Eilinen oli esimakua tulevista väännöistä. Runkosarjan puurtaminen alkaa olla ohitse ja vain merkitsevimmät ottelut ovat enää edessä. Viimeisten pelien mausteena on ollut alkukaudelta tuttu juttu; johtoasemassa ei syystä tai toisesta osata/kyetä hoitamaan peliä loppuunasti voitollisesti. Mistä liene johtuu?
Nuorten pelimiesten ajatukset kirmaavat liian hätäisesti tilanteiden edelle, jolloin itse pelaaminen menee passiiviseksi sen sijaan että oltaisiin "liukkaalla jalalla" liikkeellä aktiivisesti tilanteiden mukaan?
Skenaarioon voisi poimia vielä sen ajatuksen, että pari avainpelaajaa on pois rivistöstä; takaraivossa saattaa liikkua ajatuksia, että "kyllä me sitten tehdään jäätäviä suorituksia, kun x ja y tulevat takaisin". Vaiko eikö sittenkään osin tosin?
Saa taklata pois, saa kehitellä eteenpäin.
Nuorten pelimiesten ajatukset kirmaavat liian hätäisesti tilanteiden edelle, jolloin itse pelaaminen menee passiiviseksi sen sijaan että oltaisiin "liukkaalla jalalla" liikkeellä aktiivisesti tilanteiden mukaan?
Skenaarioon voisi poimia vielä sen ajatuksen, että pari avainpelaajaa on pois rivistöstä; takaraivossa saattaa liikkua ajatuksia, että "kyllä me sitten tehdään jäätäviä suorituksia, kun x ja y tulevat takaisin". Vaiko eikö sittenkään osin tosin?
Saa taklata pois, saa kehitellä eteenpäin.