Jokin aika sitten tuli pölistyä pakkoruotsista tässä ketjussa. Sattuipa tässä opiskelujen lomassa löytymään tällainen mielipidekirjoitus, jonka varmaan ainakin sen aikaisemman keskustelun perusteella moni täälläkin jakaa:
Mikään ei kavenna nuorten oppimismahdollisuuksia, niin paljon kuin pakkoruotsi. On hyvä ja oikein, että opiskellaan ruotsia, mutta ei ole hyvä, että pakotetaan kaikki opiskelemaan ruotsia.
puheenvuoro.uusisuomi.fi
Tiedoksi jo tässä vaiheessa, että kyseisen kirjoitukset laatija siis kannattaa voimakkaasti pakkoruotsista luopumista.
Sain melkoisen kylmän suihkun täällä viimeksi, kun asetuin puolustamaan ruotsin nykyistä asemaa. En ole edelleenkään muuttanut suhtautumistani, mutta joitakin yleisiä harhaluuloja olisi kuitenkin yleiselläkin tasolla hyvä kumota.
Usein kieliä opiskeltaessa yksi kantava argumentti julkisessa keskustelussa on se, miten tai mihin kielitaitoa tarvitaan. Suomi on yksikielinen maa, jossa edelleen operoidaan 99 % ajasta täysin yhdellä kielellä. Englannilla operoidaan se 1 %, jos se on tarpeellista, mutta edes Suomessa harva voi sanoa
tarvitsevansa englantia joka päivä. Englannin tarpeellisuudesta ei ole sinänsä mitään epäselvyyttä, mutta näin tulevana kielenopettajana se harmittaa kovasti, miten vieraat kielet ympätään yhdeksi homogeeniseksi joukoksi käyttötarpeita, koska tätä kieli ei ole.
Kieli on viestinnän väline - kielellä on jokaisella maailman kielellä ainoastaan mekaanista käyttöarvoa, koska se on keino saada viestejä kulkemaan ihmisten välille. Usein kielestä puhuessa unohdetaan ne kaikki muut kommunikaation muodot, joilla voimme viestiä kuten esimerkiksi eleet. Kielien erottaminen omaksi saarekkeekseen osana pragmaattista todellisuutta ei ole kovin viisasta, koska kaikkia kieliä sitovat samat asiat - niistä on ainoastaan hyötyä, jos henkilö itse kokee jonkinlaista tarvetta käyttää kieltä.
Juuri tämän takia tarpeellisuuden argumentointi on haastavaa ja yleensä myös heikkoa. Suomalainen opiskelija voi päättää, ettei hän koskaan tarvitse kemiaa, fysiikkaa tai matematiikkaa. Koulupohjalta voidaan tänä(kin) päivänä olettaa suunnilleen se, että osaat tehdä plus, miinus, jako- ja kertolaskuja. Kukaan ei kyseenalaista tai vastusta sitä, miksi koulussa opiskellaan kotitaloutta - nykymaailmassa kenenkään ei ole pakko tiskata, osata laittaa ruokaa tai pestä pyykkiä. Tarveargumentit ovat lähinnä sellaisia, jotka liitetään aina kieleen, mutta jostain syystä kaikkia muita henkilön niin halutessa, tarpeettomia, ei nähdä kuitenkaan tarpeettomiksi.
Jos henkilöllä ei ole pienintäkään aikomusta käyttää koulussa saatua osaamistaan niin silloin Suomessa pärjää suunnilleen kaikkien aineiden osalta ilman sitä. Kielitaito voi auttaa matkustaessa ja englannin taito voi olla iloksi, jos harrastaa pelaamista. Ruotsin taidosta voi olla iloa, jos haluaa esimerkiksi muuttaa kovin lähellä sijaitsevaan hieman Suomea isompaan maahan, mutta kuitenkin samalla välttää yleensä ulkomaille muutosta seuraavat kulttuuriongelmat.
Ruotsia voidaan siis ihan samalla tarveharkinnalla ja hierarkialla lisätä opetussuunnitelmaan pakollisena aineena kuin opetussuunnitelmassa on kaikkea muutakin pakollista. Määrästä voidaan keskustella - ruotsia ei ole pakko kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa, joten käytännössä kuka tahansa opiskelija voi edelleen päätyä ilman kirjoitettua ruotsia yliopistoon asti. Virkamiesruotsista valittaminen taas on lähinnä naurettavaa, koska sen vaatimukset on yliopistossakin vedetty niin matalalle, että kuka tahansa pääsee siitä yhdestä pakollisesta yliopiston ruotsin kurssista läpi.
Erityisesti ala-asteella on vähintään kysymyksen arvoinen se, kuinka paljon jonkun kielen tarveargumentointi aidosti tuottaa lisäarvoa. Vaikka nytkin opiskelijoilla on suhteellisen vapaat kädet kielten suhteen niin tästä huolimatta käytännön todellisuus on usein, ettei ryhmiä synny isoimpiinkaan eurooppalaisiin kieliin. Ranskaan ja saksaan pätevät samat lainalaisuudet kuin ruotsiinkin - jos henkilöllä ei ole yleissivistävän halun lisäksi mitään intressiä ko. kieleen niin niiden käyttömahdollisuudet Suomessa on helppoa välttää.