Minusta valmennuksen merkitys on suuri, jos ennakkoon arvioituna huonommalla materiaalilla pelaava selkeä altavastaaja voittaa suosikin. Jotain on tehty oikein, jos pelaajista saadaan yli 100 % ulos ja synergia toimii.
Usein on kyse myös siitä, että materiaalien vahvuus on arvioitu ennakkoon väärin. Esimerkiksi HPK:n viime kauden materiaali näyttääkin jälkeenpäin aika hyvältä. Nythän ensi kaudenkin HPK näyttää materiaaliltaan hyvältä, vaikka viime kauden joukkueesta ovat poistuneet Paajanen ja Turunen.
Materiaalien - ja valmentajien - arvioiminen on siitä vaikeaa, että arviot tuppaavat pohjautumaan pitkälti menneisiin näyttöihin, koska tulevaisuutta voi vain spekuloida. Menneisyyden näkee kuitenkin tilastoistakin, joten oikeastaan mitään järkeä näissä arvioissa ei ole ellei yritä arvioida nimenomaan tulevaa. Eihän näissä arvioissa muuten ole mitään lisäarvoa. Menneitä näyttöjä kuitenkin ylikorostetaan arvioissa huomattavasti, koska arvioitsijat haluavat itselleen jotain selkänojaa, jolla puolustautua kritiikkiä ja värilasisyytöksiä vastaan. Jälkikäteenkään arviot eivät ole niin naurettavan näköisiä, kun voi perustella pieleen menneitä arvioita sillä, että "olisihan sitä nyt vanhojen näyttöjen perusteella odottanut."
Keväällä 1995 Jokerit oli ennakkoarvioiden mukaan materiaaliltaan täysin ylivertainen TPS:n "junnujengiä" vastaan. Näin varmaan olikin jos katsottiin joukkueiden pelaajien saavutuksia uralla siihen asti, mutta jos katsotaan joukkueiden pelaajien saavutuksia kevään 1995 finaalien jälkeen, näyttääkin TPS:n joukkue materiaaliltaan ylivertaiselta ja SM-liigaan aivan poikkeukselliselta (esimerkiksi joukkueen pelaajilla on enemmän pelattuja NHL-otteluita kuin usein kaikkien aikojen parhaaksi liigarosteriksi arvioidulla HIFK:n vuoden 1998 mestarijoukkueen pelaajilla).
Kaudella 2009-10 TPS arvioitiin ennakoissa heikoksi, korkeintaan säälipleijaripaikoista kamppailevaksi joukkueeksi. Kun joukkue voitti mestaruuden, oli se hengen voitto materiasta ja valtava sulka päävalmentaja Kai Suikkasen hattuun. Toki Suikkasen ansioksi täytyy laskea se, että hän antoi vain poikien pelata, joka toimi sille joukkueelle. Ei se materiaalikaan kuitenkaan läheskään niin huono ollut mitä ennakoissa arvioitiin. Joukkueessa pelasivat kuitenkin muun muassa SM-liigan sen kauden paras maalivahti (Atte Engren), paras puolustaja (Lee Sweatt) ja paras hyökkääjä (Ilari Filppula). Sweatt toki liittyi joukkueeseen vasta kesken kauden, mutta maalivahdit esimerkiksi arvioitiin ennen kauden alkua kaikissa arvioissa koko sarjan huonoimmiksi ja maalivahtitilannetta kuvailtiin "katastrofaaliseksi." Toki TPS:n maalivahtivalmennus oli siihen aikaan kovalla tasolla, mutta olivatko ne maalivahditkaan silti oikeasti niin huonoja kuin luultiin? Kuitenkaan ihan kaikille Tepsissä Urpo Ylösenkään aikana kääntymässä käyneille maalivahdeille ei musta alkanut tarttua edes Upin opeilla. Toki Tepsin maalivahdit oli silloin ennakolta helppo arvioida sarjan huonoimmiksi, koska heillä oli vähiten näyttöjä siihen asti ja mikä tahansa muu arvio olisi ollut siten vahvaa näkemyksen ottamista, ts. poikennut siitä minkä kuka tahansa pystyi tarkistamaan tilastoista itsekin ilman mitään voimasuhdearvioita.
Suomen maailmanmestaruus miesten jääkiekossa tänä keväänä oli tietysti iso valmennuksen voitto, mutta isossa roolissa tässä oli myös se, että Suomen joukkue oli valmistautunut turnaukseen aika paljon paremmin kuin vaikkapa Kanadan joukkue. Tavallaan tämä on pitkälti juuri valmennuksen ansiota, mutta SM-liigassa yksikään joukkue ei tule saamaan sellaista etua, että finaalipeleissä luistelisi vastaan pitsiturnauksen finaalia varten valmistautunut joukkue. Toisin sanoen tämäntyyppiset valmennukselliset erot tulevat olemaan sarjassa huomattavan paljon pienempiä kuin yksittäisissä turnauksissa.
