiin ajankuvaan nähden, mutta ihan tosipaikassa oli vielä pitkä aika menestykseen.

Häviöt olivat välillä todella rumia ja tietenkin Saksoillekin hävittiin ja silloin tällöin esimerkiksi vielä Italiallekin.

Italia vähitellen jäi pysyvämmin selän taakse kykytasossa, mutta Saksoja ei niin vain karistettu kannoilta kuten ei hetkeen Jääkarhuja eli Norjaakaan.

Tosin Norjalla voitot Suomesta jäi erikoisesti vain harjoituskauden peleihin.

Seurantajakson aikana Suomen erikoisimmat voitot tulivat Japanista ja Australiasta ja Japanin kanssa pelattiin tasapelikin.

Erikoisin tappio oli tietysti Iso-Britannialle.

Tänä aikana Suomen kykytaso nousi koko ajan kun taas Jääkarhuilla pientä renessanssia huomioimatta suunta oli etenkin seurantakauden päätteeksi alaspäin ja muussa tapauksessa kotoiset Leijonamme ja pohjoisen Jääkarhut olivat tassu tassua, kynsi kyntä ja hammas hammasta vasten erittäinkin tasoissa.

Siten he olivat kohtalonsa päätepisteessä.

Välillä Suomi oli myös pudota B-sarjan MM-kisoihin, mutta tuolloiset nk. Eurooppa-kriteeriottelut ja osin vieläkin hyvinkin väljät, vältettävissä olevat keinot välttää putoaminen oli Suomen eduksi pitkän päälle.

Lisäksi viime hetkellä oli aina tapana voittaa tai pelata ratkaiseva tasapeli jolloin voitiin säilyä.

Suomi oli siis nousussa oleva, kehittyvä jääkiekkomaa jonka innostusta tietenkin lisäsi myös vuosien kärttämisen jälkeen saadut MM-kisat kunhan vain jäähalli tulisi maahan täydelliseksi sellaisena nostettuna kuten se tulisi nousemaankin!

Voitiin kai sanoa, että välillä nöyryytyksistäkin huolimatta Suomen asema jääkiekossa oli jopa tuolloinkin kohtalaisen tyydyttävää ellei hyvääkin luokkaa ja muutoin liian menestysnälkäisenä edes välttävääkin.

Etenkin kun tuolloin erinäinen myöhempien aikojen nk. Pronssijahti odotti vielä tuloaan ja epäviralliseen mitaliin oltiin vielä tyytyväisiä.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1968 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä:

1968 Talviolympialaiset (Pidettiin Ranskan Grenoblessa.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1968 Talviolympialaisiin: Kanada, Suomi, Japani, Norja, Yhdysvallat ja Sveitsi

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Kanadalla tavoitteet keskimäärin onnistuivat seurantajaksolla. Seurantajakson aikana Kanada aloitti maailmanluokan huippusuorituksilla kuten ennenkin, mutta jakson aikana suoritukset tuntuivat ensi kerran joskus jopa heikkenevän aika tavalla. Mitalejakaan ei tullut enää niin paljon kuin ennen ja kun tuli niin ne olivat enimmäkseen himmeimpiä.

Kotimainen media nosti arvostelullaan päätään eikä Vaahteramiehistö tuntunut paineita kestävän edes ajankuvassakaan.

Mitä nyt toki myöhempään verrattuna kesti paremmin kuin mitä sittemmin on kestänyt esimerkiksi vuodesta 1977 lähtien.

Kanada aloitti hyvin, mutta maine heikentyi ajan kanssa kuten myös yhä pahenevasti Kanada alkoi valittaa erinäisistä MM-jääkiekon asioista ja joskus koko lajinkin kehityksestäkin!

Välillä Kanada oli vetäytyäkin ja vetäytymispuheet kärjistyivät lähtökohtaisesti äärimmilleen kun Kanadalle ei myönnetty seurantajakson päätteeksi MM-kisoja sen 100-vuotisjuhlien kunniaksi.

Muut maatkaan eivät halunneet jatkuvasti kuunnella Kanadan valituksia.

1960-luku oli kuohuvaa aikaa kun vähitellen Kylmän Sodan boikotit väliaikaisesti olivat ohi seurantajaksolla, mutta etenkin kautta jääkiekkomaailman uusi kuohunta oli saatu aikaan ammattilaiskysymyksestä ja sen keskiössä oli myös Kanada.

Kanada oli edelleen tervetullut osa MM-jääkiekkoyhteisöä, mutta sen kyvyt hyväksyä siirtymäjaksoja edes puoliammattimaisuuteen kyyditettynä selvällä täysammattilaiskiellolla pitkäksi aikaa oli olematon.

Siten Kanadaa uhattiin myös pudotuksilla alempiin MM-kisoihin ellei se ryhdistäytyisi.

Seurantajakson aikana Kanadakin hirvittävästä ammattilaiskysymyksestä huolimatta säilyi kilpailukykyisenä maana sen päätteeksikin.

Suomen tavoitteet olivat edelleen hieman Saksan tai Saksojen suuntaiset seurantakaudella eli tavoitteet onnistuivat tietyin ehdoin hyvinkin, mutta siltikin jossain määrin jäätiin puolitiehen.

Kaikkein tärkeintä oli Suomelle kuitenkin aina säilyä mukana ja kerätä uskoa parempaan huomiseen.

Suomen huippu seurantajaksolla oli tietenkin omien MM-kisojen pitäminen ja elintärkeästi Leijonat voittivat Jääkarhut eli Norjan pudottaen sen omassa kohtalon ottelussaan maalein 4-1 MM-kisojen B-sarjaan kun myöhemmin Jääkarhut eivät kyenneet Suomen onneksi omia myöhempiä voitettavissa olevia vastustajia voittamaan ja sitenhän Suomi sitten säilyikin kotikisojen mentyä muutoin Ruotsi-tasapeliä huomioimatta hyvin penkin alle.

Huippumaiden kyytiin Suomella poikkeuksellisesti oli yleensä asiaa harjoituskaudella, mutta ei itse kauden peleissä seurantajaksolla.

Suomen kokemaa B-sarjan MM-kisapelkoa lisäsi myös MM-kisojen supistaminen johon paljon hehkutettu seurantajakson päätteeksi tullut Tsekkoslovakia-voitto tuli enemmänkin kuin tarpeeseen.

Suomella alkoi olla etenkin seurantajakson päätteeksi kilpailukykyä, mutta itse yleinen taso oli vielä nousemassa päin.

Tavoitteet onnistuivat kohtalaisen tyydyttävästi ellei hyvinkin joskin mitä enemmän menestysnälkää kertyi niin sen huonompana niitä pidettiin ja ensimmäiset nk. Pronssijahdin aikaiset jatkuvat arvostelut saattoivat olla tuolloinkin jo esillä.

Suomelle myönteistä oli se, että ennen kaikkea seurantajakson päätteeksi erittäin harvinaisiin jäähallimääriin nähden niitä alettiin rakentaa tai edes suunnitella merkittäviä määriä silloisissa mittakaavoissa kuten myös sitä ennen välivaiheeksi eräänlaisia nk. Jäästadioneita joiden osuus Suomessa olikin hetkeen suurempi täydentävästi kuin varsinaisten jäähallien!

Japanin tavoitteet onnistuivat melko hyvin, mutta itse suoritukset seurantajaksolla olivat ailahtelevia.

Esimerkiksi seurantajakson aluksi Yhteisten Talviolympialaisten ja MM-kisojen Sijoitussarjassa Japani voitti esimerkiksi helpostikin Puolan ja Norjan kaltaisia maita vain sössiäkseen sitten tuon erikoisen sarjavoiton mallia Itävalta-tasapeliin ja tappioihin Jugoslaviaa ja Italiaa vastaan!

Kaikki nuo Japanin vastustajat seurantakauden aluksi olivat voitettavissa olevia maita osin niiden ollessa välillä ollessa myös jääkiekollisessa aallonpohjassa tuolloin.

Mikäli pelikaudet olisivatkin sujuneet hyvin niin itse kulisseissa ei sujunut sillä mittavien alirahoitusten takia Japani esimerkiksi jäi osallistumatta Suomen MM-kisoihin niiden B-sarjan puolelle seurantajaksolla.

Japani kärsi myös MM-kisojen erinäisten karsintasääntöjen tiukentumisista ja B ja C-sarjan MM-kisojen selkeän aseman luomisistakin.

IIHF ei suostunut näkemään Japanin tilannetta poikkeuksellisena osin missään muodossa ja siten Japani myös joutui seurantakauden pääteeksi C-sarjan MM-kisojen puolelle täysin sinne sopimattomana tietenkin liian ylivoimaisena.

Kautta koko 1960-luvun Japanin jääkiekon taso oli kuitenkin nousussa, mutta todellisen suorituskyvyn mittapuu sellaisenaan oli viiteryhmässään hankala tietää jolloin se oli mysteeri ajallaan tulevaan.

Norjan eli Jääkarhujen omat tavoitteet edes pysyä MM-kisoissa mukana seurantajakson aikana kärsivät kovan kolauksen kun Leijonat eli Suomi voitti sen tietenkin jälkimmäisen, Jääkarhujen silmissä nousukasaseman maan voittaessa sen pitkän ja haastavan kamppailun jälkeen.

Ihan seurantajakson aluksi vielä Jääkarhut lähtivät kilpailukykyisenä, epävirallisena pronssimitalistinakin silloisilta lähivuosilta puhuen myönteisesti kohti tulevaa kun Leijonatkin oli jälleen voitettu harjoituskaudella.

Kun se vielä silloin olisi tuntunut lähes käsittämättömältä, että Jääkarhut ei tulisi sen voiton jälkeen voittamaan Leijonia pitkään, pitkään aikaan ja vielä käsittämättömämmältä olisi tuntunut tietenkin Jääkarhujen muka poistuminen vuosikymmeniksi MM-jääkiekon alemmille tasoille niin kiitos myös Jääkarhujen Kotiluolan eli pohjan naapurimme kiekkoliiton rappion ja tappiomielialan siitä kaikesta tuli ennen pitkää totista totta.

Myöhemmin ja oikeastaan käsittämättömänkin äkkiä Jääkarhut alkoi hävitä pelejään nöyryyttävästikin ja oli jäädä pinteeseen B-sarjan MM-kisojen keskikastin maaksikin! Jääkarhuille oli pakko suorittaa sukupolven vaihto ja se onnistui jossain määrin, mutta kun MM-kisoja supistetiin niin nousta ei voitu ja tuleville vuosille syöksykierteen ollessa pysäytetty silti liian paljon oli vaaravyöhykkeelläkin.

Yhtään ei lohduttanut myös Norjan oma urheilulehdistökään välillä sen vähitellen alkaessa pesiintyä hurjimmillaan melko täyteenkin jääkiekon solvaajia mihin ei sentään ikinä olla palattu sittemmin!

Norjan tavoitteet olivat täten hyvin ristiriitaiset otannaltaan ja myönteisistä piirteistä huolimatta niiden voitiin ensi kerran sanoa myös niiden vakavasti epäonnistuneen.

Yhdysvaltain tavoitteet olivat seurantajakson aikana melko nihkeän oloiset kun periaatteessa oltiin ihan huipputasolla, mutta epäonnistuttiin siltikin saamaan mitaleja.

Yhdysvallat ainakin valitti Kanadaa vähemmän jääkiekkopuolen muista asioista, pelasi yleisesti ottaen melko kilpailukykyisiäkin voittoja aina välillä ja toimi eräänlaisena pienenä esikuvana Suomelle siinä mitä tuli jääkiekon kilpailukyvyllisiin asioihin.

Tietenkin huippumaiden keskinäisissä Yhdysvallat oli heikolla pohjalla. Ei auttamattoman heikoilla, mutta heikoilla kumminkin.

Esimerkiksi seurantajakson päätteeksi myös Yhdysvallat esitti silloin tällöin vastalauseita ammattilaiskysymyksistä ja se ei kyennyt 1960-luvun alun myönteisyyteen tai 1950-luvun vuosien vastaaviin iloisempien suoritusten tasoon kilpailukyvyssä.

Lisäksi Yhdysvaltojenkin pelko kuten Suomenkin oli sinnitellä lähinnä säilymisen kannalta kun joinakin vuosina ratkaisevasti esimerkiksi Saksojen tai Jääkarhujen kompurointi oli ainoa keino säilyä!

Sveitsin jääkiekolliset tavoitteet seurantajakson aikana kääntyivät olemukseltaan varovaisen epäilevästä, myönteisestäkin tasosta naurettavan tasoiseksi katastrofiksi sen pudotessa MM-kisojen C-sarjaan se päätteeksi!

Seurantajakso alkoi tosiaan hyvin kun pelattiin Varsinaisessa Olympiaturnauksessa 1964, mutta sen jälkeen osin sen mentyä myttyyn kaikki muukin seurantajaksolla sujui ajoittain erittäin onnettomissa merkeissä.

Tämän saman kohtalon se jakoi ajankuvassa itse Itävallan ja esimerkiksi Jääkukkojen eli Ranskan kanssa.

Kaikissa noissa maissa oli rappionsa meneillään liittotasolla, erinäiset muut keskittymiset esimerkiksi kotimaisen liigan tärkeyteen ja erinäisten kaksoiskansalaisten liiallinenkin hyödyntäminen suhteessa kykytasoon.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1972 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä:

1972 Talviolympialaiset (Pidettiin Japanin Sapporossa.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1972 Talviolympialaisiin: Kanada, Suomi ja Yhdysvallat

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Kanadalla tavoitteet keskimäärin onnistuivat seurantajaksolla. Seurantajakson aikana Kanada aloitti maailmanluokan huippusuorituksilla kuten ennenkin, mutta jakson aikana suoritukset tuntuivat nyt edelleen selvästikin heikentyneen. Mitalejakaan ei tullut edelleenkään enää niin paljon kuin ennen ja kun tuli niin ne olivat enimmäkseen himmeimpiä.

Vuosi 1969 oli nöyryytys Kanadalle, maa tuntui hävinneen eniten koskaan pelejään, jäi mitaleitta, raivosi minkä ehti IIHF:lle ammattilaiskysymyksestä kuten välillä muustakin sille itselleen niin kovin tärkeästä asiasta ja poistui ovet paukkuen MM-jäiltä pysyen sitten niiltä poissa vuodesta 1970 eteenpäin.

IIHF uhkaili pudotuksin C-sarjan MM-tasollekin asti Kanadan kiukuttelun takia, mutta lopulta ennen pitkää vain jäi paappomaan Vaahteramiehistöä huolimatta tulevienkin vuosien poissaolostakin mikä herätti närästystä monissa muissa jäsenmaissa.

Siten pelillisesti voitiin puhua kyllä onnistumisesta, mutta vetäytyminen rähjäämisineen ei herättänyt myötätuntoa sille eli voitiin sen sanoa myös epäonnistuneenkin.

Suomen tavoitteet jäivät jälleen tyydyttäviksi olosuhteiden kehittyessä maassamme, mutta niiden ollessa silti seurantajakson aikaa verraten tulevaan melkoisen vaatimattomia.

Ei enää liikaa, mutta ei ylpeiltävääkään luokkaa.

Suomen tavoitteista tärkein oli jälleen osin säilyä ja hiljalleen tavoite siirtyi säilymisestä kohti ensimmäistä virallista MM-mitalia kun seurantajakson päätteeksi ensimmäisestä epävirallisesta mitalista olisi tullut täyteen 10 vuotta tuolloin hopeisena.

Yhteisissä Talviolympialaisissa ja MM-kisoissa 1968 Suomi saavutti myönteistä mainetta Varsinaisessa Olympiaturnauksessa Kanadan voittaen ja seurantajakson lopulla Neuvostoliittokin kaatui erillisturnausottelussa niiden voittojen alkaessa olla harvinaisia, mutta muutaman seuraavan vuoden ajan vähintään kuitenkin kerran kauteen tapahtuvia ellei useamminkin.

Hetken aikaa Suomessa oli jotain ennen kokemattoman myönteistä ajalleen puhkeamassa ennen sitten niiden kaatumista tosiasioiden edessä eli vielä oli tekemistä Suomella tuolloin.

Tosin haaste otettiin vastaan, mutta supistuneet 6 maan MM-kisat seurantakaudella jättivät pelivaran liiankin vähiin kuten myös kierrosjärjestelmänä pelaaminen jolloin tappiot kertautuivatkin usein rumasti.

Suomi myös pudotti keskinäishaastaja Yhdysvallatkin välillä B-sarjan MM-kisoihin. Siltikin putoamista pelättiin ja edelleen ajankuvassa lehdistön suhtautuminen oli välillä vaatimustason kasvettua avoimenkin ivallista.

Suomi ei voinut ihan mutkan kautta olla hyötymättä myös Kanadan poissa olemisesta kun tuolloin yksi maa oli vähemmän pelaamassa niin putoamisvaarakin oli pienempi.

Tavoitteiden voitiin sanoa ehkä viimeinkin ensi kerran ilman onnenkauppaakin onnistuneen pelillisestikin eikä vain olleen riippuvaisia muiden epäonnesta sellaisenaan tai IIHF:n haluttomuudesta kehittää B ja C-sarjan MM-kisoja selvärajaisemmaksi niiden tultua seurantakauden lopuksi raudanlujasti voimaan.

Yhdysvaltain tavoitteet alkoivat hyvin ajankuvassa seurantajaksolla, mutta heikkenivät sen loppua kohti jolloin välillä järkyttävästi maa pelasi tosiaan MM-kisojen B-sarjan puolella ja sen päätteeksi tippui uudelleen.

Yhdysvalloista pystyi olemaan montaa mieltä, mutta epäonnistuneena jääkiekon vaikeimpina aikoinaankin Yhdysvallat jäi sentään pelaamaan eikä sentään kiukutellut kuten Kanadaa teki.

Hemmottelustakaan Yhdysvaltoja ei voinut enää syyttää (Ehkä kovimpia mahdollisia vassaripiirejä huomioimatta ja ennen pitkää niissäkin syyte oli melko naurettava ainakin selän takana jos ei suoraan päin naamaa lausuttuna.) kun IIHF tosiaan ei myöntänyt sille lähimainkaan mitään Kanadan kaltaisia erityisoikeuksia tai tilapäislaajennettuja MM-kisoja suojapykälineen vaan se sai pudota alempiin MM-kisoihin ja sen oli noustava sieltä ihan pelaamalla takaisin.

Yhdysvaltojen huono tilanne johti tai tulisi johtamaan myös sisäisiin uudistuksiin jolloin välttävässä, jopa katastrofitason rajamaiden surkeudessa nähtiin jotain myönteistä.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1976 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä:

1976 Talviolympialaiset (Pidettiin Itävallan Innsbruckissa kun Yhdysvaltain Denver kieltäytyi pitämästä Talviolympialaisia.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1976 Talviolympialaisiin: Yhdysvallat, Sveitsi, Suomi, Kanada, Ranska ja Espanja

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Yhdysvaltojen tavoitteet olivat sen lievästi sanoen sysimustalla 1970-luvulla ihan alkua huomioimatta sen jääkiekollisessa aallonpohjassa yllättävänkin vaatimattomia.

Kun maa välillä nöyryyttävästi ei edes noussut MM-kisojen A-sarjan tasollekaan sen pelatessa MM-kisojen B-sarjan puolella oli selvää, että uudistuksia tarvittiin ja vähään tyydyttiin eli pitkälti nousuun takaisin huipulle ajan kanssa.

Seurantajakson aikana paikallisesti melkein täysin unohdettu hopeamitali Sapporon Talviolympialaisista 1972 oli sen kohokohta kun muutoin vaikeuksia välillä riitti ihan B-puolella MM-kisoista puhuen ja myös periaatteessa taitoerot huomioidenkin!

Ja välillä esimerkiksi mokailtiin muuten vaan urakalla.

Etenkin kun esimerkiksi vuonna 1974 Yhdysvallat nousi kyllä viimein takaisin MM-kisojen A-sarjaan seurantajakson loppupuolelle, mutta Jugoslavia onnistui maalinteossa itse kisoissa B-puolella paremmin kuin se itse!

Seurantajakson loppupuolella Yhdysvallat olisi pudonnut jälleen B-sarjan MM-kisoihin ilman sarjalaajennusta takaisin 8 maan kisoiksi ja tappiot Puolallekin oli kahdestikin karmeaa nähtävää.

Sveitsin seurantajakson tavoitteet jäivät keskimäärin surkeasti alkuteloilleen joskin melko alkumetreillä sitä noustiin esimerkiksi kertaalleen taas MM-kisoihin tavalla jota ei voinut vuoden 1970 surkeiden oman sarjatason kisojen jälkeen uskoa todeksi!

Kyyti tosin A-sarjassa oli kylmää mitä nyt uskomattomasti Suomen Sveitsi voitti vuonna 1972. Talviolympialaisten Sijoitussarjassa samana vuonna meno oli myös rajua Ristimaan ryöpytyksen osalta.

Seurantakaudella tiputtiin surkeimmillaan C-sarjan MM-kisojenkin puolelle eikä kehitystaso Sveitsille silti liikoja hyvää tulevaankaan luvannut. Ihan lopuksi tosin jälleen MM-kisojen B-puolella jäätiin sarjalaajennuksen ulkopuolelle täpärästi kun molemmat Saksat nousivat edellä.

Siten surkeutta vasten kehitystäkin tapahtui rajallisesti sille.

Suomen osalta seurantakausi oli jälleen äärimmäisen myönteistä kehitystä sellaisenaan ja ihan alkua huomioimatta seurantajakson aikana kaikki huippumaat mukaan lukien erikoisuuksineen edes kerran kauteen ellei enemmänkin kaatui myös Neuvostoliittokin joka vuosi.

Se oli Suomelle hieno juttu, mutta ikävä kyllä Suomi ei osannut ajankuvassa tätä asiaa hyödyntää vaan erilaiset kielteiset, vähättelevät, alistuvat kannanotot naukumisineen tuntuivat jostain syystä jäävän päälle enemmän ainakin ajoittain.

Lisäksi Neuvostoliiton jatkuvat voittamisetkin tuntuivat liian harvoilta, niitä vähäteltiin tai niidenkään painoarvoa ei vain niin sisäistetty samalla tapaa kuin myöhemmin.

Tasapelejä Suomi kyllä Neuvostoliiton kanssa pelasi ja niiden painoarvo saikin tunnustusta väliaikaisesti.

Ikävä kyllä aluksi myönteisesti, mutta myöhemmin vuosi vuodelta alettiin yhä kielteisemmin suhtautua myös jatkuviin MM-kisojen nelostiloihin mistä niiden toistumisesta johtuen nk. Pronssijahti oli sinettinsä saanut.

Suomen suorituskykykin heikkeni välillä rajusti seuraten sitten välillä parempia uria jolloin joskus Suomen todellisen tasonkin mittaaminen oli ja on ollut vaikeaa myöhemminkin tuleviin aikoihin verraten.

Tavoitteiden voitiin sanoa onnistuneen joskin mitalia/mitaleita virallisesti kaivattiin tietenkin paljon.

Lisäksi toivottiin tietysti vähemmän epäonnistumisia jääkiekon muille keskikastin nousukkaille tai pienemmille maille.

Suomi tosin otti mielestäni ja ihan aikalaiskuvienkin perusteella lähipiirini vanhempien ihmisten sanoin liikaakin itseensä paineita Puolan tai Saksojen sille antamista löylytyksistä.

Etenkin kun osa tuon ajan seuraajista ei voinut ymmärtää tai hyväksyä sitä, että Puolakin oli jääkiekossa helkkaristi kovempi tekijä kuin miten myöhemmin tulisi olemaan ja Saksatkin olivat usein taantuneesta maineesta huolimatta vaarallisia tekijöitä Suomelle vielä pitkänkin aikaa.

Sitten tietenkin oli myös niitä nöyryytyksiä Leijonille mitä sitten varsinkin suurella myötätunnolla ei vain voinut käsittää kuten esimerkiksi Sveitsi-tappio 1972 MM-kisoissa sen maan kieltämättä ollessa niin umpisurkeassa asemassa kuin oli tuolloin!

Seurantajakson lopulla tietenkin MM-kisat jälleen laajenivat ja se soi Suomelle hengitystilaakin enemmän kuin 6 maan MM-kisat.

Ikävänä piirteenä Kanadakin oli tulossa takaisin.

Kanadan tavoitteet olivat varsin selvät seurantajaksolla eli se halusi ammattilaiset MM-jääkiekkoon tai se pysyisi poissa.

Se myös pysyi poissa kunnes lopulta seurantakauden lopuksi ammattilaiskysymykseen suostuttiin IIHF:n taholta.

Tosin senkin jälkeen Kanada ei ollut vielä varma takaisin tulostaan hetkeen.

Samoin myös sen paluu etenkin ilman edes yhtä vuotta B-sarjan MM-kisoissa herätti raivoisaa vastustusta pienemmissä kiekkomaissa ja tilanteesta ei tietysti tulisi seuraamaan mitään hyvää myöhemmin.

Jääkukoilla eli Ranskalla seurantakausi oli vallan onneton. Sen tavoitteet epäonnistuivat surkeasti tai jäivät jonnekin puolitien välille. Se oli jääkiekossa tasollaan puurtajaluokkaa, mutta ikävä kyllä itse MM-kisojen C-sarjassakaan ei menestys ollut oikein sen keskikastissakaan järin hienoa.

Ilman muuta välillä yllätyksiä nähtiin ja seurantakauden valopilkku olisi ollut kertaalleen B-sarjan MM-kisoihin pääsy kuten myös Talviolympialaisiin Sapporoon sen sitten vesittyessä Jääkukkojen kiekkoliiton kyvyttömyyksiin maksaa edes matkalaskuja sinne!

Siitähän sitten tuli MM-kisojen boikotointi tasolleen ja vuosien vihanpito pelaajien tai valmentajien osalta suhteessa liittoa kohtaan.

Juuri mitään valoisaa ei Jääkukkojen kehityksen osalta ollut nähtävissä mitä nyt ilman muuta parasta yritettiinkin.

Espanjan tavoite oli kieltämättä myös Kanadan tapaan selkeä, mutta mittakaava tietenkin oli toinen: Sen tarkoitus oli vasta aloittaa jääkiekossa uudelleen eli seurantakauden aluksi luotiin asemaa itse lajille jonka aikana maassa kävi ja jopa pelasikin suomalaisia aina meikäläisen käyttäjänimimerkkikaimaa eli Jorma Thusbergiä myöten.

Tavoitteet oli hurjia ja ihan muita aikansa heikoimpia jääkiekkomaita tai vasta-alkajia Espanja menestyi niitä varten hyvin joskin kieltämättä ei sitä voinut kyllä olympiaisäntänä ajatella edes puhetasolla edes sellaisenaan.

Seurantakauden päätteeksi Espanja olikin valmis pelaamaan MM-kisoissa C-sarjassa oikeastaan milloin hyvänsä!
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuonna 1980 vaihtoehtoisia Talviolympialaisten isäntämaita ei juuri ollut kuin puhetasolla Yhdysvaltojen saadessa ne yksimielisesti itselleen.

Puhetasolla niitä kuitenkin oli jolloin tässä viestissä käsitellään ensin puhetason varakisaisännät yksimielisiin kisoihin ja mikäli viestiin muut vaihtoehtoiset kisaisännät tavoitteineen mahtuvat niin silloin käsitellään vuosien 1984 ja 1988 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten kisaisäntien tavoitteita niiden muuten mennessä omiin viesteihinsä.

Vuodeksi 1980 seurantajaksollaan ennen sitä Kanada oli pysynyt vetäytyneenä MM-jääkiekosta kunnes vuodeksi 1977 se sitten sinne palasi lopulta kohutusti tasonsa säilyttäen kaikki ne vuodet jotka se oli ollut poissakin eikä täten koskaan nähty edes tilapäisesti laajennettuja MM-kisoja enempää kuin 8 maan verran.

Kanadan tavoitteet olivat kilpailukykyisen onnistuneet, mutta ne olivat myös pettymys sillä ammattipelurit eivät olleet oikotie onneen ja lisäksi myös etenkin MM-kisojen Mitalisarjoissa sinne edes selvitessä Kanada oli pelottavankin heikko ajoittain ja mitalitkin tuntuivat lähinnä tuuripronsseilta.

Suomen tavoitteet vuodeksi 1980 seurantajaksollaan ennen sitä olivat keskimäärin ennallaan Suomi oli pysynyt mitalissa kiinni, mutta sitä ei vain kuulunut ja välillä seurantajakson aikana taso oli ristiriitaisesti aikansa parasta tai aavistuksen heikentynyttä.

Ikävänä piirteenä vuodesta 1977 eteenpäin ei enää edes voitettu Neuvostoliittoa kun esimerkiksi tätä ennen vuosina 1971-1976 oli voitettu yleisesti ottaen aina vähintään kerran kauteen ja useamminkin välillä kuin vain kerran vuoteen. Hyvin harvoin oli otettu jopa kotivoittojakin kuin useimmiten ne tietenkin olivat vierasvoittoja. Lisäksi jossain määrin myös tasapelitkin Neuvostoliiton kanssa tuntuivat harvenevan, mutta siihen kuitenkin mahdollisuudet tuntuivat riittävän. Alistuneisuuttakin kuitenkin oli havaittavissa ja vähitellen siitä alkoi tulla ilmiökin.

Suomi kuitenkin edelleen ja ehkä kaikin puolin nyt melkein lopullisen selkeästi oli alkanut voittaa muut huippumaat jääkiekossa säännöllisesti ja aluksi maasta taivaisiin pelätty Kanada ammattilaisineenkin osoittautui voitettavaksi.

Ikävä kyllä ihan seurantajakson lopuksi esimerkiksi vuonna 1978 Suomi voitti Kanadan lopun MM-turnauksen valuessa vessasta alas tasoltaan ja Putoamissarjassa Itä-Saksa voitettiin selkeästi ainoassa yhtä selkeän reippaassa pelissä jolloin vältettiin B-sarjan MM-kisapuoli ja vuonna 1979 Alkuerät menivät myös surkeasti joskin Putoamissarjassa voitot vuotta 1978 huomioimatta tulivat vuodesta 1976 lähtien lähtökohtaisen selkeästi joka kerta.

Sijoitukset saattoivat huonontua silloin tällöin, mutta Suomi pysyi siltikin suurmaana sen moniin haastajiin nähden.

Muutoin jääkiekko Suomessa oli vakiintunut ykköslajiksi pitkän aikaa sitten seurantakaudella kuten koko 1970-luvullakin sen päätteeksi.

Ammattilaisurat, taustat ja sarjauudistus liigatasolle olivat vuosikymmenen avainsana koko ajan kasvavaksi suunnaksi asti.

Jäähallejakin nousi, mutta ikävä kyllä välillä rahoituksen puutteessa ja niiden muunnoksissa nk. Jäästadioneiksi osin säästösyistä niitä selkeästi nousi vähemmän kuin miten niitä olisi haluttu Suomeen saada.

Ihan mitään jälkikäteen muisteltuja painajaismaisen pieniä määriä ei noussut, mutta olisihan niitä enemmänkin voinut nousta.

Suomen tavoitteet olivat kilpailukykyisen onnistuneet, mutta ne olivat myös pettymys riippuen siitä mitä haki.

Sveitsin tavoitteet vuodeksi 1980 seurantajaksollaan ennen sitä olivat aluksi pelottavankin heikot näkymiltään kun C-sarjan MM-kisoihinkin vajottiin välillä, mutta pääpuolisin osin tavoitteet onnistuivat kerrankin edes tilapäisesti B-sarjan MM-kisapaikan vakiinnuttamisella.

Ihan parhaimmillaan A-sarjan MM-paikkakin hyvää vuotta vasten oli lähinnä, mutta käytännössä ei oltu erityisen lähellä sitä ja osin tässä vaiheessa Sveitsi alkoikin luoda mainettaan onnistuneena epäonnistujana lopulle 1970-luvun jääkiekolleen.

Siten suoritukset olivat mitä tahansa surkean ja kohtalaisen tyydyttävän väliltä puhuen.

Pieni poikkeus oli vuoden 1976 Talviolympialaisiin pääsy, mutta sekin vietettiin Talviolympialaisten Sijoitussarjassa.

Jääkukoilla eli Ranskalla seurantakausi oli vallan onneton. Etenkin aluksi. Sen tavoitteet epäonnistuivat surkeasti tai jäivät jonnekin puolitien välille. Se oli jääkiekossa tasollaan puurtajaluokkaa, mutta ikävä kyllä itse MM-kisojen C-sarjassakaan ei menestys ollut oikein sen keskikastissakaan järin hienoa.

Ilman muuta välillä yllätyksiä nähtiin ja seurantakauden valopilkku olisi ollut pari kertaa B-sarjan MM-kisoihin pääsy seurantakauden aikana niidenkin ollessa osin riippuvaiset alempien MM-kisojen tasojen tilapäisistä kokeilulaajennuksista kun A-sarjaa ei laajennettu vuotta 1976 huomioimatta enempää.

Aivan seurantakauden lopuksi Jääkukoille vaikutti aukeavan uudet urat kohti parempia päiviä 1970-luvun päätteeksi.

Vuoden 1984 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä kun näyttää mahtuvan viestiin:

Vuoden 1984 Talviolympialaiset (Pidettiin Jugoslavian Sarajevossa.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1984 Talviolympialaisiin: Japani ja Ruotsi

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Japanin tavoitteet haaveesta nousta MM-kisojen A-sarjaan olivat yhdessä typerästä Sveitsi-tappiosta ja viime hetken Puola-tasapelistä kiinni seurantakauden aluksi B-sarjan MM-puolella.

Toisin sanoin Japani oli aluksi hyvin kilpailukykyinen. Yhteisiin Talviolympialaisiin ja MM-kisoihin vuodeksi 1980 Lake Placidiin Japani kyllä nousi kieltäytymisten jälkeen ja kun MM-kisojen B-puoli oli mennyt vuonna 1979 pelottavankin huonosti Putoamissarjaa myöten.

Suomen piinassa pitämistä ja Hollanti-tasapeliä huomioimatta Japanin suoritukset olivat hyvinkin heikkoa maata jolloin todellinen nousu ja ennen kaikkea pysyminen MM-kisojen A-sarjassa näyttivät kovin haurailta.

Viiteryhmässään Japani menestyi, mutta myös putosi tapaturmaisesti välillä C-sarjan MM-kisoihinkin asti ennen niistä nousua takaisin B-sarjan MM-puolelle.

Ikävänä puolena aivan seurantakauden lopuksi Japanin kilpailukyvyn pelättiin heikentyneen 1970-luvun loppuun verrattuna ja mikäli ei niin muutoin Japanin suoritusten olisi ollut parannuttava jatkoon nähden.

Etenkin kun se oli kovin hermostunutta ja sen päätteeksi Japani vielä menetti olympiamatkankin kotikisojensa mentyä penkin alle B-sarjan MM-kisoissa niistä puhuen.

Ruotsin tavoitteet olivat seurantajaksolla hyvät kuten ennenkin.

Ikävä kyllä Tre Kronor aloitettuaan hyvin mitalivarmuutensa puolesta tai sen läheltä puhuen se joutui ikävään ristiriitaan:

1980-luvulla alkoi yksi vaikeimpia elleivät peräti vaikeimmat Tre Kronorin itsensä etsiskelyn vuodet siihen mitä menestykseen tuli.

Tre Kronorin menestymättömyyden tai erinäisten ongelmien juurisyytä oli paha sanoa sen alusta puhuen, mutta nihkeää oli nimenomaan huipputasolla, tappiovaara oli ajoittain liiankin suuri ja vaikka vielä esimerkiksi 1980-luku aloitettiin Yhteisellä Talviolympialaisten ja MM-kisojen pronssimitalilla Lake Placidista niin sen jälkeen MM-kisojen puolella nousu yleensäkin Mitalisarjaan oli vaikeaa.

Vaikka mitaleja olisi tullutkin niin etsikkovuosille tyypillisiä, ruotsalaisia järkyttäviä sulamisia nähtiin muun muassa vuoden 1981 Neuvostoliiton suorittamaa tappiokairausta maalein 1-13 myöten ja seurantajakson päätteeksikin Tre Kronor jäi mitaleitta ottaen lukua vähän väliä ja kuin tuurilla seilaten.

Siten esimerkiksi Tre Kronorilla oli melkoinen kriisitila päällä tai sellaiseksi sen arveltiin muuttuvan.

Joukkueen sanottiinkin taantuvan kilpailutaktisten tuurivoittojen tasolle eli näyttöjä vaadittiin!

Vuoden 1988 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä kun näyttää mahtuvan viestiin:

Vuoden 1988 Talviolympialaiset (Pidettiin Kanadan Calgaryssa.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1988 Talviolympialaisiin: Ruotsi ja Italia

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Ruotsin tavoitteet olivat seurantajaksolla hyvät kuten ennenkin.

Painajaismaisiakin tilanteita tosin nähtiin vielä entistäkin enemmän kun 1980-luvulla jatkuivat yksi vaikeimpia elleivät peräti vaikeimmat Tre Kronorin itsensä etsiskelyn vuodet siihen mitä menestykseen tuli.

Vaikka mitaleja olisi tullutkin niin etsikkovuosille tyypillisiä, ruotsalaisia järkyttäviä sulamisia nähtiin muun muassa vuoden 1981 Neuvostoliiton suorittamaa tappiokairausta maalein 1-13 myöten ja seurantajakson päätteeksikin Tre Kronor jäi mitaleitta ottaen lukua vähän väliä ja kuin tuurilla seilaten.

Siten esimerkiksi Tre Kronorilla oli melkoinen kriisitila edelleen päällä.

Yhteisten Talviolympialaisten ja MM-kisojen 1984 pronssimitali Sarajevosta ei siihen paljon lohduttanut kun suoritus siihenkin tuntui tulleen toisten kustannuksella tulleelta vailla merkittäviä muita suoritteita.

Huipentuma nähtiin muun muassa 1985 MM-kisoissa kun ei voitettu melkein ketään ja jäätiin Putoamissarjaan!

Ihan seurantakauden lopulle valoa tietysti tuli ensin MM-hopean ja lopulta maailmanmestaruus.

Ikävä kyllä Tre Kronor tuntui jälleen hieman tuurimenestyjältä kuten myös nk. Tapaus Sikora oli kieltämättä melkoinen kohu sille.

Etenkin kun ennen niiden tulosten hyväksymistä sitä kuten Suomeakin uhkasivat monet eri rangaistukset ennen sitten tilanteen päättymistä Ruotsin eduksi jolloin se ei tietenkään vetäytynyt.

Muutoin vuonna 1987 Tre Kronor olisi pelannut toista kertaa kahden vuoden sisään Putoamissarjassa!

Tre Kronorin tavoitteet lyhyelle tähtäimelle siis onnistuivat, mutta ikävällä tavalla.

Italialla tavoitteet seurantakauden aluksi huipentuivat hyvälle 1980-luvun alulle siitä puhuen pääsemiseen MM-kisoihinkin asti B-sarjan MM-puolen kotikisojen voitolla ja vähän aikaa A-sarjan tasolla pysyttiinkin.

Menettelevästi nk. Jään Sinikone menestyikin aina vuoden 1984 Yhteisten Talviolympialaisten ja MM-kisojen matkallakin Sarajevosta puhuen joskin ilman muuta menestys olisi voinut olla parempikin.

Sinikone oli taktisesti ennen pitkää 1980-luvun ylivoimaisin B-sarjan joukkue MM-jääkiekossa, mutta ikävä kyllä seurantakausi päättyi nolosti kun sen päätteeksi kontattiin useita huonompia maita vastaan häviten siinä samalla myös voitettavissa olevia pelejäkin.

Tätä ennenkin Italia oli monet nousumahdollisuudet menettänyt enemmän tai vähemmän virheisiin tai huonon onnen yhdistelmänä.

Lisäksi Italiaa ärsytti ja oli ärsyttänyt aiemminkin suunnattomasti MM-kisojen A-sarjan laajentumattomuus edes koemielessä 10 maan kisoiksi.

Italialle kuitenkin odotettiin viiteryhmässä koko ajan myönteisempiä näkymiä kuin monille muille vastaaville maille.

Sitten ihan paras taso jäi näkemättä tavoitteista puhuen, mutta taso oli varovaisen tyydyttävästä jopa erinomaiseen vaihdellutta.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1992 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä:

1992 Talviolympialaiset (Pidettiin Ranskan Albertvillessä.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1992 Talviolympialaisiin: Bulgaria, Ruotsi, Norja, Italia, Yhdysvallat ja Saksa

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Bulgarian tavoitteet onnistuivat seurantakautensa osalta. Etenkin juuri sen päätteeksi. Toki kun seurantajakso alkoi niin Bulgarialla tilanne oli mitä huonoin, mutta myös kilpailukykyisesti erikoinenkin:

Huonona päivänä edes C-sarjan MM-kisamaaksi Bulgaria tuskin voitti yhtään ketään jääkiekossa eikä menestys hääppöistä ollut Thayer Tutt Trophyn parissakaan, mutta parhaimpana päivänään Bulgaria pystyi uskomattomankin hyviin otteisiin tasollaan ja yllätyksiin reilusti parempiaankin vastaan jääkiekossa!

Ilman muuta muuan Konstantin 'Konsta' Mihailov auttoi edistystä melkoisen paljon, mutta ennen pitkää verkkainen Bulgarian liikepelikin parani jäillä seurantajaksolla. Siltikin paljon oli vielä töitä edessä eikä MM-kisojen yleistä laajentumista 12 maan kisoiksi olisi Bulgarialla ei olisi ollut mitään asiaa B-sarjan MM-kisoihinkaan.

Laajentumisen takia ylimääräpaikkoja oli tarjolla joten Bulgaria pystyi käyttämään annetun tilaisuuden hyväksikin.

Ruotsin tavoitteet olivat seurantajaksolla hyvät kuten ennenkin.

Painajaismaisiakin tilanteita tosin nähtiin vielä entistäkin enemmän kun 1980-luvulla jatkuivat ja ennen pitkää 1990-luvun alussa päättyivät yksi vaikeimpia elleivät peräti vaikeimmat Tre Kronorin itsensä etsiskelyn vuodet siihen mitä menestykseen tuli.

Vaikka mitaleja olisi tullutkin niin etsikkovuosille tyypillisiä, ruotsalaisia järkyttäviä sulamisia nähtiin edelleen, erikoisia puppelointeja milloin missäkin voitettavissa olevissa otteluissa ja etenkin harjoituskaudella Länsi-Saksalle toistuneet tappiot herättivät ankaria kysymyksiä Tre Kronorin kyvyistä.

Vuoden 1987 MM-kulta oli hyvä juttu, mutta ei riittävä hävittämään etsikkovuosien ongelmia kun voittajanakin ei ollut itsevarmuutta tarpeeksi.

Yhteisissä Talviolympialaisissa ja MM-kisoissa 1988 Calgaryssa tämä sitten näkyi ja pronssikin tuntui perin ansaitsemattomalta saati sitten yhtään parempi mitali olisi tuntunut.

Tosin pienenä myönnytyksenä Tre Kronor ei sentään ikinä nolannut niin pahoin itseään siellä toisin kuin koti-isäntä Kanada.

Seurantajakson loppupuolella Tre Kronor kuitenkin alkoi kaivaa itsestään jotain perin vakuuttavaa esille mitä ei ollut pitkään aikaan jos välttämättä ikinä nähty sitä ennen ruotsalaisessa jääkiekossa saati sitten sen jälkeen välillä naurettavankin turhista hehkutuksista huolimatta esimerkiksi nykypolville länsinaapurimme kiekon suhteen.

Ilman muuta virheitä tuli, mutta suorituskyvyn parantuminen olemukseltaan oli nyt selvää jolloin seurantajakson lopuksi voitiin puhua Tre Kronorin Dynastiasta kun mestaruuksia alkoi tulemaan useitakin kappaleita putkeen lähivuosille.

Siten Tre Kronorin tavoitteet hirvittävän 1980-luvun jälkeen olivat viimein jälleen päiväjärjestyksessään onnistuneet!

Norjalle eli Jääkarhuille tavoitteet seurantajaksolla painottuivat vahvasti MM-kisojen A-sarjaan pääsemiseen kun viimein vuosien ja vuosikymmenten murheen alhon jälkeen Jääkarhujen Kotiluolaan alkoi paistaa valokin.

Esimerkiksi vielä ihan seurantajakson alussa Jääkarhut tapaturmaisesti viettivät aikaansa MM-kisojen C-sarjassa onneksi nousten siitä suoraan heti!

Jääkarhuilla oli kykyä voittaa tasoryhmässään paljon vastustajiaan B-sarjan MM-puolella, mutta Sinikone eli Italia oli sillekin periaatetasolla oikeasti liikaa.

Silti Jääkarhut pystyivät myös sinnittelemään ja voittamaankin jolloin nousu kotikisoissa seurantajaksolla 25 vuoden jälkeen MM-kisojen A-sarjaan oli tosiasia.

Jääkarhut kykenivät myös mainettaan parempaan paluuseen ylimmällä sarjatasolla, mutta silti erinäiset huippuhetket jäivät melko vähiin.

Leijonien eli Suomen kanssa tuli tasapeli ja Tre Kronoria pidettiin jälkimmäisen puppelointitason pelin johdosta hyvin pitkään piinassa. Vain huono onni esti molempien tasapelien tai peräti voiton-kahdenkin ilmaantumista Jääkarhuille!

Jääkarhut kuitenkin Putoamissarjassa menettivät teränsä kieltämättä harmittavalla tavalla jolloin sitten pudottiin jälleen MM-kisojen B-puolen pariin.

Seurantajakson lopulla Jääkarhujen painotus siirtyi etenkin Jääkarhunpentujen eli maan nuorempien maajoukkueiden pelaajistosta nousevien tulevien aikojen huippunimien valmennukseen vaalimisineen ja ennen kaikkea paljon satsattuihin Lillehammerin Talviolympialaisiin.

Siten Jääkarhujen tavoitteet seurantajakson päätteeksi olivat onnistuneet melko hyvin tai sitten lievästi epäonnistuneet hieman näkökannasta riippuen kun Jääkarhutkin hyötyivät väistämättä esimerkiksi MM-kisojen laajennuksesta 12 maan kisoiksi jolloin ne pääsivätkin niihin mukaan ollessaankin voittamatta B-sarjan puolta.

Italialla tavoitteet seurantakauden aluksi huipentuivat hyvälle 1980-luvun jatkolle siitä puhuen.

Sinikone oli taktisesti ennen pitkää 1980-luvun murskaavasti ylivoimaisin B-sarjan joukkue MM-jääkiekossa, mutta ikävä kyllä vaikka seurantakausi päättyi nousuun viimeinkin sen päätteeksi niin silti välillä kontattiin useita huonompia maita vastaan häviten siinä samalla myös voitettavissa olevia pelejäkin.

Tätä ennenkin Italia oli monet nousumahdollisuudet menettänyt enemmän tai vähemmän virheisiin tai huonon onnen yhdistelmänä.

Lisäksi Italiaa ärsytti ja oli ärsyttänyt aiemminkin suunnattomasti MM-kisojen A-sarjan laajentumattomuus edes koemielessä 10 maan kisoiksi.

Italialle kuitenkin odotettiin viiteryhmässä koko ajan myönteisempiä näkymiä kuin monille muille vastaaville maille.

Lopulta Italian pyyntöihin vastattiin ja siten kisat laajenivat 12 maan kisoiksi sitten kerralla.

Seurantajakson välillä sen aikana Italia voitti viimeisen Thayer Tutt Trophyn vuonna 1988 jolloin sen voitiin nähdä tietyin ehdoin olevan myös maailmanmestari jossakin muodossa jääkiekossa ja etenkin silloin mikäli esimerkiksi Calgaryn 1988 halusi lukea pelkkänä Talviolympialaisena ilman MM-asemaa.

Tosin jälleen kerran siinäkin tapauksessa hyvin usein ja muutoin kuin vaikka italialaisena on vain niin paljon helpompi nähdä Neuvostoliitto mieluummin myös maailmanmestarina sille vuodelle kuin Italia tai Suomi hopeamitalistina kuin MM:n pariin mieluummin kuin Japani ja Ruotsi pronssimitalistina kuin MM:n pariin mieluummin kuin Hollanti.

Tavoitteet Sinikoneelle voitiin laskea kai turhauttavan onnistuneeksi seurantajakson päätteeksi.

Tavoitteet Yhdysvalloille voitiin laskea jossain määrin onnistuneeksi seurantajakson ajalta.

Viimeinkin päättäjistö jossain määrin osana Jään Ihmeestä eli Miracle on Icesta 1980 lähtien oli ottanut hommansa tosissaan ja sellaisenaan pelaajakehitystäkin oli tapahtunut.

Ikävä kyllä vaikka kykyjä oli niin kerta toisensa jälkeen Yhdysvalloilla ei erinäisiä erikoisturnauksia huomioimatta seurantajaksolla riittänyt paukut parempaan ainakaan MM-puolella saati sitten mitaliin asti.

Suomen kanssa Yhdysvallat käytännössä ajanjaksolla muodostivat hyvin kapean MM-kisojen keskikastin tai yläkeskikastin näkökannasta riippuen.

Yhdysvaltojen osalta seurantajakso kuitenkin päättyi hyvin kun Mitalisarjaan päästiin pitkästä aikaa.

Siten muulle 1990-luvulle silloin toivottiin, että viimeinkin Yhdysvallat palaisi mitalikantaan ellei peräti maailmanmestariksi asti.

Saksan tavoitteet olivat jossain määrin epäonnistuneet.

Tosin huomioitavaa on, että seurantajakson aikana oli vielä olemassa kaksi eri Saksaa.

Länsi-Saksan osalta tilanne oli parempi ja seurantajakson aikana se alkoi hyvin huipentuen 1988 Calgaryn hyviin kisoihin ja tätä edeltäneeseen vuoden 1987 Kanada-voittoon MM-kisojen puolella. Tietenkin loppua kohti taannuttiin ja putoamisuhka oli edelleen sen yllä.

Itä-Saksa ei seurantajakson aikana kyennyt enää pysäyttämään taantumasuuntaansa joskin pelasi vielä tuttuna Talviolympialaisista kieltäytyjänä edes verraten erinomaisen Thayer Tutt Trophyn vuonna 1988.

Ihan maan historian lopulla häviö Itävallalle maalein 2-3 MM-kisojen B-puolella oli varmasti parempi kuin mitä olisi ollut kenties jo vuonna 1989 tapahtunut maan historian loppu kun tuolloin se olisi hävinnyt raivostuneelle Sinikoneelle eli Italialle jo maalein 1-10!

Seurantajakson lopuksi Saksat yhdistyivät pysyvästi niin joukkueena kuin maanakin jolloin vuosien 1990-1991 aikana oli tietenkin omat hienoutensa ja vaikeutensa siinä asiassa.

Yhdistyminen ei ollut oikotie onneen ja ilman MM-kisojen laajentumista Saksa yhteisenä olisi pudonnut.

Tulevaisuus ongelmineen ei ollut liian valoisa, mutta silti parempaan huomiseen uskottiin.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1994 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä:

1994 Talviolympialaiset (Pidettiin Norjassa Lillehammerissa.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1994 Talviolympialaisiin: Ruotsi, Yhdysvallat, Bulgaria, Sveitsi ja Venäjä

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Ruotsin tavoitteet olivat seurantajaksolla mitä mainioimmat.

Painajaismaisiakin tilanteita tosin nähtiin vielä entistäkin enemmän etenkin aluksi kun 1980-luvun lopulla jatkuivat ja ennen pitkää 1990-luvun alussa päättyivät yksi vaikeimpia elleivät peräti vaikeimmat Tre Kronorin itsensä etsiskelyn vuodet siihen mitä menestykseen tuli.

Vaikka mitaleja olisi tullutkin niin etsikkovuosille tyypillisiä, ruotsalaisia järkyttäviä sulamisia nähtiin edelleen, erikoisia puppelointeja milloin missäkin voitettavissa olevissa otteluissa ja etenkin harjoituskaudella Länsi-Saksalle toistuneet tappiot herättivät ankaria kysymyksiä Tre Kronorin kyvyistä.

Yhteisissä Talviolympialaisissa ja MM-kisoissa 1988 Calgaryssa tämä sitten näkyi ja pronssikin tuntui perin ansaitsemattomalta saati sitten yhtään parempi mitali olisi tuntunut.

Tosin pienenä myönnytyksenä Tre Kronor ei sentään ikinä nolannut niin pahoin itseään siellä toisin kuin koti-isäntä Kanada.

Tämä siis oli tilanne seurantajakson aluksi.

Seurantajakson myöhempään vaiheeseen ja loppupuolella sitä Tre Kronor kuitenkin alkoi kaivaa itsestään jotain perin vakuuttavaa esille mitä ei ollut pitkään aikaan jos välttämättä ikinä nähty sitä ennen ruotsalaisessa jääkiekossa saati sitten sen jälkeen välillä naurettavankin turhista hehkutuksista huolimatta esimerkiksi nykypolville länsinaapurimme kiekon suhteen.

Ilman muuta virheitä tuli, mutta suorituskyvyn parantuminen olemukseltaan oli nyt selvää jolloin seurantajakson lopuksi voitiin puhua Tre Kronorin Dynastiasta kun mestaruuksia alkoi tulemaan useitakin kappaleita putkeen lähivuosille.

Siten Tre Kronorin tavoitteet hirvittävän 1980-luvun jälkeen olivat viimein jälleen päiväjärjestyksessään onnistuneet!

Siitä osoituksena olivat perättäiset MM-kullat vuosina 1991-1992 ja vain Venäjän viime hetken herääminen ja venymiskyky voittoon veivät Tre Kronorilta sen kolmannen perättäisen MM-kullan vuodelta 1993.

Tuolloinkin tuli hyvin selvä hopea ja seurantajakson huippuluokan suoritusten odotettiin jatkuvan.

Ainoa selkeämpi huono puoli Tre Kronorille seurantajaksolla muutoin oli hieman ajoittain vaisuhkot Albertvillen Talviolympialaisten 1992 peliotteet, mutta 1980-luvun etsikkoajan hätäilyyn ja yleisperseilyyn nähden Tre Kronor oppi tästäkin ja sekään ei ollut tai ole ollut sen jälkeenkään mikään itsestään selvä juttu sille tai ruotsalaisessa jääkiekossa ylipäänsä!

Tavoitteet Yhdysvalloille voitiin laskea jossain määrin edelleen onnistuneeksi seurantajakson ajalta.

Viimeinkin päättäjistö jossain määrin osana Jään Ihmeestä eli Miracle on Icesta 1980 lähtien oli ottanut hommansa tosissaan ja sellaisenaan pelaajakehitystäkin oli tapahtunut.

Ikävä kyllä vaikka kykyjä oli niin kerta toisensa jälkeen Yhdysvalloilla ei erinäisiä erikoisturnauksia huomioimatta seurantajaksolla riittänyt paukut parempaan ainakaan MM-puolella saati sitten mitaliin asti.

Suomen kanssa Yhdysvallat käytännössä ajanjaksolla muodostivat hyvin kapean MM-kisojen keskikastin tai yläkeskikastin näkökannasta riippuen.

Yhdysvaltojen osalta seurantajakso kuitenkin lähti loppupuolelleen hyvin liikkeelle vuonna 1991 kun Mitalisarjaan päästiin pitkästä aikaa.

Siten muulle 1990-luvulle silloin toivottiin, että viimeinkin Yhdysvallat palaisi mitalikantaan ellei peräti maailmanmestariksi asti.

Se näkemys ikävä kyllä jäi toteutumatta seurantakauden lopuksi.

Albertvillen Talviolympialaisista 1992 Alkueristä tuli lohkovoitto ja ennen pitkää venyttiin Pronssiotteluun asti ilman mitalia ja tästä eteenpäin Yhdysvallat pelasi ajoittain mestarillisesti vuosina 1992-1993 MM-kisoissa mokatakseen sitten kaiken Puolivälieriinsä.

Joidenkin mielestä sille kuten Suomelle tietyin ehdoin oli povattu vaikeuksia MM-kisojen pelitavankin muutoksista mitkä tuntuivat olevan selvästikin vaikeampia keskittyä Yhdysvalloille kuin mitä se oli pelkoja vasten Suomelle.

Tuleville vuosille Yhdysvalloille toivottiin parasta ja Neuvostoliiton romahdettua monien mielestä heikoksi IVY:ksi ja myöhemmäksi heikoksi Venäjäksi oli Yhdysvaltojen pöytä kuin katettu menestykseen tai nyt edes mitaleihin.

Tosin otteiden piti tulla todeksi nopeasti sillä Suomellekin oli ehtinyt samassa ajassa tulla ensin kehityskulultaan useampi epävirallinen pronssimitali yhdellä epävirallisella hopealla kyyditettynä, mutta ennen kaikkea kaksi ihan virallistakin hopeamitalia seurantajaksolla vuosien 1988-1992 välisenä aikana.

Siten Yhdysvaltain tavoitteet olivat kohtuullisen hyviä onnistumiseltaan, mutta eivät ehkä tasolleen riittäviä välttämättä.

Riippui paljon sitä mitä haki sille.

Bulgarian tavoitteet onnistuivat seurantakautensa osalta. Etenkin juuri vähän ennen sen päätettä. Toki kun seurantajakso alkoi niin Bulgarialla tilanne oli mitä huonoin, mutta myös kilpailukykyisesti erikoinenkin:

Huonona päivänä edes C-sarjan MM-kisamaaksi Bulgaria tuskin voitti yhtään ketään jääkiekossa eikä menestys hääppöistä ollut Thayer Tutt Trophyn parissakaan, mutta parhaimpana päivänään Bulgaria pystyi uskomattomankin hyviin otteisiin tasollaan ja yllätyksiin reilusti parempiaankin vastaan jääkiekossa!

Ilman muuta muuan Konstantin 'Konsta' Mihailov auttoi edistystä melkoisen paljon, mutta ennen pitkää verkkainen Bulgarian liikepelikin parani jäillä seurantajaksolla. Siltikin paljon oli vielä töitä edessä eikä MM-kisojen yleistä laajentumista 12 maan kisoiksi ei olisi Bulgarialla ollut mitään asiaa B-sarjan MM-kisoihinkaan.

Laajentumisen takia ylimääräpaikkoja oli tarjolla joten Bulgaria pystyi käyttämään annetun tilaisuuden hyväksikin.

Bulgaria järjesti ylipäänsä jättiluokan yllätyksen vuoden 1992 B-sarjan MM-kisoissa voittamalla, ei vain kerran vaan peräti kolmekin kertaa säilyen selkeästi seurantajakson päätteeksi vuodelle 1993.

Ikävä kyllä monien sitä selkeästi jääkiekossa parempien maiden mitta oli tullut täyteen Bulgarian kiusantekoa niille ja täten vuodeksi 1993 Bulgarian onnenhetket olivat ohi eli se 'Konsta' Mihailovin torjunnoista tai niistä huolimatta tippui MM-kisojen C1-sarjaan vuodeksi 1994.

Bulgarialla oli paljon töitä edessään huolimatta toki liittotason sen hetken kehupuheista sille jääkiekossa ja yksi kysymys olikin se, että mistä uusi 'Konsta' tilalle sitten kuin vanha lopettaa uransa?

Entä miten kenttätyöskentely syväykseltään/harjoittelutasoltaan?

Niihin kysymyksiin Bulgarian toivottiin etenkin löytävän vastauksensa mielellään nopeastikin.

Sveitsin tavoitteet seurantajaksolle onnistuivat verratenkin hyvin joskin olivat välillä kovinkin tuulisia mitä sai kokea myös muuan Juhani Tamminenkin Ristimaan virkatoiminnassaan.

Lisäksi Sveitsin seurantajakso päättyi huonosti sen pudottua MM-kisojen B-sarjaan ja lisäksi se tuli suljetuksi sääntöjen puitteissa Olympiakarsinnoistakin Lillehammerin 1994 Talviolympialaisiin.

Sveitsin seurantajakso alkoi B-sarjan MM-kisoihin putoavana vuodeksi 1989 Calgarysta 1988 ollen odotettua vahvempi sellaisenaan ei liian vahvana, mutta edes jotenkin vakuuttavana.

Toiseksi hienoin juttu oli saada runnottua isojen maiden kenties liiankin kauan vähättelemä kotikisojen isännän automaattinen pelioikeus viimein voimaan vuosikymmenten emmintöjen jälkeen vuodeksi 1991.

Siinä tosin Sveitsi oli viimeinen uhri, että MM-kotikisoihin A-sarjaan 1990 Sveitsi ei ilmestynyt tuon sotkun aikana pelaamaan edes isojen maiden aiemminkin kompromissina tarjoamia, lopputuloksiin laskemattomia näytösotteluja jolloin se sitten voitti vaikeuksien jälkeen B-sarjan MM-puolen nousten vuodeksi 1991 sitten A-puolelle.

Sveitsin voittojen nihkeys ja vaikeudet oli pantu merkille sillä Sinikonetta eli Italiaa vastaan B-sarjan MM-karkeloissa seurantajaksolla sitä ajatellen Sveitsi oli helisemässä ja samoin muutkin.

Sen verran taktisesti huikea Italia noina vuosina MM-kiekossa oli ikävä kyllä juurikin sillä väärällä sarjatasolla.

Hienoin oli kuitenkin Sveitsiltä venyä pelaamaan MM-pronssiotteluun 1992 asti sen sitten häviten, mutta tuolloin se nähtiin kansanjuhlana Sveitsissä eikä ihme!

Venäjälle seurantajakso oli oikeastaan lyhyydessään hieno juttu, mutta yksinkertaisesti niin hyvät suoritukset eivät voineet jatkua!

Venäjän tavoitteet olivat jossain määrin epäonnistuneet.

Tosin huomioitavaa on, että seurantajakson aikana oli vielä olemassa Neuvostoliitto ja sitä seurannut IVY hyvin lyhyen aikaa.

Neuvostoliitto itsessään oli jääkiekossa menestyneimpiä ellei menestynein maa, mutta sen parhaat päivät oli nähty ajat sitten jääkiekossa ja mikäli ei ajoittain välillä turhankin kärkkäästi asiaa kiistävien joukossa niin jääkiekon unohtaen sitten viimeistään kyllä muun yhteiskunnallisen ulottuvuuden huomioiden kyllä oli.

Neuvostoliitto oli aina kolmen joukossa, mutta loppuaan kohden jo oli huomattaviakin vaikeuksia ajoittain mitkä eivät tulleet kuullakseenkaan sen suuruuden päivinä.

Samoin Neuvostoliitto myöhempine seuraajineen ei kyennyt pitämään pelaajaparhaimmistoaan vaan se loikkasi länteen heti kun pystyi suurissa määrin kun tätä aiemmin loikkaukset olivat olleet hyvin harvinaisia tai sellaisenaan perin rajallisena ilmenneitä.

Suoritustason heikennyttyä Neuvostoliitto joutui tekemään enemmän töitä suoritustensa eteen eikä IVY tai Venäjäkään aina vakuuttanut jäillä.

Siten se joutui tekemään paljon lisätöitä tavoitteidensa eteen.

Ihan loppuaikoina voitiin jo melkein puhua onnen avustuksestakin, että Neuvostoliitolla oli mitaleja niin paljon kuin oli.

Tosin Venäjällä ja tätä ennen IVY:ssä puhalsivat uudet tuulet kuin liiallinen simputuskulttuuri vaihtui edes vähäksi aikaa vähän edustavampaan olemukseen.

Lisäksi uutta pelaajapolvea tarvittiin vanhemman polven ärähtelyistä huolimatta näkemyksineen Venäjälläkin!

Huipulta oli helppo huudella, mutta siihen tarvittiin melko paljon jääräpäisyyttä, osaavuutta kerrankin katsoa taktisesti muutakin kuin runnovuutta ja ennen kaikkea ketjujen yhteistyökykyä ilman jäähyansaan menemistä.

Vain sillä kyettiin voittamaan muun muassa dynastiansa huippua elävä Tre Kronor MM-kisoissa 1993!

Siten tulevien vuosien menestys Venäjälle nähtiin epäilyksien värittämänä maisemana, mutta ei mahdottomana.

Neuvostoliitto romahti vuonna 1991 ja IVY lakkasi valtiollisesti olemasta vuoden 1992 päätteeksi jolloin noina vuosina kuten vuodeksi 1993 Venäjänkin osallistuminen MM-jääkiekkoon tai Olympiakiekkoon nähtiin vähän aikaa jopa mahdottomaksi ennen IVY:n/Venäjän takuuita niihin tulosta jolloin sentään korvaajia ei tarvinnut viime hetkellä liittää mukaan!
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1998 Talviolympialaisten vaihtoehtoisten isäntämaiden tavoitteita niiden seurantajaksolla ennen itse päätapahtumaa käsittelen tässä viestissä:

1998 Talviolympialaiset (Pidettiin Japanin Naganossa.)

Vaihtoehtoiset isäntämaat 1998 Talviolympialaisiin: Yhdysvallat, Ruotsi, Espanja ja Italia

Tavoitteiden täyttyminen varakisaisännille: Tavoitteet Yhdysvalloille voitiin laskea jossain määrin edelleen onnistuneeksi seurantajakson ajalta.

Seurantajakson aluksi tilanne oli kuta kuinkin ennallaan eli menestystä sellaisenaan ei tullut, mutta ei Yhdysvaltojen meno katastrofikaan ollut!

Ennen pitkää Yhdysvallat viimein 1990-luvun kuluessa voitti viimeinkin MM-pronssia pitkästä aikaa 1996 ja lisäksi samana vuonna voitti Jääkiekon World Cupin.

Yhdysvaltojen perikilpailija edeltävien vuosien MM-kisojen kovin kapeasta keskikastista tai yläkeskikastista eli Suomi kuitenkin meni voittamaan tällä välin maailmanmestaruuden vuonna 1995!

Samoin Suomi oli tähän mennessä 1990-luvun kuluessa varmempi mitalimaa kuin Yhdysvallat.

Toisaalta vuonna 1995 Yhdysvallat voitti Alkuerät siinä missä Suomi unelmavuonnaan oli kuitenkin pienissä vaikeuksissa vielä niissä.

Yhdysvallat tosin menetti kaiken ennen pitkää Puolivälierissä Kanadaa vastaan siinä missä Suomi eteni MM-kultaan asti.

Mitalivarmuuden viimein todettiin kenties ehkä kääntyvän päälaelleen Yhdysvalloille eduksi kun esimerkiksi Talviolympialaisiin viimein saatiin tuolloin seurantajakson aikana huippuluokan NHL-miehistöillä ensi kertaa huomattavan laajamittaisesti pelattavat sellaiset vuosien 1976-1994 ajan rajoitetun NHL-aikakauden tilanteisiin nähden.

Seurantajakson päätteeksi Yhdysvaltain tilanne ei ollut kehuttava Leijonien kotikisoissa vuonna 1997, mutta myönteisyyttä riitti silti enemmän sille kuin aikoihin.

Ruotsin tavoitteet olivat huippuluokkaa ja siitä oli tuntuvia näyttöjä.

Siitä osoituksena olivat perättäiset MM-kullat vuosina 1991-1992 ja vain Venäjän viime hetken herääminen ja venymiskyky voittoon veivät Tre Kronorilta sen kolmannen perättäisen MM-kullan vuodelta 1993.

Tuolloinkin tuli hyvin selvä hopea ja seurantajakson huippuluokan suoritusten odotettiin jatkuvan.

Ainoa selkeämpi huono puoli Tre Kronorille seurantajaksolla muutoin oli hieman ajoittain vaisuhkot Albertvillen Talviolympialaisten 1992 peliotteet, mutta 1980-luvun etsikkoajan hätäilyyn ja yleisperseilyyn nähden Tre Kronor oppi tästäkin ja sekään ei ollut tai ole ollut sen jälkeenkään mikään itsestään selvä juttu sille tai ruotsalaisessa jääkiekossa ylipäänsä!

Lillehammerin Talviolympialaisten 1994 tilanteissa otettiin virheistä opiksi ja voitettiin olympiakulta, mutta MM-pronssista 1994 huolimatta MM-kulta 1995 kotiyleisön edessä jäi saamatta kun Suomi päätti Tre Kronorin 1990-luvun menestysajan tylysti voittamalla ensimmäisen MM-kultansa silloin!

Vuodeksi 1996 Tre Kronor kuten ihme kyllä Leijonat kärsivät mitalipaineista liikaa ja niiden suoritukset olivat ajoittain hyvin vaisuja jolloin ne ansaitsivat pudotakin Puolivälierien päätteeksi.

Vuodelle 1997 Tre Kronor seurantajakson päätteeksi näytti aloittavan uuden menestysputken, mutta tällekin kiistäjänsä oli etenkin kun tuli vain hopeaa Leijonien kotikisoista ja esimerkiksi NHL-pelaajien hyvin laaja tuleminen Talviolympialaisiin 1998 nähtiin jossain määrin kovinta mahdollista rajaavaksi tekijäksi osin Ruotsissakin.

Espanjan tavoitteet olivat 1990-luvulla tietenkin vakiinnuttaa paikka C-sarjan MM-kisoissa ja nousta siitä kenties muutaman vuoden kuluessa B-sarjan MM-kisojen puolelle.

Ikävä kyllä seurantakaudella Espanja ei aluksi pelannut lainkaan, välillä sitä suojeli ja välillä ärsytti IIHF:n venkoilu D-sarjan käyttämisen suhteen ja tietenkin myös sen suorituskyky sellaisenaan ehkä ihan vähän taantuikin seurantakaudella.

Pelaaminen oli näyttävää ja Alain Iturralde oli kiistämätön joukkueensa tähti, mutta ikävä kyllä kun vastustajat olivat edellä niin sitä ne myös olivatkin.

Hyvin, hyvin usein harjoituskaudellakin monet vastustajat menivät menojaan ja vielä sitäkin selvemmin itse kauden peleissä.

Sitten oli joitakin juttuja joita ei vain voinut tietää, että millainen selkäsauna on odotettavissa:

Näin kävi muun muassa MM-kisojen C2-sarjan puolella vuonna 1994 kun muuan Eesti tuli vastaan ja vaikka odotukset edes jokusesta maalista kenties sittenkin vikkeläkinttuisilta espanjalaisilta aina yllätysvoittoa myöten odotettiin niin kotiyleisölle Barcelonaan näky oli itkettävän tyly kun Eesti tykitti menemään 9-0 voittoon jättäen Espanjan nollille nousten C1-sarjan MM-puolelle vuodeksi 1995!

Myöhemmin Espanja ui kuin täi tervassa seurantajaksojen aikana hakien vauhtia D-sarjankin MM-kisoista nousten pitkälti C-sarjan MM-puolelle niiden päätteeksi vain siksi kun jälleen MM-kisoja ylempänä laajennettiin.

Espanjan etuna oli pelaajiston nuoruus, mutta ikävä kyllä monet lahjakkaat jääkiekkoilijat Espanjassa myös lopettivat uransa nuorina elättämättömyyden syistä johtuen.

Lisäksi ihan tähtipelaajat vanhenivat joten seuraajia piti alkaa koulimaan pian heistäkin jotenkin.

Muu merkittävä tilanne oli Etelä-Korean nouseminen eräänlaiseksi Espanjan arkkiviholliseksi 1990-luvulla jääkiekossa etenkin mitä tuli pelityyleihin sillä molemmat olivat nopeatempoisia, pippurisia syöttöpelin joukkueita tasolleen tuottaen aina kohdatessaan tiukkoja pelejä vielä silloin kun Etelä-Korean jääkiekkoilu ei ollut aloittanut todellista varautumista tason nostoineen kohti parempia päiviä!

Italialle eli Sinikoneelle seurantakausi tietyin ehdoin ja ilman niitäkin jossain määrin oli ehkä sen kaikkien aikojen paras tai paras ainakin sitten 1950-luvun ellei Thayer Tutt Trophyn 1988 voittoa lasketa kuin erikoisin termein vuotensa maailmanmestaruudeksi.

Seurantakauden aluksi Sinikone pääsi viimein MM-kisojen A-sarjaan ja pelottavankin huonoista Albertvillen 1992 Talviolympialaisista ja vuoden 1992 MM-kisoista huolimatta Sinikone jossain määrin osoittautui yllättävänkin todenmukaiseksi joskin tietysti huippumaita hämmentäväksi lempinimeksi.

Vuosina 1993-1996 Italia oli joka vuosi MM-kisojen Puolivälierissäkin ja vielä seurantajakson päätteeksi 1997 oltiin erittäin kilpailukykyisiä ja niiden kykyjen huipussa tietyin ehdoin!

Siten Italialla oli vielä edessään paljon odotuksissa, mutta ikävä kyllä Sinikoneen ihan terävin kärki alkoi väsyä eikä uusissa pelaajapolvissa ollut sellaisia niin huikeita tähtiä tulossa edes unelmissakaan kuin mitä juuri oli tullut noina vuosina tai 1980-luvun aikana!

Lillehammerin Talviolympialaiset 1994 olivat Sinikoneelle huonot, mutta eivät kyllä otteissaan ikinä niin huonot kuin vuoden 1992 Albervillen Talviolympialaiset riittävän vanhoista muista verrokeista puhumattakaan sitten vuoden 1956 jälkeen.

Italian tavoitteet olivat täten onnistuneet täydellisesti ja ylikin etenkin kun huomioi, että aluksi lähinnä sarjapaikka oli tarkoitus säilyttää ja putoaminen haluttiin välttää!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös