Kommunismi rules!
Kommunismi on hieno aate. Se vain taida oikein toimia ihmisillä. Siinähän tähdätään kaikkinaiseen tasa-arvoon ja hyvään meininkiin, mikäs sen hienompaa.
Ihminen on vain hieman monimutkaisempi laitos kuin mitä utopistiteoreetikot aikoinaan pähkäilivät. Komukkatouhu muistuttaa hieman hippi-aatetta, jossa kans kaikki jaetaan kaikkien kesken, usein jopa myös rakkaus. Vaan kun kaikilla meillä on tuo kilpailuvietti, toisilla voimakkaampi, toisilla laimeampi. Lisäksi jos joku tykkää enemmän porkkanoista ja toinen omenoista, niin miksi helkkarissa jakaa kaikki kyseiset hedelmät tasan kaikkien kesken.
Kun kaikki hedelmät kommunismissa on jaettu tasan, alkaa kaupankäynti. Niin ja niin monta porkkanaa omenasta jne. Toiset on parempia kauppiaita kuin toiset ja he alkavat vaurastua. Jos moista luontaista vaurastumista ruvetaan keinotekoisesti rajoittamaan, niin siitähän ei hyvä seuraa. Toisaalta muiden vaurastuminen aiheuttaa toisissa kateutta jne.jne.
Venäläisten touhuja tuossa 1900-luvulla voidaan pitää kommunismina vain nimensä puolesta. Käytännössä siellä jatkettiin vuosataista, ja edelleen jatkuvaa, perinnettä. Kyseisessä perinteessä asioista päättää ja hillot käärii pieni eliitti. Suurin osa kansaa voi vitun huonosti, raataa kusipalkalla ja koittaa jotenkin ketkutella eteenpäin. Ihan sama nimittävätkö vallassapitäjät itseään romanoveiksi, kommareiksi tai porvareiksi, kyse on enemmän venäläisestä ilmiöstä kuin mistään muusta.
Mutta periaatteessa, utopiana, kommunismi on jees. Vähän niinkuin satu, tai Tuomari Nurmion kappale 'Lapsikuninkaan käskyt', jossa kioskeista jaettiin rahaa päivittäin. Kuulostaa kivalta, ei vaan toimi oikeassa elämässä.
Se että jotkut ovat kuvitelleet pystyvänsä toteuttamaan kommunismia maan päällä, on aiheuttanut enimmäkseen helevetinmoista riesaa. Toisaalta on sitä kristin- ja muidenkin uskontojen, kapitalismin, liberalismin, jne.jne. nimissäkin saatu yhtälailla kaikenlaista ikävää aikaiseksi.
Fasismissa nyt ei taida oikein olla mitään hyvää. Jos sen itävaltalaisen ylähuuliveikon Mein Kampfia pitää jonkinlaisena aatteen perusopuksena, niin hohhottihoijaa. Tietenkin jos ei pidä erityisesti juutalaisista tai muutenkin pelkää erilaisuutta, niin mikäs siinä. Toisaalta itsensä lopettaminen siinä tapauksessa voisi olla kätevämpää, tai ainakin hyödyllisempää, kuin purkaa oloaan ympärilleen.